Koirat.com

Maakotka hyökkäs meän mummokoiran kimppuun. Mahtavan näkönen naama koiralla..
Ensinnä kävi mielessä menikö silmä, pää ihan veressä, mutta luultavasti silmä ihan kunnossa. Auki se silmänympärys tosin on.

^Voi ei Pystärinkö kimppuun kävi? Pienen olisi varmaan vienyt mukanaan Missä hyökkäys tapahtui?

^ Joo pystykorvan. Tuolla toisaalla eri foorumilla on selostusta ja kuvaki vääränrotusten ketjussa, hoksaat varmaan foorumin sanomattaki, ku käyt siellä kans

Mutta tosiaan, tässä ihan samaisessa kotikylässä, metsässä (täällä Lapin läänin alanurkilla asustellaan). Iskä lähti käyttään vanhinta ja keskimmäistä käppäilemässä ihan muuten vain, et saavat vähän käyttää nokkaa jne. Tuli sitten pimeä, koirat omilla teillä ja yhtäkkiä nuorempi (nää on siis äitee ja sen laps) rupes räyhäämään ihan täysillä, mut vanhemmasta ei kuulunu mitään ni pisti vähän ihmetyttämään. Koirat sitten löyty, sen verran näki että vanhemman ympärillä oli isohko 'verilammikko' lumessa. Kännykän lampulla oli iskä kattonu että mikä on homman nimi, näki nuoremman koiran kiiluvat silmät kauempana ja yhtäkkiä noussu tumma möykky pystyyn ja levittäny siivet. Lentoon se ei päässy, liekkö tuli raanakko, ku nuorempi tosiaan kaiken järjen mukaan käyny sen kimppuun ihan armotta (jo siitä rähinästä päätellen), kun se on ollu kynsillä kiinni toisen päässä/kaulassa. Huonomminki olis varmasti voinu käydä, ellei toinen koira olis ollu apuna. Mummelista kuulu kauemmas vaan semmonen jurina ja pihinä, eipä se mitään oikein voinu ite tehdä. Tosiaan toisen silmän ympärys on auki, päälaelta on karvat ajettu ku siellä on reikiä, kaulassa myös samoten..

^Kauheeta Kovasti paranemisia sinnepäin!

Kauhea tilanne INQQ:in mummokoiralla, toivottavasti toinen tulee kuntoon ja onneksi oli kaveri mukana!

Meille tulee tänään keittiö Sitten kunhan saadaan sähkäri tänne tekemään loput sähkötyöt niin päästään muuttamaan Mä en voi uskoa että ollaan jo siinä pisteessä... Surrealistista.
Ja vajaa puolisentoista viikkoa niin pentu jo tepastelee taloon. Tapahtuu paljon nyt näin lyhyellä aikavälillä.
Mä niin odotan että päästään muuttamaan, jostain syystä tämä meidän vanha mummonmökki on hirveän vaikea lämmittää tänä vuonna. No eihän me ehditäkkään koko ajan lisäillä puita takkaan, mutta nyt ei ole ollut edes kunnon pakkasia ja kuitenkin meillä on 14 astetta sisällä, vaikka siis poltetaan yksi pesällinen aamulla ja kolme illalla, niin että varaava takka on koko ajan lämmin. Lisäksi on alkanut proput poksahtelemaan, tänään aamulla viimeksi kun laitoin keittiön lampun päälle. Alkaa pikkuhiljaa mitta täyttymään..
No, laitettiin aikarajaksi avokin kanssa ensi torstai, silloin viimeistään muutetaan! Niin ehtii saada myös paikat kuntoon ja pentuturvalliseksi ennen kuin lähdetään hakemaan sitä lauantaina.

Tuosta hakupäivästä tulikin mieleen... Ollaan siis alkuperäisen suunitelman mukaan suunitelleet niin, että haetaan se lauantai illalla, kun itse olen töissä neljään asti. Eli oltaisiin kasvattajalla joskus 18-19 aikaan ja sielä varmasti vierähtää tunti jos parikin, ja kotimatkassa sitten menee se pari tuntia, oltaisiin kotona vasta joskus 23-aikaan... Kannattaako suosiolla jättää pennun haku sunnuntaille, että on sitten aikaa tutustua pentuun kunnolla ja nuo koiratkin saavat treffata valoisaan aikaan? En usko että sillä nyt hirveästi on noille väliä, ja pentukin varmaan on niin väsynyt matkan jälkeen että menee ensijännityksen jälkeen nukkumaan, mutta miten te tekisitte?

Täältäkin kovasti paranemisia Inqq:n koiralle. Onni onnettomuudessa, että oli toinen koira mukana puolustamassa. Kyllä tuommoinen aina vaan vetää hiljaseksi, ku itekki paljo tuon koiruuden kanssa kotimaisemissa mettässä lenkkeilen, ja ihan kunnolla korvessa, missä myös monenlaisia mettän elukoita liikkuu. Hyvä muistutus taas, että pitää jaksaa seurata sielläki mettässä, että missä se koira menee, eikä laskee liian kauaksi.

Huomenta taloon!

Karvakamulle onnittelut suloisesta pennusta !
Karvakamun valokuvia olen muuten henkilökohtaisesti kaipaillut tuonne luontokuvat -palstalle; jostain syystä niissä on ollut sykähdyttävä henki ja fiilis: kuin olisin tuntenut iholla asti kuvissa vallitsevat sääolosuhteet, tuoksut jne. Kiitos niistä elämyksistä!

Onnittelut muillekin pentujen kaitsijoille !

Inqqn mummokoiralle pikaista toipumista. Olipa hurja tapaus!

^ Voi apua, onpa ihanasti sanottu! (Tuli ihan kyynel silmään tuommoisesta kohteliaisuudesta!) Vasta muuten ittekseni harmittelin, että ei ole päässyt nyt kulkemaan semmoisissa paikoissa, että muutakin olisi tehnyt mieli kuvata kuin koiraa. Vaan jospa tässä taas alkaisi inspiraatiota tulemaan kun luntakin on maahan saatu :)

Huh kun pelottavasti Inqq:n mummokoiralle käynyt! Onneksi on ollut tomera kaveri mukana auttamassa, toivottavasti koira paranee haavoistaan eikä traumojakaan jäisi.

Mepäs taidetaan lähtä tyttöjen kanssa tekeen tän talven ekat lumityöt! Voisi ehkäpä samalla siirtää ruohonleikkurin varastoon kun kolan sieltä nappaa...

Kuinkas paljon täällä muut ottaa parempaa puoliskoaan/muuta perhettä huomioon koiran rotua valittaessa?

Toki riippuu varmasti paljon siitäkin, tuleeko koira yksin itselle, vai tasapuolisesti koko perheelle, mutta kuitenkin.. Meillä mies nimittäin yllätti mut eilen, istuttiin illalla saunassa, kun tämä yhtä-äkkiä töksäyttää, että "mää muuten haluaisin, että se meidän seuraava koira ois..." Tuli herralta tosiaan ku apteekin hyllyltä. Eipä sillä, mää oon tivannu sitä siltä vaikka kuis moneen otteeseen, ja tähän asti oon aina saanu vastaukseksi et "ihan sama, päätä sää" jne. No mulla oliki jo monta vaihtoehtoa, ja olin jo kasvattajille laitellu viestiäki ja muuta. Ja sitte tää miehen ehdottama rotu on jotain..ihan muuta. Ei periaatteessa ollenkaa huono, sopis varmasti sekin meille jne, mutta en vaan ollu jotenki itte osannu ajatella sitä ollenkaan. Mitä muut tekisitte vastaavassa tilateessa?

Kamala tuo Inqqn koiran tapaus! Paranemishalit sinne. Mun suurin painajainen on juuri tuo petolinnun hyökkäys koiran päälle, vaikka täällä seudulla se varmaan on aika epätodennäköistä.

Järkyttävä tilanne sattunu Inqq mummokoiralle. Nimun ollessa pentu meinasi pöllö tulla ottamaan mukaansa, kunnes huomasikin ettei ollutkaan kyseessä jänis vaan koira..

catteri Meillähän avo haluaisi metsästyskoiran, mutta mie en halua toista. Nyt kun olen tehnyt kompromissin kerran, odottaisin hänen suunnaltaan myös. Mutta nyt on päätetty rotu, jota avo ei tosin halua, mutta ostan sen sitten yksin ja senhän tiedän jo etukäteen että koiran koulutan kuitenkin itse. Eli toisinsanoen tässä toisen koiran kohdalla en avoa kuuntele ollenkaan tuolla asenteella ja "omanapa" tyylillä. Sen verran hänen mielipidettään kuuntelin että pystykorvainen koira on tulossa..
Voiko kysyä mikä rotu miehellä oli mielessä?
Jos ei kauheasti poikkea jo ajatelluista roduista ja on harkitsemisen arvoinen, niin tutustuminenhan voi olla hyväkin ajatus.. :)

Itseasiassa juurikin tein hyvinkin alustavan varauksen pentueesta!

^ Yksäröity tuosta rodusta, en kehtaa tänne alkaa mitään raamattua rustaamaan omista rotupohdinnoista, kun niitähän tunnetusti riittää..

Hiirikuume on noussut jo aivan uusiin sfääreihin. Saa nähdä jos jää joululahjojen jälkeen vielä sen verran rahaa että saisin akvaarion/terraarion hankittua :)

^^ Mullekin saa laittaa yksää! Kuitenki vasta toissapäivänä tuosta jutskailtiin niin olisi mukava kuulla. :)

Minulla on yksi rotu, josta en jousta ja se on afgaani, muista koirista sitten kyllä sovitaan ja mietitään sopivia meidän perheeseen. Tällä hetkellähän meillä ei ole gaania ja seuraava tulee osaomistukseen minulle oman äitini kanssa. Mies ei tuohon ajatukseen ole niin ihastunut, muistaa edellisen gaanin ajalta sen, miten aikaavievä moinen on, mutta minulle se on kuitenkin juuri se Koira. Ja kun tämä seuraava nyt kuitenkin tulee pääasiassa äitini luona asumaan niin eipä miehellä tai muilla perheenjäsenillä ole asiaan nokankoputtamista. Afgaani on siis myös minun vanhemmilleni ykkösrotu ja se ainoa, jota he ovat nyt edes harkinneet.

Meillä tuo porokoira oli kompromissiratkaisu, ei kenenkään ykkösunelma, mutta siihen tilanteeseen ja nyttemmin meidän perheeseen osottautunut täydelliseksi, silti tämä jäänee ainoaksi porkkikseksemme.

Omaan talouteen tulevaa seuraavaa koiraa ollaan mietitty ja aika vahvasti näyttää siltä, että meille tullee muutaman vuoden päästä sheltti. Rotuun ovat mieltyneet liki kaikki lapset ja se olisikin tulossa aika paljon noiden kahden keskimmäisen koiraksi (tulevat olemaan silloin noin 12 ja 10). Kyllä mielestäni rotuvalintaan pitää vaikuttaa nimenomaan sen, kenen koira on kyseessä ja soveltuvuus perheesseen ylipäänsä. Jos mieheni haluaisi sellaisen koiran, josta minä en erikoisemmin piittaa, vaikkapa jonkun noutajan niin kyllä hän saisi siitä pääasiallisesti kouluttaa ja harjoittaa aivan kuten minä olen sitoutumassa siihen afgaanin turkkiin.

Yksi ehdoton vaatimus koiralle on ja se on tietysti , että koiran tulisi olla luonteeltaan sellainen ettei se ole varsinaisesti mikään yhden ihmisen koira vaan kaikki perheenjäsenet voivat sitä vaikka vääntää solmuun jos tarpeeseen tulee. (Oikeasti kyllä osaltani tiedän, että jos mies yllättäisi ja toisi kotiin vaikkapa kultaisennoutajan pennun, en olisi ajatuksesta alkuun kovinkaan ihastunut. Mutta kumminkin koira ihan varmasti veisi sydämeni ja se olisi minulle loppujen lopuksi ihan yhtä rakas kuin itsekin valitut koirat.) Kun minulla on tuo gaani, josta en ole valmis tinkimään niin eipä minulla olisi mitään oikeutta vastustaa, jos mies niinikään haluaisi päättää jonkun koiran rodun. Lasten vaatimuksiin nähden puolestaan minulla ja miehellä sen sijaan on isompi päätösvalta niin pitkään, kun nuo asuvat kotona.

JES, tuli kyllä paras kirje postissa pitkään aikaan, vesilaskun hyvityslasku, 240€! Tuli kyllä parhaaseen mahdolliseen aikaan :)

Kannatti olla säästeliäs veden käytössä

catteri kirjoitti:

Kuinkas paljon täällä muut ottaa parempaa puoliskoaan/muuta perhettä huomioon koiran rotua valittaessa?

Sen verran hyvin otetaan täällä puolisko huomioon, ettei meille toista koiraa ole tällä hetkellä tulossa. Nyyh. Kyllä minä sen vielä pehmitän Rotujakin katsellaan kyllä kahdestaan, mut avokki ei kuitenkaan osallistu niin paljon koiran/koirien hoitoon, et sen mielipiteellä niin suunnaton merkitys olisi.

Inggun mummukoiralle parenemisia.

Sain tänään päivitettyä jopa blogia. Huhtikuussa pystytin sen ja tainnut muutama onnettoman raapustuksen kuvineen sinne saada. Treenamisen kannalta olis kyllä mahtava osata sitä hyödyntää, mut laiska mikä laiska.

Siivouspäivä tiedossa ja kelassa pitäis käydä. Pyh ja pah.

catteri kirjoitti:

Kuinkas paljon täällä muut ottaa parempaa puoliskoaan/muuta perhettä huomioon koiran rotua valittaessa?

No, mä lähinnä esittelen avokille rotuja että kui ois, ja hän sitte sanoo joo tai ei. Ei ole sillä lailla sen suuremmin koiraihmisiä vaikka koirista pitääkin ja myös lapsuudenkodissa on koiria, joten mitään sen spesifimpiä vaatimuksia tai toiveita ei ole tullut. Lähinnä koskien kokoa & ulkonäköä.

Mähän haaveilen ja noista isommista molosseista, ja vaikka on ollu puhetta että meille ei tuu yli kahta koiraa olemaan samaan aikaan, niin voisin sellasen kumminkin salakuljettaa sitte ku asutaan omakotitalossa maalla jne jne jne... xD

Eli kyllä mä siis otan avokin mielipiteet huomioon, se kun joutuu sitä ja kattelemaan ja koiranhoitoavunsaannintodennäköisyys kasvaa sitä mukaa mitä mieluisampi koira on kyseessä, näin ainakin oletan

catteri kirjoitti:

Kuinkas paljon täällä muut ottaa parempaa puoliskoaan/muuta perhettä huomioon koiran rotua valittaessa?

Notte tuli mulle kun olin avoliitossa. Etsin tuolloin toiseksi koiraksi harrastuskoiraa itselleni, ja koska sen itse myös maksoin, rotu oli minun päätettävissäni. Kuitenkin, kun seurustelimme, halusin ottaa myös miekkosen toiveet huomioon. Eli tein listan itseäni eniten miellyttävistä roduista ja lähdimme koiranäyttelyyn, jotta saatoin näyttää hänelle kaikki livenä. Oma ehdoton suosikkini oli tuolloin hollanninpaimenkoira, hyvänä kakkosena gronendael, mutta miehekkeen mielestä ne olivat liian isoja. Hän kyllä ilmaisi asian jotenkin "no, sinun koirasihan se sitten on, MUTTA.." eli ei mitään suoraa tyrmäystä. Avo kyllä esitti kaikki hyvät perusteet miksi koiran ei just nyt kannattaisi olla niin iso ja oikeassahan se oli. Sitä myötä kallistuin enemmän mudiin, ja lopulta mudi alkoi tuntua muutenkin kaikista omimmalta.

Sitä en tiedä miten meidän koiralaumalle olisi käynyt tulevaisuudessa - varmaan 4 koiraa - koska avon unelmana oli kaksi metsästyskoiraa, joku pystykorva (esim. suomenpystykorva) ja seisoja (esim. pienimünsterinseisoja). Häneltä löytyi vanhempien luota bretoni, jonka kanssa kävi ahkerasti metsällä.

catteri kirjoitti:

Kuinkas paljon täällä muut ottaa parempaa puoliskoaan/muuta perhettä huomioon koiran rotua valittaessa?

SanttuJ kirjoitti:

Sen verran hyvin otetaan täällä puolisko huomioon, ettei meille toista koiraa ole tällä hetkellä tulossa. Nyyh. Kyllä minä sen vielä pehmitän

Näin menee myös meillä, itku . Tai sitten kuulemma käy kun ollaan molemmat valmiita ja maksellaan asuntolainaa jne. Eli monen monen vuoden päästä, jos meikäläisen opinnot jatkuvat yhtä rivakkaan tahtiin..
Itse selaan jo ahkerasti rotuja noita aikoja odotellessa ja mieli muuttuu vähän väliä. Onneksi ollaan avon kanssa koiran tyypistä kuitenkin samalla linjalla - iso ja kuolaava sen pitää olla