Koirat.com

Meiän jälkiharkat on siinä pisteessä, että makupalojen määrää on vähennetty jo aika paljon. Eipä silti tuottanut Murmelille vaikeuksia pysyä jäljellä. Hienoa. :)

Puistossa kahden 4kk ikäisen pennun kanssa kuin normaali koira, milloin tämä muutos tapahtui? Ja ihailevia katseita kun täyskäännös kutsusta vaikka ollaan juoksemassa kavereita kiusaamaan. (Aina sitä ajattelee että ei ne toisten kehut/ihailut tee niin hyvää, mutta kyllä ne piristää!)

Otti tuo Rosan suru-uutinen nyt niin koville, että täytyy kiittää omia koiria siitä että ne on olemassa. Tärkeitä rakkaita, molemmat <3

Pessi on tajunnut noudon idiksen!!! JEEE!! Mun pikku fleksinjatkeräksyseurasesse! Ja kaiken lisäksi se oppi just äsken myös sen tempun, että se menee mun jalkojen väliin, laittaa etutassut mun jalkapöydille ja sitten me kävellään yhdessä eteenpäin! Rakastan mun koiraa!

Toivottavasti huomenna on lisää kehuja kun mennään jonkun paikallisen agi-valmentajan juttusille ja näyttäydytään. :):):):)

Artun päässä kilahti kaksi piuhaa kohdikkain, ja vihdoin ja viimein tuo ymmärsi maahanmenon idean, ja alkoi sitä kahden päivän naksuttelun jälkeen tarjoamaan! Nyt on niin iloinen olo!

Peppi on aivan ihana, sen taas tänään tajusin! Mun mussukkani. Se on kesän eläny ku pellossa ja hihnalenkit on ollu ihan kamalia. Tänään sitten otin nameja mukaan ja päätin, että nyt alkaa taas tehotreenit. Peppi muisti kaikki jutut mihin keväällä lopetettin ja toimi ku unelma! No, tosin ei kohdattu yhtään koiraa matkalla, mutta kuitenki :)

Nyt saa Luna hurjasti kehuja. Mamman mussukka ei ole kahteen viikkoon tuhonnut mitään yksinollessaan. Nykyään sen kans on ihana treenailla ku on löydetty oikea tapa purkaa ylimääräinen energia. Lisäksi se jaksoi kiinnostua tänään lelusta häiriössä. Oma rakas

Ropi on kyllä niin ihana ihmisten kanssa. Osuttiin kotiin tullessa ulko-ovelle yläkerran vanhuspariskunnan kanssa ja tapani mukaan pidettiin Ropin kanssa ovea auki, että pääsivät pyörätuolin kanssa ulos. Ropi oli todella tärkeän näköisenä koko ajan häntä heiluen, kävi moikkaamaassa ja pussailemassa käsille pyörätuolipappaa ja oli taas haljeta kehuista. Sisälle kävelikin sitten koira niin onnellisena ja rinta rottingilla että meinasi tippa tulla linssiin. :)
(Ja sitten harmittaakin kahta kauheammin ettei Ropia voi laittaa kaverikoiratoimintaan..)

Olimpas eilen ylpeä nuorimmaisestani. Eilen agilitytreeneissä laitoin sen paikkamakuuseen radan viereen kun toinen koira suoritti rataa. Otus pysyi vaikka putki menikin aika lähellä!

Mischa, yllätti minut tänään ihan täysin. Olen vieläkin ihan höperönä. Kesken pentutreffien neiti tuli pyytämään namia. Se ei siis ota (??) kontaktia pentutreffeillä, treeneilläkin sitä saa kaivamalla kaivaa. Nyt tuli asentoon vasemmalle puolelle monta monta kertaa. Olet ihme. Ehkä nämä ramppaamiset mätsäreissä häriötreenamassa sittenkin tuottavat tulosta.. voiko tuota uskoa!

(toivottavasti tämän muistaa myös treeneissä ja muistaa sitten relata pentutreffeillä..)

^^^Miksei Ropi voi mennä kaverikoiraksi?

Täytyy itsekin kehua Alissaa, kun me päästiin vihdoinkin yhden agilityseuran alkeiskurssille! Pääsykokeissa vierähti kolmisen tuntia ja hakijoita oli 38, mut Alissa teki kaikki jutut niin hienosti, et kyl saa olla ylpeä. Ens maanantaina sitte hallille ja sit saadaankin pitkälle syksyyn agiliidellä, kivaa!

^ Ropi stressaa muita koiria ja kaverikoiran kuuluu olla täysin rento muiden kaverikoirien kans. Homma ois eri jos ne kaverikoirat olis ennestään tuttuja.

Kiltti ja viisas Halla Se jätti käskystä ampiaisen metsästyksen/kiusaamisen kesken ja tuli rapsuteltavaksi. Säästyi pistoilta pieni kun oli niin tottelevainen.

Urho, sina olet ihana kun et halua sateella ulos

Vedettiin tänään Mörrin kanssa eka pyörälenkki ikinä, ja se meni niin hienosti. Oon niin ylpee tosta meiän rämäpäästä

Pakko hehkuttaa, että selvisimme kahden viikon ja neljän eri majapaikan reissusta Helmin kanssa ilman suurempia ongelmia, vaikka H joutuikin jäämään joitain kertoja yksin vieraisiin paikkoihin ja useampaan otteeseen puolituttujen kanssa työpäivieni ajaksi. Haukahteli perään ilmeisesti jonkun verran, mutta ei ilmeisesti niin paljon, että olisi syytä hermostua sen stressistä (haukahtaa nimittäin kotonakin).

Helmi oli myös mahtava kodinvaihtolenkeillä, kulki Tampereen keskustassa ongelmitta, kiskomatta ja pölöilemättä, vaikka käteni olivat tavaraa täysi (ja koira lopulta monitoimiremmiin sidottuna vyötäisillä). Ainoa ongelma olivat lievät ylikierrokset, kun yhdessä kodissa oli kolme aktiivista leikittäjää.. Näistä voi toki syyttää itseä, olisinhan voinut pyytää olemaan leikittämättä. Mutta toisaalta mieluummin niin, että myös majoittavat saavat jotain iloa vieraistaan. Paljon sai H uusia (ihmis)kavereita ja pääsi retkeilemään metsiin enemmän kuin kotona, eli ehkäpä siitäkään matkailu ei ole ainoastaan kurja juttu. Olen tästä erityisen iloinen, sillä kovasti toivon, että H olisi aikuisenakin kykenevä kulkemaan mukana ja sopeutuisi helposti uusiin paikkoihin, eihän tässä tiedä, minne elämä heittää.

Myös junamatkailu sujuu nykyään ongelmitta, jos on viltti matkassa ja H pääsee penkille viereen nukkumaan. Junassa on myös ihmiset ovat Helmistä ihania, vaikka teiniä lenkillä välillä epäilyttävätkin.

Pitäis vissiin kammata koiruus useammin Tänään vastaharjattu koira sai useammat ihastelut ja kehut lyhyen kauppareissun aikana..

Muutenki voisin kehua poikaa, joka on ollu kaverin pentukoiran kanssa ihanan siivosti vaikka normaalisti on melkoisen riehakas leikeissään. Aikuistumassa muutenki

Meidän sakemannin kanssa lenkkeily on liki nautinto!
Takana kovaa työtä, itkua, hammasten kiristystä, häpeää sun muuta.
Kun tuo oli nuorempi, irtokoira hyökkäsi kesken lenkin ja siita alkoi remmirähjä. Ennen kun ymmärsin mistä rähjä johtui, olin jo huomaamatta vahvistanut ei toivottua käytöstä ja tie kauniisti vierellä kulkevaan koiraan on ollut työläs. Ei ne ohitukset vielä varmoja ole, mutta kehitystä on tapahtunut ja se saa minut jatkamaan ja innostumaan enemmän.
Ihanaa!!!

Pakko taas tulla kehumaan, eilen sujui lenkit todella hyvin. Pari koiraakin nähtiin eikä mitään rähähdystä koirasta kuulunut.
Jotenkin koira "tuntui paljon paremmalta" kun itsellänikin oli sellainen "me osataan ja pystytään" olo koko lenkin ajan

Mindi ohitti hienona tyttönä jopa kolme koiraa yhtäaikaa, istui nätisti paikoillaan, katsoi minua silmiin vaikka ne meni metrin päästä ohi! Mamma oli niin ylpeä!