Koirat.com

Meillä on lyhytkuonoinen joten..

Tellu kirjoitti:

Miksi olet päätynyt kyseiseen rotuun?

Kyseiseen rotuun päädyin monipuolisten harrastusmahdollisuuksien, luonteen sekä omaa silmää miellyttävän ulkonäön vuoksi.

Tellu kirjoitti:

Mitä ajattelet rodun terveydestä?

Bokserin kohdalla terveys on ollut pitkään "tapetilla". Sitä en osaa sanoa, onko huonon terveystilanteen syynä "tarkemmat" tutkimukset muihin rotuihin nähden, vai onko rotu oikeasti "romuna". Nykyään siis vaaditaan sydämen, lonkkien, selän kuvaus, näyttelystä vähintään H sekä luonnettamittaava tulos (ZTP, BH tai luonnetesti/MH-luonnekuvaus). Selän kuvaaminen ei ennen ollut pakollista, vaikka moni kasvattaja koiransa kuitenki kuvautti. Terveyskyselyitä laaditaan käsittääkseni aktiivisesti ja näin pyritään selvittämään syvällisemmin rodun terveystilannetta. Toivon kovasti et kasvattajien ja yhdistyksen kova työ jossakin välissä palkitaan ja sairaudet saadaan tämän rodun kohdalla kuriin.

Tellu kirjoitti:

Onko koirallasi jotain selvästi elämää vaikeuttavia ominaisuuksia?

Sitten kun saan koiralta kuvattua lonkat sekä selän, niin osaan vastata tähän paremmin. Tällä hetkellä ei.

Bokserin jalostuksesta sen verran, että Englannista tuotiin mannermaalle mastiffien ja englanninbulldoggien jälkeläisiä, joita käytettiin karhujen ja härkien pyydystämisessä sekä vähitellen yleistyvissä härkä- ja koirataisteluissa. Vaikka niin kutsuttu Brabatin bullenbeisseria pidetään bokserin esi-isänä, alkaa rodun varsinainen historia kuitenkin siitä hetkestä, kun rotua ruvettiin määrätietoisesti jalostamaan. Rotu on virallisesti syntynyt 1895, jolloin vietiin merkittiin kantakirjoihin ensimmäinen rodun edustaja. Tällä sivulla näky hyvin, mistä on lähdetty liikkeelle ja missä nykyään ollaan. (Sivuhuomautus: Amerikkalaiset bokserit ovat pidempikuonoisempia kuin eurooppalaiset vastineet. Ilmeisesti tämän tyyppisellä jalostusratkaisulla on haluttu parantaa rodun lämmönsietoa. )

Yleisesti ottaen oon viimeaikoina miettinyt kovasti, et mikä olisi terveystilanne kaikkien rotujen keskuudessa jos terveyttä tutkittaisiin kunnolla. Luulisin et korissa olisi todella paljon mätiä munia.

Onko kaikkia villakoirakokoja käytetty (ta käytetäänkö) metsästykseen?

^Ei, ellei näitä pienempiä ole jossain vaiheessa käytetty satunnaisesti tuholaistorjuntaan. Kyllä mä sanoisin, että metsästys on ollut isompien (keskarit, isot) heiniä. Ne on paiskineet duunia kylmässä vedessä ja hankalissa maastoissa, mahdollisesti aallokossa jne. Tässä tapauksessa olosuhteet käy kokoa vastaan. Kääpiö-toy-akselin riistavietti periytyy kyllä noilta isommilta.

No niin, päästiin puolustuskannalle. ;o)

Joku sanoi, että näyttelykoirajalostus on pilannut russeleiden luonteet. Arkuus kun ei sovi terävyyden pariksi tms. Jälkimmäisestä lauseesta olen ehdottomasti samaa mieltä, ensimmäisestä en. Russelithan tunnetaan yleisesti juurikin sellaisina talleilla asuvina ihmisten puntteihin hyökkäilevinä rottakoirina. Viimeisen kymmenen vuoden aikana russeleidn luonteet ovat parantuneet hurjasti, suureksi osaksi hieman sävyisämpiluonteisten tuontikoirien avulla. Tämä ei silti tarkoita, etteikö niillä olisi viettejä tallella (kaikilla ei varmasti olekaan), vaan sitä, että koiran kanssa on mukava elää ja sen kanssa voi käydä julkisilla paikoilla. Itselläni on kaksi muotovalionarttua sekä 10 kk ikäinen sertillä palkittu uros, joista jokainen tappaa hiiriä ja rottia aivan innoissaan tilaisuuden tullessa, (samoin jahtaavat kettua, jänistä, peuraa ), mutta ne eivät pure ihmisiä, niiden kanssa voi matkustaa julkisilla kulkuvälineillä jne.

Ja vielä niistä mittasuhteista, varsinkin jalkojen pituudesta. Totta on se, että russeleilla on ollut ongelmana liian lyhyet (ja käyrät) jalat, mutta väitän, että rotumääritelmän mukainen russeli (50% rintakehää ja 50 % jalkaa), on mittasuhteilaan hyvin lähellä peruskoiraa, ravaajatyyppiä. Tässä hyväntyyppinen, rintakehästään rotumääritelmään nähden hieman liian raskas uros. Muoks: Tässä vielä hyväntyyppinen narttukin.

Tulipa paatoksella..

Sitten ongelmia. Kaihi näillä on suurin vitsaus, lisäksi löytyy lukuisia ei-niin-yleisiä, mutta sitäkin ikävämpiä vaivoja (esim. Legg-perthes, lannerangan sakralisaatiot). Myös synnytysvaikeuksia on ollut männävuosina jonkin verran, mutta asiaa on alettu tilastoida yhdistyksen puolesta ja kasvattajille annettu infoa oikeista "jatkotoimenpiteistä", mikäli keisarinleikkaukseen päädytään. Osa syynsä keisarinleikkaustilastoihin saattaa olla myös lukemattomat kokemattomat ja malttamattomat kasvattajat: leikkaukseen on monesti lähdetty jo, kun avautumisvaihe on kestänyt 8-10 tuntia (=joidenkin mielestä liian kauan). Omat koirat ovat olleet tähän asti täysin terveitä (kop kop), myös silmät on spesialistin toimesta tarkistettu vuosittain. Lisäksi kahdelle perhepiirin kuudesta koirasta on tehty PLL-testi, joista toinen oli puhdas ja toinen kantaja.

Mulla on russeleita, koska ne ovat sopivan pieniä peruskoiria, joiden turkki pysyy hyvin puhtaana eikä se tuo jokaista oksaa mukanaan sisälle. Kurakelillä koiran voi napata syliin ja kantaa ulkoa vaikka suoraan lavuaariin. Niiden kanssa voi harrastaa mitä vaan, ja luonne mua miellyttää juuri siksi, että ne harrastaa juuri mun kanssa, eikä palveluskoiramaisesti tee mitä vaan vain miellyttääkseen mua. Nämä ovat myös sopivasti uskollisia olematta kuitenkaan läheisriippuvaisia. Ne eivät kuolaa. Lisäksi mun sänkyyni ei mahtuis kolmea suurta koiraa.

Hiiiop! Siirretääs purkautumisosaston keskustelu tähän ketjuun

Muoks: nostin purkautumisosaston viestit sittenkin tähän toiseen ketjuun koska tuo oli pidempi ja uudempi

Aaaaa fuck, no siirrämpä minäkin sitten tämän eepokseni sinne.

Meillä edustetaan tappijalkoja eli löytyy welsh corgi pembroke ja ensi viikolla tulee welsh corgi cardigan. Corgeihin päädyimme näiden luoteen ja sopivan koon vuoksi. "Iso koira pienessä ruumissa" ja paimenkoiran käyttäytyminen vetivät puoleensa ja tyytyväisiä ollaan oltu.

Selkäongelmista jo mainittiinkin, että niitä voidaan ehkäistä monipuolisella liikunnalla mutta myös corgeilla kannattaa seurata mistä kylkiluut loppuvat ja lonkkaluut alkavat. Koska noiden väli on se missä vain lihakset kannattelevat koiraa. Jos väli on hirveä pitkä, ongelmia syntyy helpommin. Olen taas oppinut niin paljon uutta tältä uudelta kasvattajalta. Meillä on nyt tullut ensimmäiset selkään liittyvät "ongelmat" esiin. Eli olemme huomanneet Minni alaselän olevan jumissa (yleistä varmaan muillakin roduilla), joten aloitamme nyt koiran venyttelyohjeilla helpottamaan näitä lihasjumeja sekä hierojalle olisi varmaan hyvä varata aika ennen kuin ongelmat pahenevat. Vielä ei koiran liikkumisessa olla huomattu mitään poikkeavaa.

Multa kysytään säännöllisin väliajoin, että aiheuttaako Jedin korvat ja silmät sille hirveitä ongelmia. Aina on ihmiset hämmästyneitä, kun kerron että korvat on puhtaat ja koskaan ei ole ollut tulehduksia ja silmissä oli kerran pentuaikana joko tulehdus tai sitten kovista (-30 astetta) pakkasista johtuva ärsytys, johon lääkäri varuiksi määräsi antibiotit ja meni parissa päivässä ohi. Korvien ongelmaksi voisin tosin lukea sen, että ne haisee kamalalta kun ne on uinut ensin ruokakupissa ja sitten vesikupissa ja ojassa, tunkiolla ja mutakuopassa.

Ja edellisen sivun turkkiasiaan sen verran lisää, että toi liikaturkkisuus koskee myös shelttejä. Mä itse vierasta tällaista ja tällaista shelttiä, jotka tosin tuntuu olevan tuomareiden mielestä etenkin uroksista ne kaikkein upeimmat. Mitä käyttökoira tekee tollaisella turkilla? Sulautuu yhdeksi lampaista? Käyttöominaisuuksien vaaliminen tuntuu monilla kasvattajilla jääneen taka-alalle tai kokonaan pois, kun kaikessa keskitytään siihen, että saadaan nykyisen ihanteen mukainen pörröinen ja tuuhea sheltti hinnalla millä hyvänsä. Joskus jopa aika jäätävillä terveystarkkituloksilla varustettu koira saa jälkeläisiä jälkeläisen perään ja kun heittää googleen koiran nimen niin syyn huomaa heti: karva, karva ja karva. Omaan silmään tämä on huomattavasti paremman näköinen sheltti.

Itse en kans ymmärrä miksi joillakin roduilla sitä kauheata pehkoa ihannoidaan. Kun olisivat paljon nätimpiä ja käytännöllisempiä vähemmälläkin karvalla.
kiivilinnun linkittämät kaksi ylempää shelttiä on yöks,ei kyllä yhtään mun silmään nättejä. Alempi sheltti on nätti :)

Lyttykuono, liioiteltu turkki, roikkonahka ja roikkuvat silmäluomet on nounou mulle.
Ja samoin koiran ulkomuotoon puuttuminen kirurginveitsellä yms. välineillä, joilla typätään häntä ja korvat.

Tuo lyttykuono on nounou sen vuoksi, että ne hampaatkin on sitten miten sattuu siellä suussa ja se on aika karmean näköistä, jos hampaat ei pysy huulten sisäpuolella, vaan törröttävät suusta ulkona koko ajan. Ja kielikään ei tunnu mahtuvan aina suuhun. Plus ne eivät vaan miellytä silmää. Raja menee oikeastaan joidenkin rotikoitten kohdalla jo, lyhyet kuonot on ihan kamalaa katsottavaa, lisänä ne mahdolliset hengitysvaikeudet.

Liioiteltu turkki on nounou senkin vuoksi, että jos koira pääsee villiintymään karkureissullaan, niin turkin hoito jää sitten pois ja koira voi olla aika tuskainen ja kokea tuskallisen kuoleman jopa takkujen ymsyms. vuoksi. Sitä paitsi mitä järkeä on sellaisessa koirassa, mistä ei erota kummasta päästä se kakka tulee...

Roikkuvat silmäluomet on nounou ihan ulkonäöllisesti. Kerta kaikkiaan ruman näköistä. Siksi harvempi suurikokoinen koira miellyttää silmää, koska näyttäis siltä, että niin monella roikkuu. Esim. nöffit ja jopa osalla labbiksista on ihan hirveän näköiset silmät roikkuluomien vuoksi.

^Onko suomalaisilla rotikoilla jo lyhyiä kuonoja? Fbssa olin yhessä rw ryhmässä (ulkomaalainen) ja siellä oli jatkuvaan laitettu kuvia ihan järkyttävän näköisistä koirista. Just semmosia lyhyt kuonoisia, todella raskasrakenteisia, mulkosilmäisiä jnejne. Rupesi jo oksettamaan niin oli pakko erota sieltä:P Ja varsinkin toi, että toiset alkaa jo muistuttaa mastiffia kuin rotikkaa:(

Mullehan tulee se villakoira ja olen kyllä samaa mieltä tosta turkista kuin sinäkin, mutta vastaavanlaista rotua en ole vielä keksinyt, joten toivon että saan pidettyä turkin hyvänä eikä koira karkaa;)

Niii kirjoitti:

^Onko suomalaisilla rotikoilla jo lyhyiä kuonoja? Fbssa olin yhessä rw ryhmässä (ulkomaalainen) ja siellä oli jatkuvaan laitettu kuvia ihan järkyttävän näköisistä koirista. Just semmosia lyhyt kuonoisia, todella raskasrakenteisia, mulkosilmäisiä jnejne. Rupesi jo oksettamaan niin oli pakko erota sieltä:P Ja varsinkin toi, että toiset alkaa jo muistuttaa mastiffia kuin rotikkaa:(

Mullehan tulee se villakoira ja olen kyllä samaa mieltä tosta turkista kuin sinäkin, mutta vastaavanlaista rotua en ole vielä keksinyt, joten toivon että saan pidettyä turkin hyvänä eikä koira karkaa;)

Toki tuo karkaamisjuttu on sellainen, mikä on ikävä juttu jokaisen koiran kohdalla, oli karvanlaatu millainen tahansa.

Oma chodsky kun on turkkikoira myös. Itse harjaan vähintään kerran viikossa turkin läpikotaisin, eikä takkuja ole ilmaantunut. Toki jos pitemmän aikaa on hoitamatta, niin tuohonkin takkuja saa, esim. housuihin on joskus pientä takun alkua ilmaantunut, kun siellä on aivan tajuttoman pitkät karvat. Tuo minun koira on ns. nalle-versio, eli karvaa riittää. Näitä on myös hillitymmällä karvalla. Mutta omalle kohdalle nyt vaan sattui tällainen karvaturri-versio.

Mankku kirjoitti:

Raja menee oikeastaan joidenkin rotikoitten kohdalla jo, lyhyet kuonot on ihan kamalaa katsottavaa, lisänä ne mahdolliset hengitysvaikeudet.

Itsekaan en tykkaa monissa kuvissa nakemistani lyhytkuonoisemmista rotikoista, mutta toisaalta vastaavasti on livena nayttelyssa ja vastaavissa tullut moneen kertaan yllatyttya kuinka upean nakoisia ne pidempikuonoiset rotikat voivat olla ja miten paljon pelkka kuonon pituus (vaikkei se siis niilla lyhytkuonoisemmillakaan rotikoilla mitaan bokserin ja vastaavien kaltaista lyttya sentaan muistuta) voi vaikuttaa koiran yleisolemukseen. Tosin en tieda ovatko ne minun silmaani upeat rotikat jo virallisesti ns. "liian pitkakuonoisia" kun yleisesti pidan suht pitkakuonoisista koirista, mutta tuskinpa jos niita niin paljon esim. nayttelyissa nakyi. Ja tosiaan, niita omaan silmaan "inhottavan lyhytkuonoisia" olen nahnyt lahes yksinomaan valokuvissa, luonnossa rotikoiden kuonot harvemmin ovat hairitsevan lyhyilta nayttaneet.

Tuli muuten keskustelusta mieleen, etta vakavia terveysongelmia alkaa olla jo monilla ulkoisesti "ei-liioittelemattomat" piirteet omaavilla ja luonnollisen nakoisilla roduilla, esimerkiksi sisasiittoisuuden tuomat vakavat sairaudet yms. Koskee monesti juuri seurakoiria, joiden ulkonako on saatu yhtenaistettya erittain homogeeniseksi. Totta kai koiran olisi hyva olla tunnistettavissa rotuisekseen eika vaikkapa mastiffin tule tietenkaan miltaan seisojalta nayttaa, mutta mielestani monelle seurakoirarodulle tekisi hyvaa jos nykyista suurempi tyyppivariaatio rodun sisalla sallittaisiin samaan tapaan kuin kayttokoirilla.

Muutenkin minusta esim. paimensukuiset lapinkoirat ovat ulkonakovaihtelustaan huolimatta monesti kauniimpia kuin "tavalliset" (vai mita nimitysta niista kaytetaankaan) lapinkoirat (joilla on mielestani usein liian pallomainen tai samaan tapaan turhan runsas karvapeite kuin collieilla, joka on syy sille miksi vierastan myos mm. keeshondia, japaninpystykorvaa ja pomeraniania). Samoin kayttolinjaiset huskyt monesti miellyttavat enemman silmaa kuin show-linjaiset (mielestani osa on jalostettu vahan pehmolelun nakoisiksi samaan tapaan kuin monet pikkukoirat), vaikkeivat ne kaikki ihan toistensa kopioita ole. Nama siis ihan esimerkkeina siita kuinka koira voi olla ihan kaunis vaikka tyyppivariaatiota vahan sallittaisiinkin, tiedan kylla etta lapinkoira ja husky ovat muuten rotuina sielta terveimmasta paasta.

^ Sulla on samankaltaiset mieltymykset mitä mulla :D

Ja joo, on mulla silti molemmilla koirilla sukusiitosprosentteja sukutaulussa...

^^ Käsittääkseni paimensukuinen lapinkoira on aika sisäsiittoinen, ne kun polveutuu vaan parista tietystä kantayksilöstä?

Vanhemmillani on lapinkoira, ei kuitenkaan paimensukuinen. Se on todella terve ollut aina, perus rokotuksilla käyty ja muutaman kerran jonkun muun asian takia. Vanha herra täyttää jo 10 vuotta tänä vuonna.

Oman koirani kanssa, joka on dalmis, onkin sitten rampattu lääkärissä senkin edestä allergian takia.. Näillä tuntuu olevan iho-ongelmat ja allergiat harmillisen yleisiä Muuten on ihan terve, pitkäikäinen ja liioittelematon rotu.

^ Hmm. Onko olemassa koirarotua, joka ei olisi polveutunut sukusiittoisuudella?

Mankku kirjoitti:

Ja joo, on mulla silti molemmilla koirilla sukusiitosprosentteja sukutaulussa...

Kyllähän siellä sukutaulussa kannattaakin olla sukusiitosprosentteja, kunhan ei ole lähellä 7 %.

^Miten niin kannattaakin olla sukusiitosprosentteja?

Oon ihan samaa mieltä paimenten turkista, ei sheltti tai collie (tai aussie ja bc) tartte sellasta järkkyä karvapuuhkaa. Onneks Suomessa harvemmin näkee yhtä pöyheitä koiria ku vaikka Amerikassa. Täällä vanhoja kuvia shelteistä, on tuollakin joukossa vähän pöyheempiä koiria. Sheltin turkki on kuitenkin pituudestaan huolimatta tosi helppohoitonen. Onneks, koska mä en jaksais hoitaa mitään "turkkirotua". Harjaan Alissaa tosi laiskasti, varmaan harvemmin ku kerran kuussa, eikä sillä silti oo ikinä takkuja missään.

Mankku kirjoitti:

^ Hmm. Onko olemassa koirarotua, joka ei olisi polveutunut sukusiittoisuudella?

Enpä tiedä, onko? Sanoinkin vain, että näin olen kuullut.

Pixu kirjoitti:

^^ Käsittääkseni paimensukuinen lapinkoira on aika sisäsiittoinen, ne kun polveutuu vaan parista tietystä kantayksilöstä?

(Liki)kaikki koirarodut polvetuvat vaan muutamasta koirasta alkujaan. Eriasia sitten kuinka kaukana nykyajasta se pullonkaula on. Hyvin moni rotu on vedetty jossain vaiheessa hyvinkin tiukan pullonkaulan läpi karsien jalostusmateriaali todella vähiin (esim. kun on haluttu vaan tietty väri rotuun tai haluttu yhtenäistää ulkomuotoa). Noissa pullonkauloissa hukataan geenimateriaalia todella paljon, jolloin rodut linjaa suppeaan määrään koiria. Myös nykyaikana luodut rodut on luotu yleenä hyvin pienestä populaatiosta sisäsiitoksen kautta. Koska paimensukuiset on tietty osa koko suomenlapinkoirien rekisteröidyistä kannasta niin luonnollisesti tuolla osuudella on kokokantaan nähden suuremmat sukusiitosprosentit. Eriasia sitten onko ne isompia mihinkin muihin rotuihin verrattuna. Täällähän nuo kaikki paimensukuisten kantakoirat on listattuna.

Pixu kirjoitti:

Vanhemmillani on lapinkoira, ei kuitenkaan paimensukuinen. Se on todella terve ollut aina, perus rokotuksilla käyty ja muutaman kerran jonkun muun asian takia. Vanha herra täyttää jo 10 vuotta tänä vuonna.

Minulla on lapinkoira, paimensukuinen. Se on todella terve ollut aina, eläinlääkärissä on käyty ainoastaan terveystarkastuksilla (rokotukset otetaan aina siinä yhteydessä). Herra on 8v vanha.

Ja ei, en henk.koht kannata paimensukuisen linjan pitämistä suljettuna, mutta piti nyt tuolta jotain oikoa/tarkentaa. Suomenlapinkoirissa omaa silmääni kuitenkin miellyttää "paimensukuistyyppinen" koira. Minulle sopisi myös, että lappalaisrotuja saisi sekoitella halki roturajojen.

edit. niin ja lisätään nyt vielä, että jos sukusiitosprosenteista puhutaan niin on oleellista mm montaako polvea tarkastellaan, linjataanko rajusti yksittäisiin koiriin, vai jakautuuko prosentit usealle, onko linjatut koirat itse kuinka sukusiitettyjä ja paljonko on sukukatokerroin.