Koirat.com

Ehkä Lukalle ei tulekkaan mitään kauheata murkku ikää,eihän se kaikille koirille tule..ainakaan niin pahana!
Laku on nykyään ihan kiltti suurimmaksi osaksi,eikai mitään isompaa murkku ikää enää meneillään,joskus voi uhmailla kun se on aika kovapäinen. Toisinaan,ei kuitenkaan kovin usein Lakun mielestä vieraat ihmiset on epäilyttävii ja silloin se tuhahtaa. En tiiä mahtaaks mennä toi iän myötä ohi Ihme mörköilyy? Luokse tulot menee hyvin,(ennen ei mennyt näin hyvin =D) Nykyään tulee aina kun huudan. Ohitukset mennyt jo pitemmän aikaa ihan jees yms.Laku täyttää parin viikon päästä vuoden :)

Enpä ole käynyt Lakun kanssa koirauimalssa ,tietääkseni täälläpäin ei ole semmoista.Harmi.

Meillä taas pahin vaihe oli siinä 10kk iässä Aapolla. Ihan hirveetä pelleilyä kaikki!

Koirauimalassa en oo käynyt kuin Taavin kanssa kerran ja silloinkin se piti väkisin vetää sinne altaaseen liivien kanssa, sehän ei oikein arvosta uimista vaikka noutaja onkin. Inhoaa kastumista.
Aapon kanssa pitäis mennä, en tiennykään että siellä on joku uimakoulukin, pitäs Aapon kanssa mennä sellaiseen kun sen tyyli on vielä vähän haussa. Sehän on nyt pelastusliivien kanssa uinut meressä kerran, vähän paremmalta jo näytti uiminen, mutta ilman liivejä ihan kauheeta räpiköintiä. Ja sekin on sentään noutaja

Ja taas pitää hehkuttaa sitä tunnetta kun tulee töistä kotiin ja kämppä on ehjä! Toi kuonokoppa on kyllä paras keksintö vaikkei kaikki oikein tykkää kun sanon että Aapo on kopan kanssa työpäivät yksinään. Tässä ei vaan oikein oo enää muuta vaihtoehtoa, jos se alkaa saamaan koppaakin irti jostain syystä niin sit en enää tiedä mitä tehdä. Nyt ainakin on työpäivät pysynyt päässä erittäin hyvin. Totutin sen vissiin liiankin hyvin koppaan, se heiluttaa aina häntäänsä kun laitan sen sille

suibe: Me ollaan Lokin kanssa käyty muutamaan otteeseen koirauimalassa viime talvena. Tosi hienosti meni... paitsi että käytiin kaverin koiran kanssa, niin Loki ei olis aina malttanut odottaa omaa vuoroaan, joten sen piti saada odotellessaan leikkiä vinkulelulla... Vauva mikä vauva. Mutta joo, superhyvin se meni, jopa niin ettei uimaopen tarvinnut mennä sen kanssa veteen. Itsekseen se meni ramppia alas, ja ui mun perässä, kun siis itse kävelin altaan reunalla. Mutta vähän yksipuolistahan toi on verrattuna meressä polskimiseen... tietty talvella oikein kiva vaihtoehto!

Lokikin on erittäin kiva ja teineilemätön tällä hetkellä. Ainoa ongelma on se, että se pimahtaa tuolla tokotreeneissä, mutta arkihan ton kanssa on täysin ongelmatonta, ja olen kiitollinen siitä.

Oottekstekin huomannu että mä en enää valita joka asiasta Aapon kanssa Sen kanssa elämä on oikeestaan aika kivaa tällä hetkellä. Johan sitä murkkuvaihetta kestikin. Ja tuhoomista. Lenkit sujuu hyvin, ohitukset myös, tänään tosin ehti rähähtää yhdelle koiralle ja noita tilanteita mä niin inhoon. En haluais tostakin remmirähjää ja toivonkin että osaan jo nyt puuttua siihen asiaan toisin kuin Taavin kanssa aikoinaan. Mutta pääsääntöisesti Aapo on ihana nuori koira (ei tuntunut tältä vielä muutama kuukausi sitten..) joka on todella paljon mun perään mikä taas edesauttaa sitä mun lähellä pysymistä niin hihnassa kuin vapaanakin. Tietyt tilanteet on vielä sellaisia että korvat häviää ja ne vauvan aivot kaivautuu esiin jostain, mutta pääasiassa korvatkin pysyy päässä ja Aapo tottelee hyvin.

Huh, mikä meno täällä heti aamusta... Helmillä on juoksu ja nyt se on ruvennut tyrkyttämään itseään Elenalle, kääntää oikein häntää sivuun kun Elena tulee lähelle. Tähän asti Helmi on ollut melko äkäinen Elenalle, mutta nyt se yhtäkkiä muuttui. Helmi oikein yllyttää Elenaa ajamaan itseään takaa, eikä siihen mitkään kiellot auta. Välillä olen ottanut jomman kumman syliin hetkeksi, mutta kun lasken sen maahan, jatkuu sama meno.

Eilen täällä kävi yksi tuttava, joka on käynyt vain kerran aikaisemmin, silloin kun Helmi oli alle vuotias. Silloin Helmi haukkui hänelle, eikä uskaltanut mennä lähellekään. Nytkin Helmi haukkui, mutta antoi kuitenkin vähän silittää itseään. Silti Helmi meinasi purra, kun tämä tuttu ojensi kättään Helmiä kohti. En ole varma, olisiko se oikeasti purrut, mutta muristen meni kohti. Siinä vaiheessa kielsin ja Helmi uskoi. Olisi kai pitänyt sanoa vieraalle, että ei huomioisi Helmiä mitenkään. Kuitenkin kun hän istui lattialla, meni Helmi itse haistelemaan häntä.

Haha ei tsiisus. Naapureilta kuulin että Laku on ollut toissapäivänä karkuteilla.Avannut kai mun ulko-oven, en sitten kai ollut laittanut väliovea kiinni tai sitten se on avannut senkin. Oli juoksennellut tuolla jossain pitkin pihoja? ja joku puutarhatyöntekijä oli vissiin sit kysellyt mun naapureilta että tietääkö kenen koira Se sitten houkutellut lakun rappusii ylös ja se oli mennyt mun kämppään kiltisti. Ei jumankauta.

Aapo on alkanut etenkin pimeellä räyhäämään ihmisille jotka lähestyy mua. Puolustusvietti vai jotain muuta? Yks päivä olin sen kanssa iltalenkillä ja joku mies käveli hiekkatiellä vastaan, eikä edes tullut mua kohti vaan käveli ohi. Aapo nosti kauheen rähinän sille. Ja yks päivä ihan valoisalla joku nainen tuli kysymään tietä johonkin niin Aapohan nosti metelin sillekin. Hävettää kun ei tuo mikään vihainen oo ihmisille. Jotain epävarmuutta kai tai sit puolustaa mua. Taavihan ei tollasta tee vaan suhtautuu kaikkiin ihmisiin, jopa juoppoihin tyylillä "rapsuta mua, ihanaa kun joku tuli"

Oi että, siitä on tänään tasan vuosi kun haettiin tällainen pienen pieni pallero kotiin <3

^ Meillä oli eilen se päivä. Ei uskois, että vuosi on vierähtäny tässä :o

Muistan kun meillä meni kaikki peräkkäin. Te kävitte kattomassa pentua päivän ennen meitä ja haitte päivän ennen meitä :D
Musta tuntuu, että siitä olis paljon kauemmin kun vuosi! Voi että, vuosi sitten sitä oli tähän aikaan niin älyttömän onnellinen ja oli vaikee uskoo, että pentu tosiaan on nyt kotona :)

Mä kävin tänään tekemässä Aapolle ihan ekan verijäljen. Jälki meni rauhallisesti Aapolta vaikka etukäteen luulin että ois kauheeta kaahottamista sen tekeminen. Aika tarkkaan haisteli sen alkupaikan ensin ja lähti rauhallisesti seuraamaan jälkeä. Vähän haparointia oli, mutta johtui ehkä siitä että itse olin epävarma onko se jälki edes siinä kun en löytänyt merkkejä. Ja oltiin varmaan jo porukalla tallattu jälki, käytiin siis Pixun ja Röllin kanssa. Rölli tais löytää Aapon jäljen ensin ja veti sen läpi ja sit vasta omansa. Mutta Aapo silti löysi vielä sen jälkeenkin ja nenä kyllä työskenteli hienosti. Me omistajat enemmänkin oltiin pihalla, ei tosiaan löydetty niitä jälkien alumerkkejä vaikka oltiin merkkaavinamme hyvin, sen takia Röllikin pääsi ensin vahingossa Aapon jäljelle, tai ainakin osalle siitä. Mutta ei se näköjään haitannut. Pitää kokeilla kyllä ehdottomasti uudelleen.

Huoh, meidän neiti todellakin inhoaa tallin berniä. Isojen koirien kanssa on aina menny hyvin, mutta tää berni on kerran päässy Anan jyräämään ja sen jälkeen Ana tietty pelkää sitä. Ana alottaa kamalan huutoräksytyksen ku näkee tämän koiran (Ana oli autossa ja koira kurkki auton ikkunasta sisälle). Nyt pitää vaan toivoa, että ei tuu tavaksi räksyttää isoille koirille...

^Jos se tähänkin asti on rajoittunut vaan tuohon yhteen yksilöön niin en ois huolissani. Sille on jäänyt kammo siitä. Mutta meidän Taavillehan jäi yhden ison koiran päälle hyökkäyksestä kauhee peikko kaikkia isoja koiria kohtaan (vaikka se on itsekin siis iso), se alkoi sen rähinän ja murinan kaikille isoille koirille. Pienille ei ollenkaan.

Dodii, äsken ohitettiin iltalenkillä iso berni, eikä Ana välittäny siitä yhtään. Eli bernipelkoa ei oo tullu vielä ainakaan. Taitaa pelko liittyä vaan siihen tiettyyn yksilöön!

Noniin, saisinkohan huokaista helpotuksesta? Vai nuolaistako ennenkun tipahtaa? Tuhoamissaldo jäi yhteen pussilakanaan, maton reikään ja neljään kenkäpariin - sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään! Neela on muutenkin ollut todella rauhallinen viimeaikoina. Johtunekko sen riekkuminen siitä, kun täällä miun 40 neliön kaksiossa asui viikon verran kaksi ihmistä ja kolme koiraa. Kun päästiin koiran kanssa ekaa kertaa pitkään aikaan kahestaan kotiin, se vaan nukkui. Nukkui monta tuntia putkeen eikä korvakaan värähtänyt jos liikuin asunnossa, normaalisti kun se pongahtaa samointein ylös jos eväänikään liikautan.

Ollaan pidetty treenitauko tokoiluista, ainut jotta sillon tällön tulee itsenäisesti otettua muutama sivulle-tulo ja seuruupätkä jotka on mennyt yleensä loistavasti. Siitä on hyvä lähteä rakentamaan niitä muita liikkeitä vahvemmaksi. Aikaisemmin meillä oli ongelmana Neelan kontaktinotto ja edistäminen seuruussa, mutta itse suoristuin ja lelupalkka oli kainalossa, niin loppui edistäminen. Nyt ei tarvii välttämättä edes palkan olla näkyvillä, niin hän pääpiirteittäin seuraa hyvässä paikassa.

Eilen kävin korkkaamassa pyöräilykauden ja testaamassa juoksuvyön pyörävermeitä. Neela ravas rinnalla kun vanha tekijä! Siinä on siis semmonen tarrasysteemi, mikä tulee satulan tankoon kiinni ja siitä lähtee muovinen pisimmillään 2,5metriin venyvä hihna. Olinko aika ylpeä koirasta? No olin! Ainut että se kuuli porukoiden pihalta lehtipuhaltimen äänen niin voi jumatsukka mitä vauhtia se läks miuta ja pyörää viemään! Onneks on toimivat jarrut pyörässä... Taidampa käydä palkan tultua ostamassa tuolle valjaat ihan vaan pyöräilyä varten.

Hihi tänään lähdetään kaverin kanssa hänen mökille yön yli eikä kerrota kenellekkään minne mennään. Arkea karkuun! :--)

Me käytiin eilen kolmatta kertaa uimakoulussa Pennyn kanssa, ja ihan superhienosti meni! Ensikerralla ei tarvita edes opettajaa enää, vaan voidaan ottaa (paljon halvemmalla) omatoimivuoro. Jes! Ainoa huono juttu, että karvanlähtö kiihtyi kastumisen ja kuivaamisen yhteydessä niin, että nyt ton pöksyt irtoaa ihan kokonaan, ja meillä olis viikonloppuna kahdet näyttelyt No, harjotustahan se on, oli koira kalju tai ei...

Sunnuntaina oltiinkin jo yksissä näyttelyssä. Penny esiintyi hyvin, mutta huonossa karvassa, ja tuomari oli aika tiukka, eli H sieltä sitten napsahti. Pennyn velipoika oli samassa näyttelyssä, ja illalla sille oli puhjennut aivan tolkuton oksennus-ripulitauti. Penny on ollut pirteä ja kakannut normaalia, kiinteää kakkaa, mutta säikäytti mut aamulla oksentamalla aamupalansa. Tosin senkin jälkeen leikki ja riehui, jaksoi lenkin hyvin ja oli pirteä, eli liekö vain ahminut sapuskan liian nopsasti Toivon niin, ettei olla saatu taas jotain tartuntaa, en jaksaisi enää, kun kesä meni jo mahatautien kanssa kärvistellen. Nythän sen näkee, kun menen töistä kotiin, onko tullut vahinkoja tai lisää oksennusta. Mutta ainakaan Penny ei vielä aamulla vaikuttanut kovin kipeältä, eli toivoa on vielä olemassa.

^Onkohan kesällä ollu jotenkin poikkeuksellisen paljon noita mahatauteja liikkeellä kun oli niin kuuma kesä? Aapollahan oli nimittäin monta yrjötautia myös ja oli ihan vesiripaskalla moneen kertaan. Varmaan se kuumuus pisti pöpöt jylläämään.

Aapolla on ihan oikeesti kauhee eroahdistus-vaihe menossa. Mä jotenkin venäytin selkäni (en kyllä tiedä missä) toissailtana ja se oli todella kipee vielä eilen. Äiti sit vei Aapon eilen ulos ja mä jäin kotiin, Aapo ei meinannut millään lähteä äidin kanssa kun mä en lähtenyt mukaan. Veti voimalla eteisestä monta kertaa mun luokse olkkariin. Yritti tulla myös mun syliin ja otti huppari vetskarista kiinni, yritti vissiin saada mut sillä mukaan Vihdoin kun äiti sai sen rappuun niin oli pari kertaa yrittänyt kääntyä takaisin kotiin. Sama pihalla, äiti sanoi ettei kunnolla pystynyt pitelemään kun Aapo yritti kaikella voimalla kiskoa takaisin rapun ovelle ja kotiin mun luokse. Äiti oli sit saanut namilla onneksi houkuteltua lenkille. Toivon todella että tää on vaan joku ikävaihe-juttu, eihän tota muuten voi jättää ikinä mihinkään edes hoitoon jos se on tollainen. Ei kuulemma ongelmia ole kun mä en oo kotona, silloin lähtee ulos ihan hyvin. Mutta heti jos mä oon kotona ja äiti vie ton ulos niin kauhee paniikki. Ja äiti on sille yhtä tuttu ihminen kuin minäkin melkein.

^Siis Lokihan on just tollanen, että jos mä oon kotona ja joku sen sieltä yrittää viedä pois, niin ei kyllä hevillä onnistu. Namilla houkuttelemalla joo, ja vain jos mun isä tai äiti vie. Mutta jos mä en oo kotona tai Loki on jossain muualla hoidossa, niin ei ole mitään ongelmaa.

Tää yks on nyt sitten kertaheitolla tajunnut olevansa uros. Ei mitään kauheita nylkyttelyjä, kun toi on sellaiseen liian nössö. Mutta yksi juoksuja aloitteleva narttu oli puistossa ja Loki vinkui vielä kotiin tullessakin ja nylkytteli sitten puolustuskyvytöntä Ikean porkkanapehmolelua... piti porkkana pistää hyllyyn ja Loki jäähylle, sitten vasta rauhoittui. No onneksi varmaan ensi kuussa helpottaa, kun pallit lähtee veks!

^ Joppe ei pahemmin nylkytä, mutta piippaa kyllä ja nenä juuttuu välillä maahan kiinni. Pallit lähtee tasan kahden viikon päästä, iiks!

Meillä taas ihan kauheeta läähättelyä. Juominen ja ruokahalu kanssa lisääntyneet jostain syystä.
En tajua, vaikka kuinka liikuttaa niin läähättää vaan sisällä ja juoksentelee jatkuvasti lelu suussa meidän luokse ja pyytää leikkimään.
Voisko toiset juoksut tehdä jo tuloaan? Edelliset loppu 1.5.?

Minkä verran teidän koirat näin yleisesti läähättelee ja juo?