Koirat.com

^Niitä vaihtoehtoja nyt on ihan pilvin pimein! Matalahiilarisia on esim. tämä, mutta vähän korkeampia (hyvin mahtuu aina välillä päivän ruokavalioon) on esimerkiksi tämä tai tämä. Vaihtoehtoja on oikeesti ihan rajattomasti, enkä ite laita mansikoita kuin pienen kourallisen ja partista pari ruokalusikallista. Loput kermaa.

Paljon oon tehny myös kyseisellä sivustolla olevia Oopseja! Suosittelen tosi paljon jos et oo tehyn vielä. Kelpaa niin hampurilaisen sämpyläks kuin myös "vohveliksi" kermavaahdon ja itetehdyn matalahiilarisen hillon kanssa.

Lähettiin pojan kans jo ennen seittämää juoksemaan, ku sen pitäs jaksaa olla yksin kotona tänään. Eli lölläri 24 km / 5 krt.

Noista vatsalihasten reenaamisesta mieleeni, että muistakaahan sixpackin kasvattajat tehdä myös niitä selkälihaksia

Munkin pitäisi aloittaa taas piiitkän tauon jälkeen vatsalihasten treenaaminen. Mulla vaan loppuu aina innostus, kun tuloksia ei ala näkyä. Eihän niitä tietenkään muutamassa viikossa vielä näy, mutta kun olen tällainen mulle kaikki nyt heti -tyyppi.

^Mullakin tahtoo toi kuntoilu tyssätä siihen, ku tulokset tulee näkyviin suht hitaasti. Samasta kaikkitännemullehetinyt -syndroomasta kärsin minäkin.

Kävin pitkästä aikaa Saimin kanssa juoksemassa ja yllätyin, kun 2,5km jaksoin helposti, vaikken ole marraskuun jälkeen juossut kuin 2 kertaa. Jospa mä nyt vihdoin saisin oikeasti aloitettua ton juoksuohjelman uudestaan. Nyt kun on vielä valjaat ja juoksuvyökin, niin juokseminen on huomattavasti mukavampaa kuin koira remmissä.

Muoks. Sain kauhean naurukohtauksen kesken juoksun, kun citykaniini ilmestyi meidän eteen ja Saimi totta kai sen perään säntäsi. Tuo ei oo vetämisen päälle ymmärtänyt, mutta näköjään se tarvitsee vain jäniksen

Löllis nyt neljän kilsan lenkin jälkeen 20 km! Eli siis nyt on yksi kymmenesosa jo tuosta kahdestasadasta tehtynä. Tää oli nyt jonkinmoinen läpimurtolenkki, koko lenkki sitä alun ..ttumäkuoletähän- puuskutusta lukuunottamatta oli aika helppoa juostavaa. Nyt vaan odottelee että pahin jähi menee ohi, sitten vaan suihkuun ja töihin. :D

Eldarwen, tuo matala hh-pirtelö töksähtää mulla kyllä kokonaan jo pelkkään funlightiin. Inhoon niitä :D Tuo mansikkainen-smoothie ohje vois kyllä mennäkin ja jos käyttäis jotain alempi hh-arvoista marjaa niin laskis vähän noi hh:tkin. En oo mikään suuri jogurttijuttujen ystävä, mutta smoothie menee kyllä silloin tällöin. Nyt oon muutenki pakottanu itteeni syömään partista ees vähän päivittäin.

Oopseja avo teki kerran, mutta niistä tuli ihan hullun suolasia eikä todellakaan mitään sellasta, mitä vois "makeana" herkkuna syödä :D Mutta se lienee käytetyn (creme bonjour) tuorejuuston syytä, jos kokeilis jollain enemmän jälkkäreihin tarkotetulla niin vois toimiakin.

^Vähän mielikuvitusta peliin ja maailma näyttää jo paljon paremmalta. Eipä sen mitään fun lightia pakko ole olla. Maailma on makuja täynnä. Matalahiilarisia ja korkeahiilarisia. Noi nyt oli vaan esimerkkilinkit, tuolla niitä on kasapäin lisää, ja kun ite vähän muokkaa niin ohops, tuli vielä lisää. ;)

Oopseista taas ei todelllakaan tule suolaisia jos sitä suolaa ei sinne laita ja käyttää ihan vaikka maustamatonta philadelphiaa. Silloin ne sopii juurikin makeaan. Suolaiseenkin mä käytän aina Philadelphian maustamatonta.

Kuten sanottua, ruokaa sekä herkkuja löytyy maailmasta ihan hirveesti kun vähän käyttää mielikuvitusta. Ja se, jos sun hiilarit yhtenä päivänä nousee vaikka vähän 30 yläpuolelle siks että vedit pirtelön, ei kaada maailmaa. Saattaa jopa nopeuttaa painonpudotusta. Jumeihin useinkin auttaa hiilaripommi.

ainiin muoks. Mä alotan tänään ton juoksuohjelman!

Tää kävi äsken pikku juoksun ottamassa. Kyllä se tästä, kyllä se tästä. Oluen killitys taas vähän turvotusta tuonut.. Tupakoinninkin sais nakata jo pois, niin ei heti tulisi kamalaa kurkkukipua..
Pitänee toi juoksuohjelma ottaa itselläkin käyttöön, joskin aloittaa vaikka kolmannesta viikosta, muuten saattaisin jäädä ensimmäiseen junnaamaan.

Se kuntoiluinnostus tyssäs sitten siihen.. En käsitä, eilen olin vielä niin supermotivoitunut ja täpinöissäni, nyt ei kiinnosta yhtään

Mun painonpudotustaistelu jatkuu siispä lenkkeilyllä ja ruokamäärien vähennyksellä, edelleen. Lihakset saa vielä odottaa

weebl kirjoitti:

Mun painonpudotustaistelu jatkuu siispä lenkkeilyllä ja ruokamäärien vähennyksellä, edelleen. Lihakset saa vielä odottaa

Tuloksia saatkin sitten odottaa kauan. Jaksat laihistelua ja lenkkeilyä muutaman ahdistuneen viikon, jonka aikana käyt kymmeniä kertoja vaa’alla masentumassa. Tämän jälkeen turhaudut ja syöt jonkin aikaa roskasafkaa jatkuvasti huonoa omaatuntoa tuntien. Sitten tulee paastot ja pakonomaiset laihisteluyritykset, ja sama ralli alkaa alusta.

Lopputuloksena tunnet itsesi epäonnistuneeksi, lihavaksi ja ahdistuneeksi.

^ Äläpäs vielä maalaa piruja seinille

Eikös se ollutkaan niin että laihdutuksessa liikuntaa tärkeämpää on ruokavalio?

^Juu, mutta valitettavasti liikunta on se millä sitä kroppaa saa muokattua jos tahtoo.

Niin no jos ensin pudottaa painoa ja sitten vasta alkaa muokkaamaan kroppaa?

^Rupea vaan iltaisin väkisin tekemään jotakin, siitä muodostuu rutiini ja joka päivä on hyvä olo, kun eism. sillon illalla saanut tehtyä jotain.

Jos alkuun pääsisi, niin siihen jäisi koukkuun. Mutta jotenkin hirveä kynnys aloittaa
Ei riitä pelkät suorat vatsalihakset, vaan siihen vinot ja kaikki muut mahdolliset, selkälihakset yms..

weebl kirjoitti:

Niin no jos ensin pudottaa painoa ja sitten vasta alkaa muokkaamaan kroppaa?

Vastahan sä valitit olevasi siinä pisteessä, että paino ei enää putoa.

Lihaksia kasvattamalla se sun unelmakropan omistajakin on mahapäkkinsä hankkinut. Tolla tavalla sä ajat elimistösi tilaan, josta löytyy Googlesta kuvia hakusanalla "anorexia nervosa".

Kadaver kirjoitti:

Vastahan sä valitit olevasi siinä pisteessä, että paino ei enää putoa.

Siltä se tuntuu. Tai putoaisi varmaan, pitää vaan yrittää kovemmin.

Kadaver kirjoitti:

Lihaksia kasvattamalla se sun unelmakropan omistajakin on mahapäkkinsä hankkinut..

Niin, mutta hänellä tuskin on ollut niin paljon rasvaa lihasten päällä ennen treenaamisen aloittamista.

Onkohan tuon vatsanahan edes mahollista palautua enää ennalleen

^ Sun pitää SYÖDÄ! Paino ei enää tietyn pisteen jälkeen putoa eikä lihakset kasva tasan yhtään, jos pupellat jonku yhden puolikkaan omenan päiväs. Et saa sitä unelmies mahaa millään paastoilla. Tää on mulle niin punanen vaate, että tekis mieli vaan tirvasta turpaan kaikkia jotka ei syö treenatessa/laihduttaes kunnolla!

weebl kirjoitti:

Niin, mutta hänellä tuskin on ollut niin paljon rasvaa lihasten päällä ennen treenaamisen aloittamista.

Mun veljen vaimoke sai viime lokakuussa vauvan, paisu vaikka miten paljon ja alotti tammikuussa taas treenaamisen ja laihduttamisen. Se liitty Fitfarmin GoFatGo-haasteeseen, SÖI KUNNOLLA, tasan yhtään nälkää näkemättä ja vaikka sillä edelleen on mahas vielä löysää, niin sillä näkyy silti jo vatsalihakset ihan kunnolla. Se on saanu kolme muksua ja aina on maha palautunu ennalleen ja lihakset tullu taas näkyviin. Mahalihakset saa muutenkin muutaman viikon intensiivisellä treenillä näkyviin, pitää vaan keskittyä tekniikkaan.

Nyt taas kiertelen ja kaartelen, ja hyppään tänne mukaan pulisemaan.

Tuli tuosta weeblin kommentista mieleen, että eikö olisi paljon helpompaa ja loppupeleissä terveellisempää + tehokkaampaa tehdä kunnon perusteellinen elämänmuutos, joka siis kattaisi ravinnon terveellisen muutoksen (EI siis mitään paastoja ja ruokailujen väliinjättöä, vaan terveellistä ja ravintoarvoiltaan hyvää ruokaa 5-6 kertaa päivässä pieninä annoksina ) ja liikunnan lisäämisen. Huomattavasti terveellisempää on saada se paino laskemaan kun kulutat enemmän kuin mitä syöt, syöden edelleen joka päivä säännöllisesti, kuin vähentämällä ruokamäärää tämänhetkisen liikunnan mukaiseksi. Jojoilu painon kanssa ei pidemmän päälle auta kyllä yhtään mihinkään. Liikunnasta tulee aina hyvä olo, kunhan itseään ei vedä täysin piippuun ja rankaise huonommista päivistä. Aloittaminen on aina hankalaa, ja vielä hankalempaa on kun se ensimmäinen motivaatiodroppi tulee kuukauden-parin kuluttua aloittamisesta. Tästä syystä on kiva, jos on treenikaveri, sillä todennäköisesti toinen saa motivoitua toisen takaisin treenaamaan jos motivaatiopula iskee (syy miksi rakastan "rääkkääviä" valmentajia, koska omatoimisesti en saa mitään aikaiseksi). Liikunnan ei tartte olla salilla käsipainojen pumppaamista ja lihasmassan kasvatusta, se on vain pieni osa kuntoilua. Paremmin energiaa kuluu lenkillä, uidessa tms pidempiaikaisessa harjoittelussa ja samalla kestävyyskin kasvaa. Miksi aina yleinen oletus on että urheilu/salitreeni on aina vain lihasmassan kasvua? Ja tottakai sen liikkumisen täytyy olla miellyttävää!

MUOKS// Dronttiedward ehtikin jo ensin paasaamaan syömisestä :D Ja sanon kanssa, että kun tosiaan salilla ollut töissä monia vuosia ja siellä nähnyt kaiken ikäisiä ja kokoisia kuntoilijoita sukupuoleen katsomatta, niin kyllä ne rasvat lähtee kun vaan panostaa siihen kokonaisuuteen (elämäntavat, liikunta, ravinto). Meillä pyörii jatkuvasti useita laihdutusryhmiä (tämä ei ole mikään mainos), joista jokainen on lähes poikkeuksetta (psl. ne jotka eivät ole ohjeita noudattaneet) laihtunut kurssin aikana. On ollut parin kilon ja sitten niitä yli parin kymmenenkin kilon pudottajia. Valtaosa on kurssin jälkeen jatkanut elämänmuutostaan ja painonhallintaa, jolloin takaisin on tulleet vaan nesteet jotka kurssin aikana kehosta ovat kadonneet...

Menipä taas paasaamiseksi, vaikkei tässä itsekään olla mitään parhaita puhujia.... Vuosi siitä on jo kohta vierähtänyt kun viimeksi on salilla tullut käytyä. Nyt kun on lumet sulaneet ja kevät nostaa vimmatusti päätään, iskee taas hirveä hinku aloittaa lenkkeily tms. Viime vuonna ostin kaikki uudet vermeet ja juoksin sitten kerran pienen lenkin, jonka jälkeen homma jäi. Ärsyttää kun ei ole päättäväisyyttä ja itsekuria vaan tehdä vaikka sattuu ja inhottaa. Salitkin on kaikki nykyään niin kaukana, eikä töiden jälkeen tee yhtään mieli mennä asiakkaitten sekaan treenaamaan... Mulla on sellainen ärsyttävä (ja yleinen) ongelma, että treenaan mielummin yksin kuin kaverin seurana, koska ahdistun jos tuntuu siltä, että joku tarkkailee ja arvostelee "suoritustani". Lenkeillä olisi suorastaan pakko olla joku mukana piiskaamassa, mutta nolottaa näyttää jollekin vieraalle oman kestävyyden heikkous. Tämä myös syy miksen koskaan suostu poikkiksen kanssa lenkeille... Ylipäätänsä joku pt olis kova juttu, mutta homma kusee vähän tohon mun arkuuteen/nolosteluun. Jostainhan se kunnon kohottaminen aina lähtee, mutta äh... Nyt uusimpana innostuksena mieleen juolahti tuo pyöräily. Se vaan vaatisi uuden pyörän hommaamista, koska tolla pikkusella jopolla ei loppupeleissä hirveesti treenailla. Lisäksi kun suurin ongelma-alue on yläkroppa, eikä niinkään jalat... Kellään ideoita/harrastusehdotuksia?

Eilen tuli tallilla pyöriteltyä täyspuisia puomeja koko päivän aamusta iltaan ja nyt on lihakset niin juntturassa, etten ees muista milloin viimeksi olis näin vaikeeta ollu takin pois ottaminen päältä. No, hyvää se vaan tekee, mutta tuli taas pieni shokki, että oikeesti pitää taas alkaa tekemään jotain...