Koirat.com

Palaan jo hieman ohitettuun aiheeseen, kauhuelokuviin. Yläasteella mulla oli jonkin sortin kauhuleffa-vaihe ja nautin jollain hullulla tavalla siitä pelon tunteesta, jonka ne aiheutti. Näin "vanhemmiten" olen niin nössöytynyt, että kauhuleffat tulee lähinnä kurkittua tyynyjen ja peiton välistä. Edelleen niistä siis pidän tavallaan, mutta jotenkin ne tuntuu hurjemmilta, mikä on aika hölmöä. Nykyään olen niin säikkyyntyvää sorttia, että tämä kauhuleffoihin liittyvä "pelikin" (miksi sitä oikeastaan pitäisi kutsua?), jota vuosia sitten pelasin aiheuttaa jo musiikkinsa takia kylmiä väreitä. Eli ei tarvita kuin musiikki ja piirretty kuva niin jo polvet tutisee

Mä en tässä vaiheessa puutu noihin kauhuleffoihin. Olen superhuono kattomaan niitä.
Mutta. Mä olen viime aikoina kiinnittäny huomiota kadun varsilla oleviin mainoksiin, joissa lukee "Kauneus ei ole katoavaista". Ja mainostetaan siis jotain Tiina Jylhän ohjelmaa. Mä olen jääny kattomaan niitä mainoksia jokseenkin epäuskoisena, mutta ilmeisesti kauneus todellakin on katsojan silmässä.

boxerowner kirjoitti:

Katsoiko kukaan muu tällä viikolla tulleen (tuli kakkoselta) Oscar-palkinnonkin voittaneen dokumenttielokuvan The Cove - Meren salaisuus? Kertoo Japanin Taijissa tehdyistä delfiinien teurastuksista...

Sehän on tainnut tulla jo pari kertaa töllöstä. Itse näin sen joskus viime vuoden puolella muistaakseni kakkoselta.
Järkyttävää kaikin puolin.. Mitä siihen sanoisi, mitä tekisi. Se on niin kamalaa, ihminen on loputtoman julma.
Ja kuinka traaginen onkaan se mies, joka periaatteessa koko delfiini-villityksen aloitti Flipperistä, ja nyt koettaa taistella delfiinien teurastusta vastaan. Miltä se voi tuntua herätä aamuisin tiedostaen ajattelevien olentojen tappaminen, ja tietää kantavansa suuren vastuun asiassa. Sydäntä kivistää ajatella koko asiaa.

Muistaako kukaan sellaista sarjaa kuin Higher Ground? Kertoi nuorista joilla oli kaikilla jonkinlaisia ongelmia (perhe, huumeet ym.) ja jotka sitten olivat tulleet tuonne "parantumaan".

Mile High oli ihan loistavaa viihdettä muutama vuosi takaperin ! Tekis melkein mieli katsoa sarja uudestaan Ei tuokaan kyllä mikään realistinen ole, mutta niin ihanan britti, vähän kuten Skins (se alkuperäinen). Sumeilematta seksiä, huumeita ja kaikkea kohahduttavaa ilman mitään sensuuria tai teennäisyyttä. Hauskaa aivojen nollausta siis

muoks. Lisäys: se, miksi brittisarjat viehättää tässä suhteessa eniten (verrattuna esim. Sinkkuelämään), on se, että niissä vedetään jo suorastaan eeppisiksi nämä kohokohdat. Niillä mässäillään kuten jenkkisarjoissa, mutta jotenkin rennommin ja aidommalla fiiliksellä.

^ Oih! Kymppikerho oli loistava! Vähän samaa sarjaa Hotel Babylonin kanssa, joka ei kuitenkaan ihan niin irstaaksi äitynyt. En tiedä onko täällä jo aikaisemmin mainittu eeppinen ja sisuskalut solmuun vääntävä, brittikomedian kirkkain tähti Little Britain? En tiedä mikä mun päässäni on vikana vai lieneekö lapsuudessa mennyt jotain pieleen, mutta tuo sarja on parasta brittihuumoria mitä on koskaan tehty Varsinkin Daffyd "I'm the only gay in the village!" Thomas, ihanista ihanin. Keeping Up Appearances, Smith & Jones ja Smack The Pony tulee kovaa vauhtia suosikkilistalla ylöspäin mutta tuota ne ei ohita.

Tulikohan jo viime keskiviikkona uusi jakso Greyn anatomiaa?

^ Tuli.

Välillä ehkä vähän hirvittää kun niin monia täällä mainittuja sarjoja on tullut nuorempana seurattua, että missä välissä sitä oikein on elänyt. Mm. Fastlane, Higher Ground ja Mile High palautuivat heti mieleen kun ne ensin täällä tulivat mainituiksi.

Muoksittu lisäystä.

Katsoin lähes kaikki jaksot Australian MasterChefiä, joka alkoi lopulta jo puuduttaa. Suomen versiota olen katsonut vain sattumalta pieniä pätkiä. Ne Suomen version tuomarikokit ovat jotenkin juntin ja tottumattoman oloisia, ja kuitenkin pitää olla niin chefiä niin chefiä.

No, viime sunnuntaina katsoin taas pätkän ohjelman lopusta. Siinä nämä kaikkitietävät tuomarit nalkuttivat; "ei voi laittaa ruokaa, jos ei tiedä mistä lihasta on kyse". Tätä toistettiin toistamasta päästyä, ja sitten kaikki nyökytteli. Tämä alkoi, kun yksi mestarichefkandidaateista ei ollut tunnistanut lihaa hirvenlihaksi ja lisäksi oli luullut lihaa ulkofileeksi.

Tuomaripaneelin kuluessa kyseinen liha oli sitten tuomareitten puheissa milloin sisäpaistia, milloin ulkopaistia ja vihdosta viimein ulkofilettä, vaikka asia oli oikein pakkauksesta käyty tarkistamassa!
Oli niinku vähän noloo!

Tosiasiassa kyseessä oli hirven ulkopaisti, sen pakarapaisti -niminen osa.

^^ Viime viikolla viimeksi yritin miettiä tuon Fastlane sarjan nimeä enkä millään muistanu. Enkä sitäkään, minkä niminen oli se tyyppi, jonka takia sitä sarjaa seurasin. Kyse oli tietenki Peter Facinellista. kliks.

Nyt ku katteli googlesta uuempia kuvia, niin en ole enää niin varma tuon tyypin ulkonäöstä, mutta 15-kesäsenä olin aika varma että paremman näköstä ihmistä ei maa päällään kanna.

Ja Kymppikerho oli ihan loistava! Kuten myös muut brittisarjat, esim. Hotel babylon, Rimakauhua ja rakkautta, se parturisarja (ei mitään hajua nimestä, jos joku tietää vois kertoa), jne...

Kuvan linkiksi muokkasi Jaijah, koska IMG-komennolla saa lisätä vain omia kuvia. Ne kuvat joihin ei ole tekijänoikeuksia, tulee aina lisätä linkkinä.

Mitä mieltä olette muuten SVT:n uudesta koiraohjelmasta " Huset fullt av hundar"? Näkyykö tää Suomessa?

Uutinen YLEltä aiheesta ja tässä on ainakin Svenska Kennelklubbenin vastike siitä tulleeseen kritiikkiin.
Suomessahan oli myös se yksi koirasarja, joissa koiran omistajat tarjosivat koiraansa sijoitettavaksi syystä tai toisesta kolmelle eri perhevaihtoehdolle...

Itse katsoin tuosta vain pätkiä välistä ja lopusta. Paremmalla ajalla syvemmin. Mulla tulee ihan varmasti itku jos tuota katson.

Onko kukaan katsonut elokuvia "Myrsky", joka kertoo tarinan pienestä tytöstä ja kaukasianpaimenkoirasta tai "Hachiko-tarina uskollisuudesta", joka kertoo legendojen akita koirasta, joka odotti uskollisesti omistajaansa juna-asemalla?

Lapsien suosikki on tuo Myrsky-elokuva. Sen kyllä jaksaa katsoa itsekkin aina uudelleen ja on realistinen kuvaus, mitä voi tapahtua, jos suurta vartijaa ei kouluteta.

Tuon Hachikon katsoin pari päivää sitten. Itku kurkussa... Harvoin itken elokuvien takia, mutta tarina oli jotenkin tosi liikuttava. Etenkin se kohta, kun edelleenkin uskollisesti vanha Hachi odottaa ruhjuisena, kymmenenkin vuoden päästä, omistajaansa ja sitten se professorin leski näkee koiran yhä odottamassa ja istuutuu koiran viereen.

^ Katsottiin just tänä aamuna Hachiko ja itkin kyllä silmät päästäni vielä parikymmentä minuuttia leffan jälkeenkin... No, minä nyt itkenkin mille tahansa (eritoten elokuville) mutta todella, todella koskettava elokuva. Ja nimenomaan loppu sai itkemään oikein kunnolla.

Minä itkin myös nimenomaan lopussa ja nenänniistopaperia kului varmaan paketillinen.
Kannattaa todellakin katsoa, vaikka erittäin surullinen ja liikuttava elokuva onkin. Katselin elokuvaa miespuolisen ystäväni kanssa ja hänkin sai keräillä itseään kasaan.

Tässä vielä elokuvan traileri

Mäkin itkin kuin pieni lapsi Hachikolle. Haluttaisi katsoa se uudelleen kun katsoin sen reilu vuosi sitten, mutta en kestä kun se on niin surullinen .

Myrskystä en tykännyt. Ärsytti se kakara siinä, ja se, että se koira ei muka uskonut ketään muuta kuin sitä . Ja sitten vielä kun leffan jälkimainingeissa kaupattiin "ihania Myrsky-koiria" apuloissa sun muissa .

edit. typo.

Haluaisin katsoa tuon Hachikon, mutta en tiiä pystynkö. Mua kun alkaa itkettää jo tuota traileria katsoessa

Mä katoin kans sen Myrskyn ja ärsytti todella, todella paljon. En tiedä tarkalleen mikä, mutta ehkä juuri se lapsi-koira- asettelu. Toki siinä oli hieman asiaakin, just tämä mitä voi tapahtua jos otetaan laumis sen suuremmin miettimättä mitään, mutta paha maku jäi joka tapauksessa.

Suurena Disney -fanina mulla on aina harmittanut, kun "klassikot" menevät yhä kaupallisempaan suuntaan, 2D:stä on tehty 3D, ja perinteisestä ink & paint -tekniikasta on siirrytty tietokoneisiin. Viimeinen edes osittain piirrostekniikalla tehty kokoillan elokuva oli Karhuveljeni Koda, ja siihen mun mielestäni tyssäsi myös vanhan kunnon Disneyn taival. Ihanat sadut valjastettiin siitä eteenpäin myös tyydyttämään kuluttajia - enemmän nykyaikaa, enemmän huumoria. Buu.

No, katsoin äsken Disneyn uusimman filkan Tangled. Ja se oli.. aivan ihana ! Vaikka leffa ei kohoa mihinkään suosikkilistoille, siinä oli jo sitä entistä taikaa mukana, etenkin kun jo tarinan pohjana oli käytetty vanhaa satua Tähkäpäästä. Pahisten ystävänä täytyy mainita, että pahisäiti oli sekoitus Edith Piafia ja Ursulaa, ihan loistava yhdistelmä. Ja tottakai mulle sitä parempi leffa, mitä enemmän tuntemuksia se herättää. Loppua kohden kyynelehdin ihan avoimesti - lastenleffalle. Jostain syystä tämä efekti on tullut vasta aikuisena. Ehkä se johtuu siitä, kun tosielämässä eivät noin vain prinssit ja prinsessat päädy yhteen, ja sen on itsekin joutunut huomaamaan. Mutta ah, onneksi edes elokuvissa

Eikö se nyt jo parin vuoden takainen Prinsessa ja sammakko -leffa ollu kokonaan piirretty? Vai muistanko ihan väärin?

^ Oi ! Mun pitäisi päivittää enemmän tietojani. Täälläkin lukee, että sekaprojekti.