Koirat.com

Yksi suuri ongelma varmasti on myös se, ettei ihmiselle koskaan riitä mikään, eikä turhamaisuudelle ole rajoja.

Pitäisi olla säännöt. Miksi jalostaa keskiaasianpaimenkoirasta uutta trendimolossia? Miksi ei jalosteta ihan omaa ja uutta trendimolossia? Miksi pitää kajota rotuun ja muuttaa sitä, kun sille ei ole tarvetta. Keskiaasianpaimenkoira on keskiaasianpaimenkoira, piste. Jos sen ulkomuoto, käyttäytyminen, luonne ja muut seikat eivät miellytä, mutta yksi tietty ominaisuus miellyttää, eikä sitä mistään muusta rodusta löydy ja tälläiselle koiralle olisi rutkasti kysyntää (ainakin kun noita satoja kasvattajien sivuja selailee ja katselee koirien kuvia), miksei sitten tehdä sellaista rotua?
Ja tämä pätee varmasti yli sataan rotuun, noin lonkalta heitettynä. Ettei jopa pariin sataan.

Joko opetellaan tulkitsemaan rotumääritelmiä sellaisenaan kuin ne ovat, mitään niihin lisäämättä tai mitään pois jättämättä. Tai sitten lähdetään karsimaan rotuja. Päivitetään tarjonta ja tehdään mitä voidaan.

Itseäni henkilökohtaisesti vituttaa, että jopa tuhansia vuosia vanhat rodut pilataan, kun voitaisiin jalostaa jo meneillään olevista "kokeiluroduista ja kokeiluristeytyksistä" jotain muuta kuluttajaryhmää palveleva kokonaisuus. Mille taas ei ole käyttöä, eikä kysyntää, miksi sitä pitää pyöritellä nurkissa... Siinäkin on omat haasteensa, kun rotu on sellainen jota kovinkaan moni ei syystä tai toisesta halua, koiria ei ole riittävästi - materiaalia jalostukseen ei ole riittävästi, rotu kuolee silminnähtävästi käsiin, mutta silti pitää risteyttää ja risteyttää ja risteyttää. Miksi? Siksi, koska joku sen rodun nimen sinne FCI:hin tai vastaavaan on joskus rustannut, eikä kukaan osaa päästää irti.

Tigru kirjoitti:

Bedlingtonien selkälinjan kuuluu olla kaareva ja aikalailla samanlainen kuin whippettien tai greyhoundien. Se on seurausta joo siitä että jalostuksessa on käytetty whippettiä mutta sillä on myös ihan oikea käyttö eli syy miksi se on sellainen.
Savun kasvattajalla on aika paljon kuvia vanhoista beduista (myös ennen näyttelyharrastusaikoja) joissa koirat ovat ihan kuin whippettejä mutta karvalla.

Koirien rakenne (myös niiden varhaisten laukkatyypin koirien) ja tieto siitä missä niitä on tavattu ekan kerran sekä tieto että niihin on sotkettu vinttikoiraa ja terrieriä viittaa siihen että ei ole alunperinkään haettu pientä ja säpäkkää koiraa luolaan vaan laukkaavaa koiraa.

Mielenkiintoisella tavalla omituiseksi asian tekee se, että kirjallisuudessa väitetään whippettien syntyneen siten, että pienikokoisiin englanninvinttikoiriin sekoitettiin terrieriä mm. koon edelleen pienentämiseksi. On muuten ihmeellistä, että on yleensä tarvittu tämä whippetin pienennysteoria, vaikka kyseistä ajankohtaa aikaisemmalta ajalta on maalaustaiteessa olemassa todisteita tämän pienehkön vinttikoiran olemassa olosta.

Bedlingtoneihin on päädytty ilmeisesti näiden ulkonäön vuoksi. Sitten onkin käynyt niin, että jopa samassa koirakirjassa väitetään bedlingtonien syntyneen siitä että terrieriin (bedlarin ja dandyn alkutyyppiin) on sekoitettu whippettiä, ja whippetin puolestaan syntyneen niin, että whippetin alkutyyppiin on sekoitettu bedlingtonia!

Tässä on käynyt niin, että kun on pohdittu kumpi oli ensin "muna vai kana", on tultu tulokseen, että molemmat. Tiätty!

Muuten se muna oli ensin!

Kerttunen, jeps ei ne rotumääritelmät sanokaan, että tämän ja tämän rodun kuuluu olla ruttuinen patukka tms. Mutta rodun ulkomuodon tahi muiden ominaisuuksien perusteleminen sillä, että rotumääritelmässä lukee asia x on mun mielestä.. No, outoa. Ei rotumääritelmä ole mikään pyhä totuus ja sitä nimenomaan taitaa kukakin tulkita miten lystää.

muoks// Esimerkkinä otos ylläri pylläri kelpien rotumääritelmästä:

"YLEISVAIKUTELMA:
Notkea, toimelias, hyvärakenteinen, hyväkuntoinen ja lihaksikas koira, jolla on joustavat raajat. Kykenee työskentelemään väsymättä. Ei millään lailla hento."

Joku takertuu tuohon viimeiseen lauseeseen ja alkuosan voikin kääntää mielensä mukaiseksi. Hmmh.

^ Ja OT: Mä luin tuosta 2 kertaa, että "Ei millään lailla rento", ja mietin että ompa kummaa. Ja näin jo sieluni silmin joko jäykkätönkkösuolatun tai vastaavsti kumipallomaisesti alituiseen sinkoilevan kelpien. Kunnes löysin taas sisälukutaitoni. Jep.

Itseäni "tökkii" rotumääritelmissä ilmaisut; takajalat eivät saa olla liian voimakkaasti kulmautuneet, otsapenger ei saa olla liian jyrkkä, vatsalinja ei saa olla liiaksi kuroutunut. Ei tietenkään saa, turhahan sitä on sanoakaan. Johan se pitäisi käydä ilmi sanasta liian. Eihän voida sanoa: takajalat saavat olla myös liian voimakkaasti kulmautuneet, tai otsapenger saa olla myös liian jyrkkä! Tässä mennään vahvasti jo idiotismin puolelle!

Otaksuttavasti tässä on haettu sanaa "liioiteltu"; takajalkojen kulmaukset eivät saa olla liioitellun jyrkät jne. Monessa rodussahan nämä liioitellut ulkomuodon yksityiskohdat ovat juuri rodun tavaramerkki, kuten sakemannilla nuo kulmaukset ja bokserilla otsapenger.

Mita olen muutaman eri rodun harrastuspiireja seurannut, sen jalkeen on mennyt usko siihen ettei olisi rotua jossa ei olisi kuppikuntia. No, ehka jotkut kaikkein harvinaisimmat joita Suomessa vasta maksimissaan 10-20 kpl, mutta muiden kohdalla riittaa hyvinkin isoja riitoja porukoiden kesken.

Se mika hammastyttaa eniten on, etta jopa pelkissa seurakoiraroduissa loytyy naita. Kayttoroduistahan tulee helpommin ajatelleeksi, etta luonnollisesti kayttolinjaisten ja nayttelylinjaisten omistajilla on hyvinkin erilaiset nakemykset siita millainen rodun tulee olla.

Mutta etta yksinomaan seuralaisiksi jalostetuissa roduissakin kasvattajat usein voivat olla jakaantuneet ns. kahteen eri leiriin, joissa sitten toisen puolen kasvattajien koiria vaheksytaan tai pilkataan. Kai se on sitten vaan taman koiraharrastuksen ikuinen ongelma.

Kayttoroduissahan kayttikset vs. nayttikset -kiista menee usein tyyliin "tama on tarkoitettu tyokoiraksi, siita ei saa tehda show-koiraa, show-linjaiset ovat liian homogeenisia kun aidon tyokoiran geenipooliin kuuluu suuri rodun sisainen tyyppivariaatio" ja "kayttolinjaiset ovat rumia, kayttolinjaisia ei tunnista rotunsa edustajiksi/nayttavat sekarotuisilta, kayttolinjaiset eivat parjaa nayttelyissa".

Yksi hyva esimerkki on husky, jonka piireissa ollaan menty niin pitkalle etta osa on sita mielta etta linjoja olisi perati kolme naiden kahden sijaan, ns. vanha linja. Kayttolinjaisten harrastajat taas mieltavat vanhan linjan yhdeksi show-linjaisten haaraksi, koska ne pohjautuvat show-linjaisiin koiriin.

Ja ainakin huskypiirien kuppikuntien tappelut ovat usein todella karjistyneita. Mutta sitten on muutama sellainenkin kasvattaja joka risteyttaa linjoja keskenaan, mika on mielestani hyva asia: onhan kyseessa edelleen yksi rotu, eika sita ole kuitenkaan tarkoitus jakaa taysin kahtia.

Tietysti nayttelyharrastajille sopii paremmin toinen tyyppi kuin kayttoharrastajille, eli ei linjoja yhtenaisiksikaan kannata jalostaa, varsinkaan kun huskylla kayttorotuna kuuluu olla variaatiota mm. vareissa ja ulkomuodossa (pienemmissa ulkonakoseikoissa siis, kuitenkin niin etta arktisen pystykorvan olemus sailyy).

Mutta aina silloin talloin linjojen valiset astutukset sopivilla koirilla ovat erinomainen asia, ja edistavat geenipoolin sailymista hyvana jatkossakin ja samalla rodun pysymista yhta terveena kuin se on ollut tahankin asti.

Tuo siis huskeilla, en tieda miten halukkaita esim. kayttolinjaisten labbisten kasvattajat olisivat valmiita kayttamaan jalostukseen niita show-linjaisia "tankki-labbiksia" ja vice versa, koska jalostus on jo sen verran ison kuilun tehnyt ko. linjojen ulkonakotyyppien valille. Kayttolinjassahan se ulkonako ei sinansa haittaisi muuten, mutta aika vaikea kuvitella niita pahimpia tankkeja kovin tehokkaiksi metsalla. Sen syvempaa siis noutajarotuja tuntematta, mutta mutu-tuntumalta voisin kuvitella linjojen valisten risteytysten aika kaukaiseksi ajatukseksi niiden kohdalla.

No eipä sitä hirveesti tarvii hakea esimerkkejä kuppikuntaisuuksista ja riitelystä... käykääpä vaikka facebookista kattomassa pyreneittenmastiffi ryhmää ja niin kyllä löytyy Mun oma mielipide on et pikkusen liikaa ohjaa näyttelyt ja rotumääritelmiin sokeasti tuijottaminen nykyjalostusta kun pitäs keskittyy rodunomaisiin, hyvähermoisiin terveisiin koiriin... näitten "mun" rotujen kohdalla tuntuu olevan se ihme villitys et mitä isompi sitä parempi...