Koirat.com

¨Me sahattiin just tolleen Taavin kanssa, eli täyskäännös ja toiseen suuntaan. Sama homma kun taas alko vetämään. Ei kyllä Taavilla tehonnut tuokaan, mutta ohikulkijoille tosiaan varmaan oli kattomista ainakin Mua nyt muutenkin varmaan pidetään kylähulluna kun teen koirien kanssa mitä kummallisempia juttuja. Juttelen niille mm. tuolla lenkeillä, kuljen penkkoja pitkin ohituksissa etenkin Taavin kanssa, teen edelleen välillä kapeilla teillä suunnan vaihdoksia ettei ohitella liian läheltä mikä provosoi Taavia rähisemään yms. Myös kiljahtelen ja päästelen kummallisia ääniä saadakseni koiran huomion itteeni. Varmaan ihmiset miettii että on tossakin taas yks pöpi lisää

Meillähän tuo suunnan vaihto ei toiminu sit alkuunkaan, Niilo vain innostu siitä ja veti kahta kauheemmin.
Mies kyllä edelleenkin sitä harrastaa ja ihmettelee kun vetää,vetää ja vetää. Halvatun cesarmillan.
Ite oon nyt käyttäny totaalistoppia, eli kun hiemankaan kiristyy hihna liikaa, pysähdyn vain enkä sano sanaakaan. Sit kun hihna löystyy niin jatkan matkaa ja jatkuva kehuminen kun menee nätisti. Ja voin sanoa että tälle toimii tuo systeemi. Ainakin toistaiseksi. Eilenkin päästiin lenkille ilman kuonopantaa

Pojalla taas konsertti käynnissä.. Aamun nukku kuono selkään painettuna, ja kun mie heräsin, niin se itkeminen alko. Nytki makailee jalkojen juuressa ja önisee ja voivottelee sen minkä kerkee kuorsaamisen välissä

Pakko kommentoida tuota hihnassavetämis-asiaa. Olin toissa lauantaina koirien käytösongelma-luennolla. Otimme puheeksi hihnakäyttäytymisasiat, ja miten pysähtyminen ja suunnanvaihto toimii koulutuskeinona.
Kouluttaja kysyi meiltä, että mitä ajattelemme tästä ja meni aivan hiljaiseksi. Kouluttaja oli hiljaa ja tuijotti kaikkia meitä vuoronperään. Pikkuhiljaa ihmiset menivät hämilleen, alkoivat nauraa tai kysellä, että mitä pitäisi tehdä. Kouluttaja sanoi, että tällä tavoin koirakin ihmettelee kun pysähdymme kesken lenkin/vetämisen. Koira menee ensin hämilleen, katselee kyselevästi omistajaa, istuu tai tulee viereen ihmettelemään.
Kouluttaja sanoi, että koska koira ei ymmärrä vetämisen olevan väärin, pitää opettaa mielummin sijaistoiminto. Kouluttaja näytti tämän meille sanomalla yhdelle kurssilaiselle yhtäkkiä "EI". Sitten kysyi häneltä mitä hän kielsi tätä tekemästä. Kurssilainen ei tiennyt. Kouluttaja sanoi, että kielsi hymyilemästä. Miten koira voisi tietää mitä sana "ei" tarkoittaa? Koira menee hämilleen.
Hihnassavetämisen ongelmassa tultiin siihen tulokseen, että paras koulutuskeino on kontaktin harjoittelu ensin vähä-ärsykkeisillä alueilla ja myöhemmin ärsykkeiden keskellä. Toki haasteena on asua kaupungissa, jolloin kaikki lenkit tehdään ärsykerikkaassa ympäristössä. Tätä vahvistetaan sillä, että nostetaan ruuan arvoa. Jätetään esimerkiksi juuri yksi ateria pois päivässä, ja lenkin aikan harjoitellaan kontaktia paljon. Koulutuksessa tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että koiran pitää antaa haistella tien reunaa ja välillä kävellä edessäpäin myös. Tärkeintä on se, että koira ei riuhdo ja vedä (aseta itseään ja omistajaa vaaraan) ja että koira ottaa kontaktia ja seuraa sivulla kun sellaiselle on tarve (esim. muiden ohittaminen ja teiden ylittäminen).
Oli mielenkiintoinen koulutus.

^ Mullekin on sanottu että ei välttämättä ymmärrä mitä halutaan, mut näyttäis nyt uppoavan kalloon, että matka etenee kun mennään nätisti.
Tosiaan näillä teillä kun on liukasta, niin ihan jees jos olis kokonaan kiskomatta Niilo.. Meinaan se reilu 30kg kun innostuu jostain tarpeeksi, niin tämä emäntä menee perässä niin että heilahtaa

Jospa itsekin joskus kirjoittelisin tänne jotain pelkän lukemisen sijaan. Täällä siis 4,5 kk vanhan bedlingtonpennun omistaja.

Itsekin olen pohtinut tuota hihnassa nätisti olemista, koska tuolla varsinkin aiemmin oli tapana poukkoilla ihan päättömästi ympäriinsä. Tähän mennessä olen tehnyt niin, että pysähdyn aina kun tuo vetää ja kehun kun se kävelee nätisti. Oppi näyttäisi menevän hitaasti perille. Kumppanini tekee tuon kanssa sitä, että kääntyy ympäri aina kun tuo vetää, joten sekin varmaan vaikuttaa. Koko ajan on ollut tarkoituksena alkaa palkata sitä hihna löysällä kulkemisesta, mutta kun ei tuota kiinnosta ulkona muut namit kuin raaka liha, niin palkkaa siinä sitten talvipakkasella.. Leikki näyttäisi myös kelpaavan ja sitä teenkin välillä, mutta ihan joka lenkillä ei viitsisi olla riekkumassa parin askeleen välein. Nyt kun säät alkavat lämmetä, niin pitää kyllä opettaa sille joku käsky siihen että ottaa kontaktin ja tulee viereen, niin saataisiin ohituksetkin paremmalle mallille.

Lähinnä tulin tänne ihmettelemään sitä, että miten ihmeessä pennulle oikein opetetaan että mihin tavaroihin se saa koskea ja mihin ei? Kun olen paikalla, niin tuo jättää kaiken kielletyn kyllä rauhaan, eikä esim. mene sänkyyn tai ota sieltä mitään. Kun käännän selkäni hetkeksi niin pentu makaa edelleen nurkassa kuin ei olisi käynytkään missään, mutta tyynyn päällä on puruluu ja sängyllä ollut vaate on lattialla. Epäilen, että se ei siis välttämättä koe muidenkaan kieltojen olevan voimassa silloin kun on yksin. Tällä hetkellä se viettää yksinoloaikansa tilassa, jossa sillä ei ole mitään kiellettyä (joskin repsottava muovimaton kulma piti nakertaa). Mietinkin sitä, että miten ja missä vaiheessa sitä sitten uskaltaa jättää tuon vapaasti asuntoon olemaan. Se nyt ei tietenkään ole mikään varsinainen ongelma jos se viettää aikaansa sängyllä, mutta mistä sitä sitten tietää ettei se nakerra vaikka sähköjohtoja? Kaikki mahdollinen ja mahdoton vaan pois saatavilta ja vähitellen vähemmän arvokkaita esineitä omille paikoilleen kunnes alkaa näyttää siltä että se ei syö niitä? Voi olla, että muutan vielä opiskelujen johdosta yksiöön ennen kuin tuo on aikuinen ja jännittää vähän se, että miten estän sitä siellä syömästä kaikkea. Ei tuo mikään kova tuhoaja ole tosiaankaan, tämän hetken saldona on tasan yksi peitto ja yksi lapanen, mutta vaikeahan sitä on sanoa mitä tuo nakertelisi jos vaan saisi tilaisuuden. Missä vaiheessa te olette alkaneet luottamaan pentuihinne sen verran, että olette jättäneet ne yksin sellaiseen tilaan josta ei ole karsittu kaikkea mahdollista pois? Vai tapahtuuko tämä vasta sen jälkeen kun on käynyt läpi tuon teinipulinan?

Meillä on pidetty ihan pikkusesta asti kiinni siitä, että makkariin, kylppäriin ja vessaan tuo koira ei tule pääsemään missään vaiheessa elämää. Pahimman pureskeluvimman ajan rajattiin vielä yksinoloaluetta, mutta aika äkkiä se loppui. Taisi olla 4kk ikään asti rajattuna aitaukseen ja 5kk iässä pelkässä olkkarissa rajattuna. Nyt viettää yksinoloajat isommassa tilassa, eli olohuone-keittiö. Työhuone (tietokonehuone) on kiinni yksinoloajat mutta auki kun mies on siellä.
Kyllähän tuo vieläkin nappaa suuhun sukat ja tällaiset jos sattuu sellaiset löytämään. Mutta pyrin siihen, että kiellettyjä tavaroita/esineitä ei ole esillä. Esim. vaatteet on naulakossa, kylppärissä menossa pesuun tai makkarissa sängyllä.
Tuo nyt onneksi on niin pieni, että ei yllä edes olkkarin pöydälle. En kuitenkaan laske sen varaan, että uskaltaisin pöydällä pitää mitään kiellettyä/koiralle vaarallista. Kaukosäätimet ja sellaiset tuo on aina alusta alkaen jättänyt rauhaan onneksi.
Ei tuokaan ole vielä onnistunut kun tuhoamaan yhden pienen kulman tv-tasosta Aina ollut luvallista järsittävää saatavilla ja se on näköjään riittänyt.

Sanoisin, että odota nyt ainakin pahin pureskeluvaihe, että hampaat vaihtuu kokonaan. Meille ei ainakaan mattoja tule lattialle ennen kesää, vaikka niistä jo jouluna haaveilinkin...

^ Meillä Niilo on alusta saakka ollut vapaasti koko asunnossa.. Tottahan toki alussa yksin jäätyään repi verhot lattioille ja kuletteli kengät mihin sattuu(tekee sitä edelleenkin), ja on syöty sipulit ja v.sipulit keittiönpöydiltä, ja raadeltu rahapuu hyllyltä ja samoin meni leipä parempiin suihin..
Siitä opittiin nostamaan kaikki kaappeihin, ja sit tarpeeksi kaikkea muuta jyrsittävää, niin ei ainakaan vielä ole onnistunut tuhoamaan mitään suurempaa.
Yksin ollessa makailee mein sängyllä ja sohvalla, mikä on muuten kielletty, ellei itse pyydetä sohvalle.
Eli en usko että ainakaan ihan pentuna ymmärtää kieltojen olevan voimassa jopa silloin kun ite ei kotona olla.

Hain Lokin hoidosta eilen viiden maissa päivällä, ja se nukkuu vieläkin. Jännitti kauheasti, että miten ihmeessä se mun kaveri pärjää kahden teinikoiran kanssa siellä neljä(!) päivää, mutta hyvin oli kuulemma mennyt. Unet oli tosin jääneet vähille, kun kaverukset olivat telmineet yötä päivää... Lokikaan ei ollut muuta pahoja tehnyt kuin yhdestä kirjasta syönyt sivun ja yhdestä lapasesta vähän... Koira, joka ei ole mitään koskaan tuhonnut. No, se varmaan vähän osoitti mieltään koko hoitoonjättämisasiaa kohtaan. Lenkit oli kuulemma meneet hyvin ohituksineen kaikkineen ja hyvin oli Loki totellut vieraita ihmisiä. Jes! Nyt uskallan hyvillä mielin jättää sen jatkossakin hoitoon.

Ja sanon vielä jotain tohon vetämisasiaan. Vaikka joo ehkä se koira ei aluksi tajua sitä, että miksi pysähdytään/perutetaan tms. silloin, kun vetää, niin kyllä ainakin Loki on sen toistojen kautta tajunnut. Eli oon alusta asti tehnyt niin, että kun hihna kiristyy, niin peruutan niin kauan, että koira kääntyy muhun päin ja hihna löystyy. Tätä tehtiin se pari viikkoa, ja sen jälkeen toi ei ole vetänyt (paitsi koirapuistoon mennessä, mutta sekin on jo aika hyvin kondiksessa).

Itsekin kuvittelisin, että vaikka koira ei ensin tajuakaan mistä on kyse kun taluttaja pysähtyy, niin pakkohan sille on toistojen kautta syntyä joku käsitys syy-seuraus -suhteesta. Tai vaikkei käsitystä, niin vähintäänkin ehdollistuminen sen kautta että vetämisestä seuraa tylsää ja hihna löysällä kävelystä mukavaa.

Mä en taas oo koskaan ymmärtänyt sitä, että miks koiran pitäis opettaa kulkemaan kontaktissa hihnassa koko ajan. Siis toki ymmärrän sen että ohituksissa jne on kontaktissa jos tarttee, mutta jos sen vetämisen opettaa pois koiralle kontaktin kautta niin eikö se tuu sit sijaistoiminnoks se kontakti? Eli koira möllittää sua koko ajan silmiin koska sitähän just haettiin siinä hommassa. Mun mielestä kuitenkin on tärkeetä myös saada haistella ja merkkailla välillä eikä olla hihnassa koko ajan käskyn alla. Lenkit pitäis olla kummallekin rentouttavia eikä mitään natsimeininkiä koko matka. Vetämättä voi kulkee ilmankin kontaktia ja tiukasti vierellä.
Tää on taas mun oma mielipide asiasta eikä siis mikään ainoo ja oikee. Meillähän Taavi kiskoo edelleen hihnassa, eli en oo mikään mestari kouluttaja edes. Sille riittää kun nyppäsee hihnasta, se on sille merkki että ei saa vetää. Se on totta, että kieltoa ei varmasti osaa yhdistää just vetämiseen jos koira esim. haistelee samaan aikaan, mistä se voi tietää kiellätkö sä sitä vetämästä vai haistelemasta vai mistä. Kyllä meillä kummallakin tehoaa se hihnasta nyppäsy, tajuavat heti hljentää vauhtia ja tulla lähemmäs mua. Aapoa nyt ei kauheesti vetämisestä tartte kieltää, mutta esim. koirapuistoon mennessä sekin vetää ja silleä näitä juttuja harjoitellaankin.

Ja voitteko kuvitella, me päästiin tänään kapeella tiellä ohi toisen koiran Aapon kanssa niin ettei ollut edes namia mulla kädessä. Aapo ei ollu kontaktissa (en sitä ohituksissa vaadikaan kummaltakaan, se on vaan plussaa jos kontaktin ottaa) mutta käveli vierellä hyvin eikä edes yrittänyt vouhottaa toisen koiran suuntaan Kummallista. Yleensä tarttee sen namin vähintäänkin millä sen huomion houkuttelee pois toisesta koirasta tai sit vaatii kamalan lässytyksen ja kehumisen kun on nätisti ohituksessa.

^ Joo ei todellakaan jatkuvasti kontaktin alla, vaan pyydettäessä.

Reppis kirjoitti:

Koulutuksessa tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että koiran pitää antaa haistella tien reunaa ja välillä kävellä edessäpäin myös. Tärkeintä on se, että koira ei riuhdo ja vedä (aseta itseään ja omistajaa vaaraan) ja että koira ottaa kontaktia ja seuraa sivulla kun sellaiselle on tarve (esim. muiden ohittaminen ja teiden ylittäminen).

Mun mielestä reppis on saanut oikein hyviä neuvoja koirakoulusta. Alusta asti pitäisi opettaa ennemmin se oikea tapa toimia kuin korjata väärää. Ja kontaktissa ei mun mielestä missään nimessä pidä olla koko lenkkiä, mutta että tarvittaessa sen vetämisen voi keskeyttää sillä kontaktin haulla ja palauttaa koiran kuuliaisemmaksi. Ja siitä, että koira ottaa kontaktin omistajaan ulkona esimerkiksi ohitustilanteissa, on ihan hitosti hyötyä muissakin tilanteissa. Jos koira pystyy irroittamaan huomionsa vastaantulevasta koirasta, niin voi että! Siitä ei ole sitten enää pitkä matka siihen täydelliseen kontaktiin, mitä meille esiteltiin eilen ja voitteko uskoa, että kyse oli shibasta! Kuin olisi bortsu ollut shiban vaatteissa! Oon niin kade (ja samalla saatiin ihan uus tavote kontaktiin)!!

Meillä oli eilen hurjan rankka päivä!
Ensin oli päivällä se shibojen vuosikokous, mistä mainitsinkin aikaisemmin. Nähtiin ooa, joka oli ihan sitä mieltä, että meidän Morkkis on tosi ihmisystävällinen eikä sen koirat kuulemma innostu yhtä paljon ventovieraista ihmisistä. Morilla on siis (toisaalta vähän huono) tapa hypellä syliin pussailemaan kaikkia kivoja tyyppejä. Mori pääsi pitkästä aikaa leikkimään ja telmimään muitten koirien kanssa, tosin Mori joutui tyytymään itteään yli puoli vuotta nuorempaan seuraan, mutta eipä se näyttänyt menoa haittaavan. Mori sai kanssa yhdeltä nelikuiselta bläkkäritytöltä hampaista nenään kesken leikkien. Mori meni ihan hämilleen, kun toinen vaan leikillään nappasi nenästä

Illalla oli vielä koirakoulu ja voi että miten hienosti sujui ohitukset, kontakti ja omalle paikalle meno sekä odottaminen! Vikan vartin aikana Mori kuukahti ihan täysin ja melkein nukahti pystyyn. Reppana, se nukkuu vieläkin, ei se oo tänään jaksanut edes leikkiä kunnolla, saatika sitten riekkua ulkona.

Meinasin tänään lenkillä menettää toivoni ton ulkona palkkaamisen kanssa, mutta pihassa Mori alkoi taas syömään nameja. Päästään taas harjoittelemaan ohituksia paremmin!
Huomenna mennään kokeilemaan agia, toivottavasti Mori innostuisi siitä hommasta, että voitais alkaa harrastamaan agia tavoitteellisestikin.

Tänään ohitettiin hienosti westie ja sitten joki doggimix? ja labbispentu :) okei, jälkimmäisessä tuli pieni miinus ohituksen lopussa kun labbis alkoi rähjäämään ihan älyttömästi ja sitä ulkoiluttanut pikkutyttö ei saanut pideltyä koiraa niin se tuli melkein Gabbyyn kiinni ja keskittyminen herpas hetkeksi. Mutta muuten meni superhyvin!
Gabbyllä on ihan mahtava kontaktinhakuisuus ja kontakti pysyy myös ohitustilanteissa hyvin. Ainoastaan silloin herpaantuu, jos vastaantuleva koira menee pitkällä hihnalla eikä kävele omistajansa puolella vaan sahaa edessä.

Meillä toimitaan vetotilateessa niin,että kun vetää, tulee merkkisana "höp" ja käännös, sitten kun Riki kävelee mukana hihna löysällä (nykyään ottaa myös kontaktin lähes aina) kehu, ja käännös taas oikeaan suuntaan. Alussa tosiaan saatiin sahata niin pirusti että meinas ite väsyä. :D Tuli hauska olo tuossa aiemmin viikolla, kun kytiin Rikin kanssa sama lenkki kun useesti ennenkin, ja meni melkein 30min vähemmän aikaa kun ei tarvinnu temppuilla sen kanssa.
Mäkin olen vähän sitä mieltä, että niillä toistoillahan se sen oppii ja ymmärtää minkä se tekee väärin. Yhtälailla sitä joutuu tekemääm monta toistoa esim. sivulle käskyyn, ennen kuin se koira tietää ennen ohjastusta mitä "sivulle" meinaa. Mutta periaatteessahan se on negatiivisen asian huomiointia jos vetämistä alkaa ohjaamaan, mikä taas ei kuulu posiitiviseen kouluttamiseen.

Helmi keksi eilen nylkyttämisen ja on siitä asti aina vähän väliä nylkyttänyt yhtä leluaan oikein antaumuksella. Pitäisikö sitä kieltää vai antaa vain puuhata rauhassa? Ottaa kyseinen lelu pois?

^ mie otin silloin Niilolta sen nylkyttelytyynyn pois, ei ole ainakaan vielä löytäny toista hellyyden kohdetta...

Mori ei koskaan ainakaan tähän päivään mennessä ole keksinyt sellasta lelua, tyynyä tms, mihin se purkaisi rakkauttaan. Ei se kuitenkaan seniili ole, että se purkaa rakkauttaan sitten S:ään... (homokoira?)

Iso taakka tippui harteilta, kun Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy julkaisi facebook sivuillaan, että penikkatauti epäilys olikin väärä hälytys ja erityiseen varovaisuuteen ei enää tämän tautiepäilyksen takia ole aihetta Oon ollut ihan ylitarkka pihalla ulkoillessa ettei Gabby kauheasti sörkkisi muiden ulosteita yms. Vaikka emme asukkaan Tampereella, lähellä kuitenkin. Nyt voidaankin joku päivä toteuttaa meidän suunnitelma ajella johonkin koirapuistoon, kun ei täällä meidän pikkukaupungissa ainakaan toistaiseksi ole omaa... :)

^ No onneksi oli väärä hälytys!

Me mennään tänään illalla kokeilemaan agia ja kieltämättä vähän jänskättää, mitä siitä tulee... Toivottavasti jotain onnistumisiakin saatais aikaan.

Morilla on muuten ihan selvästi systemaattinen lelujen tuhoamistapa, tossa se nytkin tuhoaa lammasleluaan. Se toistaa samoja juttuja ja vaan järsii lelua saadakseen sen rikki. Ensin takahampaat, sitten etuhampaat ja lopuksi vielä nyhdetään lelun karvoja. Se on jo valtaosan tosta lelusta tolla tavalla tuhonnut, onneksi siitä ei saa irti kuin noita vinkuja ja siksi se on edelleen käytössä. Mä en vaan ymmärrä miten se on noin fiksu, se tekee kaikille vinkuleluille saman! Onks muillakin systemaattista lelujen terrorisointia havaittavissa?

^Jep, meillä Aapo teurastaa kaikki lelut mitä sen eteen laittaa. Lelukori on Aapon tulon myötä kummasti tyhjentynyt, suurin osa leluista on päätynyt roskiin. Taavihan on hellinyt aina lelujaan niin että sillä oli vielä iha pentuaikaisia leluja jäljellä ennen Aapoa, noh, ei oo enää Mä ihmettelin yks päivä että onko meidän kaikki lelukorin lelut pitkin kämppää lattioilla. Siivosin lelut koriin ja eihän sinne kertynyt kuin muutama. KAru totuus on se, että Aapo teurastaa niitä ihan järjestelmällisesti. Eilen oli taas yks pehmo leijona saanu kyytiä, viime viikolla meni pehmo possu ja samalla viikolla lehmä. Se repii pään niiltä auki ja sen jälkeen sisälmykset on pitkin kämppää. Julma tapa kuolla pikku pehmolla Ja siis jokaiselta on ensin lähtenyt pää, eli Aapollakin on joku tietty tyyli kun se rikkoo niitä. Onneks oon ostanut pehmoja paljon kirppiksiltä niin ei harmita vaikka hajookin. Ainoo vaan että Taavi rakastaa pehmoja ja nyt sillä ei oo vissiin tälä hetkellä yhtäkään mitä se voi helliä kun toi rääpäle on rikkonu kaikki.