Koirat.com

Helou vaan täältäkin piiiiitkästä aikaa! Oon täällä koittanu käydä useemmasti, mut jostai syystä kännykkä jolla nykyisin surffailen, ei näyttäny tätä sivua. Ajattelin jo, et koko koocee on suljettu. Nyt harvinaisesti koneella, joten piti tulla uudelleen kokeileen toimiiko sivut.
Minä viettelen täällä auvoista vauvavuotta ja poden maailman huonoimman koiranomistajan tuntoja niskoillani. Ei sinänsä muuten, ei meidän koirien elämä ole kummentunut, mutta turkinhoito on jääny hyvin huonolle pidolle kun omaa aikaa ei oikein ole. Koitan hokea itselleni koirien kasvattajan sanomaa "nyt on vauvan aika, koirien turkinhoito tulee taas myöhemmin". Toki sen muistaminen on hankalaa kun turkit on takkuisia ja jostain pitäis trimmaamisen lisäksi löytää aikaa takkujen aukomiseen.

dinski kirjoitti:

^ Kiva kuulla teidän kuulumisia! Mahtavaa että oot saanu työpaikan ja touhua riittää. Ootko viihtyny siellä hyvin?

Noooh sanotaanko nyt näin että ei ihan meikäläisen alaa mut kaikkea pitää kokeilla! Hirveestihän tuolla on oppinut uutta ja tullut tehtyä sellaisia hommia mitä ei varmaan ikinä muuten olisi ullut kokeiltua. Työsopimus on vaan puolivuotinen joten joulukuussahan tuo jo loppuukin ja siitä sitten kohti uusia haasteita. Infoilen Muhkun tilanteesta kunhan ensin päästään sinne ortopedille asti, älyttömän haastavaksi muodostunut työvuorojen, auton hankkiminen ja lääkärin vapaiden aikojen yhtälö.

Olipa kiva kohtaaminen tänään kun olin pellolla koirien kanssa. Tai no alku ei ollut kiva, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin

Minulla oli koirat vapaana pellolla, juoksivat kilpaa. Yhtäkkiä sinne ilmestyi jostain 2 collieta ja Essi ja Oona säikähtivät ja pinkoivat karkuun. Essi haukkuen, Oona hiljaa. Essi lähti jostain syystä sinne mistä ne colliet tulivat, eli pois pellolta. Oonan juoksu loppui äkkiä kun huomasi ettei ne colliet tulleetkaan perään. Tuli sitten minun luo ja otin sen hihnaan. Essi häipyi näkymättömiin paniikissa huutaen. Hetken päästä huuto loppui ja pellolle tuli mies, hänellä oli Essi sylissä ja vierellä ne colliet. Mies toi Essin minulle ja laitoin sen hihnaan ja maahan. Hän kysyi että haluaisinko totuttaa koiriani hänen koiriinsa, että ne ovat kilttejä ja etenkin vanhempi sietää narttukoirilta mitä vain (colliet olivat uroksia), ei koskaan sano vastaan. Rauhallisia ne olivatkin. Käveltiin siinä yhtä matkaa, Essi haukkui koko ajan ja Oona oli paniikissa ja yritti pannasta läpi ja karkuun. Kävelin vain eteenpäin, en puhunut mitään. Hetken päästä Essillä nousi häntä ylös ja alkoi heilumaan. Se kutsui sitä meidän vieressä olevaa collieta leikkimään. Haukkui kyllä koko ajan, mutta haukku ei ollut enää pelkohaukkua. Mies sitten sanoi että voin päästää Essin irti, että hän kyllä saa käskemällä koiransa maahan, että se ei lähde Essin perään. Eikä lähtenyt, eikä Essi enää lähtenyt karkuun, vaan pomppi siinä collien vieressä, heilutti häntää ja haukkui. Jonkin ajan päästä Oonakin rauhoittui eikä yrittänyt enää karkuun. Haisteli toista collieta ja heilutti sille häntää. Oonaa en irti enää päästänyt, vaikka sen pelkokin meni ohi ja yritti saada collietakin leikkimään.

Siinä mielessä oli kiva kohtaaminen, että tuo pelko saatiin pois noin ja omillekin koirille jäi hyvä mieli. Kiva kun kohdalle sattui noin fiksu koiranomistaja, joka halusi auttaa Hän todella tunsi koiransa

^ Oiskohan voinut olla yksi OKK:lla tokoa ja pk-lajeja treenaava mies? Hällä ainakin kaksi uroscollieta, voisin olettaa että liikkuu siellä teilläpäin treenien yhteydessä. :)

^ Todennäköisesti oli hän. Hänellä oli tokoliivi päällä. Oikein mukavia hänen koirat olivat kyllä, vaikka Essi räkytti päin naamaa Mutta ne olivat niin rauhallisia, että omien koirien pelko hälveni siinä kun huomasivat että isotkin voivat olla mukavia.

Kurjaa, ku täällä on nii hiljasta nykyään. :( Mitäs muut puuhailee, joko on joulusuunnitelmat lyöty lukkoon? Hauska taas tää Etelä-Suomen talvi, ku ensin tuli lunta ja oli pakkast, sit hirveen lämmintä ja vettä vihmoo, nyt taas hiukan lunta maassa ja hirmu kylmä, ku on tuullu pohjosesta. Saa nähä, onko täällä valkonen joulu, tosin mua se ei niin liikuta, ku vietän joulun Sydneyssä. Aikamoinen joulukriisi ollu, ku tulee vähän erilainen joulu nyt. Poikaystävä nauraa mulle, ku oon viritelly innoissani jouluvaloja ja muita koristeita ja ulkona hehkutan jokasta joulukuusta ja viimeks eilen Stockmannin jouluikkunaa. Kuulemma vaan lapset sais olla näin innoissaan joulusta, pöh sanon mä. Se nyt ei ymmärrä joulusta mitään, ku ei sen kotimaassa vietetä joulua. ;-)

Alissa vähän huolettaa, ku se oli tosi kipee leikittyään kaverikoiran kanssa, lonkka oli tosi jäykkä. Syötin sille sit kipulääkekuurin ja sain onneks nopeesti ajan fyssarille, koko koira oli jumissa lapaluusta lonkkaan asti, lähinnä nivelrikkosen lonkan puolelta. Lonkkanivel oli kans tosi arka, ei Alissa oikee antanu sitä taivutella. :( Fyssari sano, et lonkka on varmaan ottanu osumaa ja on sen takii arka. On se jalka jo parempi, mut voi olla, et täytyy varata vielä lääkäriaika, ku Alissa on ollu vähän outo. Surettaa, et täytyy koko ajan pelätä pahinta, toisten koirien kanssa leikkiminenkin on aika riskialtista, jostain frisbeen tai pallon heittelystä puhumattakaan.

^ Joulu Sydneyssä - kuulostaa ihanalta! Kerro sitten minkälaista oli . Varmaan vähän tylsää... no ei: olen yksi niistä, jotka on ikänsä haaveilleet Australiaan matkustamisesta, mutta on toteuttamatta.

Itse välitän joulusta sen verran, että odotan vain sen ohi menemistä ja päivien pitenemistä.

Me ollaan avon vanhemmilla Kotkassa tää joulu, rentoa kun voi mennä "valmiiseen pöytään". Siellä on muutenkin aina niin kotoisa tunnelma, ja sauna ja oma piha jne, mistä ei päästä nauttimaan kotona tai mun äidin luona.
Mäkin oon ehkä alkanu vähän hössöttää joulua, sillee lievästi vain. Ostin tollasen ihanan jouluvalon, missä on lasihelmiä "marjoina" pitkin matkaa, ja ajastin johon oon tosi tyytyväinen! Syttyy aina samaan aikaan (neljältä laitoin) ja sammuu ilta kympiltä, niin helppoa. Vähän oon miettiny jo muidenkin jouluvalojen laittoa, kynttilää oon poltellu sisällä ja partsilla lyhdyssä, mut vielä en oo uskaltanu jouluradiota fiilistellä. Muutama lahja jo ostettu ja tekeillä.
Että kyllä Tutuli aikuisetkin saa olla innoissaan joulusta, sano poikkikset mitä vaan!

Mut kurja homma toi Alissan tilanne... Uskon et harmittaa ja huolettaa tosi paljon, kun toinen on kipeenä. Mäkin ajattelen aika paljon Lepon allergiahommia (nyt seuraillaan alkaako oireet lääkken lopettamisen jälkeen uusiksi), ja täällä sentään kyse vaan kutinasta ja harvoin haavoista iholla, ei missään nimessä verrattavissa nivelrikkoisen kipuihin. Paljon jaksamisia tilanteeseen. Kävin Alissan kuvaakin kurkkaamassa toisessa ketjussa, on se vaan niin nätin värinen shelttineiti.

Me ollaan oltu jo monena jouluna aattona isän luona syömässä. Minä, miesystävä ja koirat. Sekä myös äiti, vaikka ovat eronneet isän kanssa jo 10 vuotta sitten. Vielä ei ole varmaa mennäänkö tänäkin jouluna, kun se kutsu tulee yleensä aika viime tipassa. Eli 22.12. taisi tulla viime vuonna. Tässä on nyt ensin isän 70-vuotissynttärit, itsenäisyyspäivänä. Ei ole vielä tietoa kutsutaanko meidät sinne, sekin kutsu jää yleensä ihan viime tippaan.

Oona pääsi tänään tutustumaan kilttiin kultaiseen noutajaan. Kun Oona pelkää todella paljon vieraita isoja koiria, menee ihan paniikkiin jos on irti kun näkee vieraan koiran. lähtee täysiä karkuun, vaikka se toinen koira ei tekisi mitään. Mukana oli myös Oonan tutut kaverit kääpiövillakoira ja toyvillakoira, sekä vähän vieraampi kääpiövillakoirauros. Mentiin tyhjään koirapuistoon. Alussa pidin Oonan hihnassa, sai siinä tutustua rauhassa, eikä päässyt karkuun ja sillä tavalla lietsonut itseensä sitä pelkoa enemmän. Aika äkkiä Oona näytti että ei pelota enää, joten päästin senkin vapaaksi. Se oli ihan innoissaan sen noutajan kanssa Ei haitannut, vaikka se välillä ajoi Oonaa takaa. Oona juoksi karkuun, mutta ei pelokkaasti, vaan iloisena. Ja kääntyi takaisin ja lähti noutajan perään juoksemaan. Villakoiriin Oona on tottunut kun niitä on pikkupennusta asti nähnyt ja niitä ei pelkää. Essi ei ollut mukana, koska Essi haukkuu ja Oonaa rupeaa se pelottamaan. Oona on muutenkin rohkeampi kun Essi ei ole mukana.

^ Ihana juttu että Oona sai hyvän kokemuksen isommasta koirasta! Noi on kullanarvoisia hetkiä, jos koiraa pelottaa isommat kaverit. Lepollakin oli parin huonon kokemuksen vuoksi vähän ikävä/epäluuloinen fiilis isoista koirista, sit yks 8v ajokoirarouva muutti käsityksen taas parempaan suuntaan olemalla lempeä, hauska ja rento leikkikaveri. Ja monesti mun muistaakseni varautuneet/herkemmät koirat on just rohkeampia yksinään, kun niillä ei oo sitä laumaa turvana niin on pakko käyttäytyä reippaasti, ja sit huomaavatkin että mitään vaaraa ei olekaan.

Oonalla ei edes ole varsinaisesti huonoja kokemuksia toisista koirista. Ainoastaan sen verran, että on mennyt paniikkiin kun on nähnyt/kuullut jonkun vieraan koiran. Eli yhtään vihaista koiraa ei ole sen lähelle päässyt koskaan. Eikä yksikään koira ole ajanut sitä takaa, siis vieras koira. En tiedä, miksi se sitten niin pelkää. Vai voisiko Essin hälytyshaukku vaikuttaa niin paljon? Pikkupentunahan Oona lähti täysiä karkuun kun Essi haukkui metsässä. Vaikka Essi haukkui ihan tyhjälle, eli ketään ei näkynyt missään koko lenkin aikana. Enää ei lähde karkuun, jää vain paikoilleen seisomaan. Yleensä tulee kun kutsun, vaikka vähän jännittääkin. Makupaloja ei aina ota.

^ Joo niin mie muistelinkin sun sanoneen, että pelkää vaikka mitään pahaa ei oo ikinä isojen koirien kans käynyt. Uskon että hyvinkin voi vaikuttaa Essin suhtautuminen asiaan, et yrittää sit varmuudeksi karkuun kun kaverikin niistä varoittaa haukulla.
Leppokin esim. pelkää ulkona lapsia, sisällä sietää/on kiinnostunut tai iloinen. Ja meilläkään ei oo mitään pahaa koskaan käynyt. Kerran toi peruutti lenkillä ollessaan ensin jalkakäytävältä ruoholle, ja lopulta puskaan kun tien toisella puolella oli iso lauma äänekkäitä ja vauhdikkaita lapsia. Vaikkei kukaan ollu tulossa luokse, korkeintaan katsoivat koiraan päin.

Pikkupentuna Oona meni reippaasti haistelemaan todella isokokoista isovillakoiraa, Oona oli sen pään kokoinen silloin. Ensin haisteli, sitten pyysi leikkimään. Silloin se ei pelännyt muuallakaan isoja koiria, tosin tutustui aina hihnassa. Pääasiassa se on välinpitämätön muita koiria kohtaan, on kiinnostunut ihmisistä enemmän. Kyllä se silti leikkimään lähtee kun pääsee irti. Se on tavannut pääasiassa vain villakoiria, niistäkin niitä pienempiä versioita. Isovillakoiran vain muutaman kerran. Hihnassa lenkeillä se ei välitä muista. Helppohan se on kun kävelee vain ohi maata haistellen, vaikka hihna olisi pitkänä. Minä voin keskittyä vain Essiin ohitustilanteissa, se kun haukkuu jos en saa pidettyä sen huomiota minussa koko ajan. Kyllä Oonakin sitten tulee katsomaan että onko täällä nameja tarjolla

Mutta olisi kyllä hyvä jos vain ehtisin käyttää noita erikseen lenkillä, lähinnä metsälenkeillä. Oonahan on minun kanssa kahdestaan vähintään pari kertaa viikossa, sen agilitytreeneissä ja kun käydään hallilla omalla ajalla treenaamassa. Välillä otan sen mukaan kun käydään vaikka ruokaa hakemassa mustista ja mirristä.

Jotenkin pitäisi saada Oona tottumaan Essin hälytyshaukkuunkin, sillä tavalla että se ei pelottaisi. Kyllähän Essikin pentuna pelkäsi toisten koirien haukuntaa, itse asiassa todella paljon. Se meni paniikkiin eikä pystynyt syömään. Kerran lenkillä Elena (toinen koirani, joka on jo kuollut) haukahti yhden kerran ja Essi meni ihan paniikkiin siitä. Eikä toipunut enää sinä iltana, kotonakin oli ihan vaisu. Seuraavana aamuna vielä ensimmäisellä ulkoilulla oli vaisumpi, vähän jännittynyt. Essi oli tuolloin alle 4-kuinen. Enää se ei pelkää. Että jospa Oonakin jossain vaiheessa pääsisi tuosta yli.

Omista puudeleista en enää muista pelkäsikö ne pentuna koirien haukuntaa, mutta Virna kyllä pelkäsi nuorempana ja pelkää edelleen vähän. Aiemmin ihan kaikki haukkuminen (miinus omien puudeleiden) sai tuon säikähtämään ja ryntäämään miun jalkoihin. Nykyään enää valpastuu ja haukkuu takasin, paitsi männä viikolla lenkillä kuljettiin talon ohi, jonka aidalle juoksi lauma chihuja haukkumaan. Silloin Virna laitto täyden perääntymisvaihteen päälle ja kun yritin leikkiä niin ei onnistunu. Tuolla kuitenkin se leikkiminen (varsinkin taisteluleikit) toimii todella isona moottorina, ulkona ilotulisten aikaankin se onnistuu. Mutta ei tuossa tilanteessa. Virna onneksi toipuu noista tilanteista nopeasti, tuossakin ei tarvittu kuin pari minuuttia eteenpäin kävelyä niin leikkiminen oli taas parasta maailmassa. Joskus Virnalle kyllä saattaa esim- ohituksissa jäädä tilanne päälle, mutta se liittyy enemmän liikaan energiaan kuin siihen ettei se pystyis nollaamaan tilannetta.

Oonaa pelottaa vain se hälytyshaukku. Eli Essiäkin vähän pelottaa silloin kun siihen sävyyn haukkuu. Normaali haukkuminen ei pelota, eikä myöskään vieraiden koirien normaali haukkuminen. Se on huono juttu kun Oona ei tule minun jalkoihin tai edes muuten lähelle vaan lähtee karkuun ihan eri suuntaan. Muutamia kertoja on yrittänyt pannasta läpi kun on pahemmin säikähtänyt. Onneksi ei ole päässyt irti.

Kääks, huomenna Koiramessut! Ketäs kaikkia kooceeläisiä siellä on viikonlopun aikana käymässä? Me ollaan molempina päivinä pallopaimentamassa, saa tulla kattomaan jos ehtii klo 16 paikalle.

^Mä olin siellä tänään seuran puolesta talkoilemassa, samoin sunnuntaina meen. Kivoja tarjouksia siellä näytti oleva. Voi olla, että pitää käydä tuhlaamassa rahoja ennen työvuoron alkua.

^^Mää oon menossa turisteilemaan sunnuntaina, kummitytön kanssa tarkoitus kierrellä näytöksiä ja shoppailla. Saatan myös käydä katsastamassa colliet ja mudit.

Täytyypi tulla katsomaan pallopaimennusta ehkä ! :)

Ollaan huomenna menossa pentunäyttelyn puolelle Virnan ja Virnan veljen kanssa. Mietinkin että onkohan dinski ja Leppo pallopaimennuksessa mukana :D Jos ollaan silloin vielä paikalla niin ehottomasti tarttee tulla kattomaan ^^

Kiva! Tulkaa vaan nnora ja jakiem ihmeessä kattomaan, jos suinkin ehtii! Saa käydä moikkaamassa meidän pisteelläkin jos ei näytökseen ehdi, ollaan siin tapahtuma-areenan vieressä. Ois kyllä kiva päästä pentunäyttelyä kattomaan, saa nähdä mihin kaikkeen sitä ehtii ja monelta ollaan sunnuntaina paikalla.

Nyt jo vähän jännittää.