Koirat.com

Miksi sinulla on kaksi nimimerkkiä? Kullakin käyttäjällä saa olla käytössään yksi nimimerkki, ylimääräiset jäädytetään.

Itse aiheesta olen täysin samaa mieltä muiden kanssa. 14-vuotias on jo hirmu vanha, eikä ole mielekästä ruveta sellaista operoimaan taikka edes lääkitsemään vahvasti väistämättömän lykkäämiseksi. Kuten sanottu, voi olla jopa vaikea löytää eläinlääkäriä joka suostuisi leikkaamaan noin vanhaa koiraa. 14-vuotiaan kuuluu saada mennä kun aika on koittanut, ja kertomasi perusteella se hetki on käsillä. Ei ole kummoista koiranelämää elää lääkittynä lukittuna vajaan, kun koira on tottunut ulkoilemaan halutessaan. Siellä vajassa ei taida olla sen kummemmin seuraakaan, joten aika karulta saattohoidolta kuulostaa minun mielestäni. Eikö koira voisi viettää viimeisiä päiviään laumansa kanssa, jos sen kerran pitää olla sisätiloissa?
Ei ole tarkoitus olla tyly, mutta haluan painottaa että eläimen etu menee sen oman ikävän edelle. Valitettavan usein omistajat pitkittävät päätöstä tarpeettoman pitkään, kun eläin on ollut valmis lähtemään jo ajat sitten.
Tiedän varsin hyvin kuinka hirveä hetki se luopuminen on, eikä se tuska helpota ihan heti sen jälkeenkään. Se on kuitenkin jokaisen omistajan velvollisuus, ja tärkein palvelus mitä lemmikilleen voi tehdä.
Mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Jälkimmäinen harmittaa jälkikäteen varmasti enemmän.

Käyttäjänimeni "Harmaja" voi jäädyttää. Loin hädissäni uudet tunnukset, kun en jostain syystä saanut vanhoja välillä toimimaan.

Kuten kerroin, niin lääkärin ohjeilla koira on toipumassa hyvää vauhtia. Jos kaikki menee hyvin, niin se saa ruveta elämään ihan entiseen tapaansa, vaikkakin rauhallisemmin. Ei ole tarkoitus pitää sitä sisätilassaan kanoja katselemassa kuin sen ajan, kunnes se saa alkaa liikkua. Sisällä koira läkähtyisi heti villojensa alla eikä se pystyisi vieraassa ja kuumassa paikassa olemaan aloillaan ja lepäämään. Allergiammekaan ei tykkäisi hyvää, vaikka se olisikin ihan toissijaista siinä tapauksessa, jos koiraa pitäisi oikeasti saattohoitaa.

Saattohoitoihin ei kuitenkaan ole mitään syytä, jos jalka tulee kuntoon. Emme odottelisi jalan paranemista, jos koira vastaisi yleistä mielikuvaa vanhasta koirasta. Klinikan lääkärin mukaan sillä voi hyvin olla yli vuosikin hyvää elämää edessä, jos jalka saadaan näin kuntoon. Kyllä tiedän, millaisia monet 14-vuotiaat koirat kunnoltaan voivat olla ja siksi ymmärrän, että asia voi iän vuoksi kuulostaa hurjalta koiran yleiskuntoa näkemättä.

Mutta kannattaa antaa sen koiran olla levossa pidempään kun tämä viikonloppu, koska meillä ainakin kun koiralla revähti ristiside niin lepoa ell. määräsi 2 viikkoa ja sinä aikana ei saanut liikuttaa muuta kun sen että koira teki tarpeensa ja sen 2 viikon jälkeen pikku hiljaa lisättiin liikuntaa, meilläkin koira rupesi käyttämään jalkaa normaalisti jo n.3 päivää levon jälkeen, mutta vaikka näyttää hyvältä niin jos siinä vaiheessa aletaan liikuttaa normaalisti tulee sitten takapakkia ja mahdollisesti ristiside kokonaan poikki ja siihen ei auta kun leikkaus hoito. Joten kannattaa antaa sen koiran olla levossa pidempään.

Rita kirjoitti:

Mutta kannattaa antaa sen koiran olla levossa pidempään kun tämä viikonloppu, koska meillä ainakin kun koiralla revähti ristiside niin lepoa ell. määräsi 2 viikkoa ja sinä aikana ei saanut liikuttaa muuta kun sen että koira teki tarpeensa ja sen 2 viikon jälkeen pikku hiljaa lisättiin liikuntaa, meilläkin koira rupesi käyttämään jalkaa normaalisti jo n.3 päivää levon jälkeen, mutta vaikka näyttää hyvältä niin jos siinä vaiheessa aletaan liikuttaa normaalisti tulee sitten takapakkia ja mahdollisesti ristiside kokonaan poikki ja siihen ei auta kun leikkaus hoito. Joten kannattaa antaa sen koiran olla levossa pidempään.

Ilman muuta. Viikonlpun yli määrätty lepo nyt oli perjantaina ekalta käynniltä saatu määräys maanantai-aamuun asti, jolloin on kontrolliaika ortopedille. Varmaan saadaan huomenna ohjeeksi myös tuollainen pari viikkoa. Eilen koira tosiaan ehti illalla innostua tarhassa juoksemaan tavalliseen tapaansa nähtyään kanan ja aamulla näkyi taas pikkuisen keventävän jalkaa verrattuna eilisiltaan. Toivottavasti muistetaan huomenna kysyä kaikki mahdollinen lepuuttamisesta, liikkumisen aloittamisesta ja muuta hoidosta. :P

No niin. Ortopedi sanoi, ettei vika olekaan polvessa, vaan hieman nivelrikkoisessa lonkassa. Ei kuulemma mitään, mikä vaatisi leikkausta, mikä oli meille todella helpottava tieto. Nyt vain sitten jatketaan tulehduskipulääkkeen kanssa yritetään hillitä koiraa riehumasta. Tarhaan lääkäri kehotti rajaamaan pienemmän alueen, jonne voisi kulkea vapaasti. Nyt täytyy vain toivoa, että vaiva helpottaa kipulääkkeen ja levon kanssa. Koira saa myös viikon välein pistoksen kuukauden kuurina.

Viikonlopun aikana sen ryhti on suoristunut huomattavasti ja häntä heiluu pystympänä, joten olemme toiveikkaina, että paraneminen jatkuu. :)

Hyvä että voi paremmin. Mutta ei se nivelrikko mihinkään parane. Pysyy entisellään tai menee huonommaksi.

Hyvä että kipulääkkeet nyt tehoavat. Alussahan eivät tehonneet.

Jagster kirjoitti:

Hyvä että voi paremmin. Mutta ei se nivelrikko mihinkään parane. Pysyy entisellään tai menee huonommaksi.

Hyvä että kipulääkkeet nyt tehoavat. Alussahan eivät tehonneet.

Niinpä! Onneksi muualla ei juuri nivelrikkoa näkynyt. Lonkka näyttää olevan hieman löytynyt enkä sitten oikein muista, arveliko ortopedi kivun syyksi enemmän löystymistä vai mitä. Alkuun kipulääke ei tehonnut kai siksi, että äitini vei koiraa lenkille tavalliseen tapaan paikallisen eläinlääkärin kehotuksesta useita kertoja päivässä poukkoilemaan silloin, kun vaiva oli pahenemassa. Eläinklinikalta sitten määrättiinkin lepoa.

Koska vika ei ole polven ristinivelessä, niin nyt saa viedä onneksi ihan huoletta pienille asiointikävelyille, kunhan ei anna vapaasti poukkoilla ja juoksennella Flexissä, vaan pitää koiran menon kurissa kunnes kipuilut helpottavat. Kurjaa on ollut pitää valpasta ja riehakasta kaveria sisätiloissaan, hoito olisi silloin varmaan paljon helpompaa jos ikä olisi tuonut rauhallisuutta. Sitten vaan liukkaita kelejä odotellessa. :P

Hyvä juttu että koira voi paremmin, toivotan että kunto pysyykin hyvänä.

Eihän kunto ole vielä entisensä, vaan lonkka on edelleen arka. Parempaan päin nyt mennään kuitenkin aivan selvästi, sillä muutosta on myös eiliseen verrattuna. Tekee iloiseksi nähdä, ettei koira enää kärsi kovasta kivusta. Mutta pissareissuilla oikein hirvittää, kuinka saan koiran hidastamaan menoaan: juurikin kiskoi niin mahdottomasti kun mentiin postilaatikon hajuja kohti.

Haasteena olisi nyt toipumiseksi ja varmaan loppuelämäksi keksiä, millä tavoin sen kanssa vietetty aika ei yhtään vähenisi, mutta yhdessäolo olisi rauhallisempaa. Eli varmaan tässä pitää panostaa yhä enemmän makupalanetsintäaktivointiin, pihapiirissä suoritettaviin jäljen seuraamisiin yms. fyysisesti kevyeen temppuiluun, jotta koiralla on tarpeeksi seuraa ja tekemistä - nyt kun pitkät lenkit eivät enää ole mahdollisia.

Rauhoittavaa minun pikku lonkkapotilaani varmaan tarvitsisi. Tehtiin reissu postilaatikolle ja kauhulla seurasin kuinka koira kiskoi, hyppi ja pomppi kun tuli kiire hyvälle hajupaikalle. Kuinkas siinä sitten rauhoittelet, kun juoksuttaa ei nyt pidä ja pidättely aiheuttaa hihnassa tempomista. Sitten se haistoi taskustani makupalat ja kun otin yhden esiin, se tottumuksesta heitti makuulle kerjäysasentoon (raajojensa päälle) kuin ennen lonkkavaivoja. Säikähdin, menikö siinä nyt lonkka pahemmalle mallille, kun jalka on tänä iltana ollut taas paljon parempi. Noustuaan piti kyllä vähän ylhäällä jalkaa, mutta liikkeelle lähtiessä kävely oli jälleen hyvää ja näyttää nytkin hyvältä.

Eli tässäpä meillä haaste. Miten hillitä koiraa, joka on tottunut innostuessaan riehumaan? Ortopedi kuitenkin kielsi nyt hyppimiset ja pomppimiset joksikin aikaa.

Mulla oli norjanharmaa, joka eli 15-vuotiaaksi ja viimeiset vuodet sillä oli lievää nivelrikkoa lonkissa. Lopultakaan se vaiva ei tullut liian pahaksi, vaan koira lopetettiin syöpäkasvaimen takia. Mielestäni sun pitäisi antaa koiran ulkoilla ja haistella paljon vaikkei se saakaan riekkua. Hirvikoira tarvitsee hajuja ja voisit vaikka tehdä sille laahaus- tai verijälkeä aktivoinniksi. Jäljen voi vetää helppoon maastoon nurmikolle tms. Jälki voi silti olla pitkä, muutaman sata metriäkin. Ja vaikeutta saat vanhentamalla jälkeä ja tekemällä kulmia, katkoja yms. Jos koira vetää liikaa ja etenee liian kovaa, tee vanhempi jälki. Voit myös antaa sille isoja luita ja aktivointileluja, mutta varo ettei koira liho, ylipaino on vaarallista sille nyt. Koira ei ainakaan rauhoitu, jos se makaa toimettomana sisätarhassa. Antaisin koiralle mahdollisimman ison annoksen kipulääkettä, kipua sen ei tarvitse kärsiä. Aika on luovuttaa silloin, kun lääke ei enää poista kipua. Muista myös tarkkailla koiraa, hirvikoira ei näytä kipua etenkään ulkona. Suosittelisin myös ottamaan koira sisälle, lämpö on hyvä nivelrikkoiselle. Vähintään lämmitys ja kunnon matot ja makuualustat. Parasta olisi kuitenkin, jos koira voisi olla vaikka eteisessä pelkästään tms. Siitä voisi seurailla ainakin perheen elämää ja sillä olisi seuraa ja turvaa. Meillä koira oli ulkona päivät ja usein myös yöt n.7-vuotiaaksi, sen jälkeen yöt aina sisällä ja viiemiset vuodet kokonaan sisällä. Koiralle voisi myös antaa lisäravinnetta, joka saattaa helpottaa niveloireita. Itse annoin hainrusto-vihersimpukkakapseleita (merkkiä en muista, mutta ihmisille tarkoitettuja, tarkista että sopii koiralle) sekä kalaöljyä, magnesiumia, Arthroflexiä ja MSM:ää. Ne on vähän hintavia, mutta kun tietää, että koiralla on helpompi olla niin kyllä niistä maksaa sen hinnan muutaman vuoden ajan. Koiralla on varmaan nyt vähemmän kipuja, jos kipulääke on auttanut mahdolliseen tulehdukseenkin. Tulehdusta on voinut olla sekä lonkissa että polvessa ja selkä/niskakin on saattanut jumittaa. Tähän kannattaa myös kiinnittää huomiota, koska jos koira vetää paljon hihnassa, se jumittaa koiran hartiaseudun. Jos teillä on käytössä panta ja flexi, niin vaihtakaa jälkivaljaisiin ja 2-metriseen nahkahihnaan vaikka. Y-malliset valjaat eivät rasita kaulaa ja niskaa niin paljon ja suht lyhyessä hihnassa koiraa on helpompi hallita myös liukkaalla. Tsemppiä ja kerro kuulumisia tänne kun ehdit.

NikiNuka kirjoitti:

Mulla oli norjanharmaa, joka eli 15-vuotiaaksi ja viimeiset vuodet sillä oli lievää nivelrikkoa lonkissa. Lopultakaan se vaiva ei tullut liian pahaksi, vaan koira lopetettiin syöpäkasvaimen takia. Mielestäni sun pitäisi antaa koiran ulkoilla ja haistella paljon vaikkei se saakaan riekkua. Hirvikoira tarvitsee hajuja ja voisit vaikka tehdä sille laahaus- tai verijälkeä aktivoinniksi. Jäljen voi vetää helppoon maastoon nurmikolle tms. Jälki voi silti olla pitkä, muutaman sata metriäkin. Ja vaikeutta saat vanhentamalla jälkeä ja tekemällä kulmia, katkoja yms. Jos koira vetää liikaa ja etenee liian kovaa, tee vanhempi jälki. Voit myös antaa sille isoja luita ja aktivointileluja, mutta varo ettei koira liho, ylipaino on vaarallista sille nyt. Koira ei ainakaan rauhoitu, jos se makaa toimettomana sisätarhassa. Antaisin koiralle mahdollisimman ison annoksen kipulääkettä, kipua sen ei tarvitse kärsiä. Aika on luovuttaa silloin, kun lääke ei enää poista kipua. Muista myös tarkkailla koiraa, hirvikoira ei näytä kipua etenkään ulkona. Suosittelisin myös ottamaan koira sisälle, lämpö on hyvä nivelrikkoiselle. Vähintään lämmitys ja kunnon matot ja makuualustat. Parasta olisi kuitenkin, jos koira voisi olla vaikka eteisessä pelkästään tms. Siitä voisi seurailla ainakin perheen elämää ja sillä olisi seuraa ja turvaa. Meillä koira oli ulkona päivät ja usein myös yöt n.7-vuotiaaksi, sen jälkeen yöt aina sisällä ja viiemiset vuodet kokonaan sisällä. Koiralle voisi myös antaa lisäravinnetta, joka saattaa helpottaa niveloireita. Itse annoin hainrusto-vihersimpukkakapseleita (merkkiä en muista, mutta ihmisille tarkoitettuja, tarkista että sopii koiralle) sekä kalaöljyä, magnesiumia, Arthroflexiä ja MSM:ää. Ne on vähän hintavia, mutta kun tietää, että koiralla on helpompi olla niin kyllä niistä maksaa sen hinnan muutaman vuoden ajan. Koiralla on varmaan nyt vähemmän kipuja, jos kipulääke on auttanut mahdolliseen tulehdukseenkin. Tulehdusta on voinut olla sekä lonkissa että polvessa ja selkä/niskakin on saattanut jumittaa. Tähän kannattaa myös kiinnittää huomiota, koska jos koira vetää paljon hihnassa, se jumittaa koiran hartiaseudun. Jos teillä on käytössä panta ja flexi, niin vaihtakaa jälkivaljaisiin ja 2-metriseen nahkahihnaan vaikka. Y-malliset valjaat eivät rasita kaulaa ja niskaa niin paljon ja suht lyhyessä hihnassa koiraa on helpompi hallita myös liukkaalla. Tsemppiä ja kerro kuulumisia tänne kun ehdit.

Vihdoinkin joku, jolla on ollut samanikäinen norjanharmaa samoin vaivoin! Mukava kuulla sinulta kokemuksia. Oliko koirallasi ontumisia ja jäykkyyttä? Millaisia lenkkejä uskalsitte tehdä sen kanssa viimeisinä vuosina? Meidän koiramme kun vain jatkaisi eteenpäin hajujen perässä vaikka kuinka pitkään, muttemme nyt ainakaan uskalla mennä aivan sen halujen mukaan.

Kiitos jälkivinkeistä. Tuota pitkin pihaa jäljestystä on harrastettu satunnaisesti aiemmin, ja nyt se on varmasti mitä mainiointa aktivointia, kun liikkuminen vähenee. Aktivointipallo löytyy myös. Koira on onneksi aina ollut vähän perinteistä harmaata pienempi ja kevyempi. Paino ei juuri 16 kiloa korkeammalle nouse, mutta herkkujen kanssa on toki oltava nyt tarkempana.

Koirahan piristyi tiistaina todella paljon, kun kulku tarhaan avattiin. Sieltä on onneksi hyvät näkymät, kun on lähellä talon ulko-ovea ja niin keskeisellä paikalla, että näkee vahtia laajalti pihapiiriä. Nyt laitettiin taas koko tarha käyttöön, kun vointi parani. Sellaisia muutostöitä olemme tehneet sen asumukseen, että poistimme kopin sisäänkäynnistä kynnyksen ja "sisätarhan" ja ulkotarhan välille toimme soraa niin, että uloskäynti sujuu tasaisesti (vrt. ihmisten invaramppi).

Sisälle koiraa ei valitettavasti voi ottaa allergian vuoksi (eikä taitaisi muualla viihtyäkään kuin tutussa paikassaan). Toki voihan sitä tuulikaapissa kokeilla yöksi, että miten sujuu ja alkaako läähättää kuumuuttaan. :) Onneksi ihmislaumakaan ei silti ole sisällä viihtyvää sorttia ja siksi siihen seurusteluun ja aktivointiin ulkona onkin helppo panostaa. Myös kissamme on tuttu näky koiran seurana, koska pääsee kulkemaan sisäkautta koiran tiloihin. Nyt laitetaan kopin lämmitin kuitenkin herkemmin päälle eikä jäädä odottamaan lämmityksen kanssa niitä kunnon pakkasia. Sekin on hyvä, ettei koppi ole ulkona tuulessa, vaan sisätilassa. Kopissa sillä on koko lattian peittävä ja aika paksu superloonipatja, jota ei saa kaivettua mytylle. Makuualustanhan on kuitenkin hyvä olla mahdollisimman pehmoinen?

Nyt koira voi jo verraten hyvin ja tekee niitä asioita joista on ennenkin nauttinut. Juoksemaan ei vielä päästetä, mutta rauhalisessa kävelyssä siitä ei ainakaan äkkiseltään huomaisi mitään erikoista. Vinkki valjaiden käytöstä on hyvä, otetaan käyttöön, kun sellaiset kerran meiltä löytyvät. Arthroflexia koiralle on annettu päivittäin kesästä lähtien ylläpitävästi, nyt kuitenkin kuukauden kuurina kaksikin kertaa päivässä. Itse ajattelin viipyä koiran luona vielä muutaman päivän ja palata sitten graduni pariin. Vanhuspuolella työskentelevä äitini on onneksi etevä myös koiramummon kanssa.

Koirallani todettiin lievää nivelrikkoa 11-vuotiaana, mutta koskaan se ei ontunut. Nivelrikko löytyi muiden tutkimusten yhteydessä, jolloin koiralla todettiin olevan kasvain sydämen ja keuhkojen välissä. Kasvainta ei voinut leikata vaikean sijainnin vuoksi, mutta sen kanssa pystyi elämään. Ainoastaan kovassa liikunnassa koira alkoi yskiä.
Jäykkyyttä tuli muutaman vuoden sisällä, kun koiran lihakset vanhuuden ja vähäisemmän liikunnan takia surkastuivat osittain. Koira oli siis uros ja painoi aiemmin n.23 kg ja lihasten pienennyttyä painoi alle 20 kg.
Arthroflexiä annettiin heti kun nivelrikko löytyi ja myöhemmin lisäsin muut lisäravinteet kokeilemalla. Noista mainitsemistani oli paras hyöty ja koiran liikkuminen koheni parissa viikossa.
13-vuotiaana koiralle tuli anaaliadenooma, eli hormonikasvain takapuolessa, joka vaivasi vähän ja toi uusia jumeja. Se hoidettiin hormonikapselilla ja oireet vähenivät. Leikkaukseen ei ryhdytty, kun koiralla oli jo ikää.
Tosin pienempiä rasvapatti-leikkauksia tehtiin puudutuksella. Koiralla oli koko elämänsä norjanharmaiden rotuvika keratoakantooma, joka muodostaa rasvapatteja. Se pysyi hallinnassa ja patteja poistettiin lääkärillä, välillä oli antibioottikuureja.
12-vuotiaana koira alkoi syödä kipulääkettä kuureittain, kun lonkat aiheuttivat jäykkyyttä ja kipulääke piti tulehdukset poissa. Viimeisen vuoden söi jatkuvasti kipulääkettä ja liikkuminen oli hyvää, koira ei koskaan näyttänyt kipua. Pari kuukautta ennen lopetusta koira alkoi voida huonosti, ei syönyt ja yski paljon. Lopulta sen maha turposi ja epäilimme sydänvikaa. Eläinlääkäri totesi koiralla ison (halk.n.20 cm) ja ärhäkän kasvaimen, joka oli peittänyt jo munuaiset ja pernan sisäänsä. Kasvain oli todennäköisesti syöpä ja kun koiralla oli ikää jo 15 vuotta, niin en tietenkään harkinnut leikkausta tms. Vielä viimeisena päivänä koira jolkotti ympäri pihaa, kaivoi kukkapenkkejä ja jyrsi keppejä. Kaikesta huolimatta se oli päivä, jolloin koiran oli aika nukkua ikiuneen. En halunnut sen kärsivän kasvaimen aiheuttamasta kivusta ja ennuste ei olisi ollut hyvä.
Mielestäni koirien luusto,- nivel- yms. ongelmille on usein mahdollista tehdä jotain ja kipulääke auttaa sekä särkyyn, jäykkyyteen että tulehdukseen. Toinen juttu on sitten kasvaimet ja muut sisäelinvaivat, jotka on vaikeammin parannettavia. Ja vanhan koiran kohdalla pitää osata seurata milloin koira kärsii liikaa, oli syy mikä tahansa.Silloin kaikki toipumiset yms. eivät tapahdu nopeasti jos ollenkaan.
Noista lenkeistä sen verran, että rauhallista kävelyä voi huoletta mennä, liikunta pitää kuitenkin nivelet ja lihakset vetreinä. Pehmeällä, tasaisella alustalla, kuten metsätiellä ja nurmikolla, koiran nivelet eivät rasitu niin paljon. Hyppyjä ja liukkaita kallioita tulee välttää. Silloin, jos koira ontuu tai kipuilee, niin lonkassa voi olla tulehdusta, joka paranee levolla tai tarvittaessa lääkkeillä. Silloin ei lenkkeillä kuin pissatukset. Mielestäni koiran henkisen vireyden ylläpitäminen parantaa vointia muutenkin, joten nuuskimislenkit ja kevyt liikkuminen on hyväksi. Lenkkien pituudella ei ole niin väliä, enemmän kiinnittäisin huomiota aikaan. Eli itse kävelytin koiraa paljonkin ja istuimme aina välillä tarkkailemaan ympäristöä. Jotta lenkit eivät olisi yksitoikkoisia, voi koiran viedä vaikka autolla eri paikkoihin ja uusiin ympäristöihin. Silloin kävelymatkaa ei tule niin paljon, mutta koira pääsee uusille hajuille. Lisäksi koiralle voi kävelyllä järjestää pientä virikkeistämistä, kuten ripotella kuivaraksuja sammaleen,mustikanvarpujen yms.sekaan ja antaa koiran etsiä niitä tai sitten voi opettaa temppuja. Sellaisia tietenkin, jotka eivät rasita muuta kuin aivoja. Esim.katsomaan vasempaan, oikeaan, tökkäämään kuonolla peukaloon, etusormeen jne., Takapään lihaskuntoa ylläpitää vaikkapa peruuttaminen rauhallisesti ja koiran kuonon vieminen namin avulla kylkeen venyttää kylkiä. Aktivointipallon lisäksi voisi antaa ruokaa Kong-lelusta. Samoin muut naminpiilotusjutut on hyviä, jos koira on kiinnostunut nameista. Esim.tyhjiin pahvilaatikoihin ja kankaiden sisään voi piilottaa. Isoja esim.hirvenluita voi antaa jos sellaisia sattuu saamaan niin ovat hyviä ajanvietteeksi ja hampaatkin pysyvät kunnossa.
Koiran kopissa kannattaa tosiaan pitää lämmitystä. Ei se läähätys aina tarkoita kuumuuttakaan. Koirat läähättävät myös uusia asioita ja ympäristöjä sekä vaikka kipuja. Luulen että tästä on kyse, jos koira läähättää ja vinkuu eteisessä. Mutta koppi on ookoo, kunhan pitää huolen ettei siellä tule kosteaa ja kylmää.
Ja niitä lonkkia olisi hyvä käydä tarkistuttamassa eläinlääkärillä ja jutella siitä, tarvitseeko koira jotain lääkitystä tms. Lisäravinteet ovat jokatapauksessa paikallaan ja fysioterapeutillekin koiraa kannattaa näyttää. Myös hyvä koirahieroja voisi olla hyödyllinen. Meillä käy kotona ja hintaa tulee n.35€/koira/tunti.
Hirvikoiraihmisten mielestä tällaiset on usein turhia kotkotuksia, mutta vaikka koira on itsenäinen luonteeltaan ja kestävä, niin koira se on siinä kuin muutkin. Jos koira alkaa vanhuuttaan tulla huonoon kuntoon, niin se ei kuulu normaaliin koiran elämään, vaan sitä on yritettävä auttaa. Mulla on ollut 2 harmaata ja myös muita koiria, lisäksi olen pitänyt koirahoitolaa ja muutenkin opiskellut sekä harrastanut paljon. Näiden kokemusten perusteella muodostan mielipiteeni ja norjanharmaa on kyllä yksi hienoimmista roduista, kunhan sen antaa olla metsäkoira. Mullakin sattumalta juuri tämä koira, josta kerroin, oli paukkuarka, eikä sitä käytetty metsästykseen, mutta silti sen elämään kuului olennaisena osana kaikki muu metsästystoiminta. Nuorempana juoksutettiin paljon ja oltiin metsässä liikkumassa. Verijälki oli aina osana elämää ja vanhemmiten enemmän haistelua ja metsässä kulkemista rauhallisempaan tahtiin. Näitä suosittelen muillekin!
Kiva kun koirasi on jo paremmassa kunnossa!

Voih, nyt kun vähän aikaa sitten siirsimme kipulääkkeen annon (dolagis) aamusta ilta-aikaan, niin huomaa, ettei jalka aamuisin ja päivisin ole juuri sen parempi. Varaa kyllä painoa jalalle, mutta jos tulee ripeämmin tarhan päästä päähän, niin silloin kyllä pompottaa kipeää jalkaa ilmassa. Paikalla seistessä maassa ovat lähinnä jalan varpaat.

Illalla kipulääkkeen saannin jälkeen jalka on taas paljon parempi. Kunpa vaikutus vain olisi pitkäkestoisempi. Tai voisipa lääkettä antaa kaksi kertaa vuorokaudessa. :P Panen nyt toivoni Cartrophen-piikeille, joista annan toisen nyt tulevana maanantaina. Kuulemani mukaan ne eivät heti vaikuta. Sen jälkeen en tiedä, pyytääkö kortisonipiikkejä tai akupunktiota. Onko kenelläkään naistä kokemusta samanlaisessa vaivassa?

Kurjalta tuntuu huomata, että jalka onkin ollut kivuttomampana vain särkylääkkeen annon jälkeen eikä vaikutus kestäkään koko vuorokautta. Kurjaa myös, että sitten jos keinot loppuvat, täytyisi pirteästä ja muuten terveestä kaverista luopua pelkän lonkan takia. Itsekin tästä taas joudun palaamaan arkeen ja jättämään koiran tilanteen seuraamisen äidilleni. :(

Harmaan kirjoitti:

Voih, nyt kun vähän aikaa sitten siirsimme kipulääkkeen annon (dolagis) aamusta ilta-aikaan, niin huomaa, ettei jalka aamuisin ja päivisin ole juuri sen parempi. Varaa kyllä painoa jalalle, mutta jos tulee ripeämmin tarhan päästä päähän, niin silloin kyllä pompottaa kipeää jalkaa ilmassa. Paikalla seistessä maassa ovat lähinnä jalan varpaat.

Illalla kipulääkkeen saannin jälkeen jalka on taas paljon parempi. Kunpa vaikutus vain olisi pitkäkestoisempi. Tai voisipa lääkettä antaa kaksi kertaa vuorokaudessa. :P Panen nyt toivoni Cartrophen-piikeille, joista annan toisen nyt tulevana maanantaina. Kuulemani mukaan ne eivät heti vaikuta. Sen jälkeen en tiedä, pyytääkö kortisonipiikkejä tai akupunktiota. Onko kenelläkään naistä kokemusta samanlaisessa vaivassa?

Kurjalta tuntuu huomata, että jalka onkin ollut kivuttomampana vain särkylääkkeen annon jälkeen eikä vaikutus kestäkään koko vuorokautta. Kurjaa myös, että sitten jos keinot loppuvat, täytyisi pirteästä ja muuten terveestä kaverista luopua pelkän lonkan takia. Itsekin tästä taas joudun palaamaan arkeen ja jättämään koiran tilanteen seuraamisen äidilleni. :(

Meillä oli eläinlääkärin kanssa sopimus että itse haen sopivan särkylääkkeen(rimadyl) päiväannoksen koiran voinnin mukaan.Eli kun oli helpompi päivä eikä ylim.pomppimista niin meni hyvin pienellä annoksella mutta jos pikkulenkkien lisäksi oli nivelille muutakin rasitusta (esim.erityisen kivat vieraat)niin silloin otettiin suurempi annos.Lääkäri määritti mulle minimin ja maksimin ja lääkettä annettiin kerran tai 2 vrk:ssa.Toki hoidon alussa oli se pitkä jakso jolloin syötiin suurta annosta että tulehdus saatiin pois mutta jatko meni omatoimisesti hoitaen ja tarkkaillen.Tukena oli arthroflex,msm ja kalaöljy,joista oli mun mielestä apua.Msm poistaa elimistön happamuutta kuulema,joten popsin sitä itsekin.
Pistoshoidoista lääkäri oli sitä mieltä että ei taida auttaa ja on rahan haaskausta ,mutta tämä tapahtui useampia vuosia sitten eli ehkä pistoshoidot on kehittyneet nyt,toivon.6 vuotta me mentiin näillä hoidoilla mielestäni oikein hyvin ja se lopullinen lähtö aiheutui siitä että maha-suolikanava sai tarpeekseen jatkuvasta särkylääkkeen syönnistä ja myös sydän alkoi oireilla.
11-vuotiaaksi sai poju katsella ja osallistua tämän maailman touhotukseen ja nyt makaa pehmeällä pumpulipilvellä eikä satu enää.
Pidät vain kaikki aistit tarkkana että havaitset miten koira kipunsa ilmaisee.Hyviä vointeja sinne.

Opetellaan nyt elämään eläkeläiskoiran kanssa. Nuoruus ja hurjat poukkoilut kun jatkuivat yli 14 vuotta, kunnes lonkka alkoi kipuilla. Ei anneta nyt enää juosta ja hyppiä päättömänä, mutta nautitaan kun neiti vetää innoissaan hajujen perässä merkkaillen. Tänään se ensimmäistä kertaa pitkään aikaan käytti merkkauksen jälkeiseen "kyntämiseen" myös takajalkojaan, mikä kertoo siitä, että tilanne taitaa olla dolagis-kipulääkeaikaankin verrattuna parempi kuin ennen. Kun lääkkeen vaikutus lakkaa reilun 12 tunnin päästä, huomaa kuitenkin sen, että jalka on selvästi kipeämpi ja koira keventää sitä enemmän. Koska koira nukkuu tyypillisesti hyvin läpi yön, olemme ajoittaneet lääkkeen annon aamuun, jolloin hereilläoloaikana tassuttelu sujuu melko vaivattoman oloisesti ja tasaisesti, ja näin terveempi jalka ei joutuisi kohtuuttomaan rasitukseen.

Ei lonkka tietysti entiselleen tule. Pidämmekin tätä nyt sellaisena aikana, jolloin Lilli voi viettää eläkepäiviä kotona niin pitkään kuin se jaksaa liikkua iloisena ja touhata lillimäisiä juttujaan, neljällä jalalla ja pirtsakkana. Samalla totuttelemme ajatukseen luopumisesta. Kipulääkettä joutuu syömään varmaan loppuikänsä, mutta täytyy vain pyrkiä lievittämään kipua niin kauan kuin se koiran olon huomioiden oikealta tuntuu. Sitä olemme kovasti pohtineet, että milloin oikea hetki luopumiselle sitten on. Eläinlääkärin mukaan sitä hetkeä mietitään sitten, kun/jos tilanne lonkan kanssa muuttuu huonommaksi - tällä elämänlaadulla ei vielä kuitenkaan kuulemma tarvitse mennä siihen.

Alkuviikosta annettiin toinen Cartrophen-pistos, joka väsytti koiraa kovasti vuorokauden ajan. Toivottavasti pistoksilla olisi jotain pitempiaikaista vaikutusta, ne kun eivät tehoa heti tai välttämätä ollenkaan. Isäni lupasi hakea koppiin uuden lämmittimen vanhanaikaisen tilalle, niin olot luotettavammin pysymään lämpiminä tänä talvena. :)

Nyt on Lillin ihmisperhe onnellisempana kuin pitkään aikaan! Kolmas Cartrophen-piikki on selvästi viikonloppuna tehnyt käänteen huomattavasti parempaan. Jäykästä ja kipeästä ressukasta alkoi seuraavana päivänä tulla oma hyperaktiivinen itsensä, jollainen se ei ole ollut moneen viikkoon. Särkylääkkeen vaikuttaessa tilanne on aiemminkin ollut ihan siedettävä, mutta sen vaikutuksen lakatessa on tassu ollut hyvin kipeän oloinen. Nyt tilanne on sitten se, että särkylääkkeen määrää on voitu vähentää, ja kävely on siitä huolimatta hyvää. Koira muutenkin tulee paljon herkemmin kopistaan ja tarhastaan pois ja liikkuu taas mielellään sen sijaan, että vartioisi kolmijalkaisena paikallaan.

Nyt pitäisi vain saada lihastasapainoa hieman palautettua takapäähän, kun koira tuntuu painottavan menoaan paremman jalan puolelle seistessä ja juostessa vähän myös tottumuksesta, vaikkei enää paljoa tunnu jalkaa aristelevan. Koira on kuitenkin melko kauan pitänyt painoaan poissa kipeän jalan puolelta. Hidasta kävelyä saatiin ohjeeksi, kun siinä on pakko käyttää kaikkia jalkoja, ja se sujuukin hienosti nilkuttamatta. Mutta miten muuten jalkaa voisii jumpata vahvemmaksi? Uiminen ei vesipelkoiselle koiralle tule kysymykseen. :P Vinkkejä?

Vähän aikaa meni hyvin kunnes viime sunnuntaina Lilli oli kuulemma pitänyt jalkaa koko päivän ylhäällä varaamatta sille ollenkaan. Maanantaina oli taas käyttänyt sitä hyvin, mutta tullessani jouluksi vanhempien luo eilen se ei käyttänyt jalkaa ollenkaan. Odottelimme jos se olisi tänään parempi, mutta turha toivo. Uskon että jalkaan on joko tullut hermovika tai sitten lonkka on mennyt pois paikoiltaan. Odottelen äitiäni töistä ja soitamme sitten varmaan eläinlääkärin kotiin. Tämä on aivan kamalaa. Ne varmaan tietävät, jotka ovat menettäneet elämänsä ainoan koiran. Tämä tuntuu kuin ihmisen menettäisi.

Phinta tässä on se, että muuten ei olisi vielä ollenkaan lähdön aika, sillä koira on niin virkeä ja kaikki muu on kunnossa. Mutta kaikkemme olemme nyt yrittäneet ja kun jalka on mennyt tähän malliin, niin mitään ei varmaan voi enää tehdä. On tullut aika päästää Lilli pois. :(

Lopettaminen on parempi vaihtoehto, ei koiralle ole mitään elämää jossei se saa juosta sydämensä kyllyydestä. 14 vuotta on jo niin kunnioitettava ikä ja selvästihän se on jo vanha koira. Täytyy vain tehdä parhaalle ystävälle se viimeinen palvelus, vaikka se sattuu.

Niin teimmekin. Ratkaisu tuli selkeäksi vähän edellisen viestin kirjoittamisen jälkeen. Pyysin ystäväni odottamaan kanssani kunnes äitini tulisi kotiin töistä ja siinä näimme kuinka Lillin voimat loppuivat takapäästä. Soitin heti paikalla eläinlääkärille, joka lupasi saapua puolen tunnin sisällä. Seuraavaksi äidille, joka oli kotona kymmenessä minuutissa. Ystävän kanssa kannettiin Lilli sisälle eteiseen ja äiti antoi sille viimeisen kerran kaksi ruisleivän palaa, joiden saaminen ulko-oven raosta tuntui viimeisen kuukauden aikana olleen Lillille se kaikista tärkein ja odotetuin rutiini. Neiti hotkaisi leivänpalat tavalliseen tapaansa lähes pureskelematta ja olisi halunnut vain lisää. Äidin, minun ja ystäväni halauksessa Lilli sai rauhallisesti nukkua pois.

Nyt on yksi meistä poissa ja koti tuntuu tyhjältä. En tiedä, miten vaikeaa jatkossa sinne on tulla käymään, kun koirani puuttuu. Uskomattoman nopeasti muutos tuli, kun syksyllä Lilli vielä kirmasi lujaa hajujen perässä. Ehkä asia olisi helpompi hyväksyä, jos Lilli olisi ollut "vanha": sehän ei ollut selvästi vanha koira, koska kaikki oli kunnossa ennen lonkkavaivaa ja se oli vilkkaampi kuin naapurin nuoret sohvaperunakoirat yhteensä. Mieluummin kuitenkin näin, jotkut koirathan elävät vuosia raihnaista vanhuutta vaivojen kanssa. Nyt on silti päättynyt meidän perheellä kokonainen elämänvaihe, eikä vielä ole mitään tietoa, kuinka tähän pystyy tottumaan. Lillin kanssa kasvoin lapsesta aikuiseksi.