Koirat.com

^ Mä en mitään rodusta tiedä, mutta tuo Venäläinen näytti kivalta.

Vaniksen kertomukset pätevät myös valitettavasti keskiaasianpaimenkoiraan. Trendi, jos sitä niin voi sanoa, on valtavan suuri koko ja kuten aiemmin jo puhuinkin, ilmoitellaan mm. venäjällä jopa koirien rannemittoja.
Mitä taas tulee alkuperäisyyteen, on keskiaasianpaimenkoira nimenomaan kestävä työkoira.
Vanha koiran kuva
Tässä on hyvä keskiaasianlainen
Ja tässä, vaikken kulmauksista tykkääkään
Kaunis koira
Tämä myös

Mutta entäpä tämä, ei hyvää päivää
Trendimolossia parhaillaan Kuva hämää todellisuutta - koira on hyvä, mutta kuvassa se ei nyt esiinny ihan edukseen.
Kestävä ja erittäin hyvän liikkumakyvyn omaava työkoira
Tässä koirassa on kaikki se, mitä keskiaasianpaimenkoirassa ei pitäisi olla

Ja jos koiran täytyy olla iso, sen tulee näyttää tältä.

Mjoo... Sakujen suhteen varmaan kaikki tietävätkin nämä kuppikunnat. Porukka on niiin jakautunutta, niin jakautunutta. Joko toiselle ollaan kateellisia tai sitten leimataan joksikin koiran ulkonäön taikka kasvattajan perusteella. Ei tietenkään riitä se, että valtaosan kansalaisista mielestä nämä koirat ovat mielenvikaisia tappajakoiria, luusto-ongelmineen, vaan että harrastajaporukoidenkin täytyy naurettavasti kilpailla ja jakautua kahtia. Toinen puoli liputtaa käyttiksien ja toinen puoli näyttiksien puolesta. Ja jotkut sitten päättyvät keskitien ratkaisuus, eli sekalinjaisiin. Itseäni harmittaa eniten se, että sakuista on lähdetty niin radikaalisesti jalostamaan joko näyttiksiä tai käyttiksiä, vaikka rotumääritelmän pitäisi olla aika selvä. Käyttiksissä harmittaa eniten niiden yleinen koulutusmetodi ja loppujen lopuksi pään pimahtaminen ja näyttiksissä näiden koirien peräpäiden pilaaminen. Molemmat karkeasti yleistetty, mutta kuitenkin. Tokihan tässä näyttelyasiassakin saa melkein osoittaa syyttävän sormensa rodun tuomareita kohtaan, jotka sanelevat nämä "kauneusihanteet" ja sen jälkeen kääntyä katsomaan kasvattajia, jotka silmät kiiluen lähtevät näitä muutoksia tekemään. Toki syynsä on kuluttajissakin, mutta eniten näihin rodunomaisiin ulkoisiin liioitteluihin syyllistyy tuomari. Käyttiksillä taas nämä "pään pimahtamiset" usein johtuvat kouluttajasta, ei suinkaan koirasta.

Mitenkä onkaan edes mahdollista, että yhtä rotumääritelmää tulkataan niin monella eri tavalla ja sitten suppeaa geenipoolia lähdetään vielä jakamaan niin, että näyttiksiä vain näyttiksille ja käyttiksiä vain käyttiksille ja pitkäkarvainen väri erotettiin omaksi rodukseen ("myös valkoinen aikanaan") Mitähän seuraavaksi? (mustat, mustat pitkäkarvaiset... harmaat, harmaat pitkäkarvaiset jne?) Kohta sisäsikiää koko popula...

Itse pidän molemmista, sekä näyttiksistä, että käyttiksistä, enkä leimaa koiran "tarkoitusperän" takia omistajia, enkä koiria. Enkä myöskään puolla sitä, etteikö näyttelypuolen koira voisi pärjätä lajin tavanomaisissa harrastuksissa. Tuo on yleensä ihan höpönpöppöä. En myöskään näe syytä, miksei rodunmukainen käyttis voisi pärjätä näyttelyssä vaan sen takia, että se on käyttölinjainen. Tässäkään ei niin mitään järkeä. Vielä vähemmän on järkeä siinä, että harrastajapiiri jakautuu toisiaan vastaan ja pitävät koiriaan toinen toistaan parempina, vain sen "käyttöperän takia". Näyttelyihmisillä kiiltä pelkät pokaalit silmissään, muusta viis ja käyttisten omistajilla taas yleensä tuntuu koulutus nousseen päähän ja koiran koulutustavat ovat arveluttavia (kärjistelen taas). Sääli että ihmiset menevät näin ääripäisyyksiin, koska kyseessä on varsin hieno rotu, jota toivottavasti nykyjalostus ja ihmisten jakautuminen ei tule oikeasti kokonaan pilaamaan...

^ Komppailen.

Musta on vähän hölmöä että koiria arvostellaan ns. rotunsa parhaaksi edustajaksi ainoastaan ulkonäön perusteella. Niin ja luonteen eli sen mitä tuomari näkee kehässä. Seurakoirilla tää saattaa toimiakin, mutta eikö koetulokset ole ihan yhtä iso osa "parhaaksi toteamista". Mm. cockeripiireissä ollaan tosi ylpeitä kun koira on muotovalio ja sitten kun joku erehtyy kyselemään taikkari- tai MeJä-tuloksia niin ollaan hakkaamassa rotumääritelmällä päähän. Itse olin monien mielestä tyhmä ja hylkäsin monta muotovalioiden pentuetta ja ostin pennun kasvattajalta, joka toimii lähinnä harrastuspuolella, vaikka pentujen emo oli muutaman sentin liian matala. Emolta löytyi kuitenkin pitkä lista tuloksia niin tokossa, agilityssa kuin MeJässä. Muistaakseni taikkaritkin oli suoritettuna. Edelleenkään osa cockereita omistavista tutuista ei voi ymmärtää, miksi otin mielummin koiran käyttöominaisuuksien kuin ulkonäön perusteella. Ja etenkään sitä ei voida ymmärtää, että en ole kauhean innostunut kykkimään näyttelykehässä kun voin olla tokotreeneissä.

Mulle on jonkun verran näyttelytoiminta muutenkin mysteeri. Lueskelin yhen nuoren mimmin blogia ja olin tosi ihmeissäni, kun se ravasi joka viikonloppu näyttelyissä, vaikka koira sai aina arvosteluksi että se on liian lihava. Eikö tossa vaiheessa pidetä taukoa, laihduteta koiraa hiukan ja mennä uudestaan? Tuskin se serti sieltä tipahtaa tuhdissa kunnossa olevalle, etenkään kun monta eri tuomaria on sitä samaa sanonut. Sori, meni vähän OT

"cockeripiireissä ollaan tosi ylpeitä kun koira on muotovalio ja sitten kun joku erehtyy kyselemään taikkari- tai MeJä-tuloksia niin ollaan hakkaamassa rotumääritelmällä päähän"

Mutta siis cockerillehan ei saa Suomen muotovalion titteliä, ennen kuin taippareista on hyväksytty suoritus, joten kyllä tällä rodulla ainakin täytyy olla myös käyttöominaisuudet kohdillaan, jos tittelin koiralle haluaa.
Ja tarjollahan on myös pentueita, joiden vanhemmilla on sekä hyvät näyttelytulokset, että myös käyttötulokset. :)

^^ Mäkin ravaan näyttelyissä aika paljon nyt junnun kanssa, vaikka monesti tulee sanomista massan ja eturinnan puutteesta jne. Mä kuitenkin tiedän, että se kehittyy vielä ja muuttuu, eli periaatteessa olis järkevämpää käydä vasta sitten kun on valmis. Mulle tuo kuitenkin on kivaa tekemistä koiran kanssa ja tuo hirmuisesti kokemusta sekä mulle että koiralle - molemmat kun ollaan ihan keltanokkia kehätouhuissa. Jos touhusta tykkää, miksi siitä pitäisi pitää taukoa? Voihan sitä koiraa laihduttaa siinä samalla, ja silti käydä kehissä kokemuksen kannalta.

muoks. väksy, oonpas mä hidas tänään

^ komps!

Me ollaan menossa viikon päästä näyttelyyn ja jalostustarkkiin. Tiedän ettei toi todellakaan tule siellä kummoisemmin menestymään koska on tosiaan vielä junnu. Juuri kasvattajan kanssa oli puhetta että ei väliä arvosteluista tms, kunhan koira ja sisaruksensa saavat vain paljon hyviä kokemuksia. Ja ovathan nuo näyttelyt samalla myös sosiaalinen tapahtuma

monna83 kirjoitti:

^ Mä en mitään rodusta tiedä, mutta tuo Venäläinen näytti kivalta.

Musta se oli just karseimman näkönen... Ihan niin ku joku minivillakoiramolossi. Tollanen englantilainen juoksijatyyppi miellyttää paljon enemmän silmää.

Paulchen kirjoitti:

Mulla ei ole mitään aavistusta kuppikunnista Mua ei ylipäätään kiinnosta mitkään juorut ja jaskanjauhamiset, ei siis yksinkertaisesti vain kiinnosta kuunnella jorinoita siitä mitä henkilö X on ehkä siskon kumminkaiman mukaan saattanut joskus sanoa jollekulle tai sitten ei. Ei mulla ole edes aikaa osallistua mihinkään juorukerhoihin ja siksi en pääse mihinkään kuppikuntiinkaan.

Itse en ole koskaan ollut minkään omistamani rodun rotuyhdistyksen tms. asioiden kanssa mitenkään tekemisissä, mulle ei koiran rotu ole edes sillä tavalla olennainen juttu vaan hankin koiran kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Rotuyhdistykset on yleensä painottuneet näytelytouhuihin ja ne taas ei kiinnosta mua tippaakaan. Tällä hetkellä en edes kuulu ainoaankaan rotuyhdistykseen eikä ole minkäänlaista aikomusta liittyäkään, ei tule mieleen yhtään syytä.

Kuulun meidän paikalliseen koiraseuraan ja sitä kautta kotimaani palveluskoiraliittoon, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut mistään järjestötoiminnasta ja nykyään en enää ehtisikään. Arvostan kyllä ihmisiä jotka jaksaa niitä paperijuttuja tehdä ja kissanristiäisiä järjestää, ilman seuroja ei harrastaminenkaan onnistuisi. Itse käyn vain treenaamassa ja autan kilpailujärjestelyissä yms. aina sen minkä voin, mutta en missään nimessä ole sillä puolella aktiivisimpia jäseniä. Toisaalta meillä on paljon juuri niitä tehokkaita järjestäjäihmisiä, jotka käsittääkseni tekevät niitä hommia ihan mielellään eivätkä ole mitenkään ylirasittuneita. Aika suuri osa tuosta "kulissien takaisesta" toiminnasta kun kuitenkin on juuri sitä juoruamista ja koska se ei mua yksinkertaisesti kiinnosta, teen sen mitä pyydetään ihan mielelläni, mutta en roiku missään juorukerhoissa. Näitä kuppikuntia on kyllä ihan vain pelkästään meidän oman seuran sisälläkin, mutta ne ei sen kummemmin mun tekemisiini mitenkään vaikuta.

Mun koiran kasvattajaa ei edes tiedä juuri kukaan muu kuin minä ja se kasvattaja joten sillä ei ole ollut mitään merkitystä missään. En tiedä mitä mieltä kasvattajasta ollaan rodun piireissä eikä kiinnostakaan.

No eipä kyllä muakaan kiinnosta kuulua mihinkään kuppikuntaan. Eikä kiinnosta juorut mulla on muutakin tekemistä. Mut mulla onkin kaksi sekarotuista .Kinastelkoon rotukoirien omistajat rauhassa keskenään kenellä on maailman kaunein koira =D naurettavaa.

Mun rodussa (bc) kuppikuntailua on vahvasti havaittavissa. Näyttelypaikoilla tähän tulee ainakin törmättyä. Kovasti kyräillään toisia ja ollaan vain niissä omissa kuppikunnissaan. Minullahan molemmat koirat ovat täysin vääristä kenneleistä, mutta ei jaksa kiinnostaa. Mehän harrastetaan täysillä eikä välitetä muiden kyräilyistä tai komenteista.

Maru kirjoitti:


Mutta siis cockerillehan ei saa Suomen muotovalion titteliä, ennen kuin taippareista on hyväksytty suoritus, joten kyllä tällä rodulla ainakin täytyy olla myös käyttöominaisuudet kohdillaan, jos tittelin koiralle haluaa.
Ja tarjollahan on myös pentueita, joiden vanhemmilla on sekä hyvät näyttelytulokset, että myös käyttötulokset. :)

Aijaa! Tätä mä en tiennytkään! Ei oo tullut vissiin mitään muotovaliojuttuja luettuakaan kun en aio näyttelyitä kiertää...

Mä en ite mitenkään erityisesti nauti koiranäyttelyistä joten en varmaan siksi ymmärrä, miksi ihmiset jaksaa käydä niissä koiran kanssa, jolla ei sillä hetkellä ole mahdollisuutta voittaa tai jolla on esim. terveydessä vikaa eli sitä ei voida käyttää jalostuksessa. Mulle näyttelyt tarkoittaa vaan sitä, että mennään sinne ja yritetään hakea serti kotiin että saadaan sitten muotovaliotitteli, jotta koiraa kannattaa käyttää jalostuksessa.

Edit / Mä oon kyllä niin päättänyt, että seuraava koira tulee sitten joskus ulkomailta. Suomi on niin pieni paikka, että teki täällä niin tai näin niin aina on huonosti ja aina ottaa pennun "väärältä" kasvattajalta, tai jos ottaa "oikealta" niin sitten siellä on takana kasvattaja vahtimassa että miten koiraa hoidetaan (juurikin mm. tämä "cockeri saa syödä vain yhtä tiettyä nappulaa -tapaus). (Tää on siis tosiaan mun mielipiteeni vaan)

kiivilintu kirjoitti:

Mä en ite mitenkään erityisesti nauti koiranäyttelyistä joten en varmaan siksi ymmärrä, miksi ihmiset jaksaa käydä niissä koiran kanssa, jolla ei sillä hetkellä ole mahdollisuutta voittaa tai jolla on esim. terveydessä vikaa eli sitä ei voida käyttää jalostuksessa. Mulle näyttelyt tarkoittaa vaan sitä, että mennään sinne ja yritetään hakea serti kotiin että saadaan sitten muotovaliotitteli, jotta koiraa kannattaa käyttää jalostuksessa.

Tämä nyt on varmasti rotukohtaistakin, mutta pakko kommentoida. Miksi se näyttelytulos tai se tuleeko sieltä nyt se serti vaiko jotain ihan muuta tekee koiraa jalostuksellisesti sen paremmaksi? Joo, on paperilla virallinen tulos, mutta ei se koira siitä miksikään muutu ja hyvä kasvattaja on nähnyt kyllä sen rakenteen puutteet ja plussat jo ilman sitä näyttelytulostakin. Omissa roduissani ei näyttelytuloksella ole niin suurta merkitystä. Kokonaan näyttelyttämättömiä taikka näyttelyistä "huonoja" tuloksia saatuja koiria voi hyvin käyttää jalostukseen, eikä se ole mitenkään harvinaista. Näyttelytulos ei ole jalostuskäytön edellytys millään tapaa, joskin kiva aina on, mitä useammasta koirasta saa _hyvältä_ ja _osaavalta_ tuomarilta oikean papereihin jäävän arvostelun ulkomuodosta.

Itse käyn sillointällöin näyttelyissä (sillointälöin meinaa jonkun kerran vuoteen). En suinkaan aina kyllä siksi, että sieltä olisi "voittoa" tulossa. Toisen oman koirani kanssa ei näyttelyistä H:ta parempaa pahemmin haeta, mutta senkin kanssa on tullut aina sillointällöin huviksi pyörähdettyä (ja EH:n verran käytiin aikanaan hakemassa ihan sen takia, kun se silloin vielä vaikutti rekisteröintimaksuihin alentavasti, jos oli EH tai parempi.) En kuitenkaan näe näyttelyitä jalostukseen liittyvänä, vaan harrastuksena muiden joukossa, joten miksi ihmeessä sielläkin ei voisi käydä harrastukseksi pyörähtelemässä ilman jalostustarkoitusta?

Niin ja lisätään nyt vielä, että vaikka itse pidän agilitystä ja olen nyt kisaamaankin ruvennut virallisia kisojakin, niin en oleta, että kaikki agilitystä pitäisivät. Sama koskee näyttelyitä, toiset tykkää, toiset ei, mutta ei minulla ole syytä kritisoida ihmisiä, jotka näytelyissä tykkäävät käydä.

Melina kirjoitti:

Miten kuppikunnat edes ovat mahdollisia, kun rotumääritelmän pitäisi ihan selkeästi sanella, millaisia yksilöitä rodussa tavoitellaan?

Mudin rotumääritelmästä:

KÄYTTÖTARKOITUS: Paimenkoira. Paimenet arvostavat sen rohkeaa luonnetta ja kykyä paimentaa vaikeasti käsiteltävää ja suurikokoista karjaa. Sitä käytetään myös jopa villisian metsästykseen. Erinomainen suojelu- ja seurakoira, vahti- ja hälytyskoira, käytetään myös huumekoirana. Erinomainen agilitykoira, rakastettava kotikoira. Suhteellisen lyhyen karvapeitteensä ja erinomaisen sopeutuvaisuutensa ansiosta soveltuu ongelmitta sisäkoiraksi.

Jo tämä pitkä lista kertoo sen, että kiistoja "oikeanlaisesta" koirasta tulee. Tällainen määrä ominaisuuksia kyllä mahtuu yhteen koiraan, mutta on ihan eri asia, mitä lähdetään painottamaan. On niitä, joiden mielestä mudi olisi passelin kokoinen kotikoira joka vähän vahtii. Nämä ihmiset yleensä pyrkivät saamaan mudeille seesteisemmän ja helpomman luonteen, mikä minusta ainakin lähtee suuresti huitelemaan tästä:

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Erinomaisen oppimiskykyinen, eloisa, rohkea, tarkkaavainen, työintoinen, valpas ja sopeutuvainen.

"Eloisa" liittyy sanana vahvasti vilkkauteen. Kyllä, mudin tulisi olla vilkas. Ja työintoinen. Mutta sitten taas tulee myös näitä ihmisiä jotka etsivät mudista loputtoman työintoista koiraa, kisakonetta, vietteihinsä pakahtuvaa pakettia. Sellaista jota ei jokaiselle anneta, tosiharrastajalle korkeintaan, joka miettii toisena rotuna käyttölinjaista malikkaa.

Summa summarum, mun mielestä mudin tulisi pysyä sellaisena kuin se oikeasti on ollut. Monikäyttöpiski, joka on nukkunut maatalon nurtsilla puuhaa odotellessa. Se on ollut sopeutuva ja vähään tyytyvä, ja siksi myös korvaamaton apu. Minusta siitä on turha yrittää tehdä hillittyä seurakoiraa, puhumattakaan sitten äärimmilleen viedystä kisatykistä. Osaako sellainen edes rauhoittua ? Joskus mudin on pitänyt jaksaa puskea töitä päivästä toiseen, ja välillä sen on pitänyt vain maata ja odottaa, että jotain tapahtuisi.

Mudipiirin ihmiset ovat aika kärkkäitä sanomaan mielipiteitään toisistaan ja koiristaan, joten mulle henk. koht. oli aika helpotus hakea koira ulkomailta, ts. en liputa minkään niiden muutaman kennelin puolesta mitä Suomesta löytyy.

Siitä olen iloinen, ettei mudin ulkonäöstä niin kauheasti tapella. Se on mitä on. Kaikki ovat jokseenkin yhtä mieltä että luonnollinen ja terve rakenne ovat pop. Ja jos niitä sertejä himoaa, kannattaa ottaa jokin muu. Mutta väreistä toisinaan tapellaan. Mudille on mustan lisäksi hyväksytty useampi muu väri, ja jonkun mielestä nekin ovat ihan huonoja.

Oikeastaan tämä keskustelu itsessäänkin osoittaa miksi niitä kuppikuntia syntyy. Ihmiset tykkää eri näköisistä koirista, puolustavat mielellään sitä omaa ihannekoiraansa ja kritisoivat vähemmän miellyttävän tyyppisten koirien ulkonäköä. Yksi linkittää mielestään kauniin ja ruman koiran kuvat, joku toinen on eri mieltä ja siitähän se sitten lähtee...

Hiiiiiop!

Tälle ketjulle olis näköjään kysyntää nyt.

Jos haluaa malliesimerkin äärimmäisyyksiin viedystä kuppikuntaisuudesta koiraharrastuksessa, niin kannattaa liittyä ranskanbulldoggiyhdistykseen! Omat kokemukseni uteliaana rivijäsenenä ovat monien vuosien takaa, mutta eipä ole malli muuttunut ainakaan aktiivijäsenten näyttelykäyttäytymisestä päätellen.

Silloin aikoinaan uhkailua oikeusjutuista esitettiin Ranskanbulldoggi-lehden sivuillakin. Sikäli mikäli lehti saatiin edes aikaiseksi. Ensimmäisenä jäsenyysvuotenani ilmestyi lehti alkuvuodesta ja toinen vähän ennen joulua. Sääntöjen mukaan piti kuitenkin ilmestyä 4 tai 6 numeroa, en ihan tarkkaan muista. Juttuja lehteen oli lähes mahdoton saada. Jotkin viikkoja aiemmin lähetetyt jutut eivät kuulemma olleet ehtineet ded line:n mennessä!? Kuinka olikaan näin päässyt käymään? Rotua koskeviin kyseilyihin vastattiin vain klikki kerrallaan jne.

Kerran olin Tampereen näyttelyssä ranskiskehän laidalla, kun yhdistyksen hallitus palasi palaveristaan Pirkkahallin kokoontumistiloista. Siinä sitä sylki lensi ja nyrkki heilui, kun asioita selviteltiin. Kävi mielessä, että kyllä jotkut osaavat tehdä harrastuksestaan mielenkiintoisen!

^ Sehän on laissa, että lehden pitää ilmestyä vähintään 4 kertaa vuodessa (ja jos näin on, niin sitten kohdellaan alv 0%, vai oliko niin että kestotilaus on silloin alv 0%). Muussa tapauksessa sitä tuotetta kutsutaan joksikin muuksi, esim kirjaksi tai julkaisuksi ja silloin pätee tiukemmat alv-säännöt. Eli tuosta syystä nuo rotuyhdistystenkin jäsenlehdet ilmestyy vähintään 4krt vuodessa.

Mä muuten unohdin selventää, että miksi tämän ketjun tuossa viikko sitten nostin. Eli syynä oli siis mustamaalauskampanja, jota erään rodun piirissä palstalla harjoitettiin. Kyllä sieltä tuli vasta-argumenttia miten kampanja on ihan perusteltu koska "rodun kaikki huiput ja hyvät kasvattajat ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kasvattajat x y ja z ovat syvältä, toimivat arveluttavalla tavalla, tekevät kyseenalaistettavia jalostusvalintoja jne".

Mun on hirveän vaikea ottaa kantaa siihen, onko jonkun kasvattajan jalostusvalinnat hyviä tai huonoja (=onko mustamaalauskampanja aiheellinen vai aiheeton), etenkin kun usein puolueettomana "totuuden lähteenä" pidetty koiranet näytti mun silmissä moitteettomalta ja toisaalta eläinsuojeluviranomaiset eivät ole olleet näistä kasvattajista kiinnostuneita. Sitten taas piirit on pienet ja palstalla ei ole sallittua mustamaalata ketään niin, että ovat tunnistettavissa, joten tästä syystä nostin tämän ketjun. Että jos nyt sitten on kuitenkin tarvetta haukkua kasvattajia ja heidän jalostusvalintojaan, tehtäisiin se yleisemmän tason ketjussa eikä oman rodun ketjussa, josta kasvattajat x y ja z olivat helposti yksilöitävissä.

kiivilintu kirjoitti:

Mä oon kyllä niin päättänyt, että seuraava koira tulee sitten joskus ulkomailta. Suomi on niin pieni paikka, että teki täällä niin tai näin niin aina on huonosti ja aina ottaa pennun "väärältä" kasvattajalta, tai jos ottaa "oikealta" niin sitten siellä on takana kasvattaja vahtimassa että miten koiraa hoidetaan (juurikin mm. tämä "cockeri saa syödä vain yhtä tiettyä nappulaa -tapaus). (Tää on siis tosiaan mun mielipiteeni vaan)

Eiköhän suomalaiskasvattajilla ole omat linkkinsä tiettyihin ulkomaalaiskasvattajiin, ja tietyiltä ulkomaalaisilta eivät tietyt suomalaiskasvattajat ota koiria, astuta niillä jne.. Luulen, että se kuppikuntaisuus on kuitenkin jonkin verran levinnyt myös sinne, tai että suomalaiskasvattajat ovat "omineet" kasvattajia ulkomailta niin, että kenen tahansa ei sovi mennä astuttamaan koiraansa tietyille kasvattajille (joissain roduissa ainakin)? Tällainen käsitys mulla elää, mutta voin olla hyvin väärässäkin.

Mutta, mä olen sitä mieltä, että meillä on oikeus ottaa pentu keneltä tahansa. Voi olla, että jos edellinen koira on kasvattajalta A joka on huonoissa väleissä kasvattaja B:n kanssa, et saa seuraavaa koiraa kasvattaja B:ltä. Tämä on kuitenkin mielestäni ihan naurettavaa enkä sitä voi sinällään ymmärtää. Ihmisten välit voivat olla huonot, mutta ei sen saisi vaikuttaa ulkopuolisiin.

Ei se munkaan mielestä ole ratkaisu että ottaa koiran ulkomailta. Aina sitä sitten kuitenkin ihmiset puhuu kaikkea että "Otti ulkomailta koiran! Ei suomalaiset kelpaa! Paljonkohan joutui maksamaan! Mikäköhän järki tossakin nyt oli kun sen koiran isällä/emänisällä/isänemällä/millävain on kuitenkin jälkeläisnäyttöä Suomessa kasvattaja X:n koirilla, jotka muuten on ihan susirumia! Meinaakohan se nyt tehdä sillä sitten pennut kun on oikein ulkomailta tuonu! Minä en ainakaan anna sille urosta/narttua käytettäväksi! Lieköhän edes puhdasrotuinen! Sillä oli kuulemma sydänmato! Miten se onkin noin ruipelo, onkohan pentuna ees ruokittu! Pitää varmaan itteensä parempana kun on ulkomailta hakenu! Kuulemma noissa linjoissa on paljon arkuutta/herkkyyttä/allergiaa!" yms.

Tuntuu että ne asiat on jollain tapaa aina "huonosti", ihan sama mitä tekee, joten kaikkein parasta on vain luottaa omaan arviointikykyynsä, tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee ja kokee sekä ennen kaikkea, kasvattaa ihan hirvittävän paksu nahka

Mä esimerkiksi olen kerran joutunut kieltäytymään menemästä yhteen tapaamiseen jossa oltais treenattu useampia yhden harrastamani rodun edustajia. En halunnut mennä, koska osa porukasta oli "toisesta kuppikunnasta" enkä halunnut antaa heille sitä mahdollisuutta ja iloa alkaa puhumaan mun koirasta paskaa. Koska niin siinä olisi vallan hyvin voinut käydä, se on nähty jo monta kertaa.

Rorys
Itse olen huomannut tuon "ai, ihan oikein ulkomailta tuotu"-ilmiön. Eikös se ole niin, jos aurinko paistaa ja kesälämmintä riittää, silloin on pirun kuuma ja sitten kun on talvi ja pakkanen paukkuu, voi piru miten kylmä, olisi jo kesä... koskaan ei ole hyvin.

Tuohon ulkomailta tuontiin vielä sellainen, että ihmiset olettaa, että ulkomailta saa jotakin paljon hienompaa ja erikoisempaa, ja nimenomaan täydellistä. Tämä meidän nuorin koira on ulkomailta tuotu, muttei mikään erityisen komean näköinen. Ei ole puhtaan valkoinen, typistetty, satakiloinen jööti, kuten ulkomailta tuotu keskiaasialainen monen mielestä on... Tämä on tälläinen likaisen värinen, laiska löntystäjä, jonka värityskään ei ole sieltä arvostetuimmasta päästä, MUTTA sillä on hyvä pedigree.
Monelta olen kuullut, että "mitenkä se on tuon näköinen, eikös se ole ulkomailta tuotu?" tai "miksi se on tuon värinen, eikös se ole syntynyt ulkomaisessa kennelissä?". Eli ulkomailta tuotu koira on aina jotenkin erityisen hieno, hyvä ja erinomainen, kun taas tuontiin verrattuna kotimaiset koirat on kaikki lähinnä altariman vetoja. Millä perusteella?

Ihmisillä on erikoisia ennakkoluuloja ja -ajatuksia.