Koirat.com

Modet käskivät siirtää viestini tänne, vaikka ei asia mielestäni mitenkään steriloimiseen sen kummemmin liity . Kunhan ilmoitin että narttu on steriloitu ettei mitään juoksuihin liittyvää voi olla.

Noh, jatketaan sitten täällä. Tässä alkuperäinen viesti:

Mistä voi johtua steriloidun nartun kellertävä vuoto emättimestä? Koira nuolee alapäätään ja siellä on nähtävissä jotain kellertävää töhnää, joka kuivuessaan kovettuu karvoihin. Itse asiassa koira on jo varmaan yli kuukauden verran puhdistanut itseään normaalia tiheämmin. Tänä aikana kävimme eläinlääkärissä missä lääkäri tutki paikat ja sanoi ettei siellä näy mitään tulehdukseen viittaavaa. Pissanäyte on tutkittu eikä tulehdusta sielläkään. Lattialle asti ei mitään valu, mutta alapään karvoissa näkyy selvästi että siellä jotain töhnää on.

Voiko silti olla emätintulehdus? Onko jotain tököttiä millä voi puhdistella paikkoja kotona vai pitääkö mennä eläinlääkäriin? Voiko olla hiivaa?

Koira on myös tänä aikana käyttäytynyt ihan "juoksuisesti", merkkaillut paljon ja poikakoirat ovat olleet kovin kiinnostuneita.

Steriloidun nartun vuotamisesta ei google löytänyt juuri mitään, aina vain kyseessä oli nuoren nartun emätin- tai pissatulehdus tai valeraskaus.

Lisäys: Koira on steriloitu siis jo puoli vuotta sitten että mistään heti steriloimisen jälkeisestä tai paranemisvaiheesta ei ole kyse.

^Meillä koira ei ole steriloitu, mutta vastaavaa töhnää tulee myös meillä. Kasvattajalta kysyin mielipidettä, koska eläinlääkäri ei syytä kertonut. Kyseessä on siis ilmeisesti hormonaalinen vuoto, jota esiintyy muutama kuukausi juoksujen jälkeen, jolloin elimistö valmistautuu synnytykseen. Tämä on kuulemma melko normaalia koiralla, jolla ei ole vielä hormonitoiminta tasoittunut vaan juoksut hakevat muotoaan. Mä siis epäilen, et sun koirallas olis normaalisti tällä hetkellä juoksut ja hormonitoiminta ei ole vielä tasaantunu, aiheuttaen juoksun aikaisia sekä jälkeisiä oireita. Käykö yhtään järkeen?

Minäkin olen kuullut, että steriloinnin/kastraation jälkeen voi jonkin aikaa vielä olla hormoonitoiminnan jäänteitä jäljellä, häviävät sitten aikaa myöten kokonaan.
Nartuilla tämä ilmenee juuri samoihin aikoihin kuin seuraava juoksu olisi, uroksilla kiinnostus tyttöihin jatkuu sammuen sitten aikanaan.

Meidän vanhempi koira varmaankin steriloidaan tässä vuoden sisällä. Syynä tähän ovat selkeä luonteen muuttuminen 2-4 viikkoa ennen juoksuja sekä valeraskaudet. Käytännössä koira ei ole ns. oma itsensä 2 x 3 kk vuodessa. Se muuttuu flegmaattiseksi, haahuilevaksi, "huumorintajuttomaksi" eikä sitä kiinnosta juuri mikään tuona aikana. Muutoin se on pirtsakka, vauhdikas ja toimelias tyyppi.

^^^ ja ^^

Aijaa! :o Itse en olekaan tuommoisesta kuullut koskaan. Tämä menee kyllä hyvin järkiin, koska juuri näihin aikoihin Fionalla olisi normaalisti toiset juoksut tulleet. Kiva kuulla että kyse voikin olla näinkin luonnollisesta jutusta, kiitos! :)

Koirani oli tänään steriloitavana ja hain sen kotiin tuossa neljän aikaan. Kipulääkettä se on saanut pistoksena klinikalla ja käskivät antaa lisää kipulääkettä vasta huomenna.

Koira kuitenkin aina välillä vinkuu, joten mahtaakohan sillä olla kipuja? Joten noudatanko ohjeita vai voinko antaa sille yöksi lisää lääkettä jos se vinkuu kauhean paljon?

Luultavasti jotakin kipuja sillä ainakin on sillä välillä se tekee kierroksen ja sitten kun sen pitäisi mennä takaisin maate niin se tekee aika tiukkaa.

Nää on varmaankin ihan normaaleja juttuja, joten sori kun oon vähän hysteerinen

^ Älä anna kipulääkettä kerta on jo saanut tämän päivän annoksen pistoksena ja sanottu että annetaan vasta huomisesta lähtien. Koiralla varmasti paha olo ja kipujakin lääkkeistä huolimatta mutta noudata lääkärin ohjetta. Ota koira vaikka yöksi viereen nukkumaan jos tuntuu olevan kovin rauhaton. Tai mene itse patjan kanssa koiran pedin viereen. Koiralle kuitenkin tehty iso leikkaus, nartun sterilointi ei ole kuitenkaan ihan pieni juttu vaikka ihan normaali operaatio onkin. Muista hemmotella potilasta pienillä herkuilla.

Selvä pyy

Yritin jo antaa nakkia mutta ei ainakaan vielä kelvannut.

^ainakin itse koin silloin kun tuo mummeli steriloitiin, että omistaja kärsii noissa tilanteissa kuitenkin enemmän kuin koira. Se eläin on kipeä aivan varmasti, mutta urheina kavereina nämä nelijalkaiset kyllä selviävät. Ota ihan rauhassa ja helli potilasta, silittele ja paijaa. Huomenna se on jo huomattavasti parempi.

Muutaman päivän päästä sua ärsyttää, kun se ei tajua olevansa toipilas vaan remuaa ja rellestää, vaikka pitäs olla iisisti ettei tikit repeä.

Ainiin ja elä tyrkytä ruokaa väkisin. Katot vaan, että se lähtee jossain vaiheessa juomaan. Nesteet on tärkeämpiä. Maksalaatikko oli meillä se, mikä leikkauspäivänä jo maistui.

(saako udella, oliko kyseessä märkäkohtu? tuolta toisesta ketjusta vaan huomasin oireet ja eläinlääkärin epäilyn..)

Juu kyllä tuo on jo virkeämpi.

Muutaman nakin se on syönyt mutta en oo sitten tyrkyttäny. Laitoin kuppiin vähän sapuskaa jos yöllä maistuu. Juonu se ei tosin oo yhtään...

Ei ollu kyseessä märkäkohtu. Tuo vuoto tuli anaalirauhasesta kun se oli jotenkin tulehtunut ja puhjennut sitten ihon läpi tai jotain sellaista
Mutta tuo sterilointi tehtiin ihan vaan varmuuden vuoksi.

KASTROINNIN VAIKUTUS YLETTÖMÄÄN MERKKAILUUN

Onko täällä kenelläkään kokemuksia uroskoiran leikkuuttamisen vaikutuksesta käsistä karanneeseen merkkailuun?
Oman 2-vuotiaan dalluni kanssa ollaan jouduttu jättämään molempien suureksi harmiksi koirapuistoilu kokonaan säännöllisen ja selkeästi tahallisen muiden koirien merkkailun vuoksi. Koirani siis menee toisen, yleensä joko pennun tai sitten sitä aiemmin pomottaneen koiran viereen, nostaa tyynesti kinttuaan ja lähtee jatkamaan matkaa. Silloin tällöin merkkaa myös omistajia. Aloitti tavan joskus 1,5-vuotiaana ja äityi tosiaan niin ikäväksi muiden koirapuistoilijoiden kannalta, etten enää kehtaa puistoon mennä. Komentaminen oli tyypillisesti toivotonta ja tehotonta puiston toiselta puolelta huutelua. Nyt meillä on kastrointiaika 9.9. ja toivon sydämeni pohjasta tämän poistavan tarpeen merkata muita koiria. Myös narttujen astumisyritykset ja pentujen dominointinylkytys on koiralleni tyypillistä. Nekin toivon mukaan jäävät pois. Koirapuistoilu kun on äärimmäisen mukavaa sekä koirani mielestä/kannalta, että minun mielestäni.
Olen yrittänyt etsiä keskustelupalstoilta kohtalonsisaria ja -veljiä, mutten ole löytänyt vastaavaa kokemusta muiden koirien päälle pissivistä uroksista. Ollanko todella ainoa parivaljakko, vai onko tällaiseen törmänneet muutkin? Ja onko tosiaan kokemuksia tuon leikkuuttamisen vaikutuksesta tämän sortin ongelmaan? Kiitos ja anteeksi kaikille uhreillemme. :)

Niin siis steriloinnin jälkeenhän koiralle lätkäistään opiaatti kipupiikki, joka opiaatin tavoin saattaa laittaa koiran "sekaisin". Eli vaikka koira piippaa ja härvää niin se ei ole kipeä vaan yksinkertaisesti vaan niin "hyvässä" tuubassa siitä kipulääkkeestä ettei ihan tiedä missä mennään ja mikä maa.

juu ja meitin neiti se oli "hauskaa" seurattavaa steriloinnin jälkeisenä iltapvänä, kun se tempaisi ykskaks vällyistä ylös pikku promenadille olkkariin, jäi sit seisoksimaan ja kun katsoi tarkemmin naamaa, näki että sitä oli nukahdettu kesken lenkin tai jopa "tuubassa" tehty koko kierros. Näin pari kertaa kiikutin sen takas petiin ja taas hetkenpäästä oli jaloillaan, horjuen. Aikanaan marsun nukutuksesta heraaminen yhtä hupaa (ja pelottavaa toisaalta) se veteli hirsiä toista tuntia ja kuorsasi, sitten tokkurassa retkeili miten sattuu liukkaalla puulattialla (potenssiin suuntavaisto ja refleksit untenmailla vielä) missä ei ennen ollut liikkunut. Ei loukannut sentään, mutta aattelin että parempi "free range" kun että törmäilisi häkin kylmiin, koviin kaltereihin. Meni OTksi pikkasen, mutta sen verran mieleenjäävä muisto marsu-ukkelista

Olen kuullut juttua, että narttujen kohtukasvain(?) riski kasvaa jos narttua ei leikkaa. Meidän 9-vuotiasta belgialaista ei ole leikattu, eli onko riski kovinkin suuri?

Kertokaahan ihmeessä jos olen ihan hakoteillä.

Juttu on väärä. Leikatulla nartulla riski on nolla, koska sillä ei ole enää edes kohtua. Eli leikkaaminen laskee riskiä ;) mutta leikkaamattomuus ei nosta mitään, sillä silloin ollaan ikään kuin normaalitilanteessa.

Luulen, että tuossa on tullut sekaantuminen. Leikkaaminen laskee nisäkasvainten riskiä. Mutta mitä vanhempana leikataan, niin sitä pienempi hyöty on. Oikeastaan varsinainen hyöty saadaan jos narttu steriloidaan ennen ensimmäistä kiimaa - sen jälkeen riskin pieneneminen on minimaalinen.

Ens viikon manantaina olis sit meidän piilopallisen kastrointi. Jännittää ja pelottaa. :/

Meidän poika kastroitiin tänä aamuna, hain sen iltapäivällä ja on piipittänyt koko illan. Tai siis nukkuu puol tuntia ja sitten nousee ja piipittää pari minuuttia. En saanut eläinlääkäristä kipulääkkeitä mukaan vaikka kysyin monta kertaa pitääkö niitä antaa. Vastaanotossa sanottiin että koira piipittää vaan koska se on vähän sekaisin ja huolestunut. Se on saanut tietty leikkauksen yhteydessä kipulääkityksen. Mutta sanottiin että ehdottomasti kannattaa soittaa jos koira on kovin kivulias. Mistä tietää onko se niin kivulias? Tämä kyllä istuu ja kävelle ja pissi ulkona, mutta häntä on alhaalla... ja haluais nuolla haavaa mutta tietty pönttö päässä estää sen onneks. Onko muilla samoja kokemuksia? Onko normaalia piipittää? Tämä ei kyllä näytä aristelevan haavaa joten arvelisin että ei ole kipuja mutta mistä voi olla varma? Onko tosiaan niin että piipitys johtuu muista syistä?

^Leikkauksen ja pelkän nukutuksenkin jälkeinen piipitys on ihan normaalia, joten siitä ei kannata huolestua, koiralla tosiaan on aika sekava olo. Kivun havaitseminen on koiran ollessa tuossa tilassa vaikeaa, joten olisi kyllä helpompi antaa varmuuden vuoksi.

Hei,
Kiitos vastauksesta. Piipitys yltyi iltaa kohden ja koira vain istui paikallaan joten soitin varmuuden vuoksi päivystykseen. Meillehän ei annettu mukaan mitään kipulääkkeitä. Yritin vielä selvittää netistä voiko mitään ihmisen särkylääkettä antaa ja nettiselvitykseni mukaan päädyin siihen että ei saa. Päivystyksen eläinlääkäri onneksi osasi kertoa että näissä tapauksissa (kun hoito-ohjeissa luki että koira on saanut kipulääkityksen, eikä meille annettu mukaan enää muuta kuin antibiootit) koiralle on annettu pitkävaikutteinen kipulääkitys, piikki, joka saattaa olla jotain oopiumjohdannaista. Ja neuvottiin että jos vointi pahenee niin voi tulla päivystykseen mutta kun koira oli muuten kunnossa niin voidaan odottaa aamuun ja sitten ottaa yhteyttä siihen eläinlääkäriasemaan joka teki leikkauksen.

Onneksi tänä aamuna poika oli paljon parempi. Piipitys on loppunut, ruoka maistuu ja ois ruvennu leikkimäänkin:)

Toivottavasti tämä tarina on hyödyksi jollekin joka miettii samoja asioita.

eilen oli se meidän jätkän kastrointi. Hyvin oli mennyt, saas nähdä miten lähtee parantumaan. Oletteko vahtineet tarkasti kaikki hypyt esim sohvalle ettette anna hyppiä sinne? (joo meillä saa koirat olla sohvalla ) Ihan mahdoton tehtävä vahtia ettei hyppis pitäis olla silmät selässä ja joka paikassa. hmm.