Koirat.com

Mä en (omaksi ja ennen kaikkea miehen) onnekseni oo koskaan halunnu mitään muuta ku tämmösiä paijattavia eläimiä, kissat ja koirat siis. En oo koskaan oikeen ymmärtäny ihmisten viehtymystä akvaarioihin tai terraarioihin. Ei niitä voi ottaa syliin ja soffalle viereen kattoon telkkaa, siis ei kivaa!

Meillä vaan haaveillaan siitä toisesta koirasta, edelleen. Saas nähä, jos oikeen menee kaikki asiat mallikkaasti, niin EHKÄ kesällä sitten vois olla otollinen aika pennulle. Tietäisin tasan tarkkaan, mistä yhdistelmästä mä tulevan hauvavauvan haluaisin, mutta en uskalla ottaa pienintäkään yhteyttä kasvattajaan, etten vaan joudu perumaan, jos ei asiat mun tuurilla menekkään ihan niinku elokuvissa.

monna, mä luulen että siitä voisi tulla sanomista .
catteri, akvaario on parhaimmillaan sisutuselementti . Kauniisti ja ja harkiten sisustettu akvaario sopivine kaloineen on hyvin kaunis ja persoonallinen lisäys sisustukseen. Onhan niitä kaloja kiva seurailla, etenkin jos päättävät ruveta lisääntymään, mutta eivät ne varsinaisessa lemmikin virassa toimi kovin hyvin. Ne elävät ihan omaa elämäänsä siellä pöntössään.

Vanis kirjoitti:

Tuleva akvaariokin aiheuttaa närää, koska avo pelkää vesivahinkoa

Eiks tota varten oo kotivakuutus?

Hajosin tolle Rorysin "mikä tätä palstaa vaivaa"-jutulle Ihana!

Enää kaksi yötä niin mun venäjänvinttipimeenä saapuu kotiin!

^On toki, ja meillä on kaiken lisäksi hyvin kattava vakuutus pienellä omavastuulla, mutta koskaanhan ei voi liian varoivainen . Akvaariot pitäisi kuulemma kieltää yksityiasunnoista kokonaan, tai sitten niiden pito pitäisi sallia ainoastaan tiloissa joissa on lattiakaivo. Tuossa asiassa tuo kyllä tulee isäänsä, valitettavasti.

Kukkuu !

Tänään on niin hyvä mieli. Morkkistelin eilen ihan rauhassa ja nyt tuntuu, että sain pahan olon pois. Ulkona on +16 astetta lämmintä ja aurinko helottaa kuin viimeistä päivää, tuntuu ihan kuin kesä olisi Käytiin Notten kanssa reilu parin tunnin lenkki ja nautiskeltiin. Oli jotenkin tosi villiä kävellä t-paidassa näin helmikuussa, ihana yllätys. Linnut laulavat, puput ja ketut juoksentelevat, kasvit nostelevat varsiaan. Niin kaunista ja rauhallista. Välillä istuskeltiin vain nummella ja otettiin aurinkoa. Notte meinasi jopa läkähtyä, sillä on aika muhkeaksi kasvanut tuo karva. Nyt ihan rätti koko piski.

Siitä on muuten kasvamassa jo aikuinen Lassie. Edestäpäin tuli vapaana juoksenteleva koira, ja Notte oli myös vapaana. Sain yhdellä käskyllä pysäytettyä Notten siihen paikkaan seisaalteen ja toiselle kutsulla tulemaan luokse. Ja piskihän totteli ! Ja jatkettiin matkaa toiseen suuntaan. Olin kyllä että

Mä en kyllä ihan hirveästi avolta kysele mun eläinhankintoja. Tyttö halusi 4-vuotis syntymäpäivälahjaksi pupun, ostin sille korvikkeeksi kaksi rottaa, kun Piinahan ois tehnyt jupujussista lounaan oitis. Tästä ilmoitin avolle aiempana päivänä kun rotat saapuivat.
tyttö halusi hamsterin joululahjaksi, tokihan tuommoinen pieni ihana on saatava. Avo ei aluksi ollut samaa mieltä, mutta kun me tytön kanssa päätettiin, niin ei sillä oikeen ollut sanomista, lompakkoa vaan auki
En mä kyllä mitään koiraa menisi ottamaan ilman avon suostumusta, mutta ei sen tarvitse noista rotista tai hamsterista huolehtia, kun minä hoidan ne niin en mä tajua mitä sanomista niihin ois voinut olla

^ Mä en kysynyt lupaa tuolle toiselle koiralle enkä sille kolmannelle, joka tulee parin vuoden päästä. Ilmoitin vain ja mies onkin todennut että luottaa mun harkintakykyyn näissä koira-asioissa. Vaikka tuon toisen koiran kohdalla on myöntänyt olleensa ensin hyvinkin jännittynyt että mitä hittoa tästä oikein tulee. Samoin nuo pikkukoiran pentussuunnitelmat päätin ilman miehen erillistä hyväksyntää, koska kyseessä on kuitenkin vain väliaikainen juttu. No, sitä venakkoa hän ei halua mutta se on ihan ymmärrettävää, pian meillä olisi kuitenkin kolme isoa koiraa ja siihen päälle vielä pikkukoiran käsiin jääneet pennut

Ei sillä varmaan esim. sitä siiltä vastaan olisi jos meillä olisi tilaa. Tuo tila on se suurin juttu ja kyllä minäkin sitä toki ajattelen.

Mä kyllä kyselen luvat kaikkeen, mitä hankitaan, kun haluan, että yhdessä niitä sitten hoidetaan ja vastataankin. Ihmeen kivasti tuo tosin on kaikkeen taipunut. Ensimmäistä kissan hankintaa tuo oli vastaan, ei kuulemma ollut yhtään kissaihminen. Noh, kissa tuli. Pari vuotta myöhemmin oli jo ihan loogista ottaa sille kaveri, että olisi seuraa. Koiran hankintaan puhuminen oli jo aika helppoa, mieskin on aina pitänyt koirista. Toista koiraa varten tarvittiin vain pienoinen väsytys taktiikka, että siinähän se kaksi menee kuin yksikin ja sitä rataa.

Mutta apua. Mies on nimittäin kääntänyt nämä mun käyttämät taktiikat nyt vähän mua vastaan, ja vonkuu puoli tosissaan meille kolmatta kissaa. Siis ihan rotukissaa, ei mitään maatiaista. Sillä ihanalla verukkeella, että siinähän se kolmas menee kun kaksikin. Saas nähä, on ahkerasti vihjaillut tulevista kolmekymppisistään, että sillon ois lahja paikallaan..

Mä kyllä hyväksytän kaikki eläinhankinnat avokilla, ihan vaan sikskin, että niin mäkin toivoisin sen tekevän. ..tosin, kissan hankkimisesta vois tulla aika vääntö koska avokki ei pidä kissoista, mutta eipä tarvi tuollakaan vaivata päätään, kun olen kissoille allerginen. Ja siis mullahan varmaan olis ollu kissa jo ennen mitään muita lemmikkejä, mutta toi pirun allergia

Akvaario olis ja hankintalistalla, ja rottia mulla olis varmaan vieläkin ellen olis niillekin allergisoitunut. Tosin avokki kyl komppailis catteria mitä noihin tulee, ne on vaan tylsiä tauluja mitä pitää hoitaa

Ehkä seuraava suuri askel olis saada tuon pää käännettyä, että kyllä yhessä huushollissa voi olla kolme koiraa yhellä kertaa...

Minä en kyllä kanssa ikinä ottais mitään eläintä ilman miehen lupaa. Exältäkin kinusin vuoden lupaa ottaa koiraa, mutta tulikin kaks kissaa ja sitten myöhemmin vielä se koira. Kuitenkin kun asutaan yhdessä saman katon alla joka on molempien koti niin en kyllä itse innostuisi jos joskus kotiin tullessa jossain nurkassa oliskin käärme ja sen asumus tai mikä tahansa eläin, joka on otettu ilman "lupaa."

Mun pitäis siivota, mutta tässä mää oon koneella istunu ja syöny sipsejä ja selannu TAAS sen miljoona koirarotua eikä yksikään tunnu omalta. Olin jo niiin varma siitä isovilliksestä, mutta on se turkki kuitenkin vielä tässä elämän tilanteessa turhan vaativa pitää kunnossa kun näyttelytkin kiinnostaisi seuraavan koiran kanssa. Ja ei todellakaan ole pentua edelleenkään tulossa vähään aikaan, mutta olisi kiva tutustua rotuun ja kasvattajiin ajoissa.

Tai sitten toi mun tyyppi vie tosissaan mun sydämen mennessään ja ei aikaakaan kun mulla on Luna + miehen 5 koiraa hoidettavana

Pehmennetään nyt hieman, en minäkään ilman lupaa ota ja toki kuuntelen kumppanin mielipiteet ja toiveet. Mutta esim. koirien rotuihin hän ei kyllä voi vaikuttaa mitenkään, koska mulle ne pääasiassa tulee. Kolmannen koiran varasin ilman sen kummempaa "lupaa" koska tiedän että sellainen meille mahtuu ja minä sellaisen todella "tarvitsen". Tiedän myös mitkä miehen mielestä ovat ne rajat eläimille tässä kämpässä. Meillä koirat ovat muutenkin 95% mun vastuulla, mies osallistuu hoitoon kun minä en ehdi tai pysty.

Siilin voisin huoletta hommata jos olisi vaikka yksi huone enemmän tässä asunnossa.

Ei mua kyllä haittaisi yhtään jos avo tulisi joku päivä kotiin jonkun kärmeksen tai muun öttiäisen kanssa, jos se sen hoitaisi kerran itse.

Niii, kyllä se oma rotu sieltä vielä löytyy. Mä olin kanssa jo yhdessä vaiheessa hyvinkin "ahdistunut", kun tuntui ettei semmosta mua ja miestä miellyttävää rotua vaan oo olemassakaan. Epäilin jo, että mulla ittellä on kriteerit liika korkeella, kun mikään ei vaan tuntunu tarpeeksi omalta. Mutta, nyt, ainakin 99% varmasti uskon, että se meidän The Rotu on löytynyt. Kannatti olla sinnikäs ja vaan ottaa tarpeeksi perusteellisesti selvää. Vielä kun löytyisi se The Talo, voisi olla tyytyväinen ja huokaista helpotuksesta.

^ Onko tää nyt se avon toive, vai onko muuttunut matkalla? :)

^Yksärillä avauduttu aiheesta.:D

Kyllä mäkin meillä kyselen miehen mielipidettä niin lemmikki kuin muihinkin isompiin hankintoihin. Eipä tuolla paljoa mitään vastaan ole ja jos onkin, niin hyvin se on aina saatu puhuttua ympäri. Koirienkin kanssa höpöttäminen, kuvien näyttely sekä pieni lahjonta on pettämätön yhdistelmä.

Minen kestä. Avo uhkaili hankkivansa meille mäyräkoiran pennelin. Yhdellä tutulla kasvattajalla on syntynyt pentue ja avo on näkemässä tätä kasvattajaa viikonloppuna. Avo kysyi multa tänään, että mitä jos se tulisi reissusta kotiin pienen mäykynpennun kera (ovat juuri luovutusiässä). Piti ihan käydä tarkistamassa kasvattajan kotisivuilta kaikkien pentujen olevan varattuja, ettei avo voi vaan tehdä "heräteostosta" viikonloppuna.

Juuri kun olen saanut itseäni psyykattua siihen, ettei meille tule pissatassuja vielä ainakaan pariin vuoteen, niin nyt tuo yksi on höpötellyt jo pari päivää pennun hankkimisesta. Toivottavasti avo ei ole tosissaan, koska se on meistä se, joka on aiemminkin toiminut jarruna mun hulluissa koirasuunnitelmissa. Nyt se raukka on mennyt itse sekaisin.

Tequilahöyryinen-late-nite-kuks.

Miten mä voin jo tässä iässä olla näin pirun vanha etten mä jaksa enää mitään. Kävin pitkästä aikaa opiskelijajärjestön kekkereissä jotka alkoivat viideltä ja olisivat jatkuneet niin kauan kuin yksi tämän kaupungin kauheimmista lihatiskeistä on auki, mutta mä olin jo joskus kympiltä ihan valmis nukkumaan.

Ja siis toi baarideittailu on sellainen mitä mä en vaan kertakaikkiaan handlaa, millaisessa mielentilassa pitäis olla että lähtee himaan jonkun jampan kanssa joka kysyy tiskilllä että "ootko kauanki jonottanu täs ". Muutan ihan just Siperiaan.

Kukkuuta. Heräsin puol 7, muistelin, että pojalla rokotuksia tänään, kun oli keskiviikkona neuvolassa puhe perjantaista.. Noh, kyse olikin ensi viikosta, onneksi en kerinnyt kotoa lähtemään Voi luoja, miten minä muistan aina nuo päivät väärin.
No, ei sentään tarvinnut poika herätellä, heräs itse samaan aikaan.

Eilen tein lumitöitä pihalla. Sain otettua rappusia ja tasoja. Tänään pitäisi yrittää saada hakattua tuo jääkerros oven edessä olevalta "käytävältä".

Nuista siileistä, mieshän oli alussa innoissaan tuosta meidänkin siilistä, nykyään edes muista sitä (muutakun yöllä, jolloin kolistelee mukavasti).
Ne on aika tylisä elukoita, eli en toisaalta ihmettele kun kodinvaihtajia paljon ollut.

On tuo mielenkiintoinen, mutta tosiaan kun yöeläin, yöllä liikkuu, päivällä näkee jos itse ottaa pois. Iso homma tuossa hoitamisessa muuten on, mutta seuraa niistä ole. Voisin verrata käärmeisiin ja hämähäkkeihin
Rotista ja muista jyrsijöistä huomattavasti enemmän seuraa, siilissä enemmän hoitoa. Mm. kynnet leikata (jos ei ole mitään kuluttavaa pintaa, eikä se kynsien leikkuu ihan yksinkertaisin homma ole, vaikka siili olisikin ns."tottunut" siihen), päivittäinen asumuksen siivous, eivät ole mitään sisäsiistejä, seurailla tarkasti piikkejä, ihoa, silmiä, ulostetta, muistaa vitamiinit ja monipuolinen ruokavalio (raksut aina ja hyönteisiä suurimmaksi osaksi, mutta myös muuta tuoreruokaa).
Samassa huoneessa ei kannata siilin kanssa nukkua, ei muuten pysty nukkumaan tai jos on yhtään huono uninen, ei siili ole suositeltava otus, koska se kolina kuuluu, vaikka siili asuisi toisessa huoneessa
Mutta muuten nuo ihan sulosia ja veikeitä otuksia, mutta ei varmaankaan tämän jälkeen enää tule. Työkaverikin kävi kolme päivää sitten (jolta siili siis on), kiitteli kun otettiin ja sanoi suoraan ,että 350€ meni hukkaan, koska ei arvannut, että nuin "tylsä" ja työläs otus
No, on tuo "seurallisempi" kuin hämähäkki tai skorppari

Nää on vaan näitä minun kokemuksia tästä yhdestä, mutta tuskin se erilainen on muillakaan.

Notte kirjoitti:

Tänään on niin hyvä mieli. Morkkistelin eilen ihan rauhassa ja nyt tuntuu, että sain pahan olon pois. Ulkona on +16 astetta lämmintä ja aurinko helottaa kuin viimeistä päivää, tuntuu ihan kuin kesä olisi

Neeeej! Kuulostaa ihanalta. Mä tosin olen optimistinen, että se kevät on täälläkin alkanut. Ei ollut aamulla pakkasta, vaikka oli luvattu.