Koirat.com

Laitetaas uudestaan. Tänne onnistumisia ja kehuja! Menikö treeneissä hyvin? Oppiko koira jonkun uuden asian? Alkavatko ohitusharjoitukset vihdoin tuottaa tulosta?

Nuorempi koirani on siis nykyisin autoonmenokunkku, sitä ei tarvitse komentaa autoon monta kertaa, saati sitten, että sen joutuisi pannasta hakemaan. Takaluukku auki vain, ja koira on autossa. Ja odottaa nätisti avonaisessa autossa, kun lähden hakemaan vanhempaa herraa, joka haluaisi mieluummin jäädä sinne mökille tai uintipaikalle.

^Eikö tuo positiiviosasto oo just näitä varten?

Siellä on kaikkea laidasta laitaan, tämä olisi ollut tietystä teemasta. Mutta otetaan pois sitten, kun ei kerran ketään kiinnosta.

Eikä. Epistä. Mua kiinnostaa. Olisit vaan jättänyt.

Musta on hyvä pointti, että koirapalstalla voi olla ihan oma topikki hyvien fiilisten esiintuomiseen juuri nimenomaan koiran kanssa elämisestä (ja kouluttamisesta yms). Sitä positiivista vahvistamista tarvitsee omistajatkin ;))

^Samaa olisin tullu sanomaan.

Mustakin idea oli loistava! Ei vaan ollut sillä hetkellä mitään kehumista (), mutta innostuin jo, että tänne on kiva tulla aina kertomaan onnistumisista. Ei positiiviosastoon viitsi kokoajan pelkkiä pieniä koirainnostuksia kirjoitella

No, kiva kuulla. Laitoin nyt otsikon ja aloituksen uudestaan.

Mäpä taidan kehua Väinöä!

Vitsit, tuo on nyt ihan oikeasti alkanut lähteä toimimaan niin agilityssä kuin tokossakin (*tähän puunkoputus varmuuden vuoksi*)! Erityisesti nuo tokon häiriötreenit vaativat oman kehunpätkänsä. Poitsulle on (kai) alkanut tulla aivoja päähän, koska viime viikkoina olen huomannut, että tuollahan näköjään alkaa ihan oikeasti olla hiukan keskittymiskykyäkin. Viime treeneissä erityisesti seuraaminen oli huippua, tiivistä ja hyvävireistä. Kouluttajalla ei ollut mitään lisättävää. Paljon on vielä työtä edessä ennen kuin koetasolle päästään, mutta ai että sitä fiilistä, kun näkee, että hitsi, tuohan alkaa osata! <3

Tomo söi eilen possunkorvan! Hassu, miten tämmöinen voi aiheuttaa innostusta, mutta puoli vuotta se on vaan nyrpistellyt nenäänsä possunkorville, ei edes ole ottanut suuhunsa niitä. Sit eilen ajattelin kokeilla, josko nyt söisi (mulla on niitä iso pussillinen varastossa) ja tarjosin korvaa. Ensin ei huolinut, mutta vähän ajan kuluttua haki lattialla lojuvan korvan, nuuhki sitä ja nuoli vähän, sitten etsi sopivan paikan ateriointia varten, ja söi sen korvan!

Viime ma pentutokotreeneissä mentiin tutustumaan matalaan A-esteeseen. Mischalle tämä oli ihan uusi tuttavuus mutta kiipesi sen reippaasti puolelta toiselle ja takaisin ihmeen nopeasti ja täynnä innostusta. Uujeee! En edes odottanut että se kiipeäisi sitä senttiäkään

Ohjaaja oli sitä mieltä ettei 20 v tokoilun aikana ikinä nähnyt niin vilkasta (=sähläriä pelleä) berniä kuin tämä tapaus. Woohoo! :DD

Mantasta on tullut aivan ihanan rakastettava koira. Jos en omin silmin olisi muutosta nähnyt vajaan vuoden takaiseen niin väittäisin että koira on vaihtunut tässä välissä.

Kävin Mantan kanssa toissapäivänä koulutuskentällä. Avasin auton takaluukun ja päästin sen vapaana juoksemaan. Tuli luokse kun käskin, ei mennyt kauas ja ennen kaikkea se päätön hyppiminen ja räyhääminen sekä "louskuttelu" on loppunut. Ihanaa!! Ja enemmän kuin itseni puolesta, oon todella, todella iloinen äitin puolesta. Sillä on selkeästi todella välkky ja tervepäinen koira.

Luna oli tänään ihan loistava. Kaks ipanaa tuli lenkillä rupattelemaan meille eikä Luna vetäny ollenkaan niiden luokse. Se haki multa katsekontaktia ja vasta ku annoin luvan niin meni todella nätisti moikkaamaan Ei mitään tietoa hyppimisestä, vouhkaamisesta yms. pöljäilystä vaan se anto nätisti muksujen silittää ja lähti ilman kummempia mutinoita mukaan. Lisäksi se ei ollu perjantaina tuhonnu mitään yksinollessaan. Go Luna go!

Jes! Eilisellä lenkillä menimme nimenomaan harjoittelemaan ohittamisia. Valitettavasti kaduilla vastaan tulevat ihmiset ovat vielä liikaa, enkä saa koiraan minkäänlaista kontaktia, mutta sitten! Menimme siis kuuden jalkapalloilijan ohi ilman murisemista ja haukkumista. Innostunut ja kiihtynyt koira oli, mutta se johtui luultavasti jalkapallosta, mitä tuo rakastaa! Tekee mitä vaan että saa pallon. Noin kahden metrin välein palkkasin ja mentiin mielestäni tosi hyvin. Yhdestäkin onnistumisesta tulee niin hyvä mieli!!

Mindi rakas osaat sittenkin kuunnella ja olla vetämättä ja vouhkaamatta
Ohitit hienosti ne kaksi koiraakin, toisen jopa vain metrin päästä vaikka se räyksytti!
(kaikki kiitos kadille!)

En ehkä myykään sinua Cruella De Vilille!

Mischa jaksoi 5 tuntia koirametsässä + bussimatkat päälle (toki välillä lepäiltiin ja vedettiin sikeitä ;)) ). Kiva kun tuo kasvaa ja sen kanssa pääsee tekemään kaikenlaista :)) Vielä kuukausi sitten en olisi uskaltanut lähteä sen kanssa niin pitkälle.

Puupu on hieno Koira, jaksoi hyvin metsäretken mustikkametsässä kahden huomattavasti isomman nartun seurassa, vaikka anoppi olikin vähän epäileväinen ensalkuun

Lämmittää muutenkin mieltä, kun pystyn Hugon kanssa murtamaan ihmisten ennakkoluuloja tollasista "pienistä söpöistä koirista, joista ei ole muuksi kuin sylinlämmittäjäksi". Tekee hyvää.

Jos sitä joskus oikein kehaisisikin. Urho oli pari päivää sitten vapaana ensimmäistä kertaa ilman aitoja, ja tuli joka kerta kutsusta luokse vaikka oli ehtinyt jo kauemmaskin säheltämään. Hieno poika! Lisäksi jaksoi hienosti matkat ääsjoelle ja takaisin ja on ollut tänään super kiltti eikä venkoillut yhtään. (Huomenna kadun näitä kehuja, mutta menköön )

Kai sitä Ohmuakin voisi kehua, ollut niin nätisti. Käytiin eilen myöhään illalla juoksemassa, jätkä ei kertaakaan riehaantunut vaan juoksi koko matkan hienosti siinä mun edessä, kuunteli kaikki käskyt ja ohituksetkin meni kuin vettä vaan. Vapaana ollessa tulee myös kutsuessa luokse, mikä on tosi hieno parannus aikaisempaan verrattuna. Mun teini alkaa löytää korvansa taas!

14,5-vuotias Rami on niin hienosti jaksanut pentua, että nostan hattua. Pentu saa repiä hännästä ja korvista. Juovat samasta kupista ja muutenkin hienosti. Pahimmat hepulit saatuaan olen rauhoittanut Titon. Ramin ei tarvitse kaikkea kestää ja minun ei tarvitse katsoa pennun hulabaloota. ;D

Ja pentu itse hämmästyttää joka kerta, kun istutaan lattialle naksuttelemaan. Itse tarjosi seinän vieressä sivutassujen nostoa ja sitähän lähdettiin vahvistamaan. Nyt parin kerran jälkeen nostaa taka- ja etutassun niin hienosti seinälle.

Etutassuilla seisomisen alkeet on jo hanskassa ja tänään sovellettiin vieraille rappusille. Pentu tajusi heti, mistä on kyse. Lopulta päätin kokeilla, miten sujuu peruuttaminen rappusilla. 5 minuuttia ja peruutti jo 4 askelmaa. (Ei ollut enempää askelmia...)

Tänään harjoiteltu ensimmäistä kertaa jotain, missä täytyy käyttää suuta. (Leikkejä ei lueta.) Tavoite on saada pari kippoa sisäkkäin. Ensin yritti laittaa tassujaan kippoon, mutta vähän ajan kuluttua oli jo sheipattu kuonokosketukseen. Toisella kerralla päästiin jo vähän kantamaan kippoa - puhuaan 15 cm:stä.

Ja kaveri on 11 viikkoa vanha! :)

Kiitos Lunaseni perjantaisista treeneistä, olit aivan loistava!