Koirat.com

Menee vähän yli ymmärryksen tämä kitinä siitä, että pitäisikö tällainen kives poistaa vai ei, joka selvästi on paikassa, minne se ei kuulu ja aiheuttaa koiralle syöpäriskin. Mitä miettimistä asiassa on? Omistaja unohtaa taas vastuunsa ja keskittyy epäolennaisuuksiin, jos miettii pelkästään luonteen muuttumista tms. Eihän asia mukava ole, mutta mitä asiaa se jahkailu ajaa? Koira saattaa vähän tulla seesteisemmäksi leikkauksen myötä. Ei ne koirat nyt siitä tunnistamattomiksi muutu..

Harlow kirjoitti:

Menee vähän yli ymmärryksen tämä kitinä siitä, että pitäisikö tällainen kives poistaa vai ei, joka selvästi on paikassa, minne se ei kuulu ja aiheuttaa koiralle syöpäriskin. Mitä miettimistä asiassa on? Omistaja unohtaa taas vastuunsa ja keskittyy epäolennaisuuksiin, jos miettii pelkästään luonteen muuttumista tms. Eihän asia mukava ole, mutta mitä asiaa se jahkailu ajaa? Koira saattaa vähän tulla seesteisemmäksi leikkauksen myötä. Ei ne koirat nyt siitä tunnistamattomiksi muutu..

Sitä miettimistä, että aina kun eläin nukutetaan ja leikataan siihen liittyy myös omat riskinsä. Niin, nukutuksen, leikkauksen, siinä käytettävien lääkkeiden ja toipumisen suhteenkin. Entä mistä voimme tietää millaisen mullistuksen koira henkisesti kokee? Tästä voisi osviittaa antaa joku ihminen joka kys. toimenpiteen olisi kokenut.

Kuukausi sitten tutun kissa leikattiin ja kotona sitten ihmeteltiin, että mikäs sen mahasta pullottaa, niin joku munanjohdin tms. mitä ovatkaan, tuli ulos. Ja ei kun uudestaan leikkauspöydälle. Onneksi huomasi, ennen kuin mitään tulehduksia tms. ehti tulla.
Siskoni kaverin koirasta tuli aggressiivisempi, vaikka toiveena oli säyseämpi.
Löytyy niitä kuoleman tapauksiakin kyseisissä leikkauksissa jo googlellakin.

Missä kohtaa omistajana unohdin vastuuni? Tässähän juuri mietin kummat riskit uskallan rakkaan perheenjäseneni kohdalla ottaa. Molemmissa kun kuitenkin voi osin olla sama lopputulos päädyn mihin ratkaisuun tahansa.

Seesteisemmäksi, tai sitten ei, tai päinvastoin. Sekin riski täytyy miettiä, jos käykin päinvastoin.

Kokemuksesta kun voin sanoa, että ei ne leikkaukset kyllä aina mene ihan niin kuin toivotaan/odotetaan, eikä jälkivaikutuksia voi IKINÄ ennalta tietää. Niiden kanssa kuitenkin sen koirankin pahimmassa tapauksessa täytyy elää loppu elämänsä. Haluanko ottaa kontolleni sen vastuun, että se koira voi joutua elämään siitä itsestään riippumattomasta syystä mahd "kärsien"?

Mielestäni kyllä ei ole hiukkaakaan kitinää. Hyvä, :) jos itse menisit tai koirasi laitat muitta mutkitta riskejä miettimättä leikkauksiin ym. Minä en.

Ehkä omat kokemukset tässä päätöksen teossa vaikuttaa, mutta se voi olla hyväkin. :)

Totta, seurauksia ei voi ikinä tarkalleen tietää. Mutta kyseessä on kuitenkin rutiinitoimenpide ja nyt sattuu olemaan tilanne, että se kives olisi hyvä sietä pois saada. Antaisitko sen itsellesi sitten helpommin anteeksi jos koira saisi jotain komplikaatioita siitä, että asian annetaan olla?

Harlow kirjoitti:

Totta, seurauksia ei voi ikinä tarkalleen tietää. Mutta kyseessä on kuitenkin rutiinitoimenpide ja nyt sattuu olemaan tilanne, että se kives olisi hyvä sietä pois saada. Antaisitko sen itsellesi sitten helpommin anteeksi jos koira saisi jotain komplikaatioita siitä, että asian annetaan olla?

En tiedä, mahdollisesti en.

Tällä on kuitenkin niin, miten kauniisti sanoisi.... herkkä luonne, että olen päättänyt, että katsotaan niin pitkään elämää näin, kuin itse jaksan katsoa tuota ja koira kestää. Pois sitä en voisi kuitenkaan antaa, sillä tulisi melko varma ongelma ja kiertolainen.
Tilannehan on se, että jos tämän koiran henkistä puolta vain katsoisi niin... ei kovin hyviä lähtökohtia elämälle ole saanut.
Ja tämä kiitettävästi vaikeuttaa myös asian käsittelyä. Toisaalta jos huonosti kävisi leikkauksessa, se voisi jollain tasolla olla armollisempaa. Mutta toisaalta se voi myös pahentaa tilannetta ja sitten minä joutuisin edelleen tekemään sen päätöksen paremmasta paikasta jossain vaiheessa.

Itsekkäästi ajatellen se olisi jotenkin "helpompaa" ja ymmärrettävämpää, jos luonto tekisi sen päätöksen puolestani, esim. kasvaimen myötä.

^ Ite ajattelin asian niin, että leikkaus nukutuksineen plus muutaman viikon toipumisaika on pientä verrattuna siihen, että joutuisin päivittäin 10+ vuotta ajattelemaan vaivaako piilokives koiraa jotenkin. Tää kun näyttää kivun vielä erittäin huonosti.. Nielussa mm. sai muhia tulehdus rakkuloineen vaikka kuinka ja kauan ennen ku tajusin kyyläillä koiran kurkkuun. Ainoa oire kivusta oli vaisu olemus treeneissä. Luonne ei oo miksikään muuttunut ja kyseessä tosiaan on rutiinileikkaus, kuten Harlow mainitsi.

Pähkit itse mitä tekisit asian kanssa ja viisaintahan se kives ois poistaa, etenkin kun on masuun asti jäänyt. Siinä vastaus. Eri asia tietysti on, jos koira on jo kovin iäkäs.

Meillä leikattiin vajaa kaksi viikkoa sitten piilokives corgilta ja tietysti samalla se laskeutunutkin. Hyvin on parantunut, tänään otin kaksi tikkiä pois kummastakin haavasta, muut oli piilossa, vain nämä voi poistaa.
Viimalla oli se piilossa oleva kives kiertynyt, eläinlääkäri sanoi että tosi hyvä että jo nyt leikkuutin sen pois. Kyseli onko "kirputtanut" takajalkaa tms, koska se kiertynyt palli on voinut olla kipeä. Viima on todella vasenta jalkaansa kirputtanut!!
Koira ei ainakaan vielä ole miksikään muuttunut millään lailla, sama ihana kaveri kuin ennenkin.
Pissalla käy yhtä harvoin/tiheään kun ennenkin, eli pissaa paljon harvemmin kuin toinen leikkaamaton corgi.
Tähän asti ainoa ongelma on ollut saada tuo vauhtiveikko pysymään hyppimättä ja juoksematta.
No sekin korjaantuu, kun on jo pari viikkoa mennyt leikkauksesta, saa alkaa elämään normaalia elämää vapaana pihalla:)