Koirat.com

Meillä tuo ahneus väheni pikkuhiljaa,muttei kuitenkaan koskaan ole poistunut.. Vaikka koira ei yritä varastella ruokaa, niin se ei voi mitenkään hallita kuolaamistaan kun ruokaa on esillä..
Kun se edes ajattelee mun lähtevän ruokatynnyrille päin niin lätäkkö on takuuvarmasti lattialla

Muuten lääkkeet tekivät hiukan apaattisesta koirasta iloisen ja reippaan, joten ei voi muuta kun olla tyytyväinen..

Mulla nyt 5vuotias kääpiövillakoira sai ensimmäisen kohtauksen tänä keväänä. Tietenkään en voi tietää vaikka kohtauksia olisi tullut aiemminkin ilman että kukaan on ollut näkemässä. Koira nukkui sohvalla, yhtäkkiä nousi istumaan ja kaatui selälleen jalat suoraksi jäykistyneinä. Luulin ensin että koira tukehtuu, kun kakoi, vinkui ja oli ihan flegu paitsi jalat sojotti jäykkinä. Silmät oli auki, mutta koira ei reagoinut mihinkään. Hätäännyin pahan kerran ja syöksyin eläinlääkäriin, tosin kohtaus kerkesi loppua automatkalla. Ell totesi koiran olevan kohtauksen jälkeisessä tilassa, pupillit reagoivat hitaasti ja koira oli muissa maailmoissa. Lääkitystä ei ole aloitettu, uusia kohtauksia ei ole toistaiseksi tullut. Sukurasite on aika suuri, kyseisestä pentueesta kolmella viidestä on nyt vuoden parin sisään todettu epilepsia. Nyt jos uusi kohtaus tulisikin niin osaisi ainakin itse ottaa rauhallisesti, katsoa kellosta kohtauksen keston ja huolehtia ettei koira loukkaa itseään. Näillä mennään, toivottavasti ei pahene, nykyisellään ei vaikuta mitenkään normaaliin arkeen :)

Kirjoita johonkin kohtauksen päivämäärä ja oireet. Näin ei tarvitse muistella kuinka monta kohtausta on ollut kun ell sitä kyselee. Itse kirjoitin almanakkaani kuvaukset kohtauksista ennen kuin päädyin mennä lääkäriin.

Meidän uroksella tuli ensimmäinen kohtaus 5.12.2012. Uros on 3v 7kk. Kohtaus tuli aamulla, kun olin antamassa koirille aamuruokaa. Uros meni oudon oloiseksi, pää kääntyneenä sivulle ja näytti silti,että jalat ei kanna. uros näytti silti,että yritti liikkua, mutta horjahteli. Uros oli selvästi poissaoleva. Kohtauksen mentyä koira söi normaalisti, mutta oli selvästi väsyneempi ja vaisumman oloinen. Eilen tuli samanlainen kohtaus, mutta kesti pitempään ja mukaan tuli oksentamista ja kakomista. Uros oli poissaoleva, ei ymmärtänyt käskyä tulla sisälle vaan lähti toiseen suuntaan. Koira ei myöskään portaita ruennut nousemaan vaan oli vaappunu ja hoiperrellu. Kohtaus meni ohi, mutta kertoman mukaan tämä kohtaus oli pitempi ja mukaan tuli jo muita oireita. Uros oli siis hoidossa toisen koiramme kanssa anoppilassa. Olimme itse kyläreissulla, kun kohtaus tuli. Tullessamme sisälle uros tuli vastaan, mutta oli selvästi vaisumpi ja huono vointisen näköinen. Ei yhtään oma iloinen itsensä vaikka pari vaisua hännän heilutusta teki. Toinen koiramme on suhtautunut näihin kohtauksiin todella hyvin ja on selvästi rauhallisempi, kun uros saanut kohtauksen ja sen jälkeenki. Kummallakaan ei mitään agresiivisuutta ole ollut.

Missä vaiheessa kannattaa mennä ELLiin? Koska kohtaukset eivät ole kovin vakavia, mutta lisäoireita tullut. Kyllä jos seuraavakin kohtaus on pahempi ja tulee näin lyhyellä välillä niin varmaan viisaampaa käydä ELLissä vai? Huoli on suuri, mutta onneksi kohtaukset eivät vielä ainakaan ole kovin pahoja olleet.

Jos kohtauksia alkaa tulla säännöllisesti, niin kannattaa viedä lääkäriin. Ja tosiaan laittakaa päivämäärät ja tarkka kuvaus paperille ja ottakaa se mukaan lääkäriin.

Lääkärissä otetaan labraa. EEG antaa diagnoosin varmuudella, mutta vain harvoissa paikoissa se on mahdollista. Pään magneettikuva poissulkee kasvaimet tms, mutta sekin on saatavilla harvoissa paikoissa ja on varsin kallis. Eläinlääkärisi osaa varmasti kertoa missä nuo tutkimukset voisi tehdä jos ne on tarpeen.

Meillä kojhtaukset alkoivat yöllisistä kiljumis-huutokohtauksista ja päätyivät virtsalammikkoon takajalat hervottomina makaamiseen.

Lääkitys aloitettiin ja nyt koira voi hyvin. Lääkityksen aloittaminen vaatii omistajilta hermoja, koska koira alkaa n. viikon kuluttua lääkityksestä hoippumaan kuin humalainen. Se meni ohi muistaakseni 2-3 viikossa.

Epilepsia - tuo viheliäinen sairaus, jota en toivo ikinä koskaan milloinkaan enää tapaavani omilla koirillani tämän ensimmäisen tapauksen jälkeen.

Koirani täytyy juuri neljä vuotta, ensimmäisen epilepsia-kohtauksen sai noin puolen vuoden iässä kesken aamulenkin. Sen jälkeen kohtauksia tasaisen tappavasti 5-6kk välein, kunnes syksyllä kahtena peräkkäisenä päivänä sai pahan, noin seitsemän minuuttia kestävän kohtauksen. Lääkityksenä aloitettiin Barbi-Vet. Ensimmäinen viikko oli täyttä tuskaa, koira hoippui kuin humalainen, nukkui ja söi.

Puolitoista viikkoa ennen joulua koira sitten sairastui. Kolme päivää ravasimme lääkäreissä ja kun kotikaupungissamme ei saatu enää mitään tehtyä suuntasimme eläinsairaalaan. Ja mitäs sieltä löytyikään, 95% todennäköisyydellä Barbi-Vetin aiheuttama immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (AIHA) sekä immuunivälitteinen verihiutalekato (ITP). Koira selvisi kuitenkin hengissä, epilepsialääke on nyt vaihdettu ja muita lääkkeitä menee edellämainittujen tautien takia pitkä liuta vielä pitkän aikaa. Toivottavasti vielä koittaa sekin aika kun kaikki muut lääkkeet, paitsi epilepsialääke, voidaan lopettaa ja koira palautuu entiselleen.

Tämä kirjoitus on tarkoitettu niille ihmisille jotka epäilevät koiransa sairastavan epilepsiaa, mutta lääkitystä ei ole vielä aloitettu. Liian paljon on turhaan aloitettu lääkityksiä, kun kohtauksien oikeita syitä ei ole selvitetty - on vain oletettu ja arvailtu. Vaikka tutkimukset ovat kalliita, vielä kalliimpaa voi olla mahdollisesti turhaan aloitettu lääkitys.

Meillä tuli taas kohtaus. Kohtauksia on tullut parin vuoden välein. Välit ovat siis olleet pitkiä ja kohtaukset suht lieviä. Koira on vain tärissyt ja ollut poissaoleva, jalat tuntuivat pettävän vähän mutta koira ei kaatunut ja kouristellut. Kohtaukset tulivat erityisen suuresti stressaavan tilanteen aikana joten ajattelimme niiden liittyvän jotenkin siihen.

Nyt kohtausten väli on tihentynyt ja kohtaukset ovat voimakkaampia. Edellinen kohtaus oli 10/12 jolloin koira kouristeli useita minuutteja, pissasi ja kakkasi alleen ja oli pitkään poissaoleva. Tänään tuli sitten seuraava kohtaus, jälleen kouristelua ja pissausta. Näitä kohtauksia ei edeltänyt stressaava tilanne eikä muutenkaan pitäisi olla mitään erikoista. Edelleen kohtausten väli on melko pitkä mutta koska koira on muutenkin aavistuksen levottomampi ja vinkuu jonkin verran, on kyllä aika selvittää että mistä on kyse.

Voi meidän Pörriä. Sitä aina toivoisi että koira eläisi koko elämänsä terveenä. Ja kun näkee miten paljon voimia tuollainen kohtaus vie koiralta, ei kyllä toivoisi että tällaista tulisi noin vanhalle (10 v) koiralle enää.

Kannattaa viedä eläinlääkäriin. Työkaverin koira kouristi ja verinäytteissä oli jotain häikkää. Joku puutos. Sai ruokavalio-ohjeet ja homma hoitui sillä.

Epilepsia lääkkeen aloitus on vaikeaa enemmän omistajalle kuin koiralle. Aloituksen jälkeen on hoipertelua ym oireita, jotka menevät ohitse. Ja sen jälkeen koira on luultavasti ihan kuin ennen, paitsi kovempi ruokahalu.

Sitten tietysti voi tulla haittavaikutuksia , kuten tässä ketjussa joku kirjoittaa, mutta se on harvinaista.

Taas kohtaus. Emme olleet paikalla näkemässä itse kohtausta mutta kun tulimme kotiin, matto oli rullalla ja sen vieressä kuolalammikko. Viime kohtauksen jälkeen eläinlääkäri sanoi että voidaan jäädä seuraamaan tilannetta mutta seuraavan kohtauksen jälkeen ehdottomasti ruvetaan tutkimaan. Edessä taas eläinlääkärireissu ja liuta isoja ja vaikeita päätöksiä.

Meillä ei ole ollut noitten joulukuisten kohtauksien jälkeen mitään kohtauksia. Olemme kuitenkin järkänneet asioita siihen malliin,että koiralla olisi mahdollisemman vähän stressiä. Liekkö sitten vaikuttanut. Mietityttää vaan,että minulla alkaa työssäoppimisjakso ja olen 2-vuorotyössä sillon. Opiskelen hyvin paljon etänä vain neljä koulupäivää per kuukausi. Mutta, kun tuo työssäoppimisjakso alkaa niin mietityttää jos koira alkaa saamaan kohtauksia, koska päivä rytmi muuttuu erilaiseksi. Kannattaako sitten rueta videoimaan päivät? Jotta tiedetään tuleeko kohtauksia, kun koira on kotona yksin. Meillä on toinenkin koira, uros pitää sitä tukena eikä esim. piipaille meidän perään, kun toinen koira on kaverina. En vielä mielellään eristäisi niitä toisistaan, mutta tietenki jos kohtauksia tulee niin eihän siinä muita vaihtoehtoja ole.

Tänään käytiin eläinlääkärillä. Olisi kyllä voinut tuo reissu mennä vähän toisellakin tavalla. Ei muuten mutta tuntui että lääkäri oli jotenkin kiireisen tai hätäisen oloinen. Jäi sellainen fiilis että olisin kyllä enemmänkin informaatiota voinut lääkärille kertoa. Tutki koiran päällisin puolin, katsoi reagoiko ärsykkeisiin ja otti verikokeet. Verikokeissa ei näkynyt mitään ihmeellistä ja muutenkaan ei mitään poikkeavaa löytynyt. Lääkäri antoi lääkereseptin ja kontrolliin pitäisi mennä kahden viikon päästä. Sen jälkeen kuukauden päästä uusi kontrolli jolloin etenkin maksa-arvoja seuraillaan.

Lääkkeet olivat aika edullisia ja pienikokoisia, ei liene vaikeaa saada tuota syömään niitä. Helppo piilottaa ihan mihin vain.

Lääkkeitä syöty nyt muutama päivä ja sivuvaikutuksia on kyllä havaittavissa. Koira on normaalistikin suhteellisen hyväruokainen mutta nyt on suorastaan törkeän ahne. Oman ruuan syö heti (yleensä jotain jää myöhemmälle) ja on aivan varmasti vieressä istumassa jos jollain on jotain ruokaa. Kävi tutkimassa tarkasti jopa kanien pähkinäpussin johon ei yleensä vilkaisisikaan. Juo ehkä jonkin verran enemmän mutta toisaalta voi olla sitäkin että syö nappulansa kuivana samantien kun ne annetaan ja vedentarve muuttuu hieman. Toivottavasti lääkitys nyt sitten toimii.

Älä sitten pelästy kun koira alkaa hoippumaan ja portaissa on vaikea mennä. Se alkaa n. viikon päästä lääkityksen aloituksesta ja päättyy ihan varmasti. Silloin pitää vain huolehtia, ettei loukkaa itseään liukkaalla. Silloin en suosittele koirapuistoilua, koska muut koirat voivat reagoida koiran outoon liikkumiseen.
Katso , ettet anna liikaa ruokaa, koira lihoo ja lääkkeen tarve sitämyötä kasvaa .

^Alkanut jo tuo hoippuminen. On jo pari päivää mennyt silloin tällöin seiniä myöden ja ollut kömpelö. Liukastelee enemmän sisällä parketilla. Tänään lenkillä nosti jalkaa itsensäkorkuiseen lumipenkkaan mutta tasapaino petti ja lopulta toinen takajalka oli penkan päällä ja toinen maassa kun koko koira nojasi penkkaan. Pisti vähän naurattamaan. Koiraa ei tunnu haittaavan. Koheltaa vain menemään.

Ja nälkä vain kasvaa. Hotkii nyt ruokansa ennen kuin ehdin kaivamaan kaapista öljypullon josta lorauttaisin ruokaan vähän. Ja lisää kerjää. Lääkkeet annetaan juustonpaloissa eikä kyllä tarvitse pelätä että jäisivät syömättä.

Meneekö tuo väsymys pois joskus? Lääkkeiden aloittamisen jälkeen koira on ollut todella rauhallinen, aivan kuin olisi "aineissa" koko ajan. Iloinen kyllä mutta täysin flegmaattinen. Nyt ensimmäistä kertaa ikinä tuo koira vaikuttaa vanhalta.

Minun koira on nyt ihan samanlainen hössöttävä aina kaikessa mukana oleva kuin tuo toinenkin. Eli kyllä se väsymys väistyy.
Koira nukkuu kyllä paljon ja syvää unta, mutta energinen se on. Ikää siis 9v, toukokuussa 10v.

Sama juttu täällä, about kuukausi lääkityksen aloittamisen jälkeen koira oli ihan flegu, mutta nyt on jopa vilkkaampi ja virkeämpi kuin mitä ennen lääkitystä. Ja ahneempi..

Ja taas mennään. Tänään tuli kohtaus lääkityksestä huolimatta. Nostetaan siis annostusta. Lääkäri viime kontrollin jälkeen sanoikin että tasot on aika matalalla joten täytyy katsoa jos pitää nostaa.

Kukaan ei nähnyt kohtausta joten ei tietoa kuinka voimakas oli ollut. Kuolalammikko oli lattialla kuten aiemminkin ja koiran käytös oli ylitsevuotavan ystävällistä. Bella oli säikähtänyt aivan tolkuttomasti kohtausta. Se oli pitkän aikaa ollut keittiön pöydän takana tai aivan toisessa huoneessa. Mies oli sen hakenut pari kertaa pois ja koira oli rauhoittunut. Oli kuulemma tullut ihan kiinni mieheen ja oikein painanut itseään lähemmäs. Koiraparka. Melkein säälittää enemmän Bellan puolesta kuin Pörrin kun eihän puudeli voi tietää miksi toinen kouristelee sillä tavalla.

Pitäisköhän koirat erottaa kun ovat keskenään? Lapsoportti tms olisi välissä. Kun epileptinenkohtaus on tulossa, niin koira saattaa olla käytökseltään outo ja toinen saattaa reagoida siihen jollainlailla, joka taas provosoi toista toimimaan esim agressiolla.
Se koira, jolla on epilepsia olisi sellaisessa huoneessa, jossa ei voisi hypätä vuoteelle tai sohvalle, niin onnettumuusvaara olisi pienempi samalla.

^Oikea vastaus tähän olisi että pitäisi. Lapsiporttia meillä ei ole eikä sitä oikein mihinkään järkevään paikkaan saisi asennettuakaan, mutta toisen voisi laittaa vaikka makuuhuoneeseen siksi aikaa kun ollaan pois. Yksinoloaika on tosi lyhyt päivittäin kun mies on pääosin kotona joten suurta "vahinkoa" siitä ei syntyisi. Ihan kaikista paras ratkaisu olisi jos nimenomaan Bella osaisi olla yksin makuuhuoneessa, sillä voisin huoletta silloin jättää kanitkin juoksemaan vapaana kun itse olen pois. Mutta nyt saatiin uusi purkki lääkkeitä ja annostusta nostettiin. Katsotaan mitä tapahtuu.