Koirat.com

^ Hei ja tervetuloa palstalle!

Joo, meillä tosiaan Lexalla aloitettiin Troxocil viime vuoden syyskuussa kun Rimadyl ei vaikuttanut koiraan millään tavalla. Mä nyt en tarkkaan muista, kuinka nopeasti lääke alkoi vaikuttamaan mutta ei siinä kyllä mennyt varmaan kuin viikon verran aloituksesta kun jo pystyttiin tekemään ihan sellaisia parin tunnin kevyitä sieniretkiä metsään. Muistan kun olin ihan taivaissa kun Lexa ei alkanut ontumaan sienimetsässä sen parin tunnin aikana. Rimadylillähän Lexa ei pystynyt tekemään kuin 15-30 min. lenkkejä, alkoi heti ontumaan. Nykyäänhän me eletään aivan normaalia elämää Troxocilin avulla, ei tarvitse miettiä, tekeekö Lexan kanssa tunnin vai neljän tunnin lenkin. Ei ala ontumaan. En toki rasita sitä enää juoksuttamalla hiekkamontulla tai fillarin vieressä vaan liikunta on reipasta tai vähemmän reipasta kävelyä sekä harkitusti saa olla myös vapaana. Itse kahlaa lumihangessa, juoksee, hyppii ja noutaa keppejä. Eli elää täysipainoista koiranelämää. Tällä hetkellä meillä on menossa kuukauden tauko lääkityksestä, sehän on siis pidettävä aina puol vuosittain. Saa nähdä, vaikuttaako mitenkään. Ei ole ainakaan vielä vaikuttanut ja käsittääkseni lääke pysyy sen verran tämän kuukauden aikana elimistössä, että pystyy elämään kipuilematta.

Ai niin, sivuvaikutuksia en ole huomannut missään vaiheessa. Olen kysynyt kahdelta eri lääkäriltä, että olisiko syytä ottaa maksa/munuaisarvot lääkityksen vuoksi ja kuinka usein mutta kumpikaan ei ole sanonut siihen juuta eikä jaata. Kuulin, että kyseinen lääke ei rasita elimiä sillä tavalla kuin esim. Rimadyl. Mutta kyllä ne olisi varmaan hyvä ottaa esim. kerran vuodessa.

Saako udella, mikä rotu sulla on? Minkä asteiset lonkat? Onko takapää vain rikki vai onko muuallakin häikkää? Meillähän Lexa ei oireile ontumisella takapäätä (C/D lonkat+nivelrikko), tosin jäykkyyttä huomattavissa. Etupää on taas sillä se ongelma, tarkemmin toisen puolen kyynär- ja olkanivel.

Kiitos Monna asiallisesta vastauksesta.

Kyseessä on keskari eli keskiaasianpaimenkoira. Ja itse asiassa kyseessä ei ole sellaisesta perinteisestä lonkkaviasta, vaan pentuna tapahtuneesta tapaturmasta, joka on vaurioittanut toisen lonkan maljaa siten, että lonkka luxoituu erittäin helposti.

^ Okei. Eli raskas rotu kyseeessä. Tulehan kertomaan myöhemmin omia kokemuksia Troxocilista. Saako muuten udella, paljon tollanen lonkkaleikkaus maksaa ton kokoiselle koiralle? Ei ihan halpa varmastikkaan.. Hyvä juttu, jos tilanne ei ole niin akuutti, että voi hyvin odottaa leikkauksen siirtämistä myöhempään.

Heippa!
Pablo (kohta 9kk) on ontunut toista takajalkaa joulusta lähtien, ja ollaan käyty kolme kertaa röntgenissä. Aluksi epäiltiin Legg Perthestä, mutta tänään eläinlääkäri sanoi, ettei sitä ole (ollaan käyty joka kerta eri eläinlääkärissä, ja nyt vasta löytyi sellainen lääkäriasema, missä aiotaan jatkossakin käydä). Lääkäri totesi, että lonkkanivel on todella löysä ja aiheuttaa tulehdusta lonkkaan ja sen takia koira ontuu. Nivelrikkoa ei ollut. Pablo sai kahden viikon tulehduskipulääkekuurin ja liikuntakiellon, jotta tulehdus saataisiin pois. Sen jälkeen meidän pitää aloittaa fysioterapia, jotta jalkaan saataisiin hyvät lihakset, eli kesällä on ilmeisesti tiedossa jumppaa ja uintia.
En oikein tiedä mitä ajattelisin tästä. Tietysti olin onnellinen kun ei legg perthestä löytynyt, mutta tääkään diagnoosi ei kivalta tunnu, kun ongelmaa ei millään voi poistaa. Toisaalta eläinlääkäri sanoi että näin pieni koira (3kg) pärjää tuollaisen lonkan kanssa ihan hyvin ja todennäköisesti lopettaa ontumisen, kunhan saa levätä sen kaksi viikkoa. Nivelrikkoa voi joskus kehittyä, mutta se ei ole tämän hetken huoli... Luin ketjun läpi, mutta en huomannut, että kenelläkään olisi ollut ihan sama tilanne kuin meillä.

Nuo lonkkaviat on todella inhottavia! En itse paljoa tiedä niiden hoidosta mutta kaverini lonkkavikaisella labbiksella on jo jonkin aikaa ollut käytössä beluxin ortopedinen peti... on kuulemma helpottanut esimerkiksi pystyyn nousemista ja ainakin suositteli sitä kovasti.

Voin tuoda tälläisen positiivisen tarinan tänne koirallani on D/D lonkat. Harrastamme kumminkin agilityä, koira jäi pieneksi ja pääsi kaiken lisäksi viel medeihin. Nivelrikkoa ei ole ja tämä mahdollistaa harrastamisen, koira ei kipuile yhtään nauttii täysin, antaa taivuttaa lonkat ihan ääriasentoon ja venyttää ne myös itse, mitään jumeja ei ole ollut missään.

Itse pidän tärkeänä et koira lämmitetään kunnolla, saa hierontaa ja fyssaria. Annan sille hyvän laatuista ruokaa, nivelvalmisteita vahvistamaan ja uitan niin paljon kun vaan pystyn (rakastaa uimista). Kuvaan lonkat noin 1,5 vuoden välein ettei muutoksia ole tullu ja ainakaan vielä ei nievelrikkoa näy ja heti lopetetaan kun tilanne menee huonommaksi.

Täysin onnellisen ja aktiivisen koiran omistaja

Meidän Denillä oli lonkkavika. Eli kuitenkin 12-vuotiaaksi ja sen kanssa harrastettiin tokoa sekä näyttelyissä pyörimistä. Denin elämää tuo lonkkavika ei haitannut juuri yhtään. Pentuja sillä ei kuitenkaan viitsitty teettää juuri tuon lonkkavian vuoksi. Tähän lopuksi kerron vielä että Deni oli rodultaan bordercollie.

Meidän 1 v 5 kk vanhan tipsumme vasen lonkka meni sijoiltaan viime viikon alussa. Tarina lyhyesti: todella huonot lonkat (E), vaihtoehtoina reisiluun pään poisto / tekonivel / eutanasia, ilman leikkausta jalka tulisi pomppaamaan koko ajan pois sijoiltaan koska käytännössä subluksaatiotila on parasta mihin se asettuu. Ei ollut oireillut aiemmin eli karu tilanne tuli meille aivan puun takaa; tiedossani oli ainoastaan rodun mahdolliset silmä- ja polviongelmat.

Päädyttiin reisiluun pään poistoleikkaukseen. Sen ja tekonivelleikkauksen hintaero oli noin 3000 e eikä koiran vakuutus ei korvaa lainkaan tähän liittyviä kuluja - rakennevika, ei korvata. Ortopedi oli sitä mieltä, että on hyvinkin mahdollista että näin pienelle (7 kg) koiralle tämä on toimiva vaihtoehto. "Onneksi" jalka hajosi ns. kerrasta joten lihaksisto on hyvässä kunnossa - leikkauksen jälkeenhän jalka käytännössä toimii vain lihasten varassa.

Koira leikattiin eilen ja on aika surkeana kuten olettaa sopikin. Itkua ja vinkua on ollut eikä vielä juurikaan liikuskele oma-aloitteisesti eikä ole juonut tahi syönyt, onneksi sentään pissat lirautti (noin 5 minuuttia tiristellen) eilisestä epiduraalipuudutuksesta huolimatta. Hieman myös näkyy seisoessaan varaavan leikatulle jalalle. Lääkityksenä on nyt opioidi-kipulääkelaastari 4 vrk:n ajan, Rimadyl & antibiootit. Arthroflexiä pistellään myös, ei kai tuo ota jos ei annakaan. Makoillessa siis enimmäkseen toivutaan, onneksi kaveri on muutenkin rauhallista sorttia ja isovelikin osaa ottaa iisisti potilaan suhteen.

Tilannehan on se, että röntgenin perusteella oikeakin lonkka on aivan yhtä surkea kuin tämä nyt leikattu vasen, joten enpä uskalla ajatella mikä ratkaisu sitten on tehtävä jos sekin hajoaa.

Aihetta liipaten kerrottakoon, että kun olimme menossa ortopediä konsultoimaan, odotushuoneessa oli toinenkin tipsu. Siltä oli toinen lonkka aiemmin jo leikattu ja nyt oli vuorossa toinen. Lisäksi olen saanut kuulla lyhyen ajan sisään parilta koiranomistajalta vastaavista vaivoista pienillä koirilla. Joten mulla ovat kyllä murtuneet harhaluulot siitä, että lonkkavaivat olisivat pienillä roduilla jotenkin poikkeuksellisia, näin mutkat suoriksi vetäen.

Edessä on varmaan paljon kuntoutusta; soittelen kohta fysioterapeutille siitä. Tässä vaiheessa mua kiinnostaisivat kovasti kokemuksenne fysioterapiasta sekä kuntoutuksesta ylipäätään!

^Voi ei! Kamala tilanne
Jaksamista teille

Niinhän se valitettavasti taitaa monen rodun kohdalla olla, että terveitähän ne on KUNNES aletaan tutkimaan.

Mun vanhemmalta koiralta on myös poistettu reisiluun pää, tosin ei lonkkavian takia vaan Legg Pertheksen. Meille riitti onneksi vain yksi leikkaus: röntgenkuvien perusteella toinen jalka on terve. Mä olen ollut tän tapauksen kanssa kertakaikkisen uuvatti ja tyhmä, kun en alun alkaen lähtenyt kyselemään fysioterapia-apua. Kuntouduttiin koiran kanssa oikeastaan vaan keskenään, hitaita ja pitkiä kävelylenkkejä, alkuaikana jumppaamisia ym. Reipas vuosi leikkauksen jälkeen varasin aikaa hierojalle. Meidän koira oli jumissa takapäästä, edestä vasemmalta ja selästä jonkin verran. Hieroja sanoi, että liikkeessä näkee pieniä vajaavaisuuksia, mitä mä en ollut oikeastaan huomannut. Lähinnä vajaavaisuutta näkee tiukoissa käännöksissä (ts. jotain paikallaan ympyrän menemistä), jolloin toinen jalka ei tule ihan samalla vauhdilla mukana mitä toinen jalka, ja kovaa vauhtia juostessa toinen jalka ei "potki" ihan yhtä lujaa. Hierojalta ollaan myös saatu ihan "jumppaohjeita" toisen jalan käytön parantamiseen.

Tilannepäivitystä; Metkulta siis poistettiin reisiluun pää n. 1,5 kk sitten. Koira on käynyt fysioterapiassa suunnilleen kymmenen kertaa; aluksi vesikävelyä vain pari minuuttia kerrallaan, mistä on edetty tämänhetkiseen 18 minuuttiin. Tänään koira ravasi ensimmäistä kertaa pihalla kaikkia jalkojaan käyttäen (tähän saakka se leikattu koipi on aina tupannut nopeammassa vauhdissa jäämään käyttämättä) eli mukavasti täällä edistytään. Fysarin mukaan tämä ravi on sikälikin hyvä homma, että nyt se tuikitarpeellinen lihaskunnon vahvistaminen helpottuu. Kiipeily, esteiden ylittäminen ja hyppääminen eivät tuota ongelmaa ja muutenkin koira on varsin hyvävointinen. Kävelee halukkaasti ja askellus on käynnissä lähes symmetristä.

Aluksi käveltiin todella hitaasti, muutama minuutti kerrallaan. Nyt ulkoillaan jo vähän reippaammin ja reilu tunti päivässä menee jo mukavasti. Kipulääkettä ei enää tarvita, sitä syötiin reilu kuukausi pienenevällä annostuksella.

Fysioterapeutilta olemme saaneet jumppa- ja venytysohjeita ja olemme tosiaan käyneet vesijuoksemassa (kävelemässä) pari kertaa viikossa: siitä on ollut koiralle todella suuri apu eli suosittelen kyllä kaikkia ottamaan fysariin yhteyttä tällaisten vaivojen yhteydessä! Bonuksena on se, että koira rakastaa tuota vesikävelyä. Nyt jatketaan vielä 2 x viikossa -tahdilla ja varmaan tuossa kuukauden päästä voidaan tiputtaa kertaan per viikko, jos ja kun tuo ravi tuosta vahvistuu.

Kyllä tuosta vielä jalka tulee!

Meille on tulossa tammikuussa Siperian Husky pentu jonka emällä on C/B lonkat ja haluaisin kysyä nyt että koska kauppa on vielä nii alussa että pennut ei oo vielä syntyneitä niin kannattaako kiinnittää niin paljon huomioo tuommosiin lonkkatuloksiin että jätän ostamatta kokonaan?

ja tahtoisin myös lisätä että sukusiitosprosentti on 5,18%

Mulla on reilun 1.5 vuoden ikäinen kultainennoutaja. Saatiin eilen tulokset PEVISA-tutkimuksesta ja koettiin pienoinen shokki. Kyynäreet on priimaa, mutta lonkat ovat E/E.

Ensimmäisenä nousi mieleen kysymys, mitä mä oon tehnyt väärin? Narttu ei ole ollut ylipainoinen eikä pentuna ole päässyt hyppimään.Vanhempien lonkat on A/A. Ruokakin on kasvattajan määräämä Bento Kroken.

Narttu ei ole ikinä oireillut, eikä hieroja ole huomannut suurempia jumeja selässä tai muualla.
Nyt onkin edessä kysymys, että uskaltaako riskeerata koiran terveyden edes mataliin hyppyihin agilityssä. Koira nauttii agilitystä, mutta kaikkialla lukee ettei huono lonkkainen koira saa hyppiä.

Onko vastaavia kokemuksia?

Lonkkavian tarkkaa periytymistä ei tiedetä ja se voi hyppiä sukupolvienkin yli. Eli vaikka vanhemmilla olisi ihan priimat lonkat niin se ei tarkoita, että pennuilla myös olisi. Ne voi tulla kaukaakin suvusta eikä välttämättä näy sukutaulussa. Kuitenkin keskimäärin tervelonkkaisilla vanhemmilla syntyy enemmän tervelonkkaisia pentuja. Millaiset lonkat isovanhemmilla on ollut?

Et ole todennäköisesti tehnyt mitään väärää ja näin vain joskus käy elävän eläimen kanssa ettei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yhden oikean asian olet kuitenkin tehnyt kuvauttamalla koirasi ajoissa ja voit nyt ehkäistä nivelrikkoa ja pidentää koiran elämää liikuttamalla sitä oikein. Itsellä on nivelrikkoinen labradori, joka alkoi ontua 4vuotiaana ja vasta silloin se kuvautettiin ja sieltä löytyi nivelrikkoa ja huonot lonkat. Olen itse saattanut vaikuttaa omalla toiminnallani oireiden varhaiseen tuloon, koska en ole tiennyt asiasta ja sitä olen katunut. Nyt sinulla on mahdollisuus estää kivuliaan nivelrikon tulo liikuttamalla koira oikein, koska tiedät asiasta. EE-lonkka tarkoittaa ettei lonkkamaljaa juuri ole, enkä ainakaan itse veisi sellaista koiraa agilityyn, koska sitten myöhemmin harmittaa, jos koiran elinikä lyhenee oman toiminnan johdosta. Itse teet sen päätöksen ja jos aiot koirasi agilityyn viedä olisi hyvä kysyä eläinlääkäriltä mitä mieltä hän on asiasta. Kaikenlaista muuta voi kivaa voi EE-lonkkaisen joka ei oireile kanssa harrastaa kuten tokoa, näyttelyitä, match showta, mejää, nomea. Tärkeää on pitää hyvää lihaskuntoa yllä.

Dimitrit1 kirjoitti:

Meille on tulossa tammikuussa Siperian Husky pentu jonka emällä on C/B lonkat ja haluaisin kysyä nyt että koska kauppa on vielä nii alussa että pennut ei oo vielä syntyneitä niin kannattaako kiinnittää niin paljon huomioo tuommosiin lonkkatuloksiin että jätän ostamatta kokonaan?

Ei. Siperianhusky ei kuulu PEVISA:an, eli kuvauspakkoa ei jalostuskoirilla ole. Toisin sanoen, valtaosalla huskeista saattaa olla vastaavat tai huonommat lonkat ilman että se ikinä ilmenee missään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana huskeja on lonkkakuvattu 74, eli vaivaiset 2 %.
C-lonkat harvoin oireilevat mitenkään, vaikka eivät kovin hyvät olekaan. Ne eivät kuitenkaan ole minkäänlainen este hyvälle ja aktiiviselle elämälle, ellei lonkissa ole nivelrikkoa. Koiran tulee kuitenkin pysyä normaalipanoisena ja lihaskunto on hyvä pitää yllä vanhempanakin.

Meidän vanhemmalla koiralla todettiin pari kuukautta sitten löysät lonkat (arviolta ehkä D, ei otettu virallista tutkimusta) ja sen jälkeen tieto on selvästi lisännyt tuskaa - tulee tarkkailtua koiran liikkeitä ehkä liiankin tarkasti ja mietittyä jatkuvasti, miten saisi taattua parhaimmat mahdolliset tavat liikkua. Se ei kuitenkaan aina ole helppoa keskustan tuntumassa asuessa, päivittäin ei pääse mitenkään metsään juoksemaan jne. Kun koira oli ihan pentu en myöskään tullut ajatelleeksi sen tarkemmin mikä merkitys eri alustoilla on. Ajattelin vain kokonaisvaltaisesti, että koiran tulee saada liikkua riittävästi. Lisäksi olen lukenut ravinnon merkityksestä ja alkanut murehtia, että olisiko vain sittenkin pitänyt syöttää nappulaa pentuikä ja siirtyä vasta sitten luonnonmukaisempaan ruokintaan, mitä nyt siis olemme toteuttaneet ihan pentuiästä asti. Alussa laskin ruuat hyvinkin tarkasti ja koira sai erilaisia luita/rustoja väh. 50% ruokavaliostaan, myöhemmin olen luumäärää pudottanut ja tällä hetkellä ruokavalio koostuu pääsääntöisesti erilaisista lihoista ja pienestä määrästä kasvista. Olen edelleen vakuuttunut luonnonmukaisemman ruokinnan paremmuudesta ja toivon, että sen avulla koira eläisi pidempään terveenä kuin teollisella ruualla, mutta välillä mietin, onko suurempi valkuaismäärä kuitenkin ollut vain haitaksi.

Osaisikohan joku täälä auttaa. Meillä on pian 3vuotias sekarotuinen (rottweiler/jämtlanninpystykorva) joka lonkat kuvattiin noin vuosi sitten. Eläinlääkäri sanoi ettei koskaan ole nähnyt vastaavaa, yhtä huonoja lonkkia siis. Lonkkakuppia ei siis ole lähes olenkaan ja muutenkin jalkojen luunpäät olivat epämuodostuneet. Takajalat ovat siis vain lihasten varassa paikoillaan. Nivelrikkoa oli paljon mutta se ei kuulemma ole tällähetkellä se vakavin asia. Lisäksi toisen jalan luu näkyi sivukuvassa tulevan jotenkin yli, eli on siis kai pitempi kuin toinen. Vaikea selittää. Särkylääkettä saimme ja sitä annamme usein.

Koiramme on oireillut jalkojaan oikeastaan aina jotenkin vaikka ei siihen heti huomiota olekkaan kiinnittänyt. Ei koskaan ole noussut mitään vasten takajaloilleen, ei päässyt hyppäämään autoon, ei makaa ns. normaalisti vaan niinkuin kyljellään molemmat jalat samaan suuntaan tai selällään, juostessaan saattaa kaatua ja ulisee kun ottaa kipeää ja jää makaamaan kunnes apu saapuu. (rapsutukset :) ) Kävelykin on aika erikoista ja ontuu hieman. Siksi kuvien huonous ei tullut niin yllätyksenä, mutta se kuinka huonot ne olivat oli järkytys!

Nyt meillä on uusi oire, ruokahaluttomuus. Luut ja muut herkut eivät oikein kelpaa enään, vaikka ennen menneet kuin kuumille kiville. Osa ruoastakin jää välillä syömättä. Voikohan tämä johtua siitä että jalat ovat kipeämmät vai onkohan nyt kyse jostain muusta? Koira ei valita jalkojaan enempää kuin ennenkään. Eikä mielestäni muita muutoksia ole tapahtunut.

Kiitos jo etukäteen vastanneille. :)

^Epäilen suuresti että koirasi on yksinkertaisesti niin kipeä ettei ruoka maistu.
Ihmettelen suuresti kuinka olette noinkin pitkään katsoneet kipeää koiraa. Armollisin ja koiran edun mukaisin tehtävä omistajalla on tuossa vaiheessa päästää koira tuskistaan, eikä yrittää peittää kipuja. Tilanne ei kuitenkaan tule parantumaan.

Koira on muuten ollut niin tyytyväinen ja Onnellinen ettemme ole katsoneet aiheelliseksi sitä lopettaa. Lenkit ja harrastukset ollaan muutettu sellaisiksi ettei se liikaa rasita tai vahingossakaan itseään vahingoita. Toki nyt kun tuo syömättömyys on tullut kuvaan on asiaa mietittävä uudelleen. Eläinlääkäri sanoi myös että niin kauan kun koiran tila ei enempää huonone ei ole syytä lopetukselle siksi en sitä aluksi edes harkinnut. Nyt vasta punnitsin asioita uudelleen kun muutosta tapahtunut. :/ Toki tämä on vähän sitäkin ettei ole osannut noin isoa päätöstä tehdä kun kyse kuitenkin on noin nuoresta ja rakkaasta perheenjäsenestä.