Isovillakoira

Historia ja alkuperä

Villakoira kehitettiin alun perin vesilintujen noutajaksi. Perinteinen näyttelyleikkaus juontaa juurensa nivelten ja keuhkojen suojaamiseen kylmässä vedessä.

Ulkonäkö ja koko

Isovillakoira on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 45–62 cm ja paino 20–32 kg. Turkki on kihara ja tiheä, ei juuri irtoa. Rodulla tavataan seuraavia värejä: musta, valkoinen, ruskea, harmaa, aprikoosi tai punainen. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat, kiharakarvaiset korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Isovillakoira on älykäs, iloinen ja perheelleen kiintyvä. Se oppii nopeasti ja sopii moniin harrastuksiin.

Koulutus ja harrastukset

Isovillakoira on erittäin helppo kouluttaa: se oppii nopeasti ja tekee mielellään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi retkeily, nosework, agility, toko ja rally-toko.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aivotyötä. Kihara turkki harjataan säännöllisesti ja leikataan 6–8 viikon välein.

Terveys ja elinikä

Rodulla esiintyy Addisonin tautia, talirauhastulehdusta ja mahalaukun kiertymää.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–15 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle isovillakoira sopii?

Isovillakoira sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa. Vähäisen karvanlähdön vuoksi rotu voi sopia joillekin allergisille, mutta täysin allergiaystävällistä koiraa ei ole. Allergiaa kannattaa testata tapaamalla rodun koiria etukäteen.