Koirat.com

Mä palkitsen itseni nykyisin joskus "ei-niin-pahalla" herkuttelulla, jos vaikka aivan ylivertainen karkinhimo iskee.

Esim. kuorii banaanin, tekee siihen sellaisen viillon/kuopan jonka täyttää oikein tummalla suklaalla, käärii folioon ja nakkaa uuniin 200c 15 minuutiksi. Namia ! Eikä ole ihan yhtää schaibaa kuin ne karkit.

Muoks. muuten makeanhimoon saatan esimerkiksi dippailla omenalohkoja hunajassa, jne. Yritän mahdollisimman paljon vältellä karkkia ja olla mielikuvituksellisempi.

Tutuli, yksinkertaisesti tahdonvoimalla sinnittelen vaan sen himon yli. Hoen itelleni, etten tarvitse niitä herkkuja, tai että niistä on vain haittaa, voin syödä niitä myöhemmin enkä menetä mitään, jne.

Tosin kyllähän mää lähes päivittäin herkuttelen esim. kermavaahdolla tai kermarahkalla, mutta mun silmissä ne ei ole pahiksia.

^^Mäkin oon joskus tehny tollasia banaaneja, ne on kyllä tosi hyviä!

Nyt toi pahin himo meni jo ohi, onneks. Mut tahdonvoimaa se kyl vaatii. Oon syöny tosi vähän karkkia ym. herkkuja vuoden alusta alkaen ja oon ollu tosi ylpee siitä, että pystyn nykyään taistelemaan herkkuhimojen yli ja korvaamaan epäterveelliset herkut terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Esim. ihan mun lemppari on porkkanatikut ja Ranch-dippi. Mut silti aina välillä tekis mieli syödä jättikokonen pussi irtokarkkeja.

En tiijä kuulusko tää tänne vai purkautujiin, mut pistän nyt tänne. Oon nyt reilun kuukauden laihistellu käyttäen herbalifeä ja samalla vähentäny turhien viljojen syöntiä. Toki jonkun verran on (täysjyvä)makaroonia yms tullu syötyä, mut enemmän kasviksia ja lihaa, yms. Tänää sit avonkaa aateltii palkita itteämme muutamalla oluella ja lidlin pakastepizzalla. Arvatkaa vaa mimmonen turvotus tääl nyt on? Normaalisti jo melkein litteä vatta näyttää siltä ku ois 5kk raskaana.
Toki täytyy vähän hehkutella viime ke eka rajapyykki ylitetty eli -5kg , viel on 10 jälellä. kivasti on kyl puddonnu 1kg per viikko vaikka herkuttelukin on sallittua, tää toimii mulla.

Muistan edelleen elävästi sen fiiliksen kun joskus syksyllä avomieheni oli joutunut olosuhteiden pakosta syömään yo:lla jotain pastavuokaa, ja tuon seurauksena lyötiin sitten koko touhu ihan yli. T joi kaljaa, ostettiin kaupasta lakua ja pullaa, käytiin lähisnägärillä ostamassa burgerit jne. Olin aika saletti että kuolen kun tuon jälkeen kun maha vain pullistui ja pullistui, vatsanvääntelyt alkoivat ynnä muuta kivaa. Ja seuraavana päivänä aivan kamala "hiilarikrapula".

Toi on kyllä niin ärsyttävää kun pitänyt vähähiilarista linjaa, sitten syöt pitkästä aikaa pari leipää ja oot turvoksissa seuraavat kolme päivää.

Mä en oikein tiedä mitä mä yleensäkään söisin. Kyllä nyt melkein päivittäin tulee tehtyä jotain kotiruokaa, mutta mitä mahdollisimman terveellistä sitä söis sitten muuten välipalaks? Leipää ei, karjalanpiirakoita ei, jogurttia hyi ei lähe nälkä.. Salaattia? Ei pysty syömään ilman fetajuustoa..
Alkaa mielikuvitus loppuun.

Mua alkaa ärsyttää ihan älyttömästi kun sanon jollekin että hitsi kun tekis mieli karkkia niin "syö viinirypäleitä tai omenaa tms.". Noi auttaa kyllä sellaiseen syömishimoon että kunhan jotain tekee mieli syödä, mutta jos mun tekee mieli karkkia niin ei siinä mitkään viinirypäleet auta! Se on se karkki mikä siinä sitten auttaa, jos sen mieliteon haluaa tyydyttää.

^ No joo, mut karkista on oikeasti riippuvainen. Jos sitä pyrkii olemaan syömättä, ei kohta tee mieli ollenkaan. Ja tää on ihan oikeasti tosi ! Mitä enemmän pystyy selättämään niitä 'oi kunpa olis kilon karkkipussi' -hetkiä, sitä vähemmän niitä tulee.

Mä aloin syömään karkkia vasta lukiossa, ja sen jälkeen ollut kierrekausia ja 'kuivia' kausia. Minusta etenkin karkki on kaikista petollisin herkku, koska tuntuu, ettei sen syömistä voi lopettaa, kun siihen makuun oikein pääsee.

^ Totta. Ärsyttävää kun tietää että siihen karkintuskaan oikeasti riittäisi pelkkä suklaapatukka tai sellanen pieni karkkipussi (mitä niissä on, 130g?), mutta ei kun silti tulee helposti ostettu puolen kilon irttaripussi. Sen syömisestä kuitenkin suurin osa on sellaista ihan turhaa mutustelua, kun ei enää edes tee mieli mutta "kunhan nyt syön nyt nämä loputkin ettei jää roikkumaan".

^ Tuo viimeinen on niin totta. Ja pätee ainakin mulla myös sipsin kohdalla. Viime viikonloppuna ostin (kun en osannut päättää makua ja koska halusin vähemmän kuin 300 gr) kaksi sadan gramman sipsipussia, ja kappas vain, yksi pussi riitti ihan hyvin yhdelle iltaa. Etenkin kun yksin söi, niin ei tullut mitään primitiivistä "pakko ahmia äkkiä ettei toinen saa enemmän" -kilpailutilannetta. Mua ainakin alkaa ne karkitkin oikeastaan aika pian ällöttää, mutta silti on pakko syödä koko jättipussi loppuun. Yök!

Mulla on tosi harvoin makeanhimo. Voisin elää kokonaan ilman karkkia/suklaata. Jos pidän herkuttelu/leffapäivän, niin yleensä teen vaan jotain hyvää ruokaa.
Mutta toisaalta sitten kun se makeanhimo iskee, niin se on kilon pussi irtokarkkeja

Mun on hirveän hankala ymmärtää, miksi ne loputkin herkut on pakko syödä. Entinen kämppis oli ihan , kun tajusi että mulla säilyy suklaalevy helposti viikon tietokoneen vieressä pöydällä, koska mä syön kerralla vain sen verran kuin tekee mieli. Voisko tuohon vaikuttaa se, että meillä ei ole koskaan ollut kotona karkkipäivää vaan karkkia, sipsiä ja pähkinöitä on ollut aina pöydillä kulhoissa tarjolla? Meillä kun kotona kaikki syö aina sen muutaman karkin, jos tekee mieli ja jättää loput nätisti kuppiin odottelemaan.

Tosin olenkin joutunut monesti hyväksikäytön uhriksi! Viimeksi eilen mulla jäi neljä Brunbergin pusua pöydälle töihin lähtiessä. Eiköhän mies ollut vedellyt ne huiviinsa kotiin tultuaan, koska "teki mieli”! Olen onnistunut säilyttämään omia herkkujani silloin tällöin piilottamalla niitä kaappeihin, mutta aika usein mies onnistuu vahingossa löytämään ne eikä pysty olla syömättä.

Mullakaan ei koskaan ollut karkkipäivää tms. Äiti toi noin kerran viikossa pussin karkkia, joskus jopa useammin. Siitä sitten naposteltiin. Jossain vaiheessa unohdin karkkia pyytää ja meni pemmänkin aikaa, ettei sitä ollut. Noo, nykyään tulee välillä hirmuinen naposteluhimo ja yleensä sen tyydytän turkinpippureilla ja suklaalla, ku porkkanoista tulee se järkyttävä mahakipeä, ja kurkku ja dippikin on jo aikansa nähneet.

Koskaan ei ole tarvinnut karkkilakkoilla, hyvin on ilmankin ihan vaan unohduksen myötä ollut :)

Mun pitäis ottaa taas uudestaan sellanen sokeriton kausi.
Alkaa taas välillä lipsua siihen, että ruuan jälkeen on pakko saada jotakin makeaa. Joskus riittää vähempi, joskus vedän ison kipollisen suklaajäätelöä.
Onnistuin pääsemään hyvään alkuun tossa vuoden alusta ja muutama kilo putoskin, mutta nythän ne taas tekee paluuta.
Sulais nyt noi pyörätiet, ni pääsis fillarilla töihin..

^Ahhah, eihän niitä nyt voi jättää syömättä! Parempi vaan laittaa omaan suuhun ennen kuin joku muu pistelee ne.

Minä olen ihan kauhea herkuttelija. Mieluiten joka päivä pitäisi saada jotain namia, mutta kuitenkin joskus jos päätän, että en osta niin en osta ja voin lähteä kaupastakin ilman herkkuja, vaikka olisinkin 15min. karkkiosastolla ensin miettinyt mitä ottaisin.

Höh ei niitä karkkeja pidä jemmailla vaan syödä saman päivän aikana! No ei vaan, oon vähän kade teille jotka siihen pystytte.

Ainiin, en olekaan hehkuttanut vielä, mutta:

Ihan normaalilla lenkkeilyllä ja säännöllisellä syönnillä paino laskenut reilusta 52:sta 50:iin. Vielähän tässä saisi ehkä kilo pari lähteä tai sitten muuttua vaikka lihakseksi. (Ja ei, vaikka painosta voisi luulla, niin en ole mikään laihalaiha, vaan pituuttakin on se 152 vain, että. )

Kadaver kirjoitti:

Mun on hirveän hankala ymmärtää, miksi ne loputkin herkut on pakko syödä. Entinen kämppis oli ihan , kun tajusi että mulla säilyy suklaalevy helposti viikon tietokoneen vieressä pöydällä, koska mä syön kerralla vain sen verran kuin tekee mieli. Voisko tuohon vaikuttaa se, että meillä ei ole koskaan ollut kotona karkkipäivää vaan karkkia, sipsiä ja pähkinöitä on ollut aina pöydillä kulhoissa tarjolla? Meillä kun kotona kaikki syö aina sen muutaman karkin, jos tekee mieli ja jättää loput nätisti kuppiin odottelemaan.

Mulla jää tosi harvoin mitään herkkuja säästöön. Ei mulla riitä mikään muutama karkki, jos on naminälkä niin 400 gramman pussi menee suht helposti kerralla. Nyt ei kyl varmaan menis niin paljoa, koska oon syöny vähemmän herkkuja. Ja jos herkkuja jäiskin, niin kyllä mä ne viimeistään seuraavana päivänä tuhoan. Tämän takia pitääkin ostaa vaan pikkupusseja tai koittaa olla mieluiten kokonaan ilman, mulla ainaski jää makeanhimo pahasti päälle. Jos meillä ois aina ollu karkkia ja muita herkkuja tarjolla, ni oisin varmaan syöny niitä koko ajan. Semmosta se on, kun on tällanen sokerihiiri.

Sonik kirjoitti:

Sulais nyt noi pyörätiet, ni pääsis fillarilla töihin..

Täälläpä onkin jo sulat pyörätiet! Huomenna starttaa mun pyöräilykausi, jospa sais vähän vauhtia laihikseen, kun kuluu semmoset 600 kcal enemmän pyöräilypäivinä.

Mua niin ärsyttää, kun joillekin laihtuminen on niin helppoa, et vähän kun kattoo syömisiään ja liikkuu, niin laihtuu. Mun pitää koko ajan merkata syömiset ylös, kärvistellä herkkuhimoissa ja pysyä lujana, muuten en saa mitään aikaseks. Kesäsinkin tulee pyöräiltyä 100 km viikossa kesätöihin, siihen päälle fyysisesti raskas työ ja koiran lenkitys ja silti en oo laihtunut kesäsin. No joo, kroppahan sillon viestittää koko ajan, et syö enemmän, kun kuluttaa niin paljon, mutta luulis, et tolla liikuntamäärällä laihtus, mut ei.

Ja oon niin kateellinen ihmisille, jotka ei liho millään. Mulla on vissiin kroppa, joka tosi helposti säilöö kaiken extran läskiks. Esim. mä aloin pyöristyä ala-asteella, vaikka söin ja liikuin suht samalla tavalla kuin mun hoikka sisko. Ja oon koittanu laihduttaa oikeesti ala-asteelta lähtien. Ylä-asteella olin ihan normaalipainonen (ja pidin sillonkin itteäni läskinä, kiitos kouluterveydenhuollon), mut sit taas lukiossa alko kertyä painoa, kiitos herkkuhimon. Lukion jälkeen paino on pysyny monta vuotta samana, mut ois kiva saada vihdoinkin pudotettu extrakilot. On ärsyttävää olla aina "hiukan pyöreä". Ehkä se tästä, motivaatio on ainakin kohallaan! Nyt onkin pudonnu tammikuun alusta viis kiloa.

Mun kesäkunto-projekti on menossa päin prinkkalaa! Ensin opparin loppurutistus aiheutti kahen viikon treenitauon, kun töiden jälkeen istuin vain illat kotona kirjoittamassa. No nyt kun taas pääsis ajan puolesta salille niin iski (TAAS! olin viimeksi joulun ja uuden vuoden antibioottikuurilla) flunssa ja 1½ viikon tauko..

Karkkien kohdalla mulla ei ole mitään ongelmaa syödä kerralla vaan joku ihan muutama ja jättää loput pussiin ja syödä myöhemmin. Johtunee siitä että mulla ei oikeastaan ole olemassa sellaista kuin makean/karkin -himoa. Hyvin harvoin ostan karkkeja, niitä tulee maisteltua lähinnä vaan äipän luona käydessä tai kavereiden tarjoessa. Himo ei kyllä jää päälle koskaan. Sama pätee suklaassa.

Mutta odottakaas kun kyseessä on sipsit. Niitäkin ostan harvoin kotiin, mutta jos ostan on ne syötävä siltä istumalta samana iltana. Tai vähintäänkin seuraavana. Siksi ostankin niitä harvoin (max. kerran kuussa), koska sen pystyn välttämään hyvin että ei osta ollenkaan mut jahka pussi on avattu niin suu käy kunnes se on tyhjä. :D Taustalla on sellasia ajatuksia kuin "parempi syödä vaan nyt kaikki pois niin voi sit huomenna taas jatkaa terveellisesti, jos jätän tästä puolet huomiselle niin sekin päivä on sit herkuilla pilattu"