Koirat.com

BaeLiana kirjoitti:

Joku sheltin omistaja täällä valitteli, kun koira (oliko se Alissa) saa kohtauksia, joissa välttelee omistajaa. Onkohan selvinnyt jotain?

Joo, vähän yli kuukaus sitten Alissalla todettiin suht paha nivelrikko oikeessa lonkassa. Selässäkin näky yks kohta, jossa oli jotain häikkää, ehkä joku vanha välilevyvamma, mut eläinlääkärin mielestä sen ei pitäs vaivata. Alissalla noi kohtaukset johtu selvästi kivusta, koska ne jäi kokonaan pois sen ollessa kipulääkekuurilla. Just kirjottelin tonne purkautumisketjuun, ku noi kohtaukset palas hiukan kipulääkekuurin loppumisen jälkeen. Torstaina annoin sille taas kipulääkettä illalla ja Alissa oli ihan eri koira sen jälkeen. Se piristy hetkessä ja yhtäkkiä oli pallo suussa haastamassa mua leikkiin. Alissallakin on tullu noita kohtauksia leikkiessä, enkä oo saanu sitä pitkään aikaan leikkimään vetoleikkejä, en edes sillo, ku se oli kipulääkekuurilla, ilmeisesti se liittää sen leikin vahvasti kipuun.

Lonkkavaivat voi ainakin aiheuttaa just tollasia äkillisiä "kipushokkeja" ja sit taas välillä koira voi olla täysin normaali, varmasti myös selkäviat voi oireilla noin. Riippuu varmaan koirastakin miten hyvin se näyttää kipua, yleensähän koirat piilottaa kipunsa taitavasti ja siinä vaiheessa, ku sen huomaa, koira on jo tosi kipee. Ortopedikäynnillä vois sulkee pois monia syitä, ontumakokeiden jälkeen voidaan sit kuvata tarvittavia paikkoja, jos koira reagoi nivelten taivutteluihin. Alissakin reagoi lääkärissä lonkkanivelen taivutukseen ontumalla, vaikka ontumista oli tosi vaikee nähä sen normaalista liikkumisesta. Ja tosiaan Alissakin veteli täysillä mettässä kipeen lonkkansa kanssa ilman merkkejä kivusta, kunnes se sit klenkkas muutaman askeleen kolmijalkasena ja sen jälkeen varasin lääkärin.

Kun olette pohtineet itselleni koirarotuja, mikä on ollut tärkein kriteerinne?
Onko käynyt esim. niin että luonne ollut juuri passeli mutta jokin muu ominaisuus, vaikkapa turkin laatu ei ollut se, mitä ensisijaisesti koirasta halusitte, mutta luonne vei silti voiton kriteereissä.

Meikäläisellä tilanne juurikin se että rotu ollut pitkään mielessä joku tuntuu moninpuolin hyvältä juuri mulle, mutta sitten se turkin laatu ei ole sitä, mitä haluaisin. Kannattaako tällaisessa tilanteessa luopua jostakin kriteeristään (vaikkapa juuri tuosta turkin laadusta), jos rotu tuntuu muuten niin hyvältä ja omalta?

^Minä ainakin koen sen luonteen nimenomaa niin tärkeäksi asiaksi että jos se on just eikä melkein ja rotu on suht terve niin turkki ja ulkonäkö olkoon sitten sitä mitä sattuvat olemaan.

Mitä rotua mielessä pyörittelet ja mitkä on luonnekriteerit? kysyy nimimerkki utelias...

^^ Mulla luonne menee kriteereissä ulkoisten seikkojen edelle. Luonteeltaan epäsopivan koiran kanssa voi olla tosi väsyttävä elää, mutta yleensä silmä tottuu kyllä vähän "väärän näköiseenkin" koiraan.

Turkin laatu ei tietty aina ole pelkkä ulkonäköseikka, koska jotkut turkit saattaa vaatia paljon harjaamista, pesemistä ja trimmaamista (myös lyhyeksi ajeltuna) eikä se vaan sovi kaikkien toiveisiin.

Näitä pitää vaan summailla ja miettiä, mitä oikeasti haluaa.. Millainen rotu sulla on mielessä? Ja mikä turkkityyppi olis toiveiden mukainen?

Väksy, Tigru ehti ensin..

Sändi ja Tigru Lyhytturkkinen oli ensisijainen toiveeni, mutta kultainennoutaja tuntuu niin moninpuolin ihanalta rodulta, vaikka turkki onkin pitempi ja karvanlähtökin varsin runsasta. Miten menisitte asiassa nyt neuvomaan? En ole ylisiisti ihminen, ihan sellainen perus.

Heh mä valitsin kultaisennoutajan koska se on lapsesta asti ollut mun lempirotu. Aluksi syy oli varmaan vaan se, että ne on niin söpöjä. Mutta myöhemmin kun tutustuin luonteeseen niin onhan se just passeli koira!
Mutta nyt kun oon ruvennu miettimään toista rotua(vaikkei toista koiraa oo vielä hetkeen tulossa!), niin kyllä se luonne on ehdoton ykköskriteeri! Oon esimerkiksi miettinyt villakoiraa. Sen turkki ei oo sellainen kuin haluaisin(tykkään enemmän pitkäturkkisista), mutta koska luonne passaa, niin turkki on sivuseikka!
Eli en kyllä liikaa miettisi pelkkää turkkia. Varsinkin kun juurikin kultaisellanoutajalla se ei oo mistään haastavimmasta päästä! Säännöllinen harjaus(karvanlähtöaikaan sitä karvaa lähtee PALJON) ja pesu tarvittaessa. Noiden turkkihan on siitä kiva, että kuivuessaan siitä kyllä karisee suurin osa hiekoista yms. pois. Jotkut pesee kultsunsa vaan pari kertaa vuodessa! Itse tykkään pestä ton lenkin jälkeen(kuvaketjussa todisteaineistoa miltä toi yleensä lenkin jälkeen näyttää :D), ettei ne hiekat sitten oo sängyllä tai sohvalla!

Sufa kirjoitti:

Heh mä valitsin kultaisennoutajan koska se on lapsesta asti ollut mun lempirotu. Aluksi syy oli varmaan vaan se, että ne on niin söpöjä. Mutta myöhemmin kun tutustuin luonteeseen niin onhan se just passeli koira!
Mutta nyt kun oon ruvennu miettimään toista rotua(vaikkei toista koiraa oo vielä hetkeen tulossa!), niin kyllä se luonne on ehdoton ykköskriteeri! Oon esimerkiksi miettinyt villakoiraa. Sen turkki ei oo sellainen kuin haluaisin(tykkään enemmän pitkäturkkisista), mutta koska luonne passaa, niin turkki on sivuseikka!
Eli en kyllä liikaa miettisi pelkkää turkkia. Varsinkin kun juurikin kultaisellanoutajalla se ei oo mistään haastavimmasta päästä! Säännöllinen harjaus(karvanlähtöaikaan sitä karvaa lähtee PALJON) ja pesu tarvittaessa. Noiden turkkihan on siitä kiva, että kuivuessaan siitä kyllä karisee suurin osa hiekoista yms. pois. Jotkut pesee kultsunsa vaan pari kertaa vuodessa! Itse tykkään pestä ton lenkin jälkeen(kuvaketjussa todisteaineistoa miltä toi yleensä lenkin jälkeen näyttää :D), ettei ne hiekat sitten oo sängyllä tai sohvalla!

Juuri näin haluaisin ajatella turkista. Kultsi on aina ollut rotuna tuttu ja saanut vain hyviä kokemuksia. Tuntuu turvalliselta ja hyvältä rodulta mulle :) Vielä kuitenkin aion tutustua rotuun tarkemmin ennen lopullista päätöstä.

Lyhyt/sileä turkki on tietysti monessa suhteessa helppohoitoinen, mutta rodusta riippuen lyhyt karva voi myös olla perkeleellistä piikkiä, joka pistää jalkapohjiin ja joka nypitään pinseteillä tekstiileistä irti. Nimim. kokemusta on. Muutamaa kultsua läheltä seuranneena voin myös todeta, ettei se turkki todellakaan kovin paljon vaadi. Toki mulla on vertailukohtana överiturkilliset jenkit, mutta siltikin...

Itellä kävi niin että ihastuin yllättäen niin kovasti isovillakoirien luonteeseen toista koiraa etsiessä että en kiinnittänyt kovinkaan paljoa huomiota siihen miltä ne näyttää tai siihen että saa oikeasti käyttää aikaa ja vaivaa turkinhoitoon.Toki sitä yritti samalla etsiä vastaavaa rotua normi turkkisena, mutta ei vaan löytynyt. Eipä kyllä kaduta vaikka tänäänkin trimmatessa tuskastelin kun kaikki välineet tuntui menevän samaan aikaan rikki ja oli muutenkin sellanen oho, hups- päivä ja turkki on sen näköinenkin :D Että jos joku rotu kolahtaa niin ei toki kannata ulkonäön vuoksi sitä hylätä

Kerttunen kirjoitti:

Lyhyt/sileä turkki on tietysti monessa suhteessa helppohoitoinen, mutta rodusta riippuen lyhyt karva voi myös olla perkeleellistä piikkiä, joka pistää jalkapohjiin ja joka nypitään pinseteillä tekstiileistä irti.

Juur näin. Mulla on puolipitkäkarvainen koira ja sitten sileäkarvainen collie, joista puolipitkäkarvainen on turkin suhteen huomattavasti näppärämpi. Toki nahkaa ei tarvitse viruttaa yhtä perusteellisesti eikä se tulekaan oikeastaan likaiseksi, mutta valkoinen nimenomaan perkeleellinen tikkukarva on vuoden ympäri joka paikassa. Seropi taas tiputtaa tukkaa kerran vuodessa eikä sen ulkopuolella karvaa oikeastaan ollenkaan.

Mitä noihin kriteereihin tulee, niin mulla on ykkösenä rakenne ja terveys, kakkosena koiran käyttötarkoitus ja kolmantena tulee ulkonäkö ja turkkiasiat.

Kultsun turkki on onneksi kuitenkin helppo siinä mielessä ettei se juuri muuta kaipaa kuin harjausta ja joskus harvoin pesun. Lyhytturkkisestakin osaa sitä karvaa kuitenkin lähteä yllättävän paljon ja se niiden karva taas musta ropisee jotenkin enempi jatkuvasti kuin pidempiturkkisilla... Tuntuu ainakin siltä. Ja niin, joillain lyhkäreillä on niin kovat karvat että ne voi oikeesti sukeltaa jalkapohjan ihon alle. Niin et kyl minusta jos luonne on ihan kymppi siinä kultaisessa niin mikäpä ettei.

Vaikea sanoa mikä se nyt sitten itelle tärkeintä on. No periaatteessa luonne ja vietit on tärkeät, ja terveys tietenkin ennen kaikkea, mut on se ulkonäkökin kyllä aika tärkeä toisaalta. Onneksi löytyy valikoimista niitä omasta mielestä ihan "täydellisiä".

Siis mulla ainakin on kokemusta tosta, että lyhytkarvaisen turkki varisi jatkuvasti ympäri kämppää ja sitä karvaa oli p a l j o n ! Kultsu pudottaa turkkinsa pääasiassa kerran vuodessa ja sitäkin aikaa helpottamaan on kaikenmaailman furminaattorit sun muut.

Rodusta tuli se minkä mies suostui ottamaan. :D Ja kun ruvettiin tutustumaan rotuun niin se vain alkoi tuntua enemmän ja enemmän omalta. Lopulta oikean kasvattajan luona vierailu ja koiran molempien vanhempien tapaaminen sinetöi kaiken. :) Meidän 'käyttötarkoituksiin' tää russeli ei ehkä olisi se paras, mutta tuo luonne ja olemus vei vaan voiton. Eli kyllä se luonne vaikutti eniten, tuo on niin selväpäinen, rohkea ja sosiaalinen et on ollut hyvä ekaksi koiraksi.

En tiedä heitänkö liian vaikean kysymyksen, mutta koitetaan

Meidän olis tarkoitus aidata koko pihatontti, kunhan kaikki lumet on sulanut ja maa sen verran sula, että saa tolpat maahan lyötyä. Meillä on sen verran typerän mallinen piha, että joudutaan tosiaankin aitaamaan koko piha, eli on tehtävä portti, josta mahtuu autokin menemään. Nyt vaan ollaan mietitty, että millanen portti olis käytännöllinen ja suht. siistikin, mutta ehdottomasti pitää olla toimiva ja nimenomaan sellainen iso portti, että autollakin pääsee siitä menemään. Ja en sitten tiedä, mutta voi tuottaa pientä lisäongelmaa, kun portti ei voi olla kovin korkealla maanpinnasta, kun on tuo pikkukoira, ettei se sitten pääse sieltä alta pujahtamaan.

Meidän oli pakko päätyä tähän kokopihan aitaamiseen, koska a) koirat ei vaan enää pysy omalla tontilla, b) tämänhetkinen tarha ei ole sopiva, koska se on tehty takapihan nurmikolle (tarhalla kokoa noin 40neliömetriä) ja koska meillä on tuo 60kg ronttikoira, niin nurmikosta ei ole enää paljoakaan jäljellä ja tilalla on pelkkää kuramudakkoa c) kokopihan aitaus on oikeastaan ainut vaihtoehto, koska tarhan siirtäminen muualle ei onnistu kun ei ole tilaa minne tehdä (jollei halua jotain 4m x 4m minitarhaa; en halua) ja pihamme on niin typerän mallinen, että joko on aidattava pienen pieni pläntti tai sitten koko piha, d) mä tykkään touhailla pihalla kaikenlaista ja kyllähän noiden koirien kuuluu saada olla touhuissa mukana.. ei se olisi kivaa jos ne pitäis aina laittaa jonnekin tarhaan vaan katselemaan, koska eivät pysy ilman aitoja pihassa.

Mut tosiaan, jos teillä on jotain kokemuksia, ideoita tai muuten vaan löydätte jostain netin syövereistä kuvia tms. porteista, niin kertokaa

Joksu kirjoitti:

Kun olette pohtineet itselleni koirarotuja, mikä on ollut tärkein kriteerinne?
Onko käynyt esim. niin että luonne ollut juuri passeli mutta jokin muu ominaisuus, vaikkapa turkin laatu ei ollut se, mitä ensisijaisesti koirasta halusitte, mutta luonne vei silti voiton kriteereissä.

Meikäläisellä tilanne juurikin se että rotu ollut pitkään mielessä joku tuntuu moninpuolin hyvältä juuri mulle, mutta sitten se turkin laatu ei ole sitä, mitä haluaisin. Kannattaako tällaisessa tilanteessa luopua jostakin kriteeristään (vaikkapa juuri tuosta turkin laadusta), jos rotu tuntuu muuten niin hyvältä ja omalta?

Luonne on tärkein, mutta ulkonäkö ja turkki on tietyissä raameissa ehdottoman tärkeitä. Ulkomuodoltaan mulle koiran on oltava liioittelematon, terverakenteinen. Turkille taas mulla on vaatimuksia hoidon suhteen. Koska tiedän itseni, etten jaksa hoitaa sitä turkkia, niin skippaan esim. ne suurta hoitoa vaativat. Sitten taas kriteereihin mahtuvien suhteen on jo toki väljempää, eikä niin tärkeää ne pienet erot turkeissa ja ulkomuodossa. Joo, esim. pystyt korvat miellyttää silmää, mutta ei se korvien asento olisi loppupeleissä ratkaiseva.

Joksu kirjoitti:

Sändi ja Tigru Lyhytturkkinen oli ensisijainen toiveeni, mutta kultainennoutaja tuntuu niin moninpuolin ihanalta rodulta, vaikka turkki onkin pitempi ja karvanlähtökin varsin runsasta. Miten menisitte asiassa nyt neuvomaan? En ole ylisiisti ihminen, ihan sellainen perus.

No minä sanoisin tässä asiassa että mieti jaksatko hoitaa sen turkin siltä osin kuin tarvii (kultsu ei tosiaan ole edes työläimmästä päästä). Jos vastaus on joo, niin anna mennä. Mitä tulee karvan lähtöön ja esim kämpän siisteyteen niin sä joko alat kiinnostua enempi imuroimisesta tai sitten sä totut siihen että karvaa on siellä sun täällä... (no ja karvanlähtöaikaan sitä voi olla jokatapauksessa).

Mullahan on varsin työlästurkkisia koiria joiden ulkonäkö ei napannu mua oikeastaan yhtään alunperin eikä kyllä napannut se trimmaaminenkaan, mutta koska koiran halusin ja se istui nimenomaa siihen luonnekriteeriin just eikä melkein niin totesin että mä otan ja opettelen sen turkkihomman. Eli vaan päätin että se nyt on yksi asia mikä pitää opetella hoitamaan ja sillä hyvä. Enhän mä tykänny juuri lenkkeilystäkään ennen koiria Nyt näitä on 3 ja mä kasvatan eli ei se turkki nyt niin iso juttu ollut.

Joksu kirjoitti:

Kun olette pohtineet itselleni koirarotuja, mikä on ollut tärkein kriteerinne?
Onko käynyt esim. niin että luonne ollut juuri passeli mutta jokin muu ominaisuus, vaikkapa turkin laatu ei ollut se, mitä ensisijaisesti koirasta halusitte, mutta luonne vei silti voiton kriteereissä.

Meille tuli tuo akita osittain ihan turkin vuoksi. Toissatalvena Helsingin kura-suola-pska oli jotain ihan kamalaa nöffin kanssa. Jatkuvasti piti olla pesemässä. Yhden kanssa se vielä menee, mutta puunaamista alkoi olla jo sen verran paljon, että tulipa sekin tiedostettua, ettei kahta nöffiä tähän talouteen ikinä tule yhtäaikaa . Kultsu ei tosiaan ole työläimmästä päästä, eikä tosiaan vaadi perus siisteyteen yli-ihmistä, mutta kuraa sekin kyllä hapsuissaan kantaa. Eli kuten Tigrukin tuossa yllä jo sanoi, mene oman jaksamisesi mukaan :)

Joksu kirjoitti:

Kun olette pohtineet itselleni koirarotuja, mikä on ollut tärkein kriteerinne?
Onko käynyt esim. niin että luonne ollut juuri passeli mutta jokin muu ominaisuus, vaikkapa turkin laatu ei ollut se, mitä ensisijaisesti koirasta halusitte, mutta luonne vei silti voiton kriteereissä.

Meikäläisellä tilanne juurikin se että rotu ollut pitkään mielessä joku tuntuu moninpuolin hyvältä juuri mulle, mutta sitten se turkin laatu ei ole sitä, mitä haluaisin. Kannattaako tällaisessa tilanteessa luopua jostakin kriteeristään (vaikkapa juuri tuosta turkin laadusta), jos rotu tuntuu muuten niin hyvältä ja omalta?

Joo on joitakin rotuja mitä voisin muuten ottaa mutta sit esim turkki ei ole mun makuuni. . ESIM isovillakoiran voisin ottaa noin muuten, mut se turkki on ihan liian työläs mulle! Tykkään siis Säänkestävästä lyhyestä helposta turkista tai sitten puolipitkakarvaisista mitä ei tarvitse trimmata/nyppiä tai muutenkaan hirveesti puunailla. Enkä halua koiraa mikä on tosi herkkä kylmälle esim whippet. ..Muuten tuo whippetkin ois oikein passeli rotu minulle. Enkä myöskään semmosta koiraa mikä tukehtuu kesällä karvoihinsa.

No mulla on nyt kaksi lyhytkarvaista sekarotuista ja on just semmoiset turkit mistä tykkään. Eikä noista lähde karvaa paljoo.

Joksu kirjoitti:

Kun olette pohtineet itselleni koirarotuja, mikä on ollut tärkein kriteerinne?
Onko käynyt esim. niin että luonne ollut juuri passeli mutta jokin muu ominaisuus, vaikkapa turkin laatu ei ollut se, mitä ensisijaisesti koirasta halusitte, mutta luonne vei silti voiton kriteereissä.

Kyllä se luonne on itselle tärkein. Terveys on myös yksi merkittävä kriteeri, mutta siitä on joutunut joustamaan kun toinen koira ei siltä osin mitään priimaa ole. Mutta terveys kuitenkin rodussa yleisesti, olen kyllä jättänyt yhden rodun haavelistalta juurikin tämän vuoksi.

Ulkomuoto merkkaa myös sen verran, että tykkään terverakenteisista ja liioittelemattomista peruskoirista. Turkkia saa olla vähän, muttei kuitenkin liikaa (trimmattava ja työläs turkki on ehdottoman nou nou juttu mulle) ja säänkestävä tulee olla, kun pyöritään luonnossa kuitenkin aika paljon. Joten kyllä on niitäkin koiria, joita en ottaisi ihan vaan ulkonäön tai turkin/turkittomuuden vuoksi.

Mutta värillä ei sitten taas ole mitään väliä, kun kuitenkin se väri mikä koiralla on, niin tuntuu vähän ajan päästä jo ihan omalta. Molemmat koirat ovat tummia, mutta en toisaalta arkailisi parkkia tai kermanvaaleakaan vaikka ne likaiselta kurakeleillä saattaisivat näyttääkin.

Osaako joku suositella mulle Helsingistä/pk-seudulta hyvää, edullista hammaslääkäriasemaa, jossa voisin käydä tekemässä perustarkastuksen ja hoidattaa suuni suuhygienistillä (hammaskivenpoisto jne)? Julkiselle joutuisin ei-kiireellisenä oottelemaan puolisen vuotta, ja nyt on semmonen olo, että haluun mennä aiemmin. Mitään kipuja/ongelmia ei ole ollut, joten alkuun perustarkki ja suuhygienisti riittäisi hyvin.