Koirat.com

Vuorisumu kirjoitti:

Nyt en ihan ymmärtänyt. Miksi erottelet naksutinkoulutuksen, tottiksen kautta tekemisen, palkkauksen saalisleikilla ja palkkauksen ruualla?

Siis joo arvasin että toi eilinen "sekoilu" meni lopulta kaikilta yli hilseen Selitys selityksen päälle harvoin parantaa tilannetta vaan päinvastoin. Ois pitäny vaan pitää suu kiinni, ja kirjottaa toiste kun aivotkin ois olleet muualla kun narikassa

Tarkoitin siis vain meidän omaa systeemiä, eli kun itse en yleisesti naksutinta käytä tottiksessa, vaan käytän palkkana sitä palloa/ruokaa. Tarkoitus ei siis ollut erotella niitä eri kategorioihin, vaan kertoa, että mitkä meillä on käytössä (minkä olisin näin jälkikäteen katsoen voinut ilmaista aika paljon paremmin..). Olisi siinä pitänyt taas mainita, että ihan yhtä hyvin sitä naksua voisi käyttää apuvälineenä siellä tottiksessa, kun nyt se tosiaan näyttää siltä, että erottelisin ne kahdeksi ihan eri asiaksi, mikä ei missään nimessä ollut tarkoitus.

Ja esim. nuo käsiteasiat kuten se, että miten kukin käsittää sanan tottis, on aina sellaisia, jotka sekoittaa soppaa. Minulle tottis tarkoittaa sekä niitä pk-tottiksen liikkeiden opettelua, että yleisempää koiran hallinnan rakentamista, jolla tähdätään hallintaan suojelussa, sekä koko lajin opettamiseen liittyviä palkkaustekniikoita. Eli toki se että miten koiraansa kouluttaa; eli millä motivoi, oli käytössä sitten se naksu tai ei, ei muuta sitä asiaa miksikään. Joku muu taas saattaa käsittää asian ihan erilailla ja sitten niitä näkemyseroja saadaan ihmetellä kun ei ymmärretä mitä toinen tarkoittaa..

Eli eihän noita edellä mainitsemiasi asioita tosiaan ollut tarkoitu erotella, muuten kuin tarkentamalla että mitä meillä nimenomaan on käytössä. Ajattelinkin jälkikäteen, että se käsitetään väärin, kun sanon erikseen tuosta naksutinkoulutuksesta, mutta kun olin muokannut tuota jo niin miljoonasti, että aattelin että antaa olla..vaan eipä olisi pitänyt antaa.
Tottakai naksua voi käyttää missä vain apuna, mutta kun taas itse käytän naksutinta nimenomaan vähän kaikessa muussa kun tottiksessa niin mainitsin ne noin erikseen.
Sori vuorisumu mun räpellys, ymmärrän kyllä mitä tarkoitit ja olen ihan samoilla linjoilla noissa asioissa mistä sitten mua huomautit. Toivottavasti mun ajatus aukesi sulle nyt vähän paremmin (tai sit ei..). Tästä lähin ei kyllä enää väsyneenä koneen ääreen

Ottaa muuten hieman päähän, sillä meillä jäi toistamiseen mun töiden takia ohjatut tottistreenit väliin *murr*. Tästä lähtien kyllä sanon töissä, et maanantaisin en enää jatkossa jää tekemään ylimääräsitä, oli tilanne mikä tahansa..

myrkku kirjoitti:

Minkälainen tuo "saalislelu" on? Tai siis onko sitä ihan vaikka sellaisena jänisturkkileluna? :D Miten käytännössä tuo siirto jäljestä saalisleluun tapahtuu?

Saalisleluna voi toimia narupallo, patukka, rätti, vahva sukka..periaatteessa ihan mikä vaan mihin koira voi purra ja josta saat itse myös hyvän otteen. Se sitten riippuu koirasta, että mistä se tykkää eniten. toiset on hulluina narupallojen perään ja toiset rakastaa patukoita.
Ja siis kun koira on jäljellä, niin se on riistavietin puolella. Saalisvietin laukaise aina näköärsyke. Jos koirasi mene jo hajujen perässä, ilman että eläintä on näköpiirissä, niin sillä on silloin riistaviettiä. Meillä esim. mäyräkoirilla on vahva riistavietti, eli ne lähte jo hajujen perään, narttu etenkin, mutta vain toisella mäykyistä on vahva saalisvietti (myöskin nartulla). Uroksella on vhav riistavietti, mutta ei niin vahva saalis (vaikka on se olemassa ja saa sitä vahvistettua), mutta sillä on sitten melkoisen vahva puolustusvietti. Sakulla taas on sekä puolustus että saalisviettiä, mutta ei tippaakaan riistaviettiä, eli ei lähde edes tuoreelle riistan jäljelle, mikä on tietysti tosi hienoa, sillä riistaviettiä en sakulla kaipaa vaan se olisi vain rasite.

Teidän pitää ruveta harjoittelemaan saalisleikkimistä. Siihen oivat neuvot antaa sellainen opus kuin "Saalisvietti koiraharrastuksessa", jonka on kirjoittaunut Salme Mujunen. Kirja on hyödyllinen sekä koulutuksen kannalta, että se opettaa ihan perusasioita koirista ja niiden viettikäyttäytymisestä.

Kinoko kirjoitti:


Tomo myöskin rrrrrrakastaa kaikkia saalisleikkejä. Mut jos haluaisin kanavoida sitä saalisviettiä siitä jänöstä esim. patukkaan, niin tarkottaisko se käytännössä sitä, että mun pitäisi kuljettaa aina lelua mukana, ja jos tulee vastaan jänö, kiinnittää Tomon huomio patukkaan ja antaa sen taistella siitä? En dallua hankkiessani olettanut saavani näin saalisviettistä koiraa (ja taistelutahtoa on huimasti myös)... Niin eipä ole tullut perehdyttyä tämmösiin juttuihin.

No periaatteessa tarkoittaa sitä kyllä, koska koira ei ymmärrä yhteyttä jos sen kanssa leikkii vasta kotona. Toki jos Tomo innostuu esim. kepeistä niin käyhän sellainenkin leikkimiseen, jos ei satu lelut olemaan mukana. Paras tietysti olisi, mikäli jaksaisi pitää mukana sellaista lelua, jonka tietää kiinnostavan aina:)

kadi kirjoitti:


Joo, kyllä se on. Saalisviettinen siis :) Eli ehkä en sitten ole puolustuspuolesta kovin huolissani vielä, se kuitenkin sieltä nostaa päätään, niin ollaan tyytyväisiä siihen ;) Onko jotain keinoja, millä voisin 'pitää sen hengissä' vaikkakin hallinnassa? Vai tarkoittaako hallinta aina sitä, että sitä viettiä tavallaan 'kuristetaan kasaan'? Meneekö saalisvietti siitä sit 'alaspäin' jos keskityn tuohon heikompaan viettiin? Vai voiko niihin ylipäätään puuttua, tai kannattaako niihin puuttua? (kysymysten tulva )

Meillä kans pallo on toiminut palkkana kaikkeen. Se on kuin jumala ja muuta ei tarvita :D Patukkakin tosin onneksi kelpaa, koska pallo nostaa vietit joskus aika korkeelle, patukka tekee sen maltillisemmin.

Sullekin suosittelen tota em. Mujusen kirjaa, koska siinä nää asiat on selitetty tosi hyvin, ja itse en uskalla kaikkeen tässä vastata, kun olen kuitenkin itsekin aloittelija näissä viettiasioissa. Mutta siis, jos se saalisvietti on vahva, niin käsittääkseni sen ei pitäisi kärsiä siitä, jos pyritään vahvistamaan puolustusta. Olemassa olevaa viettiä voidaan vahvistaa ja hallita, mutta ei esim. poistaa (vaikka hallinnalla sen saisikin sitä vaikuttamaan). Suojelussa kun koiran täytyy menestyksekkäästi käyttää molempia näistä vieteistä ja vaihtaa aika nopeallakin tempolla vietistä toiseen, pääsee näkemään miten parhaat koirat on näiden molempien viettien suhteen satapainossa, mutta samalla niin että kumpikin vietti on vahva (eikä niin, että kun kumpikin on olemassa niin kumpikin olisi keskinkertainen tms.).

Paljon tulee eteen kuitenkin molareille koiria, joilla jompikumpi vietti on voimakkaampi, jolloin sitä toista täytyy ruveta vahvistamaan, mikäli hauaa koiran suoriutuvan suojelukokeesta (toki kaikista koirista ei siihen lopulta kertakaikkiaan ole, mutta se ei todellakaan pitäisi olla häpeä, kaikki ei vaan mene samaan muottiin). Mutta sitten esim erittäin voimakkaasti saalisviettistä koiraa, jonka agre on olematon tai puuttuu kokonaan eikä näin "kaivelemallakaan" tule tarpeeksi esiin, voidaan suojelua vielä harrastaa, sillä saalisturhauman luominen on ihan kelvollinen tapa, ja on mm. usein maleilla, joilla on monesti paljon enemmän saalista kuin agrea.

Eli kun kysyit että voidaanko vietteihin puuttua ja kannattaako niihin puuttua, niin kyllä voi ja tietyissä asioissa pitääkin jos haluaa menestyä. Mutta sen verta täytyy tietenkin sanoa, että varsinkin puolustuksen vahvistaminen pitää tehdä osaavan ihmisen kanssa, ettei mennä metsään, ja mikäli agrea ei harrastuksiin tarvita, niin sitä lienee turha alkaa vahvistamaan. Kun teidän koiralla se puolustus sielä kuitenkin on, niin ei se sieltä minnekään katoa, ja jos jokin syy teillä sitä olisi vahvistaa, niin sitten vaan puhumaan jollekin joka asiasta tietää ja osaa kouluttamisessa auttaa:)

^Kiitos erittäin kattavasta vastauksesta. Täytyypä kaivaa kirjastosta tuo kirja ja lukea läpi.

Mua itseäni on aina kiinnostanut suojelu lajina, jo pikkulikkana kävin aina isin kanssa katsomassa kun armeijan pojat koulutti koiriaan ;) Koen itseni kuitenkin vielä aika noviisiksi ja siksi laji samalla myös hirvittää. Nyt olis tosiaan tarkotus lähtee kuitenkin reenejä seurailemaan ja jos purut tuntuvat vielä omalta (tottis on tietysti tuttua ja jälkihommatkin käsityksen rajoissa) ja harrastajien kokemusten pohjalta vielä itselle tulee sellainen kuva, että mun taidot riittää, niin sit vien koiran näytille. (tulipa elämänkerta, anteeksi)

Ja sitten päästään asiaan :D Eli tästä syystä vietit ja nimenomaan saalis/puolustusvietti kiinnostavat ja niitä koirastani toivon löytyvän. Jos tosta juniorista ei kuitenkaan potkua riittävästi löydy, tai vietit ei riitä, niin ei se maailmanloppu ole.

Guardacaccia kirjoitti:

Rhossa tosiaan näkee selvästi millon se on puolustuskannalla ja millon mörköilee, mut esim. siitä et onks sillä irokeesi vai ei

Tyhmän täytyy nyt kysyä, että mitä tämä tarkoittaa, koiralla on irokeesi? Meinaako se sitä kun koira "pörhistää" niitä niskakarvoja?

Guardacaccia kirjoitti:


Sori vuorisumu mun räpellys, ymmärrän kyllä mitä tarkoitit ja olen ihan samoilla linjoilla noissa asioissa mistä sitten mua huomautit. Toivottavasti mun ajatus aukesi sulle nyt vähän paremmin (tai sit ei..). Tästä lähin ei kyllä enää väsyneenä koneen ääreen

No problem
Keskustelupalstoilla kirjallisen ilmaisun selkeys merkkaa välillä vähän liikaakin, ts. pakko merkata, kun ei muuta ole. Itsekin tulee sekoiltua aina välillä sanoissa ja ilmaisuissa niin, että joutuu jälkikäteen itsekin miettimään, että mitä sitä on taas höpissyt.

capsy kirjoitti:


Tyhmän täytyy nyt kysyä, että mitä tämä tarkoittaa, koiralla on irokeesi? Meinaako se sitä kun koira "pörhistää" niitä niskakarvoja?

Sitäpä just :) Yleensä koira nostaa niskavillojen lisäksi myös selkäkarvat pystyyn niin, että niskasta hännäntyveen kulkee 'irokeesi'.

kadi kirjoitti:

^Kiitos erittäin kattavasta vastauksesta. Täytyypä kaivaa kirjastosta tuo kirja ja lukea läpi.

Mua itseäni on aina kiinnostanut suojelu lajina, jo pikkulikkana kävin aina isin kanssa katsomassa kun armeijan pojat koulutti koiriaan ;) Koen itseni kuitenkin vielä aika noviisiksi ja siksi laji samalla myös hirvittää. Nyt olis tosiaan tarkotus lähtee kuitenkin reenejä seurailemaan ja jos purut tuntuvat vielä omalta (tottis on tietysti tuttua ja jälkihommatkin käsityksen rajoissa) ja harrastajien kokemusten pohjalta vielä itselle tulee sellainen kuva, että mun taidot riittää, niin sit vien koiran näytille. (tulipa elämänkerta, anteeksi)

Ja sitten päästään asiaan :D Eli tästä syystä vietit ja nimenomaan saalis/puolustusvietti kiinnostavat ja niitä koirastani toivon löytyvän. Jos tosta juniorista ei kuitenkaan potkua riittävästi löydy, tai vietit ei riitä, niin ei se maailmanloppu ole.

No hienoa, että kiinnostusta löytyy:) Meillä on myös lajivalintana suojelu, mutta saa nähdä onko meistä siihen. Niinkään en koiraa epäile, sillä on vietit ja pää yleisesti kunnossa (eikä rakennekaan estä), mutta enempi epäilen että riittääkö mun taidot sitten. Noh, se nähdään kun aika kuluu, siihn asti tehdään tottista ja peltojälkeä urakalla

Vuorisumu kirjoitti:


No problem
Keskustelupalstoilla kirjallisen ilmaisun selkeys merkkaa välillä vähän liikaakin, ts. pakko merkata, kun ei muuta ole. Itsekin tulee sekoiltua aina välillä sanoissa ja ilmaisuissa niin, että joutuu jälkikäteen itsekin miettimään, että mitä sitä on taas höpissyt.

Joo siis se on kyllä noloa kun kirjottaa kirjottamistaan ja idea hukkuu kahden ekan lauseen aikana Väsyneenä mä sorrun tosi helposti jaaritteluun ja turhaan selittelyyn, mitkä yleensä vaan sekottaa kaiken.. Mut ehkä tästä taas opittiin, että jos ei osaa sanoa jotain järkevästi ja ytimekkäästi niin voi jättää sanomatta, varsinkin kirjotetussa muodossa

Onkohan ihan normaalia kun tuo mun 1v6kk ikäinen uros yrittää vähän väliä nylkyttää pentua? ei alistamis mielessä vaan ihan seksi mielessä. Vähän väliä ruikuttaa ja on pili esillä
Pentu on 15viikkonen uros, vaikkei se varmaan vielä urokselle haise?

kadi kirjoitti:


Sitäpä just :) Yleensä koira nostaa niskavillojen lisäksi myös selkäkarvat pystyyn niin, että niskasta hännäntyveen kulkee 'irokeesi'.

Meillä on ainakin kahta irokeesia:) Just se kun tää nostaa niskakarvat, jollon se on valmistautumassa puolustamaan, mutta kuitenkin vähän jänskättää (kakara mikä kakara). Tällön koko koira on jäykkä ja "korkeassa asennossa" ja pitää häntääkin ylhäällä.
Sit leikin yhteydessä ilmenee täysirokeesia, eli just sitä niskasta hännän tyveen jatkuvaa, ja se tulee sillon, kun leikki alkaa mennä vähän turhan hurjaksi (tähän yhdistettynä ei Rhon häntä esim. ole koskaan ylhäällä, toisin kuin tohon niskan pöristelyyn, ja koko asento menee muutenkin kyyristeleväksi/väistäväksi).

^^ Tuskin nyt mitenkään epänormaaliakaan. Vaikka pili olisi esillä voi käytös siitä huolimatta olla enemmän tai vähemmän alistamista. Itse luultavasti kieltäisin moiset hommat kokonaan, etenkin, jos se näyttää nuorempaa lainkaan haittaavan/ahdistavan.

Itse olen nähnyt myös kiimaisten narttujen yrittävän nylkyttää toisiaan, jolloin homma vaikuttaa kovin seksuaalipainoitteiselta, mutta jossain vaiheessa homma on mennyt sitten kuitenkin tappeluksi.

Kiitos vastauksista Kadi ja Guardacaccia! Näin sitä aina oppii uutta :)

Guardacaccia kirjoitti:


Meillä on ainakin kahta irokeesia:) Just se kun tää nostaa niskakarvat, jollon se on valmistautumassa puolustamaan, mutta kuitenkin vähän jänskättää (kakara mikä kakara). Tällön koko koira on jäykkä ja "korkeassa asennossa" ja pitää häntääkin ylhäällä.

Ou. Meillä on vaihtelevasti tuota niska- ja kokoirokeesia. Mutta aina koira on aina selvästi uhmakas, korkeassa asennossa, häntä melkein kippuralla (tolla on tosi kaartuva häntä ja kun mahtailee, niin vetää sen melkein rullalle ylös), pää korkealla ja korvat 'edessä'. Asento kyllä rentoutuu helposti, ja koiran huomion itseensä, kun sille tarjoaa patukkaa tai palloa. Eikä se käsistä lähde vaikka sen antaisikin töllistellä.

Jos 'uhka' tulee tarpeeksi lähelle, karvat laskeutuvat ja alkaa matala murina. Ja se tulee jostain rintalastan takaa se ääni. Siis jostain todella syvältä...

Ja tätähän esiintyy siis ulkona ollessa, jos on jotain 'pelättävää' tai muuta kummallista tarjolla tuolla isossa maailmassa

Meillä irokeesi=keesi esiintyy tosi monessa tilanteessa. Leikkiessä Lunalla nousee villat pystyyn (elekieli muuten "normaali"), viimeksi kaverin kanssa leikkiessä ja otteiden ollessa liian rajuja, Luna kulki villat pystyssä ja häntä koipien välissä. Pelätessä sillä on keesi kans pystyssä, mut häntä melko neutraalisti (näissä tilanteissa se myös juoksee mun taakse). Vahtimiseen liittyy niskavillojen nostelu, murina sekä haukkuminen.

muoks. Meillä koirasta kuuluu ääntä ainoastaan vahtiessa sekä ilmeisesti puolustaessaan. Vahtimisen yhteydessä "poksahdetaan" muutama kerta sekä muristaa vähän. Puolustaessa haukutaan heti kunnolla ja muristaa todella kumeasti. Kumpaanki kuuluu valpas ja eteenpäinsuuntautunut, pullisteleva asento.

Meil on tota "etukeesiä" kohtuu paljon ulkona ollessa, aina kun Rho näkee jotain, jota pitäis vahtia. Puolustaessa tosiaan Rho on erittäin mahtipontinen, tai ainakin olevinaan, vaikkaonkin viel tollanen ruikku
Tota kokokeesiä näki pienempänä enemmän, mut nykyään tosi harvoin. Rho on yleensä se, joka porukassa määrää tahdin ja leikin rajuuden, vaikka toki välillä tulee "vastustajia", jotka saa Rhonkin karvat pystyyn Mitä vanhemmaksi tuo tulee, sitä kovapäisempi siitä tulee muiden koirien kanssa, mutta ei se mikään ääridominoiva ole. Puistossa alistuu aika poikkeuksetta kaikille aikuisille koirille, mutta nuoria saattaa hööpöttää ja kurmoottaa muitta mutkitta niin, että joudun itse menemään välillä väliin ja rauhoittamaan tilannetta ettei karkaa ihan käsistä.
Oon ollut itseasiassa aika yllättynyt kuinka moni koira ei puolusta itseään, vaan seisoo vaan alistuneena paikallaan ja ottaa tolta köniinsä mukisematta. Edes meidän Helga, joka ei yhdeltäkään muulta koiralta hyväksy pelleilyä, seisoo vaan pöllönä ja venaa että mä tuun pelastamaan, kun Rho retuuttaa sitä niskasta vaikka se selvästi inhoaa sitä. Ja kun Rholle ei sanota siitä, niin tottakai se jatkaa sitä ja nauttii keskenään..Ja ei paljon auta että mä menen väliin, koska se on niin palkitsevaa toimintaa, että ei paljon mun sanomiset paina loppupeleissä, vaikka hetkeksi se aina muistutuksen jälkeen lopettaakin. Palautteen pitäs piru vie tulla suoraan kohteelta, mutta liian harva koira sitä tekee, joten tottakai mun pitää sitten se aina tehdä ettei muilla oo ihan kurjaa mun pikku pöljänterin takia (onneksi se uskoo sitten edes mua, mutta saa sitä kyllä paimentaa jatkuvasti). Veetiin Rho ei sit taas koske lainkaan, vaan kunnioittaa sitä oikeasti, kun sai siltä tarpeeks monta kertaa turpaansa pentuna *lue: kymmeniä kertoja ennenkun uskoi oikeasti*..

^Luna olis varmaan ihan kauhuissaan kun se näkis Rhon Kaikista eniten se haastaa semmosia leikkiin jotka ei yksinkertaisesti halua leikkiä. Semmoset koirat jotka hinuaa heti iholle saa erittäin varovaisen tervehtimisen johon kuuluu tiukka maastoutuminen, sit noustaa istumaan niin et häntä on tiukasti perseen alla ja annetaan toisen varovaisesti haistaa korvaa

Mä oon nyt parina päivänä ollu melkeimpä ylpeä meidän kakarasta. Eilen se leikki 8 vko vanhan bernhandilaisen kanssa jota piti ensin vältellä ku ruttoa. Mamman muru oli ihan äärettömän kärsivällinen vaikka toinen roikku naskaleineen kiinni sen poskissa Harmittaa vietävästi ku ei ollu kamera mukana. Oli se niin suloisen näköistä painimista.

Tänään meillä olis ohjatut toko treenit ja kulta toimi oikein kivasti. Kakara jakso pitää kontaktia, luoksetulossa meni ohi kovan vauhdin takia, mut kunniakierrokset jäi välistä. Hyppyä kans otettiin ja neiti tuntuu älyävän idean jo nyt tosi hienosti. Tästä otan kyllä kunnian itelle ku ollaan aina tilaisuuden tullen hypitty betoniporsaiden + muiden esteiden yli.

Meillähän oli viime viikolla ekan kerran agia ja meinas olla melkoista tuskaa. Kanttura kävi niin kovilla kierroksilla, et eka puolituntinen meni siihen et yritin saada sen edes jotenki kuulolle. Me saatiin jopa oma este millä harjotella Huvitti vaan ihan hillittömästi ku kokeiltiin ensin namilautasen avulla estettä -> koira juoksee suoraa läpi. Kokeilin sit lelulla -> koira juoksee suoraa läpi. Sit ku vaan komensin sen hyppäämään niin johan alko homma pelittää. Komeasti yli esteen ja yli päästyään tiukka kontakti emäntään

muoks. Tulipas paljon hymiöitä. Hups.

SanttuJ kirjoitti:

^Luna olis varmaan ihan kauhuissaan kun se näkis Rhon Kaikista eniten se haastaa semmosia leikkiin jotka ei yksinkertaisesti halua leikkiä. Semmoset koirat jotka hinuaa heti iholle saa erittäin varovaisen tervehtimisen johon kuuluu tiukka maastoutuminen, sit noustaa istumaan niin et häntä on tiukasti perseen alla ja annetaan toisen varovaisesti haistaa korvaa

Joo, mä ihmettelen minne katos mun yltiödiplomaattinen koirani:P Pienempänä Rho oli aina tosi hyvä muiden kanssa, leikki just sen verran mitä toiset halus, eikä tyrkyttäny itteään saati retuuttanu ketään miten sattuu. Tosiaan isompien koirien kanssa se on edelleen diplomaatti, mutta muiden kanssa se sekoilee, kun hakee paikkaansa ja elää jonkinlaista identiteettikriisiä
Ehkä siitä vielä kasvaa suht diplomaattinen aikuinen, ainakin kovasti toivon niin, mutta on sekin tietysti mahdollista että jossain vaiheessa ei vaan enää suju muiden kanssa leikkiminen. Sen näyttää vaan aika, mut ois se kurjaa, jos tosta tulis yhtäkkiä tosi dominoiva. Agressiivisuutta koiria kohtaan siinä ei ole kyllä tippaakaan, mutta voihan se olla että jossain vaiheessa menee kuppi nurin.. Ei auta kun toivoa

Meidän juniori on myös tyrkky. Se tuuppii nenällään, vippaa peräpäätä niin että 'taklaa' toveria, kumartaa, niiaa, hyppää, menee maaten, ottaa rundin, tökkii... Ja jos toinen ei innostu, otteet kovenevat -> retuuttaa niskasta, taklaa vähän kovemmin, haukkuu... Ja meillä tuo narttu on kans opettanu juniorin siihen, ettei hampaiden vilautteluista tarvi välittää. Välillä penska saa osakseen murahtavan näpäytyksenkin mummolta, ja välillä oikein kunnolla hammasta, mutta se ei tahtia haittaa. Ukko ottaa sen haasteena ja siitähän se vasta riehaantuu. Pahantahtoinen ei ole, eikä alista, mutta on äärimmäisen sitkeä leikkiinkutsuja

Vieraalta ja huomattavasti vanhemmalta koiralta ottaa kieltoja vastaan ehkä n. kymmenennellä yrittämällä. Äkkinäisemmän vastustajan kanssa siinä tulis jo huonoo jälkeä, mutta onneks ollaan tavattu vaan näitä 'varotan sua nyt viimesen kerran. -> nyt on oikeesti viimenen kerta. -> jos vielä kerran teet noin...' tapauksia :)

Riisenin kanssa saa todella varautua siihen, ettei se vanhemmiten tule vieraiden koirien kanssa juttuun. Se ei ole seurapiirikoira millään muodolla, varsinkin nämä samaa sukupuolta olevat parit on räjähdysalttiita. Eikä me kyllä koirapuistoissa olla sen takia käytykään. Toisaalta se vois sosialistaa tota niin, että sopeutuisi joukkoon aikuisenakin, mutta toisaalta taas on se riski että kerran tulee päivä, jolloin se ei enää sitä jätkäkaveria siedäkään. Kovapäisen ja yhtä jäärän vastustajan sattuessa kohdalle voi käydä huonosti.

Ainiin! Hehkutus: Meidän nouto-lukko on auennut!!!! Varmaan kymmenen onnistunutta tasamaanoutoa (raakaversio ) äsken. Naksuttimella ei edistyny yhtään, mutta kun lähti vähän äänellä kannustamaan niin johan noutaa kuin vanha tekijä