Koirat.com

Minä myös liputan eläinsuojeluyhdistyksien nimeen, valinnanvaraa löytyy (sinällään ikävän) paljon, on pentuja ja aikuisia. Hinnat niissä tosiaan menee tuon satasen pintaan kuten edellä mainittiinkin ja saat tosiaan rokotetun, madotetun, eläinlääkärillä tarkastetun, leikatun/myöhemmin leikkausvalmiin yksilön.

Itse puolestani myös kannatan kerralla kahden kissan ottoa, sillä ihminen ei täysin korvaa lajitoveria. Etenkin, jos kissa joutuu olemaan työpäivät kotona yksin. Tosin jos siellä on koira kaverina, niin näistähän saattaa tulla hyvät ystävät. :)

Ja sitten kannattaa tosiaan lueskella ja opiskella vähän kissojen ruokintaan liittyen, tää on se asia jota toitotan kaikille ehkä vähän liiankin kanssa. :D Tämän linkin jos jaksaa käydä läpi ajatuksen kanssa, olet yhtäaikaa hämmästynyt, ällööntynyt ja tunnet itsesi jälkeenpäin erittäin viisaaksi.

Johannna kirjoitti:

siis että ne pennut ois sen vähintään 12-viikkoa, madotettu ja edes kertaalleen rokotettu

Ahhah, luin ensin "kertaalleen ruokittu" ja sekunnin sadasosan ehdin miettiä, tarkoittaakohan tää jotain purkkiruokaan totuttamista vai mitä

Meillä on hieman huoltamurhetta tuon nuoremman kissan kanssa. Tässä yksi päivä hoksattiin, että neiti on raapinu korvien takaa kaikki karvat pois, nahka vaan paistaa. Ja se iho on raavittu ruvelle. Molempien korvien takana sellasia pieniä rupia, kun kissa rapsuttaa ihon rikki. Ensimmäiseksi tulee mieleen allergia, en vaan oikein tiedä kuinka sitä lähtisi ratkomaan. Kissa tulee mukaan toisen kissamme kastraatioreissulle (kyllä, kastraatio. Meillä PITI olla kaksi tyttö kissaa, kunnes nuoremman kiiman aikaan kävi ilmi, että kappas Milli onkin Mauri...), jotta eläinlääkäri saa katsoa senkin. Täytyy varmaan ensitöiks marssia eläinkauppaan ja kysellä ruokavaihtoehtoja allergisoiville kissoille.
Hirveän huono omatunto, että vasta nyt tällainen huomattii. Tuolla on niin pitkä turkki, että ympärillä olevat karvat on hyvin peittäneet nämä kohdat.

^^ Oishan sekin tietty toivottavaa, että sitä pentua ois ruokittu.

^ Syökö kisu paljon nappuloita? Mikäli kyllä, niin mä lähtisin ensin kokeilemaan sellaista, että nappula kokonaan pois ja tilalle jotain kunnon lihasapuskaa.

Kiitos kaikille vastanneille! Monet asiat mietityttää. Kahta kissaa en mielellään ottaisi (jos edes otan kissan) niin riittääkö koiran ja minun seura. Asun kerrostalossa niin ulkoilu mahdollisuutta kissalla ei olisi paitsi voinn sitä tietenkin valjaissa ulkoiluttaa. Vierestä löytyy metsäkin.

Suurin miinuspuoli on se että moni rakas ihminen on allerginen kissoille. Molemmat minun veljet ja paras kaveri...

^^ Syö pääosin nappulaa. Yhdessä vaiheessa yritettiin ruokkia täysin raa'alla muttei suostunu koskeenkaan. Seurauksena laihtui tosi paljon, joten oli pakko ottaa nappula takasin. Eri lihoja on testattu mutta mikään ei maistu :/

^Johannna meinas varmaan lähinnä teollista märkäruokaa, viljatonta, suurella lihapitoisuudella. Puhdas raakaruokinta on riski siinäkin, että siihen tarvii olla tosissaan perehtynyt, jotta kissa saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

^ Meillä olis periaatteessa ihan passeli siirtää kissatkin raa'alle kun koiratkin sillä olleet. Mutta koitetaan nyt ensikädessä vaan eliminoida nuo raksut täysin pois. Tuskinpa tuo pilalle menee, jos muutamia päiviä on ilman välttämättömiä ravintoaineita (nyt illalla ahmas hyvällä halulla raakaa kalkkunaa). Täytyy käydä eläinkaupassa katselemassa vaihtoehtoja märkäruuista hetimiten.

^Lassella hilseili aika paljon turkki aikoinaan kun oli edellisessä kodissa ja alkujaan mulla ja eksällä ollessa syönyt ihan perus whiskas yms. sapuskaa. Nyt toi syö märkäruokana Applawsin purkkeja! Noita voin kyl lämpimästä suositella. Nappulana meillä menee tällähetkellä RC sterilised 7+ -ruoka, mutta tuon vaihtamista oon miettiny. Profinen raksuja toi söi ennen tota, mutta ei toiselle kissalle maistunut ollenkaan - tämä kissa nyt kyllä asuukin vanhemmilla.

Birdie kirjoitti:

Kiitos kaikille vastanneille! Monet asiat mietityttää. Kahta kissaa en mielellään ottaisi (jos edes otan kissan) niin riittääkö koiran ja minun seura. Asun kerrostalossa niin ulkoilu mahdollisuutta kissalla ei olisi paitsi voinn sitä tietenkin valjaissa ulkoiluttaa. Vierestä löytyy metsäkin.

Suurin miinuspuoli on se että moni rakas ihminen on allerginen kissoille. Molemmat minun veljet ja paras kaveri...

Varmasti riittää :) Kissat on aikalailla yksineläjiä (verrattuna koiraan) ja jos leluilla leikkii ja kissalla on raapimapuu niin varmasti se on tyytyväinen. Pentu-iässä kissa on tosin hieman aktiivisempi, mutta se tasoittuu aika pian (ellei ole aktiivinen rotukissa). Eka kissa meillä oli iha yksin ja hyvin pärjäsi.

Mun isosisko on kans kissoille allerginen ja se rajoittaa hieman kyläilyä, muttei ole koskaan ollut ongelma. Hän on myös muutaman kerran käynyt kissoja ruokkimassa ja vakiruokkija (mutsi) ei oo ollu saatavilla :D

Taas vähän kuvaspämmäystä.

Erja Andersson otti kauniita pihakuvia kauniista Sulhosta.





Ja mä itse kuvailin, kun käytiin Sulhon kanssa tutustumassa Topi-poikaan.

Sulho oli ensin hienon varovaisesti kiinnostunut pienestä tuttavuudesta (mehän ei olla muita kissoja nähty), mutta Topin rohkaistuttua säikähti tätä ja lopptuloksena mielipide oli tämä, kun tuli turhan lähelle

^ Onko tää pilkullinen tuttavuus sattumoisin ocicat? Söpö se ainakin on, ja Sulhokin on ihana

muoks. Piti vielä kysyä, että oliko teillä joku syy mennä Sulhon kanssa kissan luokse kyläilemään? Ihan uteliaisuudesta vaan kyselen, kun kissat (urokset etenkään) yleisestiottaen ei tule toimeen vieraan lauman kissojen kanssa. Ja kissoja kun ei ole koirien lailla tapana sosiaalistaakaan, niin toi kyläily kuulosti omaan korvaan jotenkin hassulta Omiani en uskaltaisi viedä vieraaseen kissataloon (tai ottaa yhtäkään vierasta kissaa meille hoitoon), kun nämä kyllä laumana vieroksuisivat ulkopuolista. Alkuun oli hankaluuksia jo ihan Louisan sopeuttamisessa osaksi Bessin ja Daisyn laumaa, mutta hyväksyttiinhän se lopulta pitkin hampain

Juuh, Topi on ocicat. Hänestä pitäisi kasvaa hieno jalostuskolli.

Lähtiköhän tuo kyläilyajatus ihan siitä, kun Topi-vauva kuulemma selvästi kaipaisi painimiskaveria. Sehän on tosiaan vielä ihan vauva eikä tuo Sulhokaan vielä mikään aikuinen katti ole, leikattukin vielä. Mä olin puolestani enemmän utelias, suhtautuuko Sulho yhtä mukavasti vieraaseen kissaan kuin uusiin koiriin eli osaa olla kynsimättä sokiaksi jokaista. Kyllä mä olin varautunut siihen, että ei hommasta mitään tule, mutta enemmän hyväntahtoista uteliaisuutta noilla oli molemmilla pääasiassa. Tarkoitus tosiaan oli, että käytäisini säännöllisesti kylässä, kun Topi on vielä pieni, mutta teoriatasolle on tainnut jäädä tuo.

Mä oon saanut sen kuvan, että se vähän riippuu rodustakin, kuinka helposti kissat ottavat muita laumaansa. Nuo Ocicatit ovat kai melko suopeita - tai ainakin suopeampia kuin perusmaatiainen.

On muuten ihanaa, kun Sulho pysyttelee omalla pihalla edelleen niin kiltisti. Meillä on aidat ympärillä, joten ne ovat ilmeisesti jonkin verran rajanneet liikkumisaluetta, mutta on se myös tapeeksi arka pysyäkseen. Kiireettöminä päivinä on saanut olla tuntitolkulla pihalla, vaikka itse istuskelisin sisällä. Saa nähdä, toimiiko näin helposti tämä meidän ulkoilu ikuisesti vai pitääkö ruveta keksimään "vaikeampia" ratkaisuja.

Haettiin kaverille Tukholmasta tällainen veijari tuossa vajaa kuukausi sitten :



Aivan ihana poju, ja mikäli kaikki menee hyvin, tulee olemaan jossain vaiheessa seuraavan pentueeni isukki!

^ Hää on aivan mahtavan näkönen tyyppi! Jos mä joskus kissan otan, ni se vois olla just tommonen. Noi korvat tekee siittä jotenki niin 'epänormaalin' kissan

^ Joo, hää on ihan mahtava tyyppi muutenkin, en ole koskaan nähnyt noin rohkeaa ja sosiaalista kissaa, vaikka siamilaisia olenkin harrastanut jo vuosikaudet. Se vaan painelee menemään, tunkee syliin, huutaa, kehrää, puskee ja kun näki kaverin tosi ison valkkarin, kun päästiin kotiin, ei osannut pelätä koiraa ollenkaan, rääkäisi vain ja vetaisi piikkitassulla kuonoon.

Olen vähän miettinyt, että onkohan siinä jotain vikaa, kun ei tosiaan osaa pelätä yhtään mitään ja on tollanen täysi... säheltäjä.

Mä niiin toivon, että ne voi sitten yhdistää sen mun naaraan kanssa! Sekin kun on syssi (seychellien lyhytkarva siis, eli valkolaikku siamilainen tuttavallisemmin), ja syssit on niin kauniita.

Ei siis niinku pahalla mutta tää Johannnan kissatapaus näyttää vähän tältä

Minä en oo koskaan omistanu kissaa, oon tykänny niistä, olin pitkään allerginen niille mutta oireet katosi ja nyt asunkin miehen kanssa jolla on tällainen normi musta maatiaiskissa Rontti.





Ihan hirveän ihana tapaus, tykkään kauheasti sen persoonasta, se on utelias ja rohkea eikä yhtään arkaile ihmisiä tai koiraakaan. Lähinnä se ei vain jaksa koiraa ja sitä veeituttaa kun Mindi aina riehaantuu liikaa ja sit kävelee pois paikalta

Mutta nyt ongelmaksi saattaa muodostua kissan pissiminen sänkyyn (tänään eka kerran), se on joskus aiemmin pissiny lähinnä vaatteiden päälle jossain sohvan päällä kun on mies jättäny kasaan. Sitten yritin tietty googlailla mitä syitä asiaan vois olla. Kissa on leikattu kolli ja syö pääasiassa märkäruokaa, eikä sillä oo ongelmia pissiä myöskään laatikkoon joka putsataan päivittäin (ja aina siellä on niitä pissikökkäreitä).
Ainoa mitä mietin että se stressaa mun ja koiran tänne muuttoa, onhan se tosi iso muutos. Ja koska koira ei oo yhtään tottunu kissoihin piti meidän rajata asunto makuuhuone/olohuonetupakeittiöeteinen ja jälkimmäisessä koira asustaa ja kissalla on kaikki makkarissa (kunnes koira on tottunu kissaan tarpeeksi) koiraportilla jossa on kissalle oma luukkunsa. Pitää huomenna suihkutella etikkaa varmaan petariin nyt ainakin ja antaa tuulettua ulkona sen hajun ettei ihmiselle haisis.

Kokemuksia? Neuvoja

^ Haha, joo, ei ole suotta yhtä munkaan kasvattia nimetty Gizmoksi.
Ja taitaapa eräs ulkolainen tyyppi kasvatella näitä myös nimellä Gremlings.

Ikävää tuollainen pissailu, ootteko kokeilleet feliway-haihdutinta?
Pissatulehdus saattaa myös aiheuttaa tuollaista vääriin paikkoihin pissailua, eikä kissa välttämättä oireile muilla tavoin.

^Ei olla kokeiltu, eilen siis vasta pissasi sänkyyn eka kertaa (kahdesti tosin..) niin ei sen enempää olla keretty miettiä asiaa. Pissatulehdustakin mä mietin mutta elämäntilanteen muutos on vain niin paljon todennäköisempi kun muutettiin tähän rapiat kaksi viikkoa sitten koiran kera. Mutta ei se pahitteeksi olisi heittää virtsanäytettä eläinlääkäriinkään. Pitää sanoa tuolle miehelle kun töistä tulee. Pitää sitä feliwaytakin hankkia (googlettelin illalla ja tuli vastaan kyllä tuotteena) :)