Koirat.com

Oltiin murusen kanssa kahdestaan kahden päivän reissulla, johon sisältyi paljon autossa odottamista, eläinlääkäri ja vieraita paikkoja. Olen ylpeä. Pojukka käyttäytyi vieläkin paremmin kuin kotona ja on sitäpaitsi hienoin koira ikinä.

Täytyy Ronia kehua sen verran, että olen todella tyytyväinen tapaan jolla se kohtaa muita koiria kävelylenkeillä, koirapuistoissa ym. Samoin että pysyy vapaanakin lähettyvillä ja jaksaa kuunnella vaikka moni muukin asia kiinnostaisi samaan aikaan. Tänään oli todella kiva katsella pojan spurttailuja lumisella kentällä, harvoin näkee yhtä iloista ilmestystä. Mieltä myöskin lämmitti, kun toisen rodun kasvattaja kehui Ronin käytöstä ja ulkonäköä Nyt alkaa myöskin kävelylenkit olemaan taas normaaleja, kun on poika suostunut jättämään "itsensä taluttamisen" vähemmälle, heh. Ei siihen kovin suuria asioita tarvita, että omistaja tulee onnelliseksi

JES! Jes! Haukkuvan koiran ohitus meni aika hienosti! Paremmin kuin pitkiin pitkiin aikoihin! Ihanaa. Voi kuinka hyvä mieli tuli. Ihan vierestä ei onneks jouduttu menemään vaan matkaa oli 5-10 metriä mutta silti. Ah, usko omaan itseeni koheni roimasti. Kiitos Oona <3

^onnea Oonan onnistumisesta!
Meilläkin hihnakäyttäytyminen on parantunut huomattavasti. Ei Veeti ole koskaan kauheasti vetänyt, mutta poukkoillut puolelta toiselle hajujen perässä. Nyt lähiaikoina on alkanut ottamaan opiksi ja pysyy hienosti sivulla :)

Onnea kaikille onnistumisista !

Koiralle lyötiin tokaa kertaa pulkka & vetovaljaat niskaan(ekan kerran vuosi sit kokeili vetämistä), alkuihmettelyiden jälkeen nöyrtyi vetämään lumella täytettyä pulkkaa perässä, ei mtn ongelmia. :-D Kierrettiin kaupan kautta niin toinen pääs työnmakuun kun sai vetää eväät kotiin. Ihana kun ton kanssa kaikki on niin helppoa.

(Huom, koira lähes 2-vee, lunta&ostoksia ei ollut paljoa ja matka oli lyhyt, koira ei suinkaan kärsinyt kokemastaan vaan kovasti oli kaupan pihalla jaloittelun jälkeen uusiks lähdössä hommaan mukaan ;-))

Poika oli niiiiin hienosti eilen Meillähän on siis pikkanen mummonmökki, ja kymmenen kaveria ahtautui olohuoneeseen viettämään peli-iltaa, kauhea mökä ja osa kavereista oli niin jurrissa jo tullessaan että tuskin pysyivät pystyssä.
Poika tervehti kaikkia rauhallisesti, ja loppuillasta pystyi jopa nukkumaan ihmisten keskellä, sekä myös makkarissa. Kukaan "uusista" kavereista, eli niistä jotka ei ole käynyt kuin vain pari kertaa, ei ottaneet ohjeistuksen mukaan kontaktia tai välittänyt koirasta, vaikka poju jopa itse haki kontaktia välillä. Olin tosi iloinen siitä että kuuntelivat niin hyvin ohjeita.
Mä en kyllä uskonut että ilta olisi mennyt noin hyvin, jännitin todella paljon etukäteen ja maalailin piruja seinille.
On se mamman poju niin hieno ja fiksu hauvva

Niin ja kyllähän se meidän neiti-diivakin oli hienosti, sai istua sylissä ja nautti rapsutuksista. Täytyyhän senkin saada hieman kehuja

Lisäksi poju käyttäytyi tosi hyvin lenkillä, käytiin kaverin kanssa, jolla on pari aikuista parsonia ja yksi pentu. Poika otti tehtäväkseen opastaa pentua, ja lenkin lopussa siitä oli tullut oikea mini-me, joka teki kaiken juuri niin kuin vanhempi teki. Huvittavan näköistä kun pojan pää oli isompi kuin pentu

Ihan tosi pieni juttu vaan: mutta Kirsikkaa kehutaan aina kovin rauhalliseksi ikäisekseen :) Viimeksi tänään kun oltiin iltalenkillä. Ja kerran jopa metrossa (oli neidin eka kerta metrossa!) :D

Kessu on ihan huippu! <3

Se on ensinnäkin kasvattanut karvat nelisen vuotta kaljuna olleeseen hännänpäähänsä. Olin varma, että häntä on niin arpeutunut, ettei siihen mitään ikinä kasva. Täysin turhanpäiväinen asia, mutta hyvä mieli tuli silti.

Toisekseen toi on ihanan helppo ja kiltti koira. Sunnuntaina jouduttiin keskelle kunnon ohitusfarssia taas, Kessu käveli tyynesti kaikista riehujista ohi, eikä edes tuntunut ahdistuvan muiden koirien vauhkoamisista. Yksi aiemminkin mua ärsyttänyt rähjän omistaja tosin taisi olla sitä mieltä, että mun ei olisi pitänyt antaa koiran jäädä haistelemaan pissoja 5m päähän heistä ohituksen jälkeen, kun hänen koiransa otti siitäkin kierroksia, mutta olin kovasti ylpeä siitä, ettei Kessu kokenut tarpeelliseksi kiihdyttää pois tosta tilanteesta. Yksi koirakko siis kääntyi toiseen suuntaan, kun ei ilmeisesti halunnut ohittaa tota koirakkoa ja nainen jupisi jotain siitä, miksen minäkin vaihtanut suuntaa vaan kävelin heidän ohi ja vielä kiirehtimättä. Ei mun ollut heitä oikeasti tarkoitus kiusata, mutta tykkään siitä että Kessu oli niin rentona tossa tilanteessa, enkä sitä halunnut sen takia kiireellä hermostuttaakaan.

Kessu osasi myös olla tosi nätisti pienten lasten kanssa perjantaina, eikä paineistunut juoksemisesta, kiljumisesta tai edes lenkillä mukana olleesta pulkasta. Ei olis 10v. sitten onnistunut Kessun talutus ja pulkan vetäminen samaan aikaan yhtä helposti. Ei varasta ruokaa tai leluja lasten käsistä, eikä tarvitse koko ajan silmä kovana vahtia sen touhuja. Ei se ikinä ole ilkeä lapsille ollut, mutta nuorempana sillä helposti nousi kierrokset palloista, juoksemisesta ja kiljumisesta. Silti siitä ei vielä ole tullut väsynyt vanhus, vaan virtaa ja pilkettä silmissä riittää, hermot vaan pysyvät paljon paremmin kasassa kuin ennen.

Nemi on niiiiin hieno! Opeteltiin puistossa tuo-käskyä, jolloin sen pitää antaa mun osoittama tavara maasta mulle käteen. Se oppi tosi nopeasti, ja sitten heitin hanskaa jo kauemmas ja Nemi odotti käskyä, käskystä sitten ryntäsi hakemaan ja antoi mulle ojennettuun käteen sen.

Sitten seuraavana päivänä mulla tipahti hanska lattialle kotona, sanoin "tuo" - Nemi nosti sen heti mulle. Samoin kävi muovisen ponnaripidikeläpyskän kanssa, vaikka sitä hetken ihmetteli. Ai että, siitä tulee vielä hyvä avustajakoira mulle

Koiruudelle kiitokset maanantaina erittäin upeasti onnistuneista agilityn epiksistä.
Ekaa kertaa viime to mentiin kontakti esteet osana rataa ja heti ma mentiin agiradalle kisaamaan ja tehtiin puhdas nolla ja sij. 3.

Tää on kiva, hyväntuulinen ketju

Omat kehut: Koiruus oli mulla eilen mukana laskiasriehassa ja se oli niin fiksusti Ei piitannu väenpaljoudesta (humalaisista opiskelijoista..), muista koirista tai melusta.. Nyt on kiva odottaa vappuriehoja ja sain lisäuskoa siihen, että myös tommoset hommat vois sujua, jos ottaisin koiralle pikkuveljen

Mun Pessi on niin ihana sähäkkä pikku agilityraketti! Juuri tultiin kotiin mölli-agilitykisoista joissa oli meillä kaks lähtöä. Ja voitettiin molemmat luokat!

Meillä oli tänään erityisen hieno aamupäivä. Käytiin nostamassa verkot ylös ja tämä nuori humanterikin sai juoksennella irtaallaan jäällä. Yhtäkkiä jostakin ilmestyi toinen koira (hirvikoira/karhukoira) raivokkaasti haukkuen ja tuli meitä kohti. Koirani murahti ja piiskasi häntäänsä muutaman kerran, mutta tuli oma-aloitteisesti viereemme, otti kontaktin ja kävi makuulle pitäen koko ajan häilyvää kontaktia, vaikka vieras koira pullistelikin vain muutaman metrin päässä.
Lämmittää mieltä kovasti, kun näkee konkreettisesti mitä on koiran kanssa saanut aikaan, eikä ole turhan takia raatanut niska limassa ja nukkunut öitään huonosti.
Hienoa me ja hyvä koira!

Mun maailman kiltein koira antoi mun laittaa sille silmätipat ihan yksin<3

Viime viikolla suorastaan puhkuin ylpeyttä, kun tuo murunen toimi niin hienosti toko-tereeneissä, vaikka pieni treeni-tauko olikin ollut
Saatiin ohjaajakin suorastaan hämmentymään, kun tehtiin pitkästä aikaa liikkeestä seis -harjoituksia ja Luca osasi sen nyt todella hyvin, ja vieläpä niinkin suuressa häiriössä.

Tänään tehtiin kotipihalla pienet koti-tottis harjoitukset, ja kaikki harjoitukset sujui täysin moitteettomasti. Jopa seuraaminen, joka on meille ollut kompastukivenä, meni aivan loistavasti.
Ihana koira!

Molemmat koirat kävi tänään valokuvattavana ja kumpikin käyttäytyi fiksusti. Etenkin Maurilta sujui kameralle keikistely todella hienosti.

Suoraan kuvauksista lähdettiin mäykkykerhon tokotreeneihin. Kumpikin poika toimi suurimman osan ajasta mallikkaasti. Pari kertaa tuli sanomista, mutta muuten Roope oli kontaktissa tai makoili rauhallisesti aloillaan kun mitään ei tapahtunut. Mieskin innostui tottistelemaan Maurin kanssa ja poikien yhdessä touhuilu oli niin suloista katsottavaa.

Jäätiin vielä hetkeksi seuraaviin treeneihin ja sain otettua Maurin kanssa kunnon seuruupätkiä. Tekniseltä tasoltaan ihan surkeaa, mutta tärkeintä oli että Maurilta löytyi kadoksissa ollut moottori ja silmistä loisti into, kun sai tehdä kaikkea kivaa.

Ei olla Maurin kanssa tokoiltu pitkään aikaan kunnolla ja olin hyvin yllättynyt kuinka esimerkiksi liikkeestä seis oli niin hyvin muistissa. Mamman oma tokovalio.

Olen niin iloinen, että mun 11 -vuotias on terve ja pirteä, se jaksaa yhä lenkkeillä ja se on niin tyytyväisen oloinen elämäänsä. Kun näkee muilla samanikäisillä koirilla ties millaista vaivaa, sameita silmiä ja lihavuutta tai laihuutta ja kihtiä ja muuta, Akun kahvinruskeat on kirkkaat ja eloisat ja se pärjää agilitykentällä siinä missä nuoretkin, sitä saa ihan jarrutella ja pakottaa taukoihin. Ei voi kun katsella kaihoisasti, kun koira lepää jaloissa pitkän ulkoilureissun jälkeen ja huokaa syvään koiranhymy huulilla tai kun se tekee tilaa kissalle viereensä nojatuolille ja nukkuvat siinä kylki kyljessä.

Mun rakas pappa.

Me oltiin lauantaina Zusjen kanssa luonnetestissä, ja se vetikin aika kovat pisteet! Mä oon kuvitellut että Zusje olisi aika keskiverto hollanninpaimenkoira, mutta jos vertaillaan luonnetestien perusteella, niin se on lyhytkarva holskujen ehdotonta kärkikastia! Kasvattajan mukaan tähän asti vain kolme lyhytkarva urosta on saanut hermorakenteesta arvosanan +2 tasapainoinen, ja Zusje on ainut narttu joka sen on saanut. Ja Zusje teki myöskin ennätyksen lyhytkarvojen kokonaispistemäärässä, 221 pistettä. Se on kovempi, taisteluhaluisempi ja vahvahermoisempi koira kuin oon luullut. Sinänsä tuo valaisee ihan hyvin sitä, että miksi Zusjen käytös on välillä huonoa, lähinnä toisia koiria kohtaan. Oon ajatellut että se on mun vika, en vaan osaa toimia oikein. Ja onhan se edelleen mun vika, mutta nyt ymmärrän paljon paremmin, että miksi Zusje on niin vaikeasti hallittava niissä tilanteissa. Ensikertalainen koiranomistaja ja koira joka on enemmän luokkaa virkakoira, mutta aivan hyvin on onneksi pärjätty räyhäongelmia lukuunottamatta.

Puolustushalun osalta olin vähän ihmeissäni, että miksei Zusje puolusta mua, kun oletin että se puolustaisi hyvin vahvasti. Nyt kun oon kattonut luonnetestivideota uudestaan ja uudestaan, niin alan olla lähes 100 % varma, että Zusje näki tilanteen läpi, luki siis tuomaria että se ei oo hyökkäämässä tosissaan. Tuomarin esitys ei ollut sen mielestä oikein uskottava. Plus sitten se, että mä olin ihan rauhallinen ja rento, tositilanteessa se tietäisi myös mun reaktiosta että nyt on jotain vakavaa. Ja kun sillä on sen verran kanttia noin muuten, niin se pystyi tarkkailemaan loppuun asti että tapahtuuko tässä oikeasti jotain. Se oli hiukan mun etupuolella ja valmiina toimimaan, mutta totesi että ei tartte tehdä mitään. Ja meni moikkaamaan tuomaria jo ennen kuin se lopetti uhkailun. Siinä kohdassa Zusje on ihan sen oloinen että "höh, mitä sä nyt hupsit, en oikein tajunnut mitä ihmettä sä yritit tehdä, mutta tykkään susta silti"

Jos kiinnostaa niin luonnetestivideo on katsottavissa täällä.

Zusje, olet ihan mahtava koira ja sun kanssa me päästään vielä pitkälle!

Kyllä sai taas olla viikonloppuna ylpeä Ukosta.
Ohjelmassa oli sukupäivälliset kotipuolessa ja paljon porukkaa (Ukolle tuttua ja osaksi vähän tuntemattomampaa). Ukko pysy koko ruokailun ajan pois olohuoneesta (jossa se yleensä saa oleskella). Lisäksi Ukko käyttäyty erittäin rauhallisesti kahen 5v tytön riehuesssa ympärillä (ja Ukko näkee lapsia n. kerran kuussa, eli ei mitenkään jokapäivänen tilanne).

Oppii se "vanha"koirakin vielä uusia temppuja.
Olin jo valmis luovuttamaan täysin remmirähjäämisen suhteen ja nykyään sitten mennäänkin ihan kivasti ohi. Tokihan se vaatii meikäläiseltä vielä tilanteen tasalla oloa ja aikaista reagointia, mutta edistystä kuitenkin :)