Koirat.com

BaeLiana kirjoitti:

^^ Etkö sitten puuttuisi siihen, jos koira selvästi kärsisi kuumassa autossa olemisesta ja mahdollisesti lämpöhalvauksesta? Mä ymmärrän, että on suuri kynnys puuttua tuollaiseen, mutta ei sitä nyt sentään pidä selitellä vain sillä, ettei ole tapana juosta muita lenkkeilijöitä kiinni. Mun mielestä omistajalle olisi voinut todeta, että ei ole normaalia, jos koira oksentaa hölkkälenkillä. Toinen vaihtoehto on ilmoittaa eläinsuojeluvalvojalle, jos vielä kerran tietää tapauksen.

Hohhoijaa, luitko ollenkaan vastaustani. On aikalailla turhaa vängätä ihmisen kanssa, jonka mielipiteen aiheeseen liittyen tietää jo. Enkä siis tunne ihmistä, mutta olen lenkillä jutellut pari kertaa lenkillä hetkisen.

Tällä keskustelupalstalla on aika turhauttavaa keskustella yhtään mistään, kun kaikki sanomiset väännetään ihan ihmemuotoon ja niistä päätellään ihan omia. Tässäkin väännettiin somasti minut ties miksi, koska en ollut ensimmäiseksi kommentoimassa kyseisen koiran tilaa ja ilmoittamassa eläinsuojeluvalvojalle (mitähän nekin olisivat tehneet, jos olisivat kuulleet että joku englanninbuldoggi oksensi kesken lenkin...). En varmasti puuttuisi sitten yhtään mihinkään muuhunkaan. Jeps. Mukava tietää.

^ Juu, kyllä mä luin ja totesinkin, että tuollaiseen puuttumisessa on varmasti iso kynnys. Mulle ainakin olisi. Välttämättä ei eläinsuojeluvalvojallakaan olisi mtn mahdollisuuksia vaikuttaa tuollaiseen, mutta ihan samalla tavalla mun mielestä tällaisiin asioihin pitäisi puuttua kuin niihin kuumissa autoissa oleviin koiriin. Kysehän ei ole vain siitä, että koira oksentaa. Vaikka asiaan ei voitaisikaan juuri silloin puuttua, niin ilmoitukset voivat vaikuttaa tulevaisuudessa, esimerkiksi aikaisemmin puhutun lakialoitteen läpimenemisessä.

Mua vaan häiritsi se pessimistinen asenne. Ei yritetä tehdä mitään, kun ei se omistaja ole ennenkään ollut samoilla linjoilla.

Mulle henkilökohtaisesti riittäisi syyksi alkaa tekemään systemaattista kohennusta esimerkiksi risteyttämällä se että jalostukseen on pakko käyttää kompromissikoiria. Että sallitaan kohonnut riski elämänlaatua heikentävistä ominaisuuksista siksi että se on ainut vaihtoehto että rotu jatkuu. Eihän sen niin pitäis mennä.

BaeLiana kirjoitti:


Mua vaan häiritsi se pessimistinen asenne. Ei yritetä tehdä mitään, kun ei se omistaja ole ennenkään ollut samoilla linjoilla.

Kyse ei ole pessimistisyydestä, vaan ihan vain siitä, että minä en viitsi lyödä päätäni tiiliseinään kerta toisensa jälkeen saman ihmisen kohdalla. Hänen kantansa asiaan tuli hyvin selväksi jo silloin, kun asiaa sivuttiin keskustelussa. Esitin oman näkemykseni aiheeseen hyvin kohteliain sanakääntein ja hänen mielestään en vain ymmärrä kyseisen rodun hienoutta ja sen viehättäviä ominaispiirteitä. Kuulemma ne korinat, rohinat ja vinkumiset eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi vaikea hengittää. Se, että niin väitetään on vain rodun mustamaalaamista. Nih.

Lisätäänpä vielä aiheeseen liittyen. Katsoin huvikseni kuinka paljon englanninbulldoggeja oli rekisteröity viime vuonna ja määrähän oli lähes sama kuin omassa rodussani. Olin vähän järkyttynyt. En ollut tajunnut, että kyseinen rotu on niin haluttu. Tuntuu jotenkin tosi surulliselta. Jos rotua lähdettäisiin viemään terveempään suuntaan, niin liekö se enää olisi niin haluttu. Jotenkin tuntuu senkin perusteella mitä olen muutamalta rodunharrastajalta kuullut, että nimenomaa laiskahko ja vaivalloisen oloinen liikkuminen, massiivinen ulkomuoto ja korinat, kuorsaukset ym. jutut ovat ne rodun viehätys.

naukunen kirjoitti:

Mulle henkilökohtaisesti riittäisi syyksi alkaa tekemään systemaattista kohennusta esimerkiksi risteyttämällä se että jalostukseen on pakko käyttää kompromissikoiria. Että sallitaan kohonnut riski elämänlaatua heikentävistä ominaisuuksista siksi että se on ainut vaihtoehto että rotu jatkuu. Eihän sen niin pitäis mennä.

Mul on varmaan joku lukihärö tänään kun piti lukea tää viesti niin moneen kertaan ennenkö meni läpi. Mutta jos nyt oikein ymmärsin, niin että alkaisit mieluummin käyttää roturisteytyksiä, jos huonolonkkaisia tai mitävaan vähän huonompia yksilöitä olisi muuten pakko käyttää. Niin minäkin, ehdottomasti. Oon ymmärtänyt, että on kuitenkin vielä aika vaivalloista saada Kennelliitolta sitä erityislupaa risteyttää kahta rotua toisen elvyttämiseksi, ja eipä ihme - pitäähän sekin harkita tarkkaan että mikä rotu sopii sen geenipoolin täytteeksi.
En kuitenkaan pidä niin pahana asiana käyttää jotain muilta osin rodullensa paljon antavaa yksilöä, jos sillä sattuukin olemaan vähän huonot lonkat tai muuta, jos se yhdistetään terveesen osapuoleen.

Ja Tingelstiinaa kompaten, oon itsekin aika yllättynyt että enkkubullat on niin suosittuja, kun ottaa huomioon miten valtavalla vauhdilla noi sairauskeskustelut ja artikkelit netissä leviää.

Jos mulla olis kaikki päätäntävalta koirien jalostuksessa, niin olis ainoastaan roturyhmät, joiden sisällä mini-, medi- ja maksiversiot ja mahdollisesti käyttötarkoituksen mukaan variaatioita. Kaikki värit auki (paitsi tietysti terveydelle haitalliset merle+merlet tai muut), korvien asennolla ei olis mitään väliä... Turkkien puolesta sais jalostaa jos haluaa tai käyttötarkoitus vaatii, mutta eri turkkityyppejäkin voisi risteyttää. Luonteeseen ja terveyteen (ja käyttöominaisuuksiin) panostettaisiin, ei ulkonäköön. Tämmöinen olis koira mun haavemaailmassa, mutta eipä taida olla ihan niin helppoa.

^ Siis joo, ei voida ajatella tosiaan niin mustavalkoisesti etteikö jalostuskoiralla olisi varaa kompensoida omia heikkouksiaan koska obviously mikään koira ei ole täydellinen eikä siihen ole realistista pyrkiä. Viittasinkin just tähän tilanteeseen että jostain koiran terveyden kannalta oleellisesta tekijästä tulee täysin sivuseikka koko rodun jalostuksessa, koska ei yksinkertaisesti ole varaa karsia.

Oon mielenkiinnolla seurannut tuota länderiprojektia, ihan mahtavaa että sellainen ihan todella tehtiin Kennelliiton siunauksella.

^ Millasesta länderiprojektista sä puhut? Olisko jotain linkkiä.

/Olis voinut googlettaa ennen kuin kysyy..

^ Tässä on suunnitelma, nyt kaksi vuotta myöhemmin noita pentueita on ainakin kolme eri rotuihin risteytettyinä. Ja tässä parsoniaan lainanneen henkilön ajatuksia projektiin osallistumisesta.

^ Mielenkiintoista luettavaa noi blogitekstitkin (joita en pikaisella googlettelulla löytänyt, joten kiitos linkkivinkistä). Ymmärrän, että roturisteysten pitää olla hyvin suunniteltuja ja tarkkaan harkittuja, mutta silti mua vähän yllättää se, kuinka älyttömän negatiivisesti jotkut ihmiset risteytyksiin suhtautuu.

Hyvin mututuntumalla kuvittelisin, että vaikka berniin sekotettais yhdessä polvessa chihua, niin muutamassa polvessa koira näyttäis taas puhtaalta berniltä.. Ja mitä luonteeseen ja terveyteen tulee, niin risteytyspentueet lienee aika kovassa syynissä ja luulis, että sieltä on aika helppo jättää pois jalostuksesta "epäonnistuneet" yksilöt.

Vai ajattelenko mä nyt asiaa kovinkin naiivisti ja mustavalkoisesti?

sändi kirjoitti:

Ja mitä luonteeseen ja terveyteen tulee, niin risteytyspentueet lienee aika kovassa syynissä ja luulis, että sieltä on aika helppo jättää pois jalostuksesta "epäonnistuneet" yksilöt.

Näin mäkin kuvittelisin. Niillä risteytyksillä kuitenkin ennen kaikkea on tarkoitus parantaa rodun tilannetta. Tosi hienoa että länderi on saanut tuohon hyväksynnän! En ollu itsekään moisesta kuullut.

Tingelstiina kirjoitti:

Toisekseen en kulkenut heidän vierellään, vaan perässä, eikä minun tapani ole juoksennella kiinni koiria ja heidän omistajiaan vain kertoakseni mielipiteeni kunkin rodun tilasta.

BaeLiana kiteyttikin jo hyvin.
Omistajaa sekä koiraa kohtaan luomiaan pakotteitahan siinä kritisoitaisiin, ei rotua.

sändi kirjoitti:


Hyvin mututuntumalla kuvittelisin, että vaikka berniin sekotettais yhdessä polvessa chihua, niin muutamassa polvessa koira näyttäis taas puhtaalta berniltä..

Jos joku on kuullut näistä LUA-dalluista (low urid acid), siellä on takana yksi pointteriristeytys ja se ei näy ulkonäössä. Noilla LUA-dalluilla ei siis ole tätä ns. normaalidallun geeniä, eli taipumusta virtsakiteisiin ja -kiviin.

^LUA-dallujen pointteriristeytys ei tietenkään enää näy ulkonäössä, koska se tehtiin 80-luvulla ja sukupolvia on kertynyt sen jälkeen muistaakseni noin 15, eli ihan parista sukupolvesta ei ole kyse. Joka tapauksessa LUA-dallut ovat hieno esimerkki siitä, miten yhdelläkin risteytyksellä voi olla paljon positiivisia vaikutuksia. Toki dallujen tapauksessa on kyse yhden geenin virheestä, joka on tietenkin yksinkertaisempi korjata kuin joku laajempi asia, johon vaikuttaa useampi geeni.

Toi chihu-bernimiksaus oli multa kärjistys, mutta jos ajatellaan vaikka tota parson-länderiyhdistelmää, niin tuskin sitä tarvii montaa kertaa polveuttaa takas länderiin, että koira on taas rotumääritelmän mukainen.

Edellistä viestiä kirjoittaessani ajattelin siis kirjaimellisesti muutamaa. Olis kuitenkin kiva nähdä kuvia, miten toi dalluristeytys on muuttunut polvi polvelta. Vaikka miksaukset olis vasta nyt viimeisimmässä polvessa palautuneet ulkomuodollisesti takaisin dalluiksi, niin mun näkökulmasta tällaisessa asiassa jopa toi 15 polvea voitais vielä laskea muutamaksi. Se on kuitenkin ainoastaan 20 vuotta eli ihan kevyesti vaan osa yhden kasvattajapolven jalostustyöstä. Jos on visio paremmasta koirasta ja se toteutuu noinkin hienosti kuin dalluprojektissa on käynyt, niin 20 vuotta on ihan superlyhyt aika.

Juu, en tietenkään tarkoittanut sitä, että tarvittaisiin 15 sukupolvea ennen kuin ulkonäkö palautuu alkuperäiseksi. Minäkään en ole nähnyt kuvia tuon dalluprojektin ensimmäisistä sukupolvista, mutta veikkaan että viimeistään 4-5 sukupolven jälkeen kukaan ei pystynyt erottamaan pointterisukuista muista. Rodut ovat kuitenkin rakenteellisesti melko lähellä toisiaan. Pointtini oli vain tuoda esille se, että dallujen pointteriristeytyksestä on jo pitkä aika ja monta sukupolvea.

^^ Yhden kuvan löysin ensimmäisestä pentueesta:
kliklik

Onhan tuo pointterimainen, mutta ei nyt mun mielestä olla kuitenkaan hirveän kaukana dalmatialaisesta kuitenkaan.

Täältä löytyy joitain kuvia myöskin, tuon vanhempia en löytänyt (risteytys tehty siis -75 ja tuolla vanhin kuva on vuodelta -80). Kyllähän nuo dalluiksi hyvinkin tunnistaa.

muoks. Lisätään vielä, että nykyäänkin risteytys saattaa näkyä joillain LUA dalluilla jonkkun verran huonompana pilkutuksena (pienet/haaleat/epäselvät/vähäiset pilkut), mutta terveestä koirasta mahdollisesti huonompi pilkutus on kyllä pieni hinta.

Roturisteytyksien ulkomuodon palautumisesta...

whippet on jotakuinkin tämän näköinen otus

Bedlingtoninterrieri näyttää suunnilleen tältä

bedlington x whippet 1. polvi

toinen vastaava

kolmas vastaava

Eli eka polvikin on suhteellisen ennustettava.

Tässä sitten takaisinristeytys eli 3/4 whippet

Ja tässä takaisinristeytys toiseen suuntaan eli 3/4 bedlington (pitäisi toki kammata ja trimmata jotta näyttäisi enemmän "aidolta")

Melkeinpä väittäisin että aika guru saa olla että näkee kolmannesta polvesta mitä siellä on välissä. Toki joku piirre voi tulla läpi (vaikka myöhemminkin) mutta oikeasti pieniä ulkomuotovirheitä lienee molemmissa roduissa muutoinkin.

Eli eipä siihen oikeasti kauaa mene. Nuo 3/4 elukat ovat jo sellaisia että ajoittain menevät ihan täydestä jos nyt eivät ehkä pokaaleja messarissa voitakaan.

Musta on vähän koomista, että roturisteytyskeskustelu kääntyi saman tien ulkonäkökeskusteluksi vaikka se nyt lienee se kaikkein vähiten painava ja kaikkein helpoiten jalostuksella ohjattavissa oleva ominaisuus olemaan.

Mä en missään nimessä ole risteytysvastainen ja pidän tärkeänä, että risteytysten toteuttamista helpotettaisiin. Siitä huolimatta mun on sanottava, että en itse keksi mitä rotua tuohon omaan luonteeltaan rakkaaseen staffiin voitaisiin sotkea niin että luonne saataisiin säilytettyä. Monta samantyypin rotua on toki olemassa, mutta valitettavasti koko rotutyyppiä kiusaa suht samat terveysongelmat ja sitten taas kun mennään rotutyypin ulkopuolelle niin saadaan herkästi ominaisuuksia, jotka ei rotuun kuulu ja/tai jotka voi yhdistettynä aiheuttaa ongelmallista luonnetta. Esimerkiksi terävyys, pidättyväisyys, suuri saalisvietti on asioita, jotka rodun luonteeseen väärin yhdistyneenä tekis ihan aikapommeja koiria. Sitten taaa jos mentäis seurakoirien suuntaan niin todennäköisesti taistelutahto kärsis ja sen myötä katoais jotain aika oleellista rodun luonteesta. Rottweilerin kanssa päästään jo vähän helpommalla, luulen että hovawarteista ja beusseista vois löytyä risteytyskavereita (en rotujen terveystilaa tunne) ilman että luonteessa jouduttaisiin kompromisseihin pahasti.

keimu kirjoitti:

Musta on vähän koomista, että roturisteytyskeskustelu kääntyi saman tien ulkonäkökeskusteluksi vaikka se nyt lienee se kaikkein vähiten painava ja kaikkein helpoiten jalostuksella ohjattavissa oleva ominaisuus olemaan.

No näinpä just, se vaan taitaa aina olla se isoin kapula rattaissa kun mustasukkaisille harrastajille ehdotetaan jotain tällaista. Myös oman rotuni parissa on ollut puhetta roturisteytyksistä joka olisi näin pienessä populaatiossa äärimmäisen tervetullutta, itse ottaisin mielelläni jo F1-sukupolven tuotteen jos todella yhdistäisivät esimerkiksi kelpieen joka on ollut yksi ihan vain rupattelun tasolla väläytetty ehdotus. Mäkin olen sitä mieltä että collien luonteessa on jotain sellaista mitä muissa koirissa ei ole, mutta mä olisin valmis luopumaan siitä jos sen avulla saataisiin korjattua todellisia ongelmia. Ei se ehkä enää sama koira olisi, mutta pitäisikö sen sitten ollakaan jos rotu olisi lähellä elinkelvotonta. Onneksi tilanne ei toistaiseksi tämä ole, mutta ei olisi muutama alleeli lainkaan pahitteeksi.

Mua ihmetyttää noissa risteytysprojekteissa myös se, miten paljon se lainatun rodun väki älähtää. Kun esimerkiksi tuossa parson x länderitouhussa tuotokset rekisteröintiin ländereiksi, niin mitä hittoa ne parsonit siinä muka menettävät.

Teorian tasolla oisin minäkin valmis ottaa risteytyspennun heti ekasta polvesta, jos pitäisin yhdistettävää rotua järkevänä valintana. Staffin suhteen mä en tosiaan vaan osaa sanoa, mitä rotua pitäisin järkevänä sotkea mukaan vaikka terveystilanteen takia se järkevää olisi. Missään nimessä mä en esim. mitään staffixjoku paimen yhdistelmää ottais, samoin omien henk.koht. mieltymysten takia jäisi staffixjoku terrieri ottamatta. Luultavasti joku terrierirotu sen risteytettävän tartteis kuitenkin olla luonnetta ajatellen, mä vaan inhoon muita ärrierirotuja :D