Koirat.com

^meillä on lähtenyt vahvistumaan tuo puolustaminen vasta ihan tässä äskettäin...junnu on 1v ja 1kk. Onkohan se vähän myöhäisherännäinen....?

Koska just teineilyn kynnyksellä, pahimmassakin mörköiässään se nimenomaan pöhis tollain 'auta nyt mua kun tuolla on tollanen kamalakottikärrynurinpäin!!! miten sä et muka NÄÄ sitä?!' tai jos joku kulki ulko-oven ohi (rivitalossa asutaan) niin se ilmoitti, että 'taas joku meni tosta, varuillaan!'. Mutta oikeestaan vasta sit joskus pikkasen ennen vuoden ikää siitä selvästi huomas kuinka se asettu mun ja kokemansa uhkan väliin ja oli sitä mieltä, että 'annas mä hoidan. iso poika jo, näetkös'.

Ja ton puolustamisen kanssa ollaankin nyt tehty kovasti töitä. Tykkään ominaisuudesta kyllä ja olen ihan mielissäni että junnusta sellanen löytyi sit viimein, mutta nyt vaan pitäis saada hallintaan se, ettei puolustelis turhanpäiten. Tositilanteen tullen annan sille kyllä mieluusti vapaat kädet. Tai hampaat

kadi kirjoitti:

^^tervetuloa vaan :) Oon joskus itse miettinyt, että pitääkö tästä keskustelusta joskus poistua..ts. mikä on yläikäraja

Tän ketjun ikäraja (molemmissa päissä) on todella häilyvä :D Joku joskus vanhan palstan aikana määritteli tuon 9kk ikärajaksi, mutta murkkuikähän voi alkaa jo tosiaan aiemmin. Yläraja vissiin on jossain siellä, kun koira alkaa olla aikuinen. Mutta milloin ja puhutaanko fyysisestä vai henkisestä aikuisuudesta? Vai molemmista?

Ehkä moisten suhteen ei olla niin tarkkoja tässä ketjussa :)

^no hyvä :)

Meillä Lunalla puolustamisentarve toimii vähä miten sattuu. Sillon se puolustaa herkemmin ku ollaan oltu naapurin (sekä hänen koiransa) kanssa liikkeellä. Noissaki tilanteissa on vähä niin ja näin et meneekö Lunan käytös paremminki "joukossa tyhmyys tiivistyy" -kategoriaan. Mörköily meillä taas on kestäny tuskastuttavan kauan. Joskus sitä ei esinny viikkoihin ja joskus taas pöllöillään yhden päivän aikana heti joka asialle. Parhaiten meillä on pärjätty mörköilyjen kanssa ku ei anna sen jäädä turhia töllistelemään ja aktiivisesti hakee itse siltä kontaktia. Näillä eväillä reaktiot saattaa jäädä lievään jäykistelyyn, mut hepulit, keesi yms. jää puuttumaan. Jos taas tilanne sallii niin käydään edelleenki tutustumassa pelottavaan asiaan.

Tänään Luna teki sen mitä mä oon jännityksellä odottanu: Se ei totellu luoksetuloa Noh, otettiin sit muutama kerta sen jälkeen onnistunu suoritus pohjalle et ei jäis tuo temppuilu kummittelemaan. Lisäksi harjoteltiin "ei mene" termistöä jos sillä sais vähän karsittua treeneissä muiden iholle pyrkimistä.

Natskuu, kiitos! :)

Niistä ikärajoista: ehdottomasti puhutaan henkisestä murkkuiästä ja henkisestä aikuisuudesta. Ainakin tätä menoa me saatamme olla täällä vielä silloin, kun Väinö täyttää 10 vuotta.

Miten opetatte koirallenne sitä puolustamisen hillitsemistä? Olisi kiva tietää ihan siltä varalta, jos tuo murkku saa päähänsä alkaa puolustamaan ties mitä.

kadi kirjoitti:

^meillä on lähtenyt vahvistumaan tuo puolustaminen vasta ihan tässä äskettäin...junnu on 1v ja 1kk. Onkohan se vähän myöhäisherännäinen....?

Koirilla nää vietit kehittyy niin eri tahtia, ja jo rotu vaikuttaa, niin tuskin voi sanoa, et on myöhäisherännäinen. Meidän Rhon kasvattaja mm. sanoi, että sakuilla usein puolustus kunnolla herää jossain vuoden iän paikkeilla (poikkeuksia on toki suuntaan ja toiseen), mutta kaikilla tän pentueen 11 kakaralla puolustusvietti heräsi aika aikasin ja on jo nyt kohtuu vahva, vaikka toki jatkaa vahvistumista vielä varmasti. Nää on kaikki selvästi kaksiviettisiä, sillä myös saalis on kaikilla selkeenä esillä. Jos kadi sun koira on esim. selvästi saalisviettinen, niin sehän "syö" puolustuspuolta ainakin jonkin verran. Nää kaks viettiä on sellaset, jotka vie jonkin verran toisistaan voimaa, vaikka esim. just sakuissa kaksviettisyys on se ihanne. Yleensä voimaakkaasti saalisviettisellä on kuitenkin heikompi puolustus (tai herää myöhään tai sitä saa "kaivella"), ja myös toisinpäin.

Rhossa tosiaan näkee selvästi millon se on puolustuskannalla ja millon mörköilee, mut esim. siitä et onks sillä irokeesi vai ei, ei välttämättä voi sanoa mitään, vaan tulkinta pitää tehdä haukun sävystä ja siitä et hakeeko se multa tukea vai käykö toimeen itsenäisesti. Toisinaan vaikka on selvästi puolustuskannalla niin se irokeesi silti vähän nousee, mikä nyt on kuitenkin vielä vähän itseään hakevalle kakaralle ihan normaalia:) On tullut kyllä niitäkin hetkiä, että tuo on niin varma itsestään ja toiminnastaan, että ei irokeesi enää nousekaan, ja näitä tilanteita tulee koko ajan lisää. Mutta on tuo kyllä vielä välillä niin mamman mussukka ja sellanen "äiti, autaaaa!!", että huvittaa

Käytiin tossa alkuillasta vetämässä vähän tottista. Motivaattorina ihan omaa nappulaa kuivana, ja kyllä oli tytöllä intoa tehdä. Opeteltiin vähän uusia asioita ja vahvistettiin seuraamista ja sivua. Otin ekaa kertaa myös pari paikallaoloa (istualtaan) ja siitä luoksetuloa (mun ja koiran välillä joku 15 m), ja meni kyllä tosi hienosti. Rho ei vilkaissutkaan muualle paikallaolossa ja tuli ihanalla vauhdilla "suoraan syliin". Olin kyllä tosi tyytyväinen ja sen jälkeen kelpas mennä puistoilemaan, missä Rho pääsi juoksemaan kuukautta nuoremman beussitytön kanssa tunnin verran
Puistosta poistuessa tuli sopivasti yks ohitustilaisuus, kun vastaan tuli räyhäävä walesiuros. Otin Rhon tien viereen istumaan ensin ja sitten pallon esille, ja pallon kanssa ei ollut mitään ongelmaa mennä räyhääjästä ohi (itse kävelin vielä vähän sivuttain ja leikin Rhon kanssa koko ohitusmatkan). Tästä on hyvä jatkaa näitä ohituksia, kun tuo pallo onneksi kiinnostaa noin paljon.

Huomenna on sit eka aikuisten koirien tottisryhmäkerta. Vähän kyl jännittää et pärjätäänkö, mutta ei kai meitä oltais siirretty "esikoulusta", jos koulutusohjaaja ei ois meitä valmiiks kokenut (testasi meidät pari viikkoa sitten ja teki sit siirtopäätöksen).

Muoks. typoja pois..

Routavaara kirjoitti:

Miten opetatte koirallenne sitä puolustamisen hillitsemistä? Olisi kiva tietää ihan siltä varalta, jos tuo murkku saa päähänsä alkaa puolustamaan ties mitä.

Meillä "hillitseminen" tapahtuu ihan hallinnan kautta, ja hallinta tottiksen kautta, eli koiran tavat ja toimintamallit kuntoon tottistreenillä. Erityisesti täytyy muistaa tehdä tarpeeksi treeniä myös häiriössä, niin puolustusvietti pitäisi olla ihan kunnolla hallinnassa tilanteessa kuin tilanteessa. Eli se hallinta rakentuu sitten "itsekseen" tottistreenien sivussa, mutta saa siinä töitä tehdä, varsinkin jos/kun on kovin vietikäs koira.

^Itse yritän myös opettaa koiralle jo suoraan jonkin muun toimintamallin kuin puolustamisen, jos tilanne on useintoistuva ja siten helposti treenattavissa.

Mäkin voisin tulla tänne vähän pulisemaan, muutaman päivän varaslähtö tulee tosin otettua (kuun lopulla tuo maaginen 9kk tulee Akulla täyteen) :)

Joo eli tosiaan tänään oltiin Akun kanssa vähän tokoilemassa kasvattajien kasvateille järjestämällä toko- tunnilla tossa läheisellä kentällä :) Meni vähän kehnosti, Aku ei olis millään malttanu keskittyä kun niin paljon olis ollu leikkikavereita tarjolla, edes lemppariherkut ei kiinnostanu. Mut kai toi tosta, keväälläkin kun oli noita tunteja ni keskittymiskyky parani aina tunti tunnilta ni kunhan toi taas muistaa, miten tuolla kuuluikaan käyttäytyä niin alkaa varmaan sujumaan vähän paremmin :)

Ja matkalla tonne tokoiluun meillä sattui sellanen juttu, että kun Aku kunnolla ampas yhtäkkiä menemään hihnassa, niin se lukko napsahtikin ihan kokonaan poikki ja meni rikki. Aku kyllä ryntäs samantien takas meidän luokse kun kutsuttiin (vaikka siellä edellä kävelikin koira), että sain olla ylpeä ! :) Mutta siis thank God oltiin tollasella pikkutiellä, ettei ollu autoja lähettyvillä (jotkut jos on lukenut tuolta koulutuspalstalta niin meillä tosiaan on vähän ongelmia noiden autojen kanssa, niiden perään haukutaan ja vedetään yms.).

Joo no kirjoittelen lisää sitten myöhemmin, nyt on vähän kiire :D

No niinhän minä tuossa sanoin, että toimintamallit kuntoon tottiksen kautta;) Se että mikä se paras toimintamalli millekin koiralle on, on tietysti varsin laaja käsite. Meillä haetaan sitä, että noissa tilanteissa koira oppii siirtämään huomionsa ja energiansa minuun ja palloon. Jollekulle toiselle tämä ei välttämättä sopisi ollenkaan, jos pallo kiihdyttää niin paljon, että koira karkaa hanskasta. Mutta jokainen tavallaan, ja mikä omalle koiralle parhaiten sopii:)

Muoks. Pitää siis sen verran vielä selventää, että tuolla tottiksella en meinaa vain tiettyjen liikkeiden suorittamista, vaan yleistä tottikseen liittyvää koiran hallintaa ja energian purkuväylien opettamista, eli opetetaan koiraa purkamaan sen hetkinen vireensä tiettyyn haluttuun toimintaan, oli se sitten seuraamista, maahanmeno tai saalisleikki pallolla (jota itse käytän tottiksessa palkkiona).

Tuplamuoks. Aivot ei enää oikeen tahdo pelata, mutta tarkotus ei siis tietenkään ollut antaa käsitystä, että toimintamalleja voisi muokata vain tottiksen kautta. Tottakai ihan perus naksutinkoulutuksella voi muokata käytöstä haluamakseen, ilman että sillä on mitään tekemistä tottiksen kanssa, ja eihän tottiksen liikkeistä tai sen muodostamista energian purkumalleista ole apua kaikessa.
Mutta siis meillä hallinta ja monet toimintamallit haetaan tottiksen kautta:) Meillä tottiksessa ei esim. ole naksu käytössä kuin kapulan noudon opettamisessa (ainakin tähän asti), ja kaikki muu palkkaus tulee saalisleikillä tai sitten pennulla toisinaan vielä ruualla.
Toivottavasti selitykseni ei nyt mennyt ihan räpellyksen puolelle, mutta tosiaan ei tuo pää nyt näytä tähän aikaan enää oikein toimivan..

Käytiin Lunan kans äsken iltalenkillä ja Vierellä kävely-ketjun innoittaman sai höntti kulkea liina perässä koko lenkin. Muutaman kerran sai astua liinan päälle ku ei pysähtyny käskystä odottamaan, mut muuten meni tosi hienosti. Meillä kun yleensä vapaana pidetään metsässä ja pelloilla, missä koira saa sit juosta kauempana ja revitellä kunnolla. Toki sillä periaattella et akkaa ei saa hukata näkyvistä

Tuosta sais kyllä joku taivampi ohjaaja todella ihanan ja tottelevaisen koiran kohtalaisen nopeesti. Ite vaan on useimpien asioiden suhteen niin tumpelo, et menee varmaan vuosia et tuosta tulee valmis

Ihanaa kun täälläkin on aktiivista pulinaa! :D Mä meen tosin kohta nukkumaan..., käytiin äsken Tomon kanssa ulkona pikaisesti. Hemmetti, se on alkanut lähteä rusakoiden perään ihan kunnolla. Ei ole kauan sitten, kun jänö sai loikkia nenän edestä ja hyvä kun Tomo edes huomasi, nyt se bongaa rusakot jo kaukaa, ja vielä piiitkään, kun jänö on kadonnut näkyvistä, haraa vastaan ja tahtoo vaan kuikuilla sinne, missä se saalis oli. Jäljellekin lähtis, etenkin jos on tuore jälki. :S Äsken pihalla pieni vapaana vipeltävä terrieri laukaisi saalisvietin.

^ oon muuten tehny havainnon että joillain dalluilla on ihan huima saalisvietti. Meidän lähistöllä asuu 5 dalmista, ja erityisesti yks nuori uros oikeen yllätti kuin se riehaantu nähdessään Rhon saalislelun :D
Tsemppiä Tomo the saalistajan kanssa, kyllä se siitä oppii sitä kanavoimaan oikein aikanaan, kun järkkymättömästi siirrät kiinnostuksen aina muualle. Eli kun kerta sillä saalis on noin vahva, niin pitäisi olla helppoa siirtää se saalis noista luvattomista luvallisiin saalisleluihin Ja vapaanaoloharjotuksia sit pitkässä liinassa, niin pääset vahvistamaan sitä oikeeta käytöstä (ja estämään peräänlähdöt):)

Guardacaccia kirjoitti:

Jos kadi sun koira on esim. selvästi saalisviettinen, niin sehän "syö" puolustuspuolta ainakin jonkin verran.

Joo, kyllä se on. Saalisviettinen siis :) Eli ehkä en sitten ole puolustuspuolesta kovin huolissani vielä, se kuitenkin sieltä nostaa päätään, niin ollaan tyytyväisiä siihen ;) Onko jotain keinoja, millä voisin 'pitää sen hengissä' vaikkakin hallinnassa? Vai tarkoittaako hallinta aina sitä, että sitä viettiä tavallaan 'kuristetaan kasaan'? Meneekö saalisvietti siitä sit 'alaspäin' jos keskityn tuohon heikompaan viettiin? Vai voiko niihin ylipäätään puuttua, tai kannattaako niihin puuttua? (kysymysten tulva )

Meillä kans pallo on toiminut palkkana kaikkeen. Se on kuin jumala ja muuta ei tarvita :D Patukkakin tosin onneksi kelpaa, koska pallo nostaa vietit joskus aika korkeelle, patukka tekee sen maltillisemmin.

Muokkasin vähän sanavalintoja, tuli aamusilmillä kirjoitettua vähän ristiriitaisesti :D

Ja SanttuJ: Hienostihan teillä on mennyt jos het kerrasta oot pystyny pitään koiran liinassa koko lenkin! Elä omia taitojas epäile, sun koiras on nuori vielä, eikä sen kaikkee tarvi heti osatakaan. Opettelette ja edistytte yhdessä, sehän se tärkeintä on. Ja oma koira opettaa parhaiten, usko pois ;)

Guardacaccia kirjoitti:

No niinhän minä tuossa sanoin, että toimintamallit kuntoon tottiksen kautta;)

Niin vähän ajattelinkin, että sitä tarkoitat, mutta tulipahan varmistettua :)

Guardacaccia kirjoitti:

Tuplamuoks. Aivot ei enää oikeen tahdo pelata, mutta tarkotus ei siis tietenkään ollut antaa käsitystä, että toimintamalleja voisi muokata vain tottiksen kautta. Tottakai ihan perus naksutinkoulutuksella voi muokata käytöstä haluamakseen, ilman että sillä on mitään tekemistä tottiksen kanssa, ja eihän tottiksen liikkeistä tai sen muodostamista energian purkumalleista ole apua kaikessa.
Mutta siis meillä hallinta ja monet toimintamallit haetaan tottiksen kautta:) Meillä tottiksessa ei esim. ole naksu käytössä kuin kapulan noudon opettamisessa (ainakin tähän asti), ja kaikki muu palkkaus tulee saalisleikillä tai sitten pennulla toisinaan vielä ruualla.

Nyt en ihan ymmärtänyt. Miksi erottelet naksutinkoulutuksen, tottiksen kautta tekemisen, palkkauksen saalisleikilla ja palkkauksen ruualla?

Mun käsitteistössä tottis on tiettyjä tietyllä tavalla suoritettuja liikkeitä eli pk-lajien tottelevaisuusosuus tai toisille se vaihtoehtoisesti tarkoittaa tottelevaisuuden harjoittelemista ylipäätään. En tiedä tarkoititko naksutinkoulutuksella ylipäätään koulutusta, jossa ohjaaja käyttää palkkauksen ajoituksen apuvälineenä naksutinta vai positiiviseen vahvistamiseen ja operanttiin oppimiseen perustuvaa koulutustapaa?
Jos ensimmäistä, niin silloinhan naksutin ei ole sen enempää tai vähempää kuin ensimmäinen merkki tulevasta palkkiosta eli esim. saalistamisesta tai syömisestä. Tällöin naksutin on sinänsä usein melko kätevä, koska usein esim. ilman naksutinta kouluttavalla ohjaajalla alkaa ohjaajan käden liike kohti palkkaa toimia ensimmäisenä merkkinä palkkiosta, mitä kaikki ohjaajat eivät välttämättä huomioi palkkauksen ajoituksessa, mikä taas hidastaa oppimista. Koira lukee antamiasi vihjeitä, halusitpa tai et.
Jos taas tarkoitit jälkimmäistä, niin itse en näe mitään estettä, miksei ohjaajan niin halutessa jokin tottisliike esim. seuraaminen voisi olla haluttu vaihtoehtoinen toimintamalli puolustuksen sijaan. Ja yhtälailla ne erilaisten palkkioiden vaikutukset, halutut viretilat ja koiran luonneominaisuudet tulee huomioda myös positiiviseen vahvistamiseen perustuvassa operantissa koulutustavassa. Kouluttaja on aika heikoilla, jos ne sivuuttaa, etenkin kouluttaessa ns. vietikästä koiraa ja/tai kouluttaessa suorituksia, joissa vaaditaan tietty viretila. Lähes aina, ihan tehtävästä riippumatta on toivottava, että koira suorittaa tehtävän jossain tietyssä viretilassa, olipa se tehtävä sitten kotikoira ohittamassa naapurin murrea tai suojelukoira hyökkäämässä kohti maalimiestä.

kadi kirjoitti:

Ja SanttuJ: Hienostihan teillä on mennyt jos het kerrasta oot pystyny pitään koiran liinassa koko lenkin! Elä omia taitojas epäile, sun koiras on nuori vielä, eikä sen kaikkee tarvi heti osatakaan. Opettelette ja edistytte yhdessä, sehän se tärkeintä on. Ja oma koira opettaa parhaiten, usko pois ;)

Todellisuus kuulostaa hienommalta kirjoitettu kuin nähtynä. Se lenkki tehtiin iltamyöhällä jolloin kukaan ei ollu liikkeellä ja lisäksi kyseessä oli maksimissaan n. kilometri reissu

Lunan mielestä luoksetulo tarkoittaa tällä hetkellä sitä, et se juoksee täysiä kohti ja nakkaa muutaman kunniakierroksen ennen ku tulee eteen Tänään harjoteltiin liinan kans luoksetuloa ja kun se ohi pyyhälsi, nappasin liinasta kiinni. Ainakin tämän jälkeen se taas muisti tulla ilman turhia hölmöilyjä eteen, mut saa nähdä kuinka kauan onni kestää

Tympii ku on nyt alkanu huomaamaan mitä virheitä on tuon kans tehny tai mitkä asiat olis kannattanu tehdä eri tavalla. Onneksi tuo on vielä niin nuori, et luultavasti useimmat asiat pystyy korjaamaan ennen ku se kupsahtaa.

^no vähästä häiriöstä se pitää aloittaakin :D

Ja ainakin omalla kohdalla niitä virheitä huomaa jokikisen koiran kanssa. Mulle toi junnu on kolmas ja kun yhden asian muistaa edellisten jäljiltä, että 'no tämä kannatti tehdä näin, eikä näin.' niin jo on joku toinen asia mikä menee sitten aivan väärinpäin. Koiranomistajan kun ei ole koskaan valmis..

Guardacaccia kirjoitti:

^ oon muuten tehny havainnon että joillain dalluilla on ihan huima saalisvietti. Meidän lähistöllä asuu 5 dalmista, ja erityisesti yks nuori uros oikeen yllätti kuin se riehaantu nähdessään Rhon saalislelun :D
Tsemppiä Tomo the saalistajan kanssa, kyllä se siitä oppii sitä kanavoimaan oikein aikanaan, kun järkkymättömästi siirrät kiinnostuksen aina muualle. Eli kun kerta sillä saalis on noin vahva, niin pitäisi olla helppoa siirtää se saalis noista luvattomista luvallisiin saalisleluihin Ja vapaanaoloharjotuksia sit pitkässä liinassa, niin pääset vahvistamaan sitä oikeeta käytöstä (ja estämään peräänlähdöt):)

Mä en tiedä pitäisikö minunkin lähteä nyt sitten harjoittelemaan tuota vietin siirtämistä saalisleluun, kun Mindillä (dalmatialainen kanssa) on myös todella vahvana riistavietti, lähtee jos näkee (lintu, jänis, mikä tahansa, pieni juokseva pörröinen koirakin voi laittaa vietin liikkeelle) jotain tai haistaa jäljen.
Aivan kaupungissa kun asun ja autoa ei ole niin harvemmin aivan metsään pääsen, koirapuistossa tällä hetkellä tapahtuu juoksuttaminen vapaana joten karkaamisesta ei ole ollut hätää.

Minkälainen tuo "saalislelu" on? Tai siis onko sitä ihan vaikka sellaisena jänisturkkileluna? :D Miten käytännössä tuo siirto jäljestä saalisleluun tapahtuu?

Luvattoman paljon olen antanut vain huhkia ja katsella sorsia rannalla ja kävellyt vain eteenpäin mitään tekemättä
Voi tulla ongelma jos joskus muutankin syrjempään ja vapaana pito onnistuu mutta koira karkaa riistan perään

Guardacaccia kirjoitti:

^ oon muuten tehny havainnon että joillain dalluilla on ihan huima saalisvietti. Meidän lähistöllä asuu 5 dalmista, ja erityisesti yks nuori uros oikeen yllätti kuin se riehaantu nähdessään Rhon saalislelun :D
Tsemppiä Tomo the saalistajan kanssa, kyllä se siitä oppii sitä kanavoimaan oikein aikanaan, kun järkkymättömästi siirrät kiinnostuksen aina muualle. Eli kun kerta sillä saalis on noin vahva, niin pitäisi olla helppoa siirtää se saalis noista luvattomista luvallisiin saalisleluihin Ja vapaanaoloharjotuksia sit pitkässä liinassa, niin pääset vahvistamaan sitä oikeeta käytöstä (ja estämään peräänlähdöt):)

Meillä ei oo ikinä ollut ongelmia vapaanpidon kanssa, luoksetulo on tosi vahva ja pidän vapaana semmosissa paikoissa, missä ei ole ikinä näkynyt elukan elukkaa ja ollaan sen verran kaukana teistä, etti haittaa vaikka spurttaisi jäniksen perään. Jäljelle se ei vapaana lähde, tai jos lähtee niin jättää sen kyllä, kun huomaa, että minä en jää odottelemaan. ;)

Tomo myöskin rrrrrrakastaa kaikkia saalisleikkejä. Mut jos haluaisin kanavoida sitä saalisviettiä siitä jänöstä esim. patukkaan, niin tarkottaisko se käytännössä sitä, että mun pitäisi kuljettaa aina lelua mukana, ja jos tulee vastaan jänö, kiinnittää Tomon huomio patukkaan ja antaa sen taistella siitä? En dallua hankkiessani olettanut saavani näin saalisviettistä koiraa (ja taistelutahtoa on huimasti myös)... Niin eipä ole tullut perehdyttyä tämmösiin juttuihin.

Myöskin Tomo palkkautuu ihan kivasti leluista, mutta etenkään häiriössä se ei jaksa kiinnostua lelusta pitkään. Samoin heti, jos se saa lelun itselleen niin kaikki mielenkiinto yhteistyöhön mun kanssa lopahtaa siihen, samoin leikki yksin ei kiinnosta. Pitäisi ehkä tänään treeneissä kysyä neuvoa tohon saalispalkkaukseen, siinä olis potentiaalia, jos sen vaan saisi kanavoitua oikein. Tähän mennessä oon palkannut enimmäkseen ruoalla, kun se on semmonen "varma nakki". ;) Kuitenkin lelulla sais varmaan vauhtia suoritukseen, tosin en tiedä tarvitaanko sitä vauhtia aina, ku sit hallinta (toistaiseksi) kärsii.