Koirat.com

^^^ Samaa mäkin olen ihmetellyt ja kummastellut. Kaveri vetää kokkikerhoa ekaluokkalaisille pojille ja se saa kuulla niiltä ihan uskomattomia juttuja, just tota "mä tapan/revin sut" ja "sä oot vaan halpa huora, maksat kympin tunnilta".

^ OK, ymmärrän.

Mun toisen työn pomo kattoo kaiken, mitä antaa lapsiensa kattoa niin ensin itse ja mun tarvii sanoa, että propsit siitä. Heillä ei siis ole TV:tä ja lapset katsovat YLE Areenasta kaiken sen mitä katsovat. Oletan ettei hänkään nyt sentään jokaista jaksoa jostain Pikku Kakkosesta katso vaan muutaman jakson uutta sarjaa ennen kuin päättää, voiko lapset sitä katsoa.

Viikonloppuna sai veljenpoika mulle useammankin raivarin kun valkattiin telkan kautta nettivuokraamosta elokuvia ja voin kertoa, että melkoisia elokuvia on poika saanu katsella tai sitten vedätti muaa ihan 6-0 mikä sekin kyllä on paljon mahdollista. Minä kun en siis antanut pojan valita sieltä mitään muuta kuin joko S tai K7 merkinnällä olevia elokuvia niin siitähän se sitten sota syntyi...Mä en kyllä edes ymmärrä, miksi tuo poika viittii esim. Star Warsia katsella kun ne kuitenkin on englanniksi puhuttuja eikä poika osaa edes lukea eli ei voi seurailla elokuvaa kuin kuvista.

Minä kuuntelin, lauloin ja tanssin lapsena Rolling Stonesin Satisfactionia.
"I can`t get no satisfaction" .

keimu kirjoitti:

Mä en kyllä edes ymmärrä, miksi tuo poika viittii esim. Star Warsia katsella kun ne kuitenkin on englanniksi puhuttuja eikä poika osaa edes lukea eli ei voi seurailla elokuvaa kuin kuvista.

Mä kyllä sit taas ymmärrään, että pienempikin lapsi voi olla noista kiinnostunut, vaikkei juonessa pysyisi ihan mukana. Mun mielestä varsinkin vanhat Star Warsit ovat hyvin viehättäviä ihan visuaalisesti ja äänimaailmallisesti.

Mä olen lapsena katsellut (vanhempien katsoessa) vaikka mitä ohjelmia, vaikken varsinaisesti englantia ole osannut. Enkä muista, että mulle olisi edes tekstejä luettu esimerkiksi Näkemiin vaan muru -sarjasta.

Mä koin tänään syvää hämmennystä ja intoa löytäessäni meidän pihasaunan vierestä ilveksen jäljet. Oli ihan pakko lähteä seuraamaan niitä koirien kanssa ja ottaa kuvakin. Olivat ilmestyneet sinne vuorokauden sisällä. Tarvii taas totutella tähän metsän vieressä asumiseen, kun meidän tontilta löytyy myös monet hirven jäljetkin. Ja koirien suureksi iloksi myöskin niitä jätöksiä...

On tästä kuitenkin niin haaveiltu. On aivan ihanaa vaan päästää koirat ovesta pihalle ja lähteä niiden kanssa metsään kävelemään.

^Äääh, kun kuullostaa niiiin ihanalta ja mä on niiiin kateellinen sulle! Minä niin ootan että mäkin joskus pääsen harrastamaan samaa. Sitä ootellessa.

Mulla on taas kiukku päällä kun naistenvaivat vaivana Mä en jaksa näitä. Ja tuntus vaan pahenevan noi mielialanvaihtelut kun noi pillerit alotin, mutta saattaahan se vielä laantua kun pitempään syöpi. Toivotaan näin tai mies varmaan pitää mua kohta ihan sekopäänä ja vaihtaa johonki normaaliin tyttöön

^^ minä taas viikonloppuna panikoin ilveshavainnoista :D porukoitten naapurustossa oli nähty useena päivänä ilves, mikä oli yhessäki pihassa pönöttäny vartin, hyii. Toi alue ei kylläkään oo ees missään syrjässä, ihan perus okt-aluetta, missä on kouluja puolen kilsan säteellä ja keskustaanki matkaa vajaa kilometri.. Nnoh, tuli ainaki kuntoiltua ku piti juosta erillisessä rakennuksessa olevaa saunaa ja takasi

Huh, oon eilen ja tänää tehny älyttömät määrät koulujuttuja, kirjottanu sähköposteja, listannu miljoona uutta asiaa to do list-lappusille ja ilokseni saanu jokusen myös pois sieltä!

^ No joo, mäkin kauhistuin nyt, kun aloin asiaa tarkemmin ajattelemaan. Meidän kun pitäisi Espoosta käydä kissa hakemassa parin viikon sisällä, niin sehän katoaa hetkessä ilveksen suihin.

Niii kirjoitti:

Mulla on taas kiukku päällä kun naistenvaivat vaivana Mä en jaksa näitä. Ja tuntus vaan pahenevan noi mielialanvaihtelut kun noi pillerit alotin, mutta saattaahan se vielä laantua kun pitempään syöpi. Toivotaan näin tai mies varmaan pitää mua kohta ihan sekopäänä ja vaihtaa johonki normaaliin tyttöön

No mulla on kanssa vähän sama ongelma... Öljynvaihtoviikoilla, kuten eräs miespuolinen kaverini aina naureskelee, tulee ärähdettyä milloin mistäkin ja toisena hetkenä oon taas ihan kun ei mitään ois tapahtunut ja jaksaa olla iloinen ja ihana vaikka mitä muut tekis. Useimmiten kierron aikanakin mieliala muuttuu sen mukaan missä vaiheessa kiertoa mennään. Jostain syystä kierron lopussa ennen itse THE menkkoja äksyily ja pienestä nipottaminen voimistuu, kun taas alussa/puolessa välissä on tosi ihanaa ja kivaa ja jeejee. Varmaan on vaikutusta pillereillä, mutta mitään muuta sivuvaikutuksia ei ole ja noi vaihtelut ei kuitenkaan niin pahoja ole, etteikö herra kestäisi, se useimmiten vaan nauraa kun oon tällanen pikku aikapommi :D: Se on jo tottunut varomaan niinä päivinä kun on se "pahin" vaihe :p

Mut kannattaa tarkkailla, et tasaantuuhan parin levyn jälkeen mielialanvaihtelut. Jos jatkuu pidempään, niin heti lekuriin pyytämään toisia pillereitä. Kaverilla tuli ekoista pillereistä sivuvaikutuksena se, että itki melkein mistä vain vaikka yleensä on ollut aika kovakuorinen. Kävi vaihtamassa pillerit ja "ongelma" loppui saman tien. :) Eli kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin jos tuntuu ettei ongelma poistu.

No mä tiedän tasan tarkkaan mun mielialasta koska mun menkat alkaa.Ennen mennkkoja ,noin viikko aikasemmin alan olemaan aika äksyilevä(siitä kärsii mun mies) ja muutenkin aika ärsyttävä olo ja sit kun alkaa vatsaa sattuu ni sit tiiän et nyt alkaa ihan kohta. Sitten kun menkat alkaa oon taas yleensä ihan "normaali"Eikä ole mitään kipujakaan onneksi :). En käytä mitään ehkäisyä.

Minäkin olen viikon verran ennen mensuuneja suorastaan järisyttävä kuspää. Viikonloppuna pitäisi alkaa, huomaa kyllä kun pinna menee aivan pienimmästäkin asiasta. Tiuskin aivan kaikesta mahdollisesta, iskee kamala siivousvimma ja useinmiten mökötän sohvalla jäätelön kanssa.

Kyllä oli taas tänään yks idiootti liikenteessä. Kävelin koulusta torille josta hyppäsin bussiin ja olin menossa tien yli ja odottelin valojen vaihtuvan vihreiksi. Jollain about yläasteikäisellä pojalla oli tarve esittää kovista kavereilleen ja meille muille - juuri kun autot lähtivät liikkeelle kahta kaistaa, niin tämä päättää lähteä tien yli väistellen autoja niin, että sopivassa välissä liikkui ja sopivassa välissä pysähtyi. Autoilla ei ollut mitään mahdollisuutta ennakoida koska se poika tekee mitäkin joten liikkuivat koko ajan. Katsoin että milloin jää alle ja itseäänhän olisi vaan saanut syyttää. Sitten tämä tulee siihen mun ja muiden viereen ja näytti olevan oikein ylpeä itsestään, teki mieli vähän sanoa asiasta sille. Kaiken lisäksi poika huusi kavereilleen "tulkaa jo!", edelleen niiden autojen mennessä meidän edestä. Katsoin jo että nyt ne muutkin tulee, mutta onneksi tajusivat odottaa vihreiden vaihtumista. Meinasin jo ehtiä huutaa että pysykää nyt jumaliste siellä.

Toinen niistä kahdesta muusta oli t-paitasillaan. Joopa, maaliskuun loppupuolella on varmaan t-paitakeli kun itsekin manasin miksen laittanut vielä villakangastakkia vaan ohuen kevät/syystakin...

Kukkuuta. Tein ekaa kertaa elämässäni lasagnea, eipähän tarvinnut suolaa lisätä

JA Kiitos ellikeksin, saan kerrankin erilaisen ja hyvän lahjan miehelle

Kauheeta kun nuita synttäreitä on nyt. Isä aprillipäivänä, kaverin mies tämän kuun viimenen päivä, myöskin tällä kaverilla ens kuun alussa, miehellä, veljen vaimolla.. Huhhu, miksi kaikki putkahtanut huhtikuussa Tammi-, marras- ja huhtikuut on pahimmat, mukavasti nuo marras- ja tammikuut, kun joulu siinä välissä. Ai mitä rahan menoa

Onhan toi aika hellyyttävää minkälainen suhde kissalla ja koiralla voi olla, mutta myös aika surkeaa kuunnella Vilinän maukumista kun avokki meni käyttään Veikkaa ulkona :/ Se jää aina uikuttaan sen perään. Sitten sitä täytyy mennä silitteleen ja halaileen että "kyllä se Veikka sieltä kohta tulee".

Mitenköhän noiden elämä järkkyy kun vuoden päästä pölähtääkin toinen belgialainen sakkiin mukaan...

^ Meillä on tavallaan vähän sama tilanne, mulla onneksi osuu pentusuunnitelmat samoihin aikoihin milloin ollaan koiran kanssa muuttamassa pois tästä kimppakämpästä, sillä kenen kanssa se sitten harrastais tätä jos ainoaksi eläimeksi jäisi

^^Kissalle kaveri?

^Hysst Ei ainakaan tähän kämppään, kaks koiraa ja kissa on maksimi. Toisaalta vuosi on pitkä aika että siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä.. Jos omakotitalossa asutaan niin kyllähän siihen sitten toinen kissikin menis. Toisaalta Vilinä on niin arvokas leidi ja hänhänhänhän hänelle kaikki ja muutenkin vähän erikoinen että musta tuntuu ettei sulattais jos ottaisin toisen kissan.

keimu kirjoitti:

Mä oon nykyään jatkuvasti järkyttynyt siitä, mitä kaikkea lasten annetaan katsoa ja kuunnella. Ollaan äitinkin kanssa jatkuvasti ärräämässä keskenämme siitä, voiko mun 7-vuotias veljenpoika katsella esim. Star Warseja, joissa kuitenkin silvotaan ihmisiltä ruumiinosia irti. Muutenkin pojan jutut on jatkuvasti tasoa "mä revin sut", "mä tapan sut", "mä viillän sulta pään irti" ni ois ehkä syytä vähän rajottaa tuota väkivaltapuolta...Ja kuten oonkin jo todennut, niin mun mielestä ihan lapsillekin tehty viihde on nykyään monesti melko kyseenalaista.

Ennenkin on ollut niitä kyseenalaisia piirrettyjä. Hopeanuolikin oli sen tason ilmiö mun lapsuudessa, että sitä leikittiin välitunnilla ja sinne sekaan keksittiin omia hahmoja ja piirrettiin omaa sarjakuvaa. Ja lapsuus ilman Pokémonia olisi ollut ihan kamala! Siinä sitten ulkona leikittiin haalareissa lumikasoissa ja huudettiin, että "mää tapan sut!” ja ”Pikachu, sähkötä se kuoliaaksi!". Ei kai noista mitään pahaa voi seurata, jos lapsi ei elokuvista järkyty? (Ilmeisesti Muumien Möröstä on kuitenkin soveliasta traumatisoitua loppuiäksi, koska Muumit nyt vaan on Muumit.)

Rietastelujuttuja ei munkaan annettu katsoa. Paitsi Nicke Knattertonia. Salkkareitakin sain katsoa, koska äiti olisi kokenut vääräksi sulkea pikku-Kadan omaan huoneeseen pakkoleikkimään tai vastaavasti linnoittaa muun perheen makuuhuoneeseen telkkarin ääreen.

Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin puhua lapsen kanssa ja sitä kautta tuoda ilmi, millainen käytös kuuluu oikeaan elämään ja millainen ei.

Nuo ohjelmat nyt vaikuttavat erilailla eri ihmisiin. Itsehän katsoin manaajaa jo ennen kuin osasin lukea ja aivan normaaliksi ihmiseksi olen tullut. Voihan sitä koittaa selittää lapselle, että ohjelmassa sanotaan niin ja niin, eikä se ole omissa leikeissä soveliasta.. Mun käsittääkseni Star Warseista on piirretty versiokin, lieneekö se sitten kesympi? Jos on niin ehkä se olisi sopivampi.

Hirveä Henri on kyllä yksi nykyajan lastenohjelma, jota en vain voi käsittää. Jossakin jaksossa taisi hamsterin/marsun vetää vessanpöntöstä alas ja muutenkin jo tuo ohjelman nimi kertoo paljon.

^ Kaverin 3-vuotiaan lempiohjelma tuo Hirveä Henri, nauraakin yhtä pirullista naurua