Koirat.com

Minkälaisia allergiaoireita teillä tulee, jos tulee omista ja/tai vieraiden koirista? Itselle ei omasta juurikaan tule, joskus voi alkaa esim. nivusia kutittamaan jos nuolee, mutta muuten ei oikeastaan tule mitään. Hengessä ei tunnu miltään. Muiden koirat jos nuolee, niin voi tosiaan tulla kanssa kutinaa, mutta pahimpia on kissat ja/tai kanit. Mulla oikeesti muurautuu jopa ihan kurkku umpeen niin, että tunnen sen itse ja niistän ja sillei koko ajan.

Mullahan oli nyt pahempi kausi kotonakin, että jatkuvasti niistelin ja sillei, muta nyt on onneksi lähteny se helpottumaan. Tai aivastelun ja niistämisen määrä on mun mielestä vähentynyt. :)

Olin lapsena allerginen eläimille ja perheemme kaksi koiraa laitettiin autuaammille metsästysmaille tämän vuoksi. Vanhemmat, jotka eivät testaa koko perhettä allergian varalta ennen eläimen ottamista, ovat idiootteja! Sattumalta paras lapsuudenystäväni asui maatilalla, jonne oli kerätty varsinainen Nooan arkki (paitsi että kissoja oli toistakymmentä, ei kaksi...) ja uhallanikin tietysti hämmensin niitä räkä valuen ja henki pihisten, silmät umpeen muurautuneina. Noh, elelin parikymmentä vuotta surkeaa varjoelämää ilman karvakamua, kunnes eräällä sulhasella oli kissa ja koira. Ihmeekseni oireeni olivat siedettävät, kissa allergisoi toki paljon voimakkaammin kuin koira. Saman katon alla jonkin aikaa eleltyäni päätin että perskeles, näin mitätön pärskiminen ei voi olla esteenä saada takaisin jotain mitä olen kaivannut siitä lähtien kun tulin muksuna koulusta kotiin ja kuulin että rakit on viety SUN RYKIMISES takia piikille. Otin oman pennun!
Syön allergialääkkeitä silloin tällöin ja pärjään oikein hyvin. Reagoin joka koiraan eri tavalla, oma piskini on lievimmästä päästä. Kohdat ihossa, joita se nuolee, älähtää punaiseksi ja hengitysoireita tulee jos en muista ottaa lääkettä päiväkausiin. Joku toinen koira saattaakin sitten vetäistä kaikki henkireiät umpeen välittömästi. Tiedänpä ihmisen joka kiskoo maksimiannokset hengitystä avaavaa astmalääkettä joka päivä saadakseen turrukkansa pitää... Allergiat on epistä!

^Sinullakin on siis allergisena koira ja pärjäät hyvin, mutta olet sitä mieltä, että jos vanhemmat eivät allergiatestauta koko perhettä ennen eläimen ottoa niin ovat vastuuttomia? Eikös tämä nyt ole vähän ristiriitaista. Nykyään muuten lääkäritkään eivät ohjeista edes allergisille, että eläimet pitäisi laittaa pois ja allergeenejä välttää, vaan siedätys on suositeltavaa etenkin mikäli oireet eivät ole liian rajuja. Moni myös siedättyy sille omalle lemmikille, mutta saa naapurin eläimestä oireita.

Kun se allergiatesti ei päde jokaiseen koiraan yksilöllisesti. Eri allergeenit ovat hyvinkin erilaisia jopa saman rodun eri yksilöiden välillä joten voi olla vaikea ennustaa mistä eläimestä itse tai lapset tulevat saamaan oireita ja mistä ei. Ja tosiaan sille omalle koiralle yleensä siedättyy kun sille altistuu jatkuvasti.

Mulla on koira-allergia (ja muitakin allergioita) sekä astma. Oon koko lapsuuteni ja nuoruuteni itkeny sitä, kun en koskaan voi hankkia koiraa. Lapsena pysähdyin aina lemmikkihyllyille haaveilemaan siitä, että voisin joskus ostaa pannan _omalle_ koiralle. Aina hypistelin niitä. Ajattelin, että se haave ei koskaan toteutuisi.
Reilu parikymppisenä päätin, että otan sen koiran ja siedätyn, PISTE! Enkä ole päivääkään tätä katunut. :)

Pahiten oireilen tiettyjen pohjavillallisten kanssa ollessani (colliet, huskyt, lapinkoirat ja muut, joilla samantyyppinen paksu ja vaihtuva turkki). Vähiten oireilen karkeakarvaisten (terrierit) ja lyhytkarvaisten (pinserit yms.) kanssa ollessani. Lainkaan ei allergisoi bichonit, villakoirat ja muut sellaiset, jotka eivät vaihda karvaa tai joilla ei ole pohjavillaa. Jotenkin se kai vaikuttaa siihen, että kun karva ei vaihdu, ei myöskään hilse pölise samalla tavalla. Lisäksi näiden eniten allergisoivien rotujen kohdalla olen huomannut, että turkin "rasvaisuus" aiheuttaa pahaa kutinaa ja ihottumaa.

Näistä syistä valitsin itselleni bolognesen. Pieniä astmaoireita (äärimmäisen lieviä) oli silloin, kun koira ei ollut vielä sisäsiisti ja aamuisin oli pissalammikkoja lattialla. Pentukarvan vaihtuessa harjasin myös useammin (useita kertoja päivässä), jolloin karvaa myös irtosi ja silloin tuli pieniä aivasteluoireita.

Mutta näin normaalitilanteessa bolognese ei enää allergisoi, edes harjatessa. Ja varmasti olen myös siedättynyt omaan koiraani.

Tätä ketjua en ollutkaan huomannut, heitänpä oman korteni kekoon

Lapsena olin siis allerginen kaikille karvaisille ötököille, koirille esimerkiksi siinä määrin että koiran nuolaisusta saatoin saada ihottumaa ja näppylöitä. Kuitenkin olin äärimmäisen eläinrakas, joten tämä turhautti ihan sikana. Astma löytyi myös.
Uhmasin tietenkin allergioita ja touhusin sukulaisten koirien ja kissojen kanssa, allergiaoireista huolimatta. Aivasteluahan se oli ja silmien kutinaa, mutta minun mielestäni oli sen arvoista.
13-vuotiaana lääkärini sanoi äidilleni että kokeilkaa sitä koiran ottamista ja siitähän tämä nuori neiti innostui! Otettiin ensimmäinen koirani, tätä nykyä 10-vuotias phalene, Netta. Alussa allergiaoireita oli jonkin verran, katosivat parissa viikossa. Astmakontrollissa puhalsin paremmat lukemat kun vuosiin.

Nyt nurkissa pyörii siis welsh corgi, paksun pohjavillan omaava nassukka, ilman mitään allergisia oireita jaloissa pyörii myös kissa.

Moi!
Meille on tosiaan tulossa (pienellä riskillä) Bichon frise. Kävimme katsomassa noita Äidillei ei tullut siellä mitään mutta jälkeenpäin vähän oirelua (ei kuitenkaan astma oireita vaan vähän allergia oireita) (nuhaa, pientä silmien vuotoa)(mutta heillä oli kyllä muitakin koiria..)
Äitini sanoi että oireet olivat kuitenkin sellaisia että luultavammin siedättyy (jos johtui edes bichoneista) tai kestää nuo oireet.
Eli siis meille on tulossa nyt toukokuun lopussa tämä ihana pikkupentu ^^
Olen onnellisempi kuin koskaan luulin että äitini ei koskaan edes harkitsisi tätä..
Toki pieni pelko oireiden pahenemisesta ja jne. Mutta luultavasti näin ei käy ;)
Ja olen kuullut että pennut allergisoivat enemmän.

Täällä yksi lapsesta saakka allergikko/astmaatikko, jolla on menestyksekkäästi kolme koiraa. Astmakin on "parantunut" siinä määrin, ettei säännöllistä hoitavaa lääkitystä ole tarvinnut käyttää melkein kahdeksaan vuoteen. Tosin tänä keväänä/kesänä on siitepölykausi ollut niin paha, että sen takia otin jonkin aikaa astmalääkettä ja myös siitepölyallergioiden takia olen syönyt jatkuvasti (paitsi ihan keskitalvella) allergialääkettä kohta kolmen vuoden ajan. Koiralle olen edelleen jonkin verran allerginen, sillä iholle nousee paukamia jos koira nuolaisee tai muuten vaan olen erityisen paljon ihokosketuksessa turkin kanssa. Sen kanssa pystyy kyllä elämään, vaikka ei ne kutisevat patit kivoja ole.

Muistan kun aina lapsena peloteltiin, että koirasta pitää heti luopua jos oireita tulee. Kävin pari kevättä sitten allergiatesteissä, missä varovasti tiedustelin allergiahoitajalta tätä koira asiaa (kun tosiaan suunnitelmissa olisi ottaa pentu jossain vaiheessa) ja hän sanoi, että nykyään ei suositella heti luopumaan koirasta, vaan mieluumin ottamaan toinen Että siltä suunnalta ainakin tuli vihreää valoa.

Siedätyshoitoon (koivu) pääsen toivon mukaan syksyllä ja elättelen pieniä toiveita, että se samalla auttaisi myös tähän koira-allergiaan. Mutta olen kyllä valmis syömään allergialääkkeitä vaikka lopun elämääni, koirista taas en luovu!

Nyt meillä on ollut n. kuukauden koira (Bichon frise, Nella). Alussa mitään oireita ei tulllut nyt on tullut vähän astma oireita, mutta ei luovuteta! :) Kyllä se voi muustakin johtua ja usein tällaisia tilanteissa oireet voi loppua/helpottua kun pentu on oppinut sisäsiistiks ja pentukarva vaihtuu. Joten heti ei kannata luovuttaa.

Jostakin kuulin, että lääkärien mukaan omalle koiralle siedättyy yleensä parissa viikossa. Eli kohtuulliset allergiset oireet eivät ole este koiran ottamiselle, pikemminkin siihen kannustetaan. Selittää varmaan myös sitä, miksi jotkut siedättyvät vaikka kaverin koiralle, jota tapaavat paljon. Ehkä samalla siedättyy myös saman rodun edustajille?

Itse en ole saanut mitään allergiaoireita reilun vuoden vanhasta havannalaisestamme, mutta pohjavillan puuttuminen ja peseminen usein varmaankin vaikuttavat. Muista koirista saan edelleen vaihtelevasti eriasteisia oireita, jos olen samassa tilassa pidempään.

^ Minua on jo pitkään kiinnostanut, kuinka paljon kaverin luona pitäs käydä että siedättyy. Tai siis jossain vaiheessa kävin koirallisen kaverin luona viikon välein varmaan vuoden tai parin ajan, ja hänen koiransa kyllä tuli aina moikkaamaan etten siitä eristyksissä ollut, mutta oireet eivät ole tainneet muuttua miksikään. En siis väitä etteikö tuota siedättymistä varmaan tapahtuisi, ja voi muutenkin olla etten sitten kuitenkaan nähnyt tätä koiraa riittävän usein. Ja on se varmaan ihmis/koirakohtaistakin.

Kuten kävin jo pennunodotusketjussa mainostamassa, omalle perheelleni on parisen viikon päästä tulossa coton, jonka pitäisi olla näitä paremmin siedettyjä rotuja. Kävin sukulaisen luona kyseiseen rotuun tutustumassa ja silloin oireet olivat sitä luokkaa että vähän silmä kutisi kun koira sitä nuoli ja itse vielä yritin sitä silittelykädellä tarkoituksella hinkata, jotta varmasti saadaan kunnon ärsytys aikaan. Muuten ei vaikuttanut tulevan mitään, vaikka siis ihan naamani tungin koiran turkkiin ja hengittelin ja pitelin sitä koiraa sylissä ja rapsutin ja vaikka mitä. Ihana yksilökin, toivottavasti omasta pennusta tulis yhtä lutunen.

^Mulla on kokemusta kissalle siedättymisestä. Kissa-allergia on mulla ollut aina tosi paha, jo alle puolessa tunnissa rupeaa aivastuttamaan ja nenä vuotamaan. Samoin hengenahdistus alkaa aika nopeasti.
Kaks vuotta sitten äiti hommasi kissan ja siellä tulee käytyä noin kerran viikossa(välillä kaksikin kertaa). Alussa tosiaan allergiaoireet oli tosi pahoja. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa, mutta ehkä noin vuoden(?) päästä huomasin, että pystyn olla jo useamman tunnin ennen oireiden alkamista(jos olin ottanut allergialääkkeen).
Nykyään saatan olla kuusikin tuntia, ilman että otan lääkettä, eikä oireita siltikään tule! Ja jos jotain oireita lopulta tulee, niin se on aivastelua ja lievää hengenahdistusta.
Tuo siedättyminen on tapahtunut vain äitin kissaan. Keväällä olin taloudessa, jossa oli kaksi kissaa, ja oireet alkoivat lähes samantien. Otin lääkkeen, mutta silti kahden tunnin jälkeen olo oli jo sietämätön ja mun piti poistua.

Eli kyllä on mahdollista siedättyä, vaikkei joka päivä olisikaan eläimen kanssa tekemisissä. Vaikka kaikki on tietysti ihmis- ja eläinkohtaista!

Jee!! Nyt Nella (bichon frise) on ollut meillä n. kaksi ja puoli kuukautta meillä. Ja nuo astma oireet ja jne. mistä selitin tuolla ylempänä nii oli vai pitkittynyt flunssa sillä enää oireita ei ole tippaakaan :)) (paitsi jos silittää niin että hieroo sen jälkeen silmiä tai nenää rupee kutittaan mutta normaalisti ei mitään) joten elämämme nyt normaalia koira ihmisten elämää vaikka allergiaa onkin. ;)

Minulla todettiin juuri koira-allergia. Tietenkin se oli järkytys, koska rakastan koiria niin paljon. Ne on ylivoimaisesti parhaita lemmikkieläimiä. Kuitenkin vähän jo aavistelin, että olen allerginen, koska oireita tuli aina kun harjasin Haltia. Suomenlapinkoirilla vielä kun on kauheat karvanlähtöajat ja muutenkin tiputtelee jatkuvasti karvoja, se hilsehän leviää kaikkialle. No maanantaina nähdään, mitä lääkäri on mieltä, saanko pitää Haltia ja onko mulla astmaa. Lääkärihän ei määrää pidänkö koiraani, mutta kyllä mä lääkäriin silti luotan, että jos lääkäri sanoo että ei saa olla enää koirien kaa kun on nii kauheet oireet, että sillon on parempi luopua koirasta.

Rakastan Haltia tosi paljon, toivottavasti en juodu luopumaan siitä!

Minulla todettiin juuri koira-allergia. Tietenkin se oli järkytys, koska rakastan koiria niin paljon. Ne on ylivoimaisesti parhaita lemmikkieläimiä. Kuitenkin vähän jo aavistelin, että olen allerginen, koska oireita tuli aina kun harjasin Haltia. Suomenlapinkoirilla vielä kun on kauheat karvanlähtöajat ja muutenkin tiputtelee jatkuvasti karvoja, se hilsehän leviää kaikkialle. No maanantaina nähdään, mitä lääkäri on mieltä, saanko pitää Haltia ja onko mulla astmaa. Lääkärihän ei määrää pidänkö koiraani, mutta kyllä mä lääkäriin silti luotan, että jos lääkäri sanoo että ei saa olla enää koirien kaa kun on nii kauheet oireet, että sillon on parempi luopua koirasta.

Rakastan Haltia tosi paljon, toivottavasti en juodu luopumaan siitä!

Millaisia ja kuinka voimakkaita ne oireet sitten ovat? Jos ne ilmenevät lähinnä silloin, kun harjaat koiraa, ei välttämättä ole kovin vakavasta allergiasta kyse. Ei se lääkäri osaa arvioida sinun vointiasi muuten kuin näkyvien oireiden ja kertomasi perusteella, muutoin kuin astman osalta, johon on vähän parempia tutkimusmenetelmiä.
Sinun täytyy itse arvioida, pystytkö elämään niiden oireiden kanssa. Niitä voi myös helpottaa lääkityksellä, säännöllisellä siivouksella ja harjaamalla koiran ulkona. Tietysti allergiaan tulee suhtautua vakavasti, mutta avainasemassa ovat omistajan vointi ja yhteiselon laatu, ei allergiatestien tulokset.

Moikka!

Laitoin jo viestiä tuonne Koirarodut-sivullekin, mutta koitanpa kalastella vastauksia täältäkin :)

Kaipaisin siis mielipiteitä ja kokemuksia mahdollisesta allergiasta ja omalle koiralle siedättymisestä. Olen kahlannut vanhoja ketjuja läpi ja toivoisinkin vielä lisää tuoreita kokemuksia :)

Eli siis meillä haaveissa koira, perheessä kolme lasta ja vanhemmat. Todettuja allergioita on isällä kissalle, koiralle ei ole koskaan oireillut. Lapsista vanhimmalla siitepölyallergiaa. Isossa koiranäyttelyssä käydessämme alkoi lasten silmiä kutittaa ja minulla nenä meni tukkoon, mutta mietin, kuinka suuri merkitys on sillä, että suljetussa tilassa oli parin päivän aikana satoja, jollei tuhansia koiria, eli hilseen ja pölyn määrä oli varmasti melkoinen?

Olemme miettineet roduksi Yorkshirenterrieriä tai villakoiraa. Mikäli yhtään on keskusteluihin uskomista, niiden pitäisi olla hilseen ja karvanlähdön suhteen ystävällisimmästä päästä?

Haluaisinkin kuulla, miten te, joilla koira on alkuun aiheuttanut silmien kutinaa tai nenäntukkoisuutta, olette saaneet oireet hallintaan? Oletteko rajanneet koiran oleskelualuetta kotona? Ottaneet antihistamiinia? Vai joutuneet lopulta luopumaan koirasta?

Kiitos, jos ehditte kertomaan kokemuksistanne!

^Mulla on tosi lievä koira-allergia ja mua rupeaa aivastuttamaan ja nenää kutittamaan esimerkiksi sisänäyttelyissä. Omasta koirasta ei kuitenkaan enää tuu mitään oireita. Alussa aiheutti pientä kutinaa jos koira nuoli tai hieroi turkkiaan esim. kaulaani, mutta enää ei sitäkään tule.
Allergiat on aina niin vaikeita asioita. Jos ainoina allergiaoireina on silmien kutina tai tukkoinen nenä, niin ne voivat hyvinkin mennä ohi(tai pysyä kurissa allergialääkkeillä). Mutta ihan yhtä hyvin oireet voi pahentua ja pahimmassa tapauksessa johtaa astmaan.
Ainut keino selvittää asia on oikeastaan ottaa se koira(niin karulta kuin se kuulostaakin...). Tietysti paras olisi, jos saisi jonkun koiran hoitoon joksikin aikaa(muutama päivä tai viikko). Muutama tunti koiran kanssa samassa tilassa kun ei vielä kerro kaikkea.
Mielestäni nuo mainitsemasi oireet kuulostaa tosi vähältä ja voi hyvinkin olla, että omasta koirasta ei allergiaa tulisi(tai jos tulisi, menisi siedättymisen myötä ohi). Allergioista ei kuitenkaan koskaan tiedä varmasti, on niin ihmiskohtaista.
Lähinnä yritän sanoa, ettei kukaan oikeastaan voi sanoa kannattaisiko teidän ottaa koiraa vai ei. Jos päädytte ottamaan, pitää teidän pitää mielessä, että allergian pahetessa koirasta on luovuttava. Mutta voi myös olla, ettei mitään allergioita ilmene ja elätte onellisina koiranomistajina!

Sehän se niin vaikeaa onkin, kun kukaan ei voi varmaksi sanoa siedättyykö mahdolliseen allergiaan vai ei :(

Onko nykyään kuitenkin sellainen "suositus" / ajatus, että allergialääkkeitä voi oireisiin ottaa, eikä koirasta välttämättä heti tarvitse luopua? Silloin joskus, kun olin parikymmentä vuotta sitten lapsi, ohjeethan olivat tosi karut: jos tulee oireita, eläimet pois, asioista ei juuri lääkäreiden kanssa neuvoteltu.

Tosi monta positiivista kokemusta kuitenkin tälläkin palstalla on! En halua joutua loppuikää miettimään, olisiko meille voinut tulla oma koira. Siispä pakko rohkaista mielensä ja kokeilla. Tosiaan itse olen huomannut, että nenä kutisee, jos olen kovin pitkäkarvaisten koirien kanssa tekemisissä, mutta kavereiden luona, missä on lyhytkarvaisempia koiria, ei minkäänlaisia oireita ole tullut kenellekään meidän perheestä useiden tuntien oleilun jälkeen.

Jotenkin vaan säikähdin, kun silmien kutina alkoi lapsilla koiranäyttelyssä, mutta ehkä siellä sitä pölyä ja karvaa oli "hiukan" enemmän, kuin mitä yhdestä koirasta kotona tulisi...

Täytyykin siis varmaan rohkaista mielensä ja olla yhteydessä kasvattajiin, josko päästäisiin katsomaan villakoiria/yorkkeja ja samalla todettaisiin, tuleeko lyhyellä altistumisajalla oireita. :)

Mulla on ollut nuorempana siitepölyallergia ja edelleen olen kissalle sekä tietyille ruoka-aineille allerginen. Varmaan siitepölyallergiaakin on, mutta en kyllä muista, minä vuonna olisin viimeksi ottanut allergialääkettä siitepölyallergian takia. Joka tapauksessa koiran ottaminen mietitytti - varsinkin kun meillä oli töissä sisäilmaongelma, josta itse sain oireita. Suurissa hallinäyttelyissä minulla meni vähän nenä tukkoon ja silmät tuntuivat kuivemmilta, mutta muuten ei tullut oireita. Koska halusin varmistua, miten voimakkaita koira-allergian mahdolliset oireet ovat, meille otettiin naapurin pitkäkarvainen saksanpaimenkoira viikoksi hoitoon pahimpaan karvanlähdön aikaan. Koira nukkui sänkyni vieressä ja harjasin sitä ahkerasti. Sisällä emme imuroineet laisinkaan. Kolmantena yönä minua alkoi yskittää. Ja kolmantena päivänä miehellä meni hermot karvoihin, joten hän imuroi. Lopetin koiran ahkeran harjaamisen. Loppu viikko meni oireetta. Koiran omistaja lohdutti, että kyllä häntäkin olisi tuossa tapauksessa alkanut yskittää, joten uskalsimme ottaa koiran. Kasvattaja oli tietoinen mahdollisesta allergiasta, mutta meillä oli naapurin kanssa sovittuna, että mikäli oireita tulee, koira muuttaa heille. No, meillä tuo vieläkin asuu eikä mitään oireita ole. Tai no ehkä joskus pitkän nyppimissession päälle nenästä valuu tippa kirkasta nestettä, mutta siinä kaikki. Pointtini on, että koiran tulo kannattaa suunnitella huolellisesti ja toivoa on aina!