Koirat.com

Tutuli kirjoitti:

^Miten niin kannattaakin olla sukusiitosprosentteja?

Tarkotin siis sitä, et jos puhdasrotuista koiraa ostaa niin jos sillä ei sukusiitosprosentti ole tiedossa, niin on melko outo puhdasrotuisena myyty koira. Sukusiitoprosentti siis kannattaa olla tiedossa. Nollan prosentin sukusiitosprosenttikin on sukusiitosprosentti.

Sarahiaa kompaten.
Lisäänpä vielä, että kaverin paimensukuisella sukusiitosprosentti on alle 1%

Mistä polvesta sen pitäisi olla miel. alle 7%? Kun saa tarkasteltua monesta eri polvesta alkaen.

^Tuossa asia paremmalla suomenkielellä mitä itse osaa tuottaa. Tuo mun 7 % oli karkea pyöristys tuosta suosituksesta ja jonka itse muistelin olevan kuuden polven mukaan laskettu.

Eränlainen suositusraja on 6,25 %, joka tulee mm. serkusparituksesta. Suositusrajan noudattaminen ei kuitenkaan aina ole oikotie onneen, sillä jos jalostukseen käytettävät koirat ovat muutenkin läpeensä paskoja, ei jälkikasvusta tule yhtään sen parempaa.
Linjasiitoksella voi toisinaan saada myös paljon hyvää aikaiseksi, mutta silloin pitää oikeasti tietää mitä tekee, ja riski se on joka tapauksessa.
Itse en ainkaan tiedä genetiikasta läheskään tarpeeksi uskaltaakseni yrittää linjaamista.

Sarahia kirjoitti:



Ja ei, en henk.koht kannata paimensukuisen linjan pitämistä suljettuna, mutta piti nyt tuolta jotain oikoa/tarkentaa.

Juu, kyllahan se ihanteellisinta on pitaa kaytossa koko jalostuskanta kaikkine linjoineen jos vain mahdollista, ja katsoa jalostusurosta valittaessa ensisijaisesti yksittaiseen koiraan ja sen ominaisuuksiin yksilona. Esimerkiksi huskeillahan on ainakin muutama kennel joka kasvattaa seka kaytto- etta nayttelylinjaisia ja yksiloista riippuen myos yhdistaa ko. linjoja mikali yhdistelma muuten vaikuttaa sopivalta. Minusta se on ihan hieno asia, vaikka husky-rotuhan ei tosiaan ole ollenkaan sielta sairaimmasta paasta. Lisaksi tuossa rodussa on ollut niin kovia linjariitoja, etta kenties tama entista suurempi kiinnostus linjojen risteyttamiseen vahan halventaa kiistaa ja lisaa yhteistyota - onhan heilla sentaan kuitenkin yksi yhteinen rotu, jonka tulevaisuuteen he voivat yhdessa vaikuttaa, niin ei niita linjoja ole jarkea liian kauas toisistaan alkaa jalostaa.

Huskeilla on kuitenkin myos yksi jalostuslinja, jonka harrastajat haluavat kokonaan eristaa sen muista linjoista ja jopa kieltaa senlinjaisten kayton erilinjaisille koirille - eika tama mielestani edista tervetta jalostusta koska kyseisen linjan koiria on muutenkin maarallisesti niin vahan. On tainnut osittain joiltain harrastajilta unohtua, etta samaa rotua he kuitenkin kasvattavat kuin muidenkin linjojen kasvattajat.

Mielestani esim. labradoreilla on kuitenkin menty jo lian aaripaihin linjojen erilleen jalostamisessa. Ne nayttelyissa nakyvat matalat, mutta korkeuteensa nahden uskomattoman leveat tankit ovat aika kauheaa katseltavaa eivatka vastaa kuvaa sporttisesta lintukoirasta - olkoonkin, etta kayttotarkoitus on niilla nayttelylinjaisilla muutenkin muuttunut seurakoiraksi. Taman rodun kohdalla minun on vahan vaikeampi jo kuvitella linjojen valisia risteytyksia, koska linjat ovat jo rakenteellisestikin niin erilaisia. Huskeilla kuitenkin myos nayttelylinja on suhteellisen normaali- ja terverakenteinen ja siita loytyy ihan reen edessa tyoskentelevia ja rekikoirakokeissa sijoittuneita yksiloita, vaikkei siita osan mielesta tyokoiraksi enaa olisikaan.

Lisaksi sitten viela nama rodut, joilla kaksi tai kolme matadorurosta on siittanyt lahes tulkoon kaikki tamanhetkisen sukupolven pentueista... Toisinaan joku uros voidaan jattaa kayttamatta vaikka silla voisi olla kuinka ihana luonne ja hyva terveys + muu ulkomuoto rodunomainen, jos silla on vain jokin pieni virhe kuten liian monelle kierrokselle kiertyva hanta.

Lisaksi nayttelymenestys painaa vaakakupissa sen verran, etta jalostuksesta voi jaada kokonaan sivuun vaikka sellaiset niin hyvantyyppiset, hyvaluonteiset kuin terveet kotikoiratkin, joiden omistajia ei vain yksiselitteisesti kiinnosta kayda nayttelyissa. Jotkut kasvattajat kayttavat myos tallaisia "kotikoiria" jalostukseen, vaikkei niita olisikaan kaytetty nayttelyissa ympari Suomea hakemassa sita valionarvoa - ja siina taas yksi asia, jolle nostan hattua.

Toki siina jaa taysin kasvattajan asiaksi arvioida koiran rodunomaisuus jos ei tuomareiden arvioita ole, mutta niinhan se jaa kaytannossa myos muotovalioiden kohdalla: sellainenkin kasvattaja joka yksinomaan niiden keskuudesta jalostusurokset valitsee, valitsee niista kuitenkin sen omasta mielestaan rotutyypillisen + (toivon mukaan, vaikka osa ei nain valitettavasti teekaan) terveen ja hyvaluonteisen yksilon. Ja kasvattajanhan muutenkin odotetaan paneutuvan sen verran hyvin omaan rotuunsa, historiaan ja kayttotarkoitukseen etta tietaa millaisia koiria tulee valita - oli niista sitten erillista tuomarin arviota tai ei.

Lisaksi en ymmarra joidenkin rotujen pilkkomista lahes yksinomaan maantieteellisin perustein. Joku kroatianpaimenkoiran omistaja sanoi kerran, etta kaytannossa se olisi taysin sama rotu mudin kanssa, mutta ainoa erottava tekija on maiden valinen raja (no joo, onhan mudeilla enemman vareja ja kokokin on pikkasen eri, mutta nain karjistaen han oli siis rodun harrastajana tata mielta). Sitten taas vastaavasti painvastainen esimerkki on suomenpystykorva ja karjalais-suomalainen laika, mielestani hyva osoitus siita kuinka sellaisesta "tama on meidan oma venalainen rotu, jolla ei ole mitaan tekemista teidan suomalaisten rodun kanssa" -kansallisajattelusta voidaan luopuakin geenipoolin parantamisen ja rodun terveyden eteen tehtavan yhteistyon vuoksi.

Ok, kiitos selvennyksestä Sarahia

En muuten tarkoittanut tuolla kirjoituksellani vanhempien terveestä ei-paimensukuisesta, että ne olisi terveempiä ja paimensukuiset ei. Selvennyksenä vaan

^^ Mudeilla ja kroaateilla on juurikin tuo tilanne. Mudeista on vissiin "keinotekoisesti" (eli jalostusvalinnoilla) tehty pienempi, jotta se erottuisi kroaatista. Mudeillahan ei ole ollut muita värejä sallittuna vielä kovin pitkään, en muista milloin muut kuin musta on hyväksytty...

^ Ei siitä hirveän kauaa voi olla. Mulla on kotona joku 80-luvun unkarinpaimenkoirakirja, jossa sanotaan, että mudi saa olla musta, valkoinen tai mustavalkoinen.

Selasin koiranetiä ja huomasin, että entisen koirani emällä on sukusiitosprosentti yli 20. Kuulostaa mielestäni aika pahalta. Ihmettelen, että miksi kasvattaja oli päätynyt sellaiseen yhdistelmään. Kyseessä on siis kääpiövillakoira.

^Sukusiitoshan ei sinällään periydy eli jos koiran emällä on ollut sukusiitoskerroin noin huima, koiralla itsellään ei välttämättä ole suurta sukusiitosprosenttia rasitteena, jos pentueen isä on ollut täysin eri linjaa. Tai no, tunnustetaan nyt että en tiedä sukusiitosprosenttien laskutavoista, mutta ainakaan ei pitäisi periytyä, sillä vaikka emä olisi isä-tytärparituksen seurausta, vain puolet geeneistä periytyy kullekin pennulle, joten sukusiitos itsessään ei periydy ellei pentueen isä ole myöskin samaa sukua. Sen sijaan tuon koirasi emän kasvattajalta voisikikin kysellä, miksi päätyi tuollaiseen risteytykseen. Joskus taustalla saattaa olla ihan harkittu linjasiitos, mutta ulkomuotoon perustuvaa linjasiitosta en koe perustelluksi.

Jotenkin minusta tuntuu, ettei ollut kovinkaan harkittu linjasiitos... Koirilla ei ollut kovin merkittäviä tuloksia näyttelyistäkään. Eikä niillä ollut tuloksia mistään muustakaan, kotikoiria kun olivat. Kasvattaja omisti käyttämänsä uroksen ja nartun. Omasta koirastani (kuten myös muista pentueen koirista) tuli todella arka, eikä siksi pärjännyt näyttelyissä. Myös tällä aralla koiralla on teetetty pennut, mikä sekin on mielestäni vähän arveluttavaa.

^No joo, on pikkasen arveluttavaa ja tosi surullista, että aralla koiralla teetetään pentuja, arkuus kun periytyy tosi voimakkaasti. :(

Mä tossa just kattelin erästä shelttikasvattajaakin, jolla on melkoisia sukusiitosprosentteja. Muutaman vuoden takaakin pentue jolla prosetti 19 ja risat neljällä sukupolvella katsottuna..

^ No huh huh! Shelttejä on pilvinpimein, niin miksi ehdoin tahdoin teetättää tuollainen pentue?

^Jeps, niinhän niitä on, mutta rodussa on myös matadorijalostusta suht paljon. Alissankin sukutaulusta löytyy uros, jolla on 65 pentuetta. Ei taida Suomessa olla montaa shelttiä, jonka sukutaulusta ei kyseistä urosta löytyis. Mut ohan se uros multivaliona niiiin hieno, että sille kannattaa hankkia mahdollisimman paljon jälkeläisiä.

Mä oon aina välillä käynyt surkuttelemassa suomenlapinkoirien sukutauluja, joissa esiintyy samat nimet ja joillakin uroksilla on taas se miljoona pentuetta ja ihan onnellisena siellä käytetään D/D ja C/C lonkkaisia koiria jalostuksessa.

Mutta noi on vaikeita asioita, ite en tajunnut noista mitään kun otin edes Pongoa, vaikka olikin jo entinen (sekarotuinen) koira ollutkin. Ei vaan ollut tultua perehdyttyä, nyt osaisin jo vähän ehkä katsoakin minkälainen pentue on hyvä, mutta kun ottaa ensimmäistä oikeaa omaa koiraa, saattaa juuri vahingossa tukea tämmöisiä "huonoja" kasvattajia, jotka eivät ajattele kun käyttävät arkaa, huonolonkkaista etc koiraa. Olisi hyvä saada ensimmäistä koiraa hankkiville jotenkin helposti ja yksinkertaisesti tietoa tällaisesta.

virtahepo kirjoitti:

ihan onnellisena siellä käytetään D/D ja C/C lonkkaisia koiria jalostuksessa.

En kyllä itse näe mitään estettä C/C lonkkaisen koiran käytölle, hieman toki rodusta riippuen. Lonkkavian periytyminen ei ole mitenkään itsestään selvää ja partnerin valinnalla voi pelastaa paljon.

^Jep, nuo on noita kun koira on MVA niin on hyvä syy tehdä miljoona pentuetta ja ne C/D-lonkatkaan ei koiraa vaivaa. Ja kun tuossa aiemmin noista linjoista oli puhe, niin lonkkien suhteen sanoisin, että huonolonkkaisia käytetään jalostukseen huomattavasti enempi virallisen linjan puolella kuin paimensukuisissa.

virtahepo kirjoitti:

Mä oon aina välillä käynyt surkuttelemassa suomenlapinkoirien sukutauluja, joissa esiintyy samat nimet ja joillakin uroksilla on taas se miljoona pentuetta ja ihan onnellisena siellä käytetään D/D ja C/C lonkkaisia koiria jalostuksessa.

Mutta noi on vaikeita asioita, ite en tajunnut noista mitään kun otin edes Pongoa, vaikka olikin jo entinen (sekarotuinen) koira ollutkin. Ei vaan ollut tultua perehdyttyä, nyt osaisin jo vähän ehkä katsoakin minkälainen pentue on hyvä, mutta kun ottaa ensimmäistä oikeaa omaa koiraa, saattaa juuri vahingossa tukea tämmöisiä "huonoja" kasvattajia, jotka eivät ajattele kun käyttävät arkaa, huonolonkkaista etc koiraa. Olisi hyvä saada ensimmäistä koiraa hankkiville jotenkin helposti ja yksinkertaisesti tietoa tällaisesta.

Ei sittenkään mitään...