Koirat.com

iBox kirjoitti:

Huiks!
Meidän kakara on melkein 6½ kuukautta ja vain toinen kives on laskeutunu. Molemmat kyllä on olemassa. Veljeltä on molemmat laskeutuneet jo aikoja sitten.

Saatko sä muljautettua laskeutumattoman kiveksen kivespussiin? (siis ihan helposti, väkisin ei saa runnoa) Mulla ollut kahdella griffonilla sama, toinen laskeutunut todella myöhään. Tuolla vanhemmalla taisi laskeutua vasta n.7kk ikäisenä. Hieroin laskeutumatonta kivestä joka päivä kivespussiin että kanava pysyisi auki. Käsittääkseni jos ei kives seilaa itsekseen edestakaisin, menee kanava sitten jossain vaiheessa kiinni ja kives ei voi enää laskeutua pussiin. Loppujen lupuksi molemmille kyllä tuli molemmat kivekset.

Pitääkö muuten paikkansa, että koira luetaan kivesvikaiseksi jos sillä ei ole laskeutunut kivekset 8-12 viikkoisena? Eräs kasvattaja kerran tälläistä väitti ja tuntuu jotenkin hullulta. Väitti että koiraa, jolla ei kivekset laskeutunut 8-12 vikkoisena, ei pitäisi käyttää jalostukseen koska vie näin kivesvikaisuutta eteenpäin.

^ Apua, mitenköhän tommonen toimenpide tapahtuu käytännössä..

^ Eilen kun käytiin nuo mäykyn pennut ell:ssä tarkistuksessa ja siruttamassa, niin ell näytti äidin pyynnöstä miten niitä palleja sieltä voi kokeilla, samalla tekniikalla saa varmasti muljauteltua niitä palleja sinne pusseihin.

Näytti että helpoin on jos toinen "roikottaa" pentua kainaloista pystyasennossa. Toinen kahdella sormella (etu- ja keskisormi) vetää pippelin tyvestä kivespusseja kohdin siemenjohtimia pitkin kunnes pallit tuntuvat ja muljahtavat sormissa.

Hei vähän mä oon katkera! Sillon ku käytiin tehosterokotteilla, ni kysyin ell voiko kivestä jotenkin hieroa tms., jotta laskeutuis, kun sen kuitenkin tunsi melko lähellä kivespussia. Hän sanoi vähän jopa huvittuneen oloisena, että eipä siihen oikein hieronnat auta.. Notta voipi kives jopa tulehtua tai lähteä vielä enemmän karkuun. Mitä jos se pallukan oliskin saanut muljauteltua paikalleen? Vai voiko noi tulosta tuottaneet muljauttelut olla vaan sattumaa? Mä en ala!

griffon kirjoitti:

Pitääkö muuten paikkansa, että koira luetaan kivesvikaiseksi jos sillä ei ole laskeutunut kivekset 8-12 viikkoisena?

Miten toi "lukeminen" tapahtuis, kun tuosta ei tuloksia kuitenkaan mihinkään mene? Ei missään ole säädöstä joka sanois, että koira on viallinen, jos pallit ei oo ton ikäisenä pusseissaan. Pennut myydään samalla hinnalla saman arvoisina. Kivespuutoskorvauskin on kasvattajan maksettava vasta, kun koira täyttää 1 v.

Täällä "jännitetään" myös, laskeutuuko toinen kives... Eilen olin tuntevinani sen, mutta sitten se olikin kadoksissa Toivottavasti en etsiessä muljauttanut väärään suuntaan... No, tuo on kuitenkin nuori poika vielä, ehkä se sieltä "tipahtaa". Mietin kyllä tosiaan, että koska kannattaa luopua odottelusta? Itse olen kuullut, että vuoden ikäisenä jos ei ole pussissaan niin tuskin se laskeutuukaan. Onko kokemuksia, että tuo ois ihan pötyä?

Rez kirjoitti:

Hei vähän mä oon katkera! Sillon ku käytiin tehosterokotteilla, ni kysyin ell voiko kivestä jotenkin hieroa tms., jotta laskeutuis, kun sen kuitenkin tunsi melko lähellä kivespussia. Hän sanoi vähän jopa huvittuneen oloisena, että eipä siihen oikein hieronnat auta.. Notta voipi kives jopa tulehtua tai lähteä vielä enemmän karkuun. Mitä jos se pallukan oliskin saanut muljauteltua paikalleen? Vai voiko noi tulosta tuottaneet muljauttelut olla vaan sattumaa? Mä en ala!

[quote=griffon]Pitääkö muuten paikkansa, että koira luetaan kivesvikaiseksi jos sillä ei ole laskeutunut kivekset 8-12 viikkoisena?

Miten toi "lukeminen" tapahtuis, kun tuosta ei tuloksia kuitenkaan mihinkään mene? Ei missään ole säädöstä joka sanois, että koira on viallinen, jos pallit ei oo ton ikäisenä pusseissaan. Pennut myydään samalla hinnalla saman arvoisina. Kivespuutoskorvauskin on kasvattajan maksettava vasta, kun koira täyttää 1 v.[/quote]

Tuosta hieronnasta mäkin olen kuullut myös tota, että ei saisi tehdä koska voi juurikin paeta vielä kauemmas. Mutta mä en ainkaan omien kokemusten mukaan usko tohon. Jos hellävaraisesti hieroo joka päivä, niin aika jännä että siitä jotain tulehduksia tulisi. Kyllähän se olisi voinut olla mahdollista että sun koiran kives olisi laskeutunut hieromalla kerta se oli siellä kanavassa.

Niin, tuo on kait ihan kasvattajan omasta tunnosta kiinni, käyttääkö koiraa jalostukseen jolla ei pallit laskeutunut kolmeen kuukauteen mennessä. Mutta mä en oikein usko tohon juttuun, aika hemmetin monet kääpiökoirat jäisivät sitten jalostuksesta pois jos tuon mukaan valittasiiin jalostusurokset. Mitä lie tärkeilyä ollut kyseiseltä kasvattajalta..

griffon kirjoitti:

Niin, tuo on kait ihan kasvattajan omasta tunnosta kiinni, käyttääkö koiraa jalostukseen jolla ei pallit laskeutunut kolmeen kuukauteen mennessä.

Jos ne sieltä kuitenkin ittekseen laskeutuu hormonitoiminnan herätessä, niin eiks se oo ihan sama minkä ikäisenä? Vai miten omastatunnosta kiinni?

^ Niin, siis kun sitä ei pysty kukaan muu tietämään varmaksi, kuin uroksen omistaja, milloin ne kivekset laskeutuu. Että sitä tarkoitin tuolla että omasta tunnosta kiinni. Mutta mä ainakin hyvällä omalla tunnolla antaisin/annan esim. tuon meidän pennun sitten myöhemmin jalostukseen, vaikka sillä ei laskeutuisikaan kivekset vasta kuin esim. 5kk ikäisenä. Kun ei se kerta jää kivesvikaiseksi.

Jos ei ala itsekseen tulla ne pallukat sinne pusseihin, niin mä kyllä käytän samaa tekniikkaa kuin aikaisemminkin eli hieron niin kauan, kunnes pysyvät pusseissa.

Muistan Ernon kanssa, kun oltiin ekassa pentunäyttelyssä. Sillä ei täysin vielä pysynyt se toinen kives silloin 5kk täytettyään pussissa ja ennen pöydälle laittoa sitten vielä muljautin sen pussiin ettei tuomari voi sanoa että koiralla ei toinen kives laskeutunut.

Ai niin ja OT, mä olen muuten monna83, en griffon.

^ Ohops, katoin vaan että rihvonin kuva profissa.

Mitenkä vastuullista/hyvällä omallatunnolla tapahtuvaa tms. on sitten se, että käytetään jalostukseen urosta, jonka kives on ns. hieromalla hierottu paikalleen?

^ Mun täytyy sanoa että en osaa vastata tohon mitään. Hyvä kysymys.

MIten laskeutumattoman leollaus vaikuttanut noin muuten koiraan? esim. käytökseen?

^ Leollaus? Vissiin kivestä tarkoitit? Katoin oikein Googlesta onks toi joku tieteellinen nimi. :D Meillä ei ainakaan vaikuttanut yhtään mihinkään mitenkään noin 2½ vuoden aikana.

Siis, piti kysyä, että miten laskeutumattoman leikkaus vaikuttanut, mutta tuota viestiä/kirjoitusvirhettä en jostain syystä pystynyt muokkaamaan enää O.o ?

^ Ahsåå. Joo viestejä voi mun käsittääkseni muokata vaan jokusen tunnin niiden julkaisusta. Omalla koiralla laskeutumaton kives oli nivuskanavassa, joten leikkaus sinänsä ei ell mukaan juuri eronnut tavan kastraatiosta.. Molemmat pallukat saatiin samasta haavasta ulos. Sellanen "mukava" komplikaatio sitten kuitenkin leikkauksen jälkeen tuli, että koira ei pysty ajoittain pidättämään pissaa. Siitä enemmän Pidätysongelma -ketjussa.

Okeeei... :)
Kun mä en yhtään tiedä mitä tekisin tuon asian kanssa! Ja vielä, kun kaikki kyselee siitä ja sanoo, että pitäis ja pitäis, mut.... en mä halua, että tuon käytös muuttuis tai tulis mitään muita ongelmia ja onhan siinä leikkauksessa aina omat riskinsä ja toipumiset yms...
Toisaalta taas, jos se haittaakin tuota koiruutta jotenkin, jos esim. krinnaa siellä masussa. Onhan siinä myös suurempi syöpäriskikin, mutta kuinka todennäköistä se sitten on. Ennemmin tuo varmaan auton alle voisi jäädä? Eikä tuota voi enään jalostukseenkaan käyttää, niin ei varmaan pentujakaan koskaan tule, mutta ei tuon käytös muutenkaan ole sen suuntaista, että voisi turhautua, vaikka ei koskaan sais.
Että !!!???

^ Jos kives on vatsaontelossa, on siinä kyllä minuta aika iso kasvainriski, ainakin suurempi ku nivuskanavassa olevalla. Eikä kivestä voi sieltä vatsapeitteiden ym. sisältä mitenkään tunnustellakaan, että aika messevät oireet ehtis tulla ennen ku mitään poikkeavaa huomattais. Oma otus ei oo ainakaan vielä käytökseltään muuttunut millään tavalla negatiivisempaan suuntaan, ehkä päinvastoin hiukan rentoutunut? Keväällä on leikattu. Ell sanoi, ettei näe harrastuskoirallakaan mitään syytä miksei vois kastroida täysin (ensinhän mietin vaan piilokiveksen poistamista), että ei oo itse henkkoht kuullut, että ois joku koira siitä jotenkin "piloille" mennyt. :) Ikävää on tietty nyt toi virtsan tiputtelu, mutta ainakin tällä hetkellä se on tosi pientä ja vaan aamuisin esiintyvää (koputan puuta!). Voihan olla että se on ennen leikkaustaki vuotanut joskus, muttei oo tajuttu että tipat on pissaa tms.

Kivesvikaista koiraa ei tosiaan jalostukseen kannata missään nimessä käyttää, siinä oot ihan oikeassa. Tuota viimeistä kommenttia en ihan ymmärrä, meinaat siis että koira vois turhautua jos ei pääse koskaan astumaan? Kaikkia koiria ei voi päästää lisääntymään, muutenhan ois maapallo kohta pentuja pullollaan. :D Sitä paitsi enemmän uros narttujen perään on jos se pääsee astumisen makuun. Ei koira sitä kaipaa, mistä ei mitään tiedä.

Joo, että voisi turhautua leikkauttamattomana, jos ei koskaan pääse astuun.
En usko etteikö muka sellaista voisi kaivata. Hormonit ja halut niillähän silti toimii. Ajattele vaikka itseäsi nuorempana.
Ja itsekin olen aiemmin tuota samaa sitaattia/ajatusta monessa kohtaa käyttänyt, mutta oikeasti, eikö muka pienessä häkissä elävä lintu ikinä kaipaa päästä lentoon, tai häkissä pidetty koiratehtaan pentukone kaipaa vapaana juoksemista tai ruoan metsästystä. ym. ym. Vaistot kuitenkin on jo geeneissä, niin miten sellaista voisi olla kaipaamatta, vaikkei olisi konkreettisesti ikinä kokenut?

^ Musta vähän outoa verrata juoksemista tai ruoan metsästystä siihen, että pääseekö koira astumaan vai ei... Niin tosta kaipausasiasta en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta tottakai se varmasti ainakin semmoselle koiralle on kivempi vaihtoehto nippasta pallit vekeen jos käy aina ihan ylikierroksilla nartuista. Ja jotkut koirathan voivat olla välinpitämättömämpiä kun on kerran astunu ja intoilee vaan niistä tärppipäivän tytöistä. Jotkut taas sitten voi olla vielä enemmän perään, eihän sitä tiedä, yksilökohtaista.

Omalla on molemmat laskeutunut, mutta jos toinen olisi jäänyt laskeutumatta, niin ehdottomasti kyllä veisin sen leikkaukseen! Ei olisi mitään kysymystäkään siitä, ettenkö veisi. Niin rakas se on ja kun on yhden koiran menettänyt kasvaimen takia, niin kaikki semmoiset riskit haluan itse ainakin nykyään minimoida, se oli nimittäin niin hirveää katsottavaa, kun koira riutui silmissä. Oma koira kyllä kastroidaan mikäli se ei ole jalostukseen tarpeeksi sopiva, nimittäin ei sillekkään tekisi pahaa vähän rauhoittua ja muutenkin mukavempaa elämää koiralla on, jos ei kokoajan ole mielessä vain "tytöt, tytöt, tytöt, tyttöjen pissi..". Mutta itse en näe mitään järkevää syytä olla leikkaamatta piilokivestä pois, mulle ainakin koira on niin rakas etten haluaisi mitään riskejä kasvaimien suhteen.

^^ No ei se koiran järjenjuoksu ihan oo verrattavissa ihmisen ajatteluun. Aivan varmasti uros tulee olemaan enemmän narttujen perään, ku on kerran päässyt astumaan. Tai jos nyt inhimillistämään lähdetään, niin mieti miten "julmaa" ois päästää koira kerran pukille, sit sen jälkeen ei enää ikinä just ku halut on kunnolla valjastettu.. Mielummin sitte kokonaan ilman.

Ja aivan sama vaikka jokaista uroskoiraa panettais 24/7, ei kaikki oo pennuttamisen arvoisia. Piste. Toivottavasti kukaan ei teetä pentuja sen takia, että sessu pääsee pukille.

virtahepo kirjoitti:

^ Musta vähän outoa verrata juoksemista tai ruoan metsästystä siihen, että pääseekö koira astumaan vai ei....

Miksi? Osittain vaistoistahan ne kuitenkin on kaikki "lähtöisin".

Rez kirjoitti:

^^ No ei se koiran järjenjuoksu ihan oo verrattavissa ihmisen ajatteluun.

Ja aivan sama vaikka jokaista uroskoiraa panettais 24/7, ei kaikki oo pennuttamisen arvoisia. Piste.

Kuin musta tuntuu, että ymmärsit viestini nyt iihan väärin...
En ole koiran ja ihmisen ajattelua verrannut. Eihän se ole suoraan edes mahdollista.

Totta.

(muoks. aa... aivan, tuota "ajattele itseäsi nuorempana"- juttua tarkoitit. Sitä yritin sanoa, että hyrrää ne hormonit ja vaistot ihmisilläkin, nuorilla tytöillä ja pojilla, ennen ekaa kertaa. Miten muut eläimet olisivat tässä poikkeus?)