Koirat.com

naukunen kirjoitti:

Ja siis toi baarideittailu on sellainen mitä mä en vaan kertakaikkiaan handlaa, millaisessa mielentilassa pitäis olla että lähtee himaan jonkun jampan kanssa joka kysyy tiskilllä että "ootko kauanki jonottanu täs ".

Samassa mielentilassa pitänee olla, kun humalainen teekkari tulee kysymään tiskillä "Moi, saanko tarjota juoman? Todennäkösyyksien mukaan sä lähdet mun mukaan illan päätteksi, jos tarjoan sulle."

^ Kyllä toi nyt jo uppoais paljon paremmin! Röyhkeys ja itsevarmuus on muutenkin paljon kivempaa kuin sellainen kiusaantunut small talk josta paistaa takaseinään asti ettei ole mitään hajua mitä ollaan tekemässä. Mut eipä tarvi mennä taas hetkeen...

Mä oon ollu melkein ihan ahkerakin,. Olen taas siivonuut, niinkun joka ikinen päivä Mutta tänään minä opettelinkin ihan itse ilman minkäänmoista käyttöohjekirjaa käyttämään mun vesipesuimuria! Pesin sohvan ja muutaman maton. Kyllä tuli hiki.

Huomenna aamusta mä menen hakemaan mun pikkumiehen! Sori, oli pakko hehkuttaa

^ Ihanaa, laita sitten paljon kuvia!

Mä kävin ostamassa vähän kuohuvaa työharjoittelupaikan kunniaksi. Sit jos illalla tekisi pizzaa. Kävin myös ostamassa pikkufifille näyttelyhäkin ja eläinkaupan myyjällä oli pieni pentu jota mun koira sai leikittää, awww.

Tänään lähti käyntiin pieni pohdinta, että mitä jos minä menisin töihin ja mies tulisi lasten kanssa kotiin "äitiyslomalle". Meillä kyllä kohenisi taloudellinen tilanne, mutta mun piti seuraavaksi opiskella. Ja sopivan työpaikan löytäminen on varmaan täysi mahdottomuus ennen opiskeluja
Saattaisin kyllä jo kaivata työelämää vähäsen.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta?

Mulla on kyllä sitten vielä pieni luottamuspula; pelkään että mies pelaisi tietokoneella päivät pitkät ja syöttäisi lapset siinä sivussa, ei siivoaisi ollenkaan, eikä tekisi ruokaa. Ne varmaan jäisi mulle tehtäväksi työpäivän jälkeen, aina.

Rorys onnea työharjottelupaikasta!

FCI yäkkistäyäk, en varmaa kestä sellasta honkkelia kyömynokkaa! Samaa toivon ku Rorys, eli paljon kuvia! :D

Mulla olis tehtävänä tälle illalle kasvatustieteen kurssille joku analyysitehtävä. Kiinnostaa ku kilo skeidukkaa. Siksi ostinkin muutaman motivaatiobissen, jotta saan jutun luistamaan! :D Ei vaan kehtaa vielä avata, siispä ei voi vielä alottaa kirjottamistakaan!

Samalla tuli mietittyä, mitä mä tällä kaikella opiskelemallani teen? :D Opiskelen hirmuset määrät matematiikkaa, ja työelämässä tarviin tasan niitä tietoja, jotka opin jo lukiossa. Tää tällanen ajattelu nostaaki hirveästi opiskelumotivaatiota - "emmä tätä tarvii mihkään!"

^ Mun äiti opettaa matikkaa yläasteella, ja on nyt avon opiskeluaikana autellut välillä inssimatikan tehtävissä. Äidistä oikein näkee, miten se nauttii, kun on välillä vähän vaativampaa laskettavaa. Ehkä säkin pääset sitten opiskelujen jälkeen ilahduttamaan muita neuvoillasi.

Ja matikka Vielä joskus mäkin opiskelen sitä lisää. (terveisiä kielitieteestä...)

^ Toivottavasti tosiaan tulee sit ajoittain haasteitakin. Voihan sitä vaikka toisten matikanopejen kaa keksiä toisilleen jotain sikavaikeita pähkinöitä ratkaistavaksi :D

Olen suorastaan järkyttynyt että jotkut pitää matikasta Se oli yksi inhokki oppiaineissa ylä ja ala-asteella, kun ei mene päähän niin ei mene. Ärsyttävintä kaikista on se kun pakottamalla pakotettiin opettelemaan esim kertotaulut, ja vaikka niitä miten itkukurkussa pänttäsi niin ei vaan pysyny päässä. Jäi ikuiset traumat ja lasken nykyisin pienimmätkin laskut kännykällä:P Hätätapauksessa käytän sormia apuna jos ei ole kännykkä lähettyvillä

Sama oli historian kanssa, vuosiluvut ei jääny mieleen eikä pahemmin mikään muukaan. Ja äidinkieli. Luojan kiitos ei enää niitä ikinä.

^ Kai mää oon sit vähä outo.

Ainiin, tiedättekö sen Albert Einsteinin väläytyksen:"Älä huoli sinun vaikeuksistasi matematiikassa. Voin vakuuttaa, että minulla on suurempia." Musta toi on tosi hyvä :D

Ja jännä homma muuten, että nyt ei kiinnosta kouluhommat, mutta ei kyllä kiinnosta mikään muukaan. Vasta pari tuntia oon tehnyt lenkillelähtöäkin.

Mä kyllä tykkäsin matikasta, mutta päässälaskuissa oon silti ihan surkea. Ala-asteella meillä oli aina kokeen alussa päässälaskutehtäviä, kirjotin ne opettajan sanomat luvut aina koepaperiin, laskin allekkain ja pyyhin pois Vielä tänäkin päivänä jos joku sanois nopeaa että paljon on se ja se yhteensä, niin kyllä mulla ekana tulee paniikki et ei helkkari mitä se oikein tekee. Pitäs ehkä rasittaa aivoja sen suhteen enemmän, niin säästyis noilta noloilta tilanteilta.

Voi matematiikka. Yksi inhokkiaineistani.. Ala-asteella matematiikka menetteli ja saatoin jopa pitää laskutehtävistä. Kertotaulujen alkaessa sai melkein itkua vääntää kun eivät jääneet päähän.
Yläasteella sattui kohdalleni yksi koulun inhokkiopettajista. Matematiikan numero hipui minulla vitosen nurkilla.
Kerran opettaja otti minut puhutteluun erään tunnin jälkeen. Hän ihmetteli kovin arasteluani ja loppuajasta huusi, kuinka minun täytyisi istua aivan eturiviin luokassa ja kysyä joka ikinen kerta kun en jotain ymmärrä. Hän oli tietenkin huolissaan arvosanoistani. Kuinka ihmeessä kukaan siltä tohti mitään kysyä, koska vastaukseksi sai vaan ihmettelyä kun ei osaa.. Tuossa iässä olin kovin ujo. Itkuhan siinä sitte herkältä tytöltä pääsi.
Tämän episodin jälkeen en hänen matematiikantunneille mennyt vaan erityisopetukseen, jossa oli ihanan ymmärtäväisiä opettajia. He opastivat minulle sopivammalla tavalla ja heittivät väliin huumoriakin. Tehtävät olivat helpompia, mutta arvosanat paranivat huomattavasti kasiin.

Mulla meni välit matematiikkaan siinä vaiheessa, kun en osannut laskea enää avaruuslävistäjää saatika myöhemmin derivoida (muuta kuin laskimella). Muistan kyllä, kun ope toi sellaisia vedellä täytettäviä, läpinäkyviä muovisia neliöitä ja ympyröitä luokkaan ja yritti saada minut tajuamaan kolmiuloitteisuutta. Metsään meni. Mutta kertotaulut tulee vieläkin kuin apteekin hyllyltä. Mulla oli kotonakin kertotaulujuliste. Meidän ope muuten sanoi silloin, ettei saisi puhua matikasta. Matikka on kala, matematiikka oppiaine. Heh heh, noh, matemaatikkojen huumori on aina ollut hieman kuivaa (vastavitsiyritelmä).

Mä tykkäsin matikasta vielä hmm.. lukiossa. Tosin en tykännyt ensin opettajasta, jonka takia vaihdoin ryhmää. Sain opettajan, joka oli aivan ihana, ja matikka oli taas kivaa (tosin, se oli siinä mielessä moka, että hän opetti asiat liian helposti, ei mennyt syvemmälle, jonka takia itse kirjoitukset menivät sitten päin puuta.. sinä vuonna kun kirjoitin oli tosin myös ihan helkutin vaikea pitkän matikan koe). Mutta oijoi, olin muutaman vuoden koskematta matikkaan ja päätin sitten aloittaa mediatekniikan opinnot amk:ssa. Se matikka ei ollutkaan enää ollenkaan kivaa. Osa tunneista oli jotain ihme tietsikkamatikkaa, jossa vaan syöteltiin jotain kaavoja tietokoneelle ja loput tehtiin sitten jotain ihme vektorihommeleita, mistä en ole ikinä tykännyt. En ymmärtänyt suurinta osaa asioista ja suorastaan ällötti mennä niille tunneille.

Oon ihan fiiliksissä. Veli kysyi josko tahtoisin ostaa hänen kanssaan koiran :D Koira olisi vuoroviikoin minulla ja hänellä. Työnsä puolesta ei voi pitää koiraa kokoajan itsellään, mutta koirasta olisi paljon iloa veljenpojalleni, joka on erityistarpeinen lapsi. Eihän se toki mikään ideaalitilanne ole, että koiralla olisi kaksi kotia mutta tää ois vaan tosi tärkeä juttu veljenpojan kannalta ja kun velikin kovasti omaa koiraa kaipailee. Musta taas ois ihan hauskaa saada täysin eri tyyppinen äitin pikku tissinvälikoira ja

Onhan tässä paljon kaikkea mietittävää ja sovittavaa, mutta katsellaan nyt. Oon vaan ihan fiiliksissä tästä nyt

Mun pikkusiskolle on tulossa koira toivottavasti tämän vuoden puolella. Tässä olisi koiran kannalta samankaltainen tilanne kuin keimulla, eli koira olisi vuoroviikoin aina toisessa taloudessa. Sisko (tai siskot, tarkemmin ottaen) asuu vuoroviikoin isällä ja vuoroviikoin äitellään. Koira kulkisi aina siskon mukana, joten sikäli kuitenkin vähän eri tilanne kuin keimulla. Onko tästä suurta haittaa koiralle? Onko teillä kokemuksia tänkaltaisesta järjestelystä?

^ Meillä ei oo ihan tuollainen tilanne, mutta kumminkin... Ajellaan avon kanssa lähes joka viikonloppu kaupungista mun porukoille viikonlopun viettoon. Käytännössä asutaan vähintään 2 päivää viikosta siis täällä metsän keskellä. Koirat ehkä nukkuu enemmän meillä kotona, mutta luulen sen johtuvan lähinnä siitä, että ne viihtyvät paremmin täällä mun vanhempien luona ja täällä on enemmän tekemistä. Täällä on kivempi käydä lenkillä ja muutenkin tilaa on enemmän. En oo huomannut, että koiria mitenkään vaivais tää järjestely. Yleensä eivät halua tulla autoon, kun huomaavat, että ollaan lähdössä kaupunkiin.

Meillähän on vanhimmat koirat joutuneet reissaamaan säännöllisesti kolmessa eri paikassa, kun mä lähdin opiskelemaan. Viikot oltiin kaupungissa ja viikonlopuiksi matkattiin vuorotellen isän tai äidin luokse, eikä meilläkään koiria tuntunut järjestely stressaavan. Samat tutut paikat ja ihmiset, niin noihan oli vaan innoissaan matkustelemassa. Nykyäänkin koirat ovat aina hyökkäämässä autoon, jos ovi aukeaa.

Kiva tietää, että tuommoinen reissaaminen onnistuu. Itseasiassa, aika paljonhan noi mun omatkin koirat kulkee kahden kodin väliä kun ovat vaihtelevasti pitämässä seuraa mun eläkeläisäidille. Jännä fiilis kuinka innostunut oonkin tästä, tuntuu vaan tosi hyvältä kun voi olla avuksi. Lisäksi oon itsekin aina välllä ollu tollasta helppoa seurasesseä vailla (mikä siis ois hakusessa), mutta kun se vie sitten harrastuskoiran paikan niin en ole edes harkinnut. Nyt vois vielä ehkä harkitakin sitten joskus, että tän "hoidokin" lisäksi tulis vielä kolmas täysin oma.

Lisäksi kun aika pitkälle saan varmaankin valita "hoidokin" rodun kun veli ei ole niin perehtynyt niin sekin on kivaa. Ois kiva jos löytäis sellasen rodun, jonka kanssa voisin sitten itse vaikka agia vähän harrastella

Avo on työmatkalla, joten päätin yksinäni avata viinipullon ja katsoa Titanicin pitkästä aikaa. Avasin DVD kotelon ja mitäs sieltä löytyikään: tyhjä sydämen muotoinen vappupallo, jossa lukee "I love you" ja lappu "21.5.2010 Minä rakastan sinua". Pallo on tutunnäköinen, joten epäilen sen olevan avon minulle tuona vuonna ostama vappupallo, jonka olen luullut kai heittäneeni roskiin. Tuli kovin ihana mieli ja aivan järjetön ikävä avoa!

Mutta nyt vähän pizzaa, valkkaria ja Titanic. Katsotaan kuinka pitkälle pääsen ennen kuin nukahdan sohvalle koirat kainalossa.