Koirat.com

Koirilla on taipumus elää hetkessä, ja siten vaikeakin kipu voi hetkittäin jäädä taka-alalle kun on jotain kivaa meneillään. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei koira kärsisi sinäkin aikana. Koirat ovat mestareita peittämään kipuaan, sillä sen ilmentäminen on heikkoutta, jota koirat eivät halua näyttää. Oireileva koira on siis todella kipeä. Koira voi siis hetkittäin vaikuttaa onnelliselta, vaikka sitä sattuukin koko ajan. Rakkaus ja rapsutukset eivät siis kohenna koiran oloa, vaan vievät sen huomion hetkeksi muualle.

Ruokahaluttomuus on tuossa tilanteessa todella vakava oire, joka todennäköisesti kielii siitä, että kipu on käynyt ylivoimaiseksi. Ihmiset toimivat samoin: kipeänä on kiva makoilla sohvalla ja mässyttää herkkuja, mutta kun kipu käy ylivoimaiseksi, ei ihminenkään pysty kivuiltaan syömään edes sitä pakollista määrää. Ihminen pystyy tässä tilanteessa kuitenkin kertomaan tuntemuksistaan, kun taas koira keskittyy peittämään tilaansa.

On siis aika antaa rakkaan lemmikin mennä, sillä lonkkamaljojen puuttumista ei voi parantaa. Jos nivelrikkoa oli runsaasti jo vuosi sitten, on tilanne tällä hetkellä todennököisesti katastrofaalinen. Lonkkamaljojejn puuttuessa nivelpinnat kuluvat entistä nopeammin, ja koiralla on oireista päätellen todella paha olla. Niin vaikeaa kun se onkin, kuuluu luopuminen lemmikin omistamiseen. Koira ei jää teitä kuollessaan kaipaamaan, vaan suru piinaa omistajia. On kuitenkin jokaisen omistajan velvollisuus päästää irti, kun koiran elämä ei ole enää elämisen arvoista. Sitä se ei enää ole. Päästäkää siis koira tuskistaan vielä kun olotila on edes lähimain siedettävä. Jos koiran tila vielä huononee, ja joudutte viemään piikille tuskistaan huutavan koiran, jää siitä kokemuksesta moninverroin kamalammat muistot. Koira ei tule tuosta paranemaan, eli on turha odotella ihmettä.

Nyt on koiramme käynyt tapaamassa lääkäriä uudelleen. Siihen tulokseen tultiin, että koiran on tosiaan aika antaa mennä.. :( <3 Kiitos vielä teille vastauksista.

^Voimia kaikille kaipaamaan jääville.

^^ Suurinta rakkautta on päästää irti silloinkin kun se särkee oman sydämen. Otan osaa suruunne.

Surullista luettavaa nämä lonkkatarinat. Ja todella paljon on koirilla C:n tai huonompia lonkkia joista tietää että niihin kehittyy nivelrikko satavarmasti. Itse en enää koskaan ota pentua jonka taustassa on huonompaa kuin B-lonkkia, koska nivelrikko on inhottava sairaus. Yhden koirani sen takia menetin. Nykyään onneksi tiedetään jo että fysioterapia, niveltuotteet ym. on asioita joilla saadaan lykättyä rikon ja kivun puhkeamista. Omasta menetyksestäni on jo kohta viisi vuotta ja silloin ei tiedetty niin paljon kuin nyt.

^Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Nivelrikko ei liity lonkkamaljojen muotoon, vaan sitä voi muodostua yhtälailla A-lonkkaiselle koirallekin. D-lonkkainen voi sen sijaan elää koko elämänsä ilman pienintäkään nivelrikkoa. Toki huonot tai epäsymmetriset lonkkamaljat voivat edesauttaa nivelrikon syntymistä, mutta se ei ole mikään automaatio. Nivelrikko ei läheskään aina iske lonkkiin, vaan sitä voi esiintyä vaikka ranteissa, varpaissa, kintereissä tai polvissa.

Joissakin roduissa voi kyllä rajata kaikki B:tä huonommat lonkat jalostuskäytön ulkopuolelle, mutta läheskään kaikissa roduissa se ei ole mahdollista. Eikä se ole kaikissa roduissa tarpeellistakaan. Luuston kasvuhäiriöt eivät periydy ihan niin yksiselitteisesti, että niitä voisi jalostusvalinnoilla pomminvarmasti ennaltaehkäistä.

Ja mikäli rodulta löytyy lonkista blup-indeksit, niin kannattaa katsoa niitä ennemmin kuin sitä kirjainta. Toisessa omassa rodussani on esim C-lonkat saaneita koiria, joilla indeksi on esim. 107 ja A/B-lonkat saaneita koiria, joilla indeksit on 90 hujakoilla. Näistä siis todennäköisesti tuo C-lonkan saanut periyttäisi parempaa lonkkaa, kuin nuo huonommilla indekseillä olevat, mutta itse paremman arvon saaneet koirat.

Lopetutin oman spk-narttuni joulun alla lonkkavian ja nivelrikon vuoksi. Huonot lonkat huomattiin jo 1,5 vuoden iässä, mutta pahat oireilut alkoivat vasta viime kesänä. Aluksi koiralla oli vaikeuksia nousta ylös eikä se suostunut enää kierähtämään selän yli kyljeltä toiselle. Ravi oli selkeästi epäpuhdasta ja koira juoksi koko ajan vinossa. Aloin syöttää koiralle MSM:ää ja glukosamiinia ja hetken aikaa ne näyttivätkin auttavan. Lääkettä ei tarvittu ja liike palasi lähes normaaliksi. Syksyn ja kylmentyvien ilmojen myötä oireet alkoivat lokakuussa palata ja varsinkin aamuisin koira oli tuskaisen oloinen. Aloitimme taas kipulääkkeet ja toivoimme, että se vielä hetken aikaa jaksaisi. Lopulta joulukuussa koira oli kipulääkkeistä huolimatta niin kipeä, ettei sietänyt minkäänlaista kosketusta takapäähän ja alkoi murista lapsille. Eläinlääkärin mukaan vaihtoehdot olivat lonkkaleikkaus, kovemmat kipulääkkeet tai lopetus. Silloin päätin antaa toisen lähteä autuaimmille metsästysmaille, jossa saisi olla ilman kipua.

Aadan lonkat kuvattiin tänään ja niistä löytyi löysyyttä. Lääkärin mukaan luultavasti C.n lonkat tulevat olemaan. Kuitenkin kun kyseessä on pieni, kevyt koira, jolla on hyvä lihaskunto, ei mitään muutoksia tai rajoituksia harrastuksiin tarvitse tehdä eli saadaan jatkaa agilityä niin kuin ennenkin. Mutta on tämä kyllä taas hienoa kun 2/3 koirasta C-lonkkaista tai huonompaa...

On se kyllä todella vaikeaa miettiä milloin koirasta olisi luovuttava.. jouduin sitä jonkun aika sitten jo harkitsemaan, mutta nyt toivon ettei se hetki ei olekaan ihan vielä vaikka tiedostankin ettei koirani ole terve tai parannettavissa. On kuitenkin pysynyt nyt oireettomana

Meillä Rollella todettiin luustokuvissa joulukuussa 2013, löysät lonkat (ell:in arvio D:t) ja molemmissa nivelrikkoa. Rolle oireili jossain vaiheessa niin että nousi vaikeasti makuulta ylös, rähjäsi helposti leikkiessäänkin muille ja esim. autoon hypätessä mietti aina hetken aikaa ennen kuin hyppäsi. Siksi sen kuvautinkin.

Eläinlääkärin mielestä tilanne ei ollut vielä mitenkään toivoton ja ollaan nyt menty eteenpäin sillä että tuo syö päivittäin nivelravinnevalmistetta, omegaöljyä ja BOT on käytössä ja Norocarp tarvittaessa käytössä. Aluksi särkylääkettä sai antaa melko usein, mutta nyt tuntuu ettei juurikaan kipuile, ei siis saa enää lääkettä edes viikottain. Lähinnä annan lääkettä ennaltaehkäisevästi jos tiedän että päivästä on tulossa liikunnallisesti normaalia raskaampi tai jos tuo ehtii bongata esim. pupun ennen mua ja lähtee revittämään ihan reikäpäänä metsään. Olen myös ihan suosiolla laittanut koleilla sadekeleillä tai viimalla takkia niskaan ulos kun kelitkin selvästi vaikuttaa.

Eli näin ollaan pärjätty aika hyvin tähän asti, syksyllä olisi tarkoitus myös alkaa käyttämään tuota hierojalla tsekkaamassa onko jumeja. Mietin myös seuraavana vaihtoehtona kokeilla Cartrophen-pistoksia. Onko muut kokeilleet näitä koirilleen? Ja onko ollut millaisia kokemuksia?

En aiemmin löytänyt/jaksanut tarpeeksi pitkälle penkoa tätä ketjua mutta onko kukaan soitellut koiransa lonkkatulokset saatuaan avaavia/tarkentavia kysymyksiä sieltä kennelliiton arvioijalta, onko jotain mitä ei saisi kysyä?

Minulla (tai siis koiralla) on sinänsä ihan selvät sävelet ilman mitään kiistakohtia kuvista, näinhän ne ihan itse paikan päällä koneelta ne kuvat ja tutkinut eläinlääkäri sanoi kyllä tutkimuspäivänä jo ettei saatu tulos tarkoita kääpiörotuisella mitään kummempaa.

Ne jotka ovat tunteneet tarvetta ja ovat ottaneet yhteyttä tuonne kuvien lausujalle, ottaisin mieluusti vaikka yksärillä vastaan kokemuksia millaista palvelua olette saaneet. Kiitos. En ole vielä päättänyt soitanko, mutta kasvattaja vähän taisi toivoa niin ja häneltä sainkin jotain alustavaa ohjeistusta mitä tai miten voi kysyä pohdituttavat asiat.

^Mie otin yhteyttä Kennelliiton kuvien arvioijalle ja kysyin tarkentavasti s.postilla hänen mielipiteensä lonkista.

^Ah, sähköposti! Miten en sitä ajatellut. Sopiikin mulle paremmin kuin puhelu ja varmaan muutenkin kätevämpää kun puhelinajan metsästys sekä mahdollinen kiireen tuntu siinä (mitä inhoan kovasti)vaikka sitten joutus oottamaan vastausta pitempään.
Kiitos vinkistä

Me toivon mukaan parin viikon sisään päästään lonkka- ja selkäkuvaukseen, tai vähintään lonkkien kuvaukseen. Selkä samalla jos lonkat olisikin yllättäen ihan ookoot. Kyseessä 5v. saksanpaimenkoiranarttu, joka omaan silmään alkanut muutaman kuukauden aikana pikkuhiljaa oireilemaan, tai sitten ylireagoin, en osaa oikein varmaksi sanoa. 63cm/33kg, ei lihava vaan kylkiluut tuntuu hyvin, mielestäni passeli paino. Tuon iän vuoksi koen, että nyt viimestään aika kuvauttaa. Pelännyt pahinta, siksi kuvausta siirtänyt ja siirtänyt, mut nyt oon varautunut kaikkeen.

Liikunta on aina ollut mielestäni maltillista ja koira on liikkunut omaehtoisesti, mahdollisimman paljon vapaana erilaisissa maastoissa metsissä/pelloilla. Kesäisin koira pääsee uimaan aina kun mahdollista. Hihnalenkit on rauhallisia kävelyjä 2-10km päivässä riippuen pvän muusta liikunnasta ja keleistä. Yrittänyt olla ns. ylikuormittamatta liikunnan suhteen. Ruokinnan suhteen varmaan tehnyt virheitä pentuajoilla. Jos esim. juoksujen/kiinnipitoajan vuoksi ei olla pahemmin päästy vapaana liikkumaan, ottaa kyllä alkuun kunnon spurtit höyryt päästäessään mutta muuten on ollut aina ravaaja. Nykyään alkanut nukkumaan pehmeillä alustoilla (sohva, nojatuoli), ennen makasi pääsääntöisesti aina lattialla. Voi tietty olla, että näin talvisin kun tää talo vetää niin ei lattialla siksi makaa ja tässä kohtaa ehkä ylireagoin. Koskaan ei ole hyppinyt vasten (korkeintaan kevyesti nousee) eikä oksien/risukkojen yli, metsässä ollessaankin pääsääntöisesti kiertää selkeästi hypittävät kohdat, joskus saattaa jotain pientä loikata yli. Ajattelin, että se on vaan ominaisuus, ei oo pomppijatyyppinen. Autoon kyllä hyppää ongelmitta aina kyytiin. Tai onko vaan niin, että = kaikkein mielekkäintä puuhaa tiedossa. Pienenpieniä pomppuja saattaa leikkiessään tehdä ja toisten koirien kanssa ollessaan saattaa temuta vaikka miten päin ja juoksee hetken perässä. Antaa kyllä koskea kinttuihin normaalisti, venytellä ja hieroa. Mutta silti koko koirassa tuntuu olevan joku mutta.

Koira on takaosaltaan pihtikinttuinen ja etujalat on ulospäin kääntyneet jonkin verran, ihan pennusta saakka ollut. Takaosa on ollut aina mun mielestä ihan voimaton, "haipakkaa", ja takajalat tuntuu elävän omaa elämäänsä, ei nyt ihan alta petä, mutta jalat menee ristiin pienessäkin liikkeessä. ei mitenkään halvaantuneet/lähimainkaan sinnepäin, mutta voimattomat. Takaosan liikkeet on useimmiten sellaisia kuin yrittäisit juosta peilikirkkaalla jäällä huopikkailla, ei kestä ihan mukana. Venyttelee nykyään takaosansa pitkälle taakse paljon varsinkin yön/pitkän makaamisen jäljiltä, mielestäni vähän jäykistynyt nyt parissa kuussa. Normaali iloinen itsensä ja liikkuu kyllä mielellään kun mahdollisuus, lenkeillekin tahtoo aina innoissaan. eli tavallaan en näe mitään oireita, mutta on siellä jotain kuitenkin, ei missään nimessä tyyliin mitä aikaisemmalla sivulla oli rotku/jämtti -omistaja kirjoitellut omansa oireista.

Koira ei ikinä istu "suorassa" ja tavallaan taaksepäin nojaa ►kuva
Vapaa seisontakuva, tossa vaan on joku mutta ► kuva
Liikettä ravissa, näkee pienesti tuon takajalkojen ristiin menemisen ► kuva

en tiedä mitä haen tällä takaa, ehkä jotain tsemppiä, mielipidettä, sitä että nyt oikeasti koira kuvaukseen, tai että ylireagoin? Jotain. ehkä mä oikeesti ylireagoin oireita, ehkä oon ollut koko ajan sokee, en tiedä. Siksi nyt sitä kuvausaikaa yritän koko ajan soitella, nyt viimestään se tehtävä. Mä vaan pelkään sitä, että pahimmillaan ell mainihtee että tää kuvauspäätös ois pitäny tehdä jo ajat sit, että koira olisi koko elämänsä kärsinyt. Millanen koiranomistaja se sellanen on, joka antaa koiransa kärsiä viisi vuotta.. jokatapauksessa mennään nyt eikä meinata.

^Veitkö jo lonkka ja selkäkuviin? Ei sua kukaan syyttele. Saat mielenrauhan kun saat tietää onko kaikki ok. Jos ei ole niin aloitetaan lonkkahoito...lääkkeillä yms. Parempi myöhään kun ei milloinkaan!

^^Mulla tuo lonkiltaan A/B-kuvattu istuu usein tuolleen "perseellään". Tuohon venyttelyyn, se on yleisesti ottaen hyvä juttu jos koira omatoimisesti venyttelee. Jos on kovin kipeä, niin silloin se ei venyttele. Mutta hankala noista oireista on muuten sanoa, helpoin ratkaisu on kuvauttaa se koira ja sitten lähteä ratkomaan eteenpäin. Ja noin lohdutukseksi, vaikka ne lonkat sököt olisivatkin, ei se varmasti ole viittä vuotta niitä kipuillut. Ehkä olet tosiaan jo kuvauksiin vienytkin