Koirat.com

blanko kirjoitti:

Oon tainnut itsekin mennä ihan sekaisin tässä nyky-yhteiskunnassa, kun jokaikinen ihminen ympärillä laihduttaa, käy kaikenmaailman jumpissa ja saleilla, välttelee hiilareita ja herkkuja, treenaa fitness-kisoihin ja ties mitä. Ja ihanteena on saada sellainen tosi hoikka/treenattu vartalo.

Tämäpä. Aiemmin oli ehkä ihan tavallista, jos joku vaikka kerto ettei harrasta liikuntaa. Nyt se tuntuu olevan joku ihmetyksen aihe, että miten semmosia ihmisiä voi ees olla! Jotenkin tuntuu, että on just pakko käydä salilla, koska muutkin ja sitte saat enemmän arvostusta ja oot parempi ihminen. Kaupastakaan ei saa ostaa mitään epäterveellistä, koska fitness!!1
Kun toi salivillitys on niin iso homma, niin väkisinkin miettii, että kuinka moni tekee sitä oikeesti mielellään, ja kuinka monelle se on taas vaan yks hetken viehätys? Kuinka monelle se on vaan itsetunnon pönkitystä, kun salilla otetaan peilin kautta kuvia ja protskuruuista nappastaan muutama kuva myös someen levitettäväksi? Mikä tilanne on esim. vuoden päästä, kuinka moni niistä sali-intoilijoista on tavottanu jotain tai ylipäätään jatkaa enää samaa rataa? Kuulostan joltain katkeralta nillittäjältä Oikeestihan se on hyvä, että ihmiset harrastaa liikuntaa, mutta kiinnostaa myös joissain tapauksissa ne syyt. Pystyykö 24/7 sohvaperuna luopumaan kaikista herkuista ja liikunnan puutteesta vaan siks, että toi fitness-buumi jyllää ja aiheuttaa paineita, jollon on pakko luopua omista "paheksuttavista" elämäntavoista?

ooa kirjoitti:

Minkälaisen kuvan olette ihmisvartalosta saaneet lapsuudessanne? Onko vanhempanne laihduttaneet näkyvästi, minkälaista suhtautuminen on ollut ihmisvartaloon lapsuudessanne? Milloin ootte "laihduttaneet" ensi kertaa?

Mun äiti on AINA pönöttäny eteisen peilin eessä ja tuskaillu mahamakkaroita ja millon mitäkin. Miten vaatteet ei istu, kamala kaksoisleuka, kamala maha ja mitä sitä laittais päälleen ettei se näy. Uskon, että toi on vaikuttanu omaankin suhtautumiseen omasa peilikuvaa kohtaan.
Muistan, että söin yläasteella hirveesti kaikkia herkkuja, enkä harrastanu mitään liikuntaa koulumatkojen ja kavereitten kanssa pyörimisen lisäks. Olin hoikka ja jotenkin luotin siihen, että enhän mä nyt voi lihoa. Kunnes sitte housuja ostaessa sai aina pyytää isompaa kokoa, koska housut ei mahtunu polvista eteenpäin; kaikki epäterveellinen ruoka oli kertyny reisiin. Kertyy edelleenkin, ja jotenkin vielä nykysinkin tulee välillä se olo, että en mä nyt tästä voi lihoa, kun kuitenkin tulee koirankin kanssa käveltyä niin paljon. Kävely nyt ei paljoakaan kuluta, mutta enemmän olis parannettavaa siinä mitä suuhunsa tunkee. Aina jossain vaiheessa, kun oon tyytyväinen kroppaan tai jotku uudet housut onki pienempää kokoa mitä normaalisti, aattelen että kyllä sitä nyt voi vähän herkutella. Joo, no se nyt ei harmi vaan pysy siinä vähässä, vaan siitä tulee semmosta pitkin viikkoa napsimista

ooa kirjoitti:

Minkälaisen kuvan olette ihmisvartalosta saaneet lapsuudessanne? Onko vanhempanne laihduttaneet näkyvästi, minkälaista suhtautuminen on ollut ihmisvartaloon lapsuudessanne? Milloin ootte "laihduttaneet" ensi kertaa?

Mä en muista lapsuudesta että mutsi olisi koskaan valittanut painostaan. Nykyään se kyllä on valittamassa siitä joka nurkassa. Faija taas harrasti painonnostoa melko tosissaan joten muistan tolta saralta lähinnä oikeastaan vaan salit ja protskupirtelöt
Alotin laihduttaa ekan kerran joskus 15-16 vuotiaana (just sillä syömättömyydellä) ja sillonkin kaverit kyllä vaikutti eniten niihin juttuihin.

hypophrenia kirjoitti:

Kun toi salivillitys on niin iso homma, niin väkisinkin miettii, että kuinka moni tekee sitä oikeesti mielellään?

Mua vähän ärsyttää ne jotka on nillittämässä tästä fitnessbuumista (joka ollut pinnalla kyl jo aika pitkään). Mun mielestä se on vaan hyvä! Parempi jos porukka innostuu sen ansiosta urheilee ja vaikka joillekin se vaan jääkin buumiksi (mitä väliä tosin silläkään) niin varmasti moni saa siitä myös sen kipinän treenailuun. Ja jos saa kunnolla sen kipinän niin kyllä ne omat tavotteetkin aina edetessä usein tuppaa kasvaa. Kyllähän se treenattu kroppa näyttää sata kertaa paremmalta kun mikään "löllerö normaali".

ooa kirjoitti:

Minkälaisen kuvan olette ihmisvartalosta saaneet lapsuudessanne? Onko vanhempanne laihduttaneet näkyvästi, minkälaista suhtautuminen on ollut ihmisvartaloon lapsuudessanne? Milloin ootte "laihduttaneet" ensi kertaa?

Mun vanhemmat on aina melkein halveksuneet lihavia ihmisiä. En muista että ihan lapsuudessa olisivat yhtä avoimesti laukoneet mielipiteitään, mutta välillä niiden puheet muistuttaa ihan suoranaista v*ttuilua.

Mä taisin ite ekan kerran kiinnostua painostani 13-vuotiaana, ku alkoi kroppa olemaan jo siinä vaiheessa todella aikuismainen. Lantio lähenteli metriä, vaikka painoa ei ollutkaan ku se 54 kg. En varmaan silloinkaan olis asiasta huolestunut, mutta äiti sanoi melko suoraa, että on perse päässyt neidillä levenemään. Näillä vanhempien kommenteilla vaan ei ainakaan meikäkäisen kohdalla ole ollut toivottua vaikutusta, koska ikuisena kapinallisena pitää tehdä asiat täysin päinvastoin Ekan kerran ihan oikeasti pudotin painoa ku erosin exästä ja huomasin vaivihkaa lihoneeni 12 kg. Tästä tapahtumasta on melkein kymmenen vuotta aikaa ja melkein sama määrä kiloja hiipinyt takaisin. Nyt vuoden sisään olen laihduttanut toisen kerran elämässäni.

Monta kertaa on tullut kiiteltyä sitä, et itsetunto on näinkin kova. Herkempi ihminen ois mun vanhempien painoon viittaavista kommenteista varmasti kärsinyt. Mulla ei tunnu ulkonäkö vaikuttavan niin voimakkaasti itsetuntoon, mitä taas sitten henkiset kolhut tekee. Yhdestä lipsahduksesta kärsitään kauheesti ja mollataan itseä viikkotolkulla. Yleensä onneksi osaa vaan nauraa itselleen.

Angat kirjoitti:


Tästä ja aiemmasta peppukeskustelusta tulikin mieleeni: millainen on KC:laisten unelmakroppa? Millaiseen olisitte itse tyytyväisiä, jos jonkinlaista muutosta tavoittelette?

Mulla ei varsinaisesti ole "unelmakroppaa" itselleni eli olen varsin tyytyväinen omaani, vaikka siinä omat outoudet onkin. Mutta jos yleisesti puhutaan kauniista kropasta niin Scarlett Johanssonilla on sopusuhtainen, mutta kurvikas figuuri. Smoking hot-efektin saa kropan lisäksi aikaa se, että on sinut itsensä kanssa.

Hakataru kirjoitti:

Mua vähän ärsyttää ne jotka on nillittämässä tästä fitnessbuumista (joka ollut pinnalla kyl jo aika pitkään). Mun mielestä se on vaan hyvä! Parempi jos porukka innostuu sen ansiosta urheilee ja vaikka joillekin se vaan jääkin buumiksi (mitä väliä tosin silläkään) niin varmasti moni saa siitä myös sen kipinän treenailuun. Ja jos saa kunnolla sen kipinän niin kyllä ne omat tavotteetkin aina edetessä usein tuppaa kasvaa. Kyllähän se treenattu kroppa näyttää sata kertaa paremmalta kun mikään "löllerö normaali".

Mä oon kyllä samaa mieltä, että hyvä juttu, jos ihmisiä saa innostettua liikkumaan! Jokaisen ihmisen pitäis ainakin jollakin tavalla liikkua.

Mut sit tosta viimeisestä lauseesta en ookaan samaa mieltä. Sitä just omassa viestissäni viime sivulla pohdiskelin, että miksi ihmeessä mä ajattelen et munkin pitää laihduttaa ja treenata, kun en edes pidä sellaisesta treenatusta kropasta. Siis jos pitäis valita, olenko "löllerö" minä vai esim. tämän näköinen, niin ehdottomasti valitsisin itseni. Mutta miksi tää yhteiskunta (tai media tai joku) on mut saanut ajattelemaan, että mun silti pitäis tavoitella tollaista kuvan kaltaista kroppaa? Miksi pitäisi näyttää joltain fitness-mallilta, miksei tavallinen, terve, hyväkuntoinen kroppa voisi olla hyvä? Miksi mulle tule olo, että oon huono ihminen, kun en noudata jotain superdieettiä ja syön tän pullan (vaikka tosiaan oon aika hyväkuntoinen ja ihan normaalipainoinen)?

Itse harrastan liikuntaa, koska se tuo mulle hyvän olon ja auttaa jaksamaan. Nyt ajattelin vielä tehostaa lihaskuntoharjoituksia tänä keväänä, jos vähän kiinteytyisin. Mutta mihinkään fitness-elämäntapaan en ryhtyisi, koska oon paljon onnellisempi näin. Mutta en tietenkään halua haukkua niitä, joille se fitness-elämäntapa tuo onnellisuuden. Jos tuo, niin hyvä niin. Ihmiset ja onnellisuuden lähteet on niin erilaisia!

Hakataru kirjoitti:

Kyllähän se treenattu kroppa näyttää sata kertaa paremmalta kun mikään "löllerö normaali".

Minäkin nyt tähän yhteen lauseeseen tartun, koska eihän tuo nyt yksinkertaisesti ole mikään universaali totuus. Se, että treenattu kroppa kylläkin näyttää joidenkin mielestä paremmalta kuin "normaali" on tietysti totta, mutta lähimainkaan kaikki eivät ajattele noin. Esimerkiksi monet miehet suorastaan vierastavat lihaksikkaita naisia. Jos ajattelen vaikka pelkästään omaa tuttavapiiriäni niin löytyy niitä jotka haaveilevat että joku bodarimuija tulee ja viskoo pitkin seiniä, niitä joiden mielestä kaikenmaailman fitnessnaiset ovat ihan karseita äijiä, niitä jotka pitävät todella ylipainoisista naisista, niitä jotka pitävät vähän keskivertoa pyöreämmistä, niitä jotka kuolaavat mallien perään, niitä jotka haluavat naisen olevan "ihan normaali" (jolla voi kenties tosin olla vaikka hervottoman isot tissit) tai niitä joilla ei ole mielessä mitään tiettyä ihannetta. Noin muutaman mainitakseni.

Mulla itsellänikään ei ole oikeastaan mitään semmoista ehdotonta ihannetta. Pidän kyllä "sopivan" lihaksikkaista naisista, esimerkiksi MMA-ottelijoista Ronda Rouseylla ja Miesha Tatella on kivat kropat ainakin silloin kun ei olla ihan viimeisen päälle tiputettu kaikkia nesteitä pois. Kumpikin näyttää siltä että voimaa kyllä on ja liikuntaa harrastetaan, mutta eivät ole mitään roidimonstereita. Myöskin sitten semmoinen "normaalimman" näköinen, vähän pehmeämpi naisvartalo on monesti kaunis. Pidän naisilla lihaksikkaista (siis semmoisista urheilijamaisista, en mieslihaksista) käsivarsista, mutta sikspäkki on omaan makuuni vähän plääh. Jotkut yskäisemällä kumottavat mallintikut ovat mielestäni karseita.

Oliskohan se viimein lause ehkä ollu mun henkilökohtainen mielipide Se on mun mielestä sanomattakin selvää, että mielipiteet unelmakropasta vaihtelee niin en koennut tarpeelliseksi alleviivata sitä tohon.

Ja vielä sanottava, että tuossa blankon linkittämässä kuvassa olevan tyttelin kropan saamiseksi saa tehdä aaaaika hitosti töitä. Kisoissa muutenkin se kroppa viedään äärimmäisyyksiin ja noikin tytöt näyttää off seasonilla erilaiselta (mun mielestä terveemmiltä) kuin noilla kisalavoilla.

hypophrenia kirjoitti:

Kaupastakaan ei saa ostaa mitään epäterveellistä, koska fitness!!1

Tää on kyllä mun kohdalla ihan totta! Hitto kun ei viikonloppunakaan meinaa kehdata ostaa limpparia, kun aina siinä kassajonossa on eessä ja takana tytöt kireissä Niken leggareissä ja värikkäissä tossuissa prodepatukkaa ostelemassa Vieressä on vielä sali, joten aivan varmana siellä pyörii hikisiä bodareita. Kaikista pahimpia on semmoset selvästi just hetki sitten kehottamisesta innostuneet poitsut, jotka kulkee siellä hyllyjen väleissä kaksistaan ja yleensä toinen opettaa toiselle mitä kannattaa ostaa ja mitä ei ("tässä on parempi rasvahappokoostumus" "toi maistuu ihan sahanpurulta, ota mieluummin tätä rahkaa" "tästä kanasta saa kätevästi tehtyä salaattia"). Sitten ne yhdessä kovaan ääneen huokailee, että oispa kananmunat joskus tarjouksessa, ostaisin samantien viis kiloa kun sitä kuluu niin hirveesti meikällä tän treenauksen myötä. Hienoa pojat että liikutte, mutta ei se ääneen rahkoista huokailu tuo teille yhtään enempää naisia.

Täytyykö mun nyt vielä erikseen mainita, että ihan hyvällä mä tän kirjoitin. Eniten siis naurattaa just oma nolostuminen siitä, etten ostakaan pelkkiä kasviksia, maitorahkaa ja kana, vaan myös juustoa ja leipääkin (kauhistus!) joskus.

nipanapa kirjoitti:

Hitto kun ei viikonloppunakaan meinaa kehdata ostaa limpparia, kun aina siinä kassajonossa on eessä ja takana tytöt kireissä Niken leggareissä ja värikkäissä tossuissa prodepatukkaa ostelemassa

Anna palttua tuommoisille ajatuksille, aika harva kai loppujenlopuksi tutkii viereisen jonottajan ostoskoria kaupassa käydessään. Tai jos tutkii, niin kyse lienee justiin näistä tyypeistä:

Kaikista pahimpia on semmoset selvästi just hetki sitten kehottamisesta innostuneet poitsut, jotka kulkee siellä hyllyjen väleissä kaksistaan ja yleensä toinen opettaa toiselle mitä kannattaa ostaa ja mitä ei ("tässä on parempi rasvahappokoostumus" "toi maistuu ihan sahanpurulta, ota mieluummin tätä rahkaa" "tästä kanasta saa kätevästi tehtyä salaattia"). Sitten ne yhdessä kovaan ääneen huokailee, että oispa kananmunat joskus tarjouksessa, ostaisin samantien viis kiloa kun sitä kuluu niin hirveesti meikällä tän treenauksen myötä.

... Joten niiden mielipiteitä ei kannattane ihan kauhean vakavasti ottaa. Tunnistan kyllä ihmistyypin, ja onhan niitäkin tietysti jotka arvostelevat toisten elämäntapoja. Itseäni lähinnä huvittavat semmoiset ihmiset joiden pitää kauhistella muiden valintoja ja tottumuksia jatkuvasti että saisivat sen oman pienen itsetuntonsa pullistumaan edes hetkellisesti, edes pikkuisen. Kyllä kai sitä itsekin joskus miettii vaikka nähdessään jonkun likemmäs parisataakiloisen ihmisen lampsimassa mäkin ovesta sisään että onkohan tuo ihan tarpeen, mutta en minä näitä päivät pitkät jossain facebookeissa ja foorumeilla päivittele. Jos ei se oma tekeminen ja järkevästi syöminen riitä tekemään itselle hyvää oloa, niin kannattaa hakeutua vaikka terapiaan keräilemään niitä persoonansa murusia koska toistenkaan kustannuksella sitä egoa ei paranneta.

Musta on ihana nähdä nykyään joku normaalupainonen ostamassa suklaalevyä kaupassa! Tulee just sellanen "ihanaa, toi ei oo lähteny siihen buumiin mukaan ja nauttiiki elämästä, eikä siltikään oo mikään ylipainonen löllerö". Kyllä se herkuttelukin kuuluu terveelliseen ruokavalioon, tuntuu että se on unohtunut tän kaiken fitness hömpötyksen alle

Mä olen viikonloppuisin töissä kaupassa, jossa myydään paljon herkkuja. Siellä näkee, että kyllä ihmiset vaan edelleen herkuttelevat, joskus ostavat jopa ihan älyttömiä määriä kerralla (puhun nyt siis jostain 30 euron arvoisista karkkimääristä). Eikä siinä todellakaan ole mitään pahaa kun selvästi on kyse terveistä aikuisista. Ei tunnu muuten yhtään pahalta vetäistä suklaapatukkaa naamaan työpäivän jälkeen :D

Tuolla kyllä myydään myös kaikenlaisia terveystuotteita ja niitä ostavat ovatkin sitten usein niitä, jotka kovaan ääneen kailottavat, kuinka he ovat nyt jollain hienolla erikoisruokavaliolla ja blaablaa. Jos multa kysytään, niin kovin rajoitetulla ruokavaliolla mennään metsään ja pahasti, eikä siinä paljon mitkään superfoodit enää auta. Allergiat ja sairaudet ovat tietty asia erikseen, mutta muuten en näe mitään syytä rajoittaa ruokavaliota niin paljon, kuin esim. raakaravintoa syövät tekevät.

blanko kirjoitti:

Siis jos pitäis valita, olenko "löllerö" minä vai esim. tämän näköinen, niin ehdottomasti valitsisin itseni.

Mun mielestä noita kisakuvia on vähän huono katsoa siinä mielessä, että ne olisivat se ihannekroppa, koska toi kunto kestää vuodesta max. sen pari kuukautta, josta vielä noin kireänä sen muutaman hassun viikon. Enenmmän se offin kunto on merkityksellisempi, kuten Hakataru jo sanoikin. Se on jo sitten paljon pehmeämpi.

Lurch kirjoitti:

Esimerkiksi monet miehet suorastaan vierastavat lihaksikkaita naisia. Jos ajattelen vaikka pelkästään omaa tuttavapiiriäni niin löytyy niitä jotka haaveilevat että joku bodarimuija tulee ja viskoo pitkin seiniä, niitä joiden mielestä kaikenmaailman fitnessnaiset ovat ihan karseita äijiä,

Tämä Mun mielestä on hassua, että kaikki fitnesistä innostuneet tai salilla käyvät naiset muuttuisivat lihaskimpuiksi, jotka heittelevät miehiä seinille tosta noin vaan. Naisille se lihastenkasvatus vaatii ihan järkyttävän määrän työtä, oikeaa syömistä ja lepoa. Tiettyyn pisteeseen asti niitä niitä lihaksia pystyy muokkaamaan ja kasvattamaan ihan mutulla, mutta sellaisten todella isojen lihasten saamiseksi sen tekemisen pitää olla optimoitua. Vaikka Lurch, et varmaan tätä tarkalleen tarkoittanut, tuli vaan tuosta kirjoituksestasi mieleen ne niin monet ennakkoluulot ja monilla olevat väärät tiedot naisten lihastenhankinnasta.

Mikähän piru mulla on tuossa vasemmassa pohkeessa, aina kun käyn juoksemassa, se on seuraavana aamuna ihan prkleen kipeä.. Oikea pohje aivan normaali, ei mitään kipua. Tän kans ei pysty ees käveleen normaalisti. Pikkuhiljaa se tuosta aina sitten löysää, mutta mikse vetää noin jumiin yleensäkään.

Mä oon jaksanu käydä salilla vähintään 4krt viikkoon elokuusta lähtien, ja vielä toistaseks ainakaan en oo kyllästyny toivottavasti en kyllästykään.

Juu tuo kuva minkä linkkasin, oli ihan tarkoituksella vähän "överikuva". Tiiän miltä kyseinen henkilö näyttää kun ei ole just kisoihin menossa, eikä sekään kyllä mun omaa lempparivartaloa silti edusta. Siis sellaista minkä itselleni haluaisin.

Kondo kirjoitti:


Mun mielestä on hassua, että kaikki fitnesistä innostuneet tai salilla käyvät naiset muuttuisivat lihaskimpuiksi, jotka heittelevät miehiä seinille tosta noin vaan. Naisille se lihastenkasvatus vaatii ihan järkyttävän määrän työtä, oikeaa syömistä ja lepoa. Tiettyyn pisteeseen asti niitä niitä lihaksia pystyy muokkaamaan ja kasvattamaan ihan mutulla, mutta sellaisten todella isojen lihasten saamiseksi sen tekemisen pitää olla optimoitua. Vaikka Lurch, et varmaan tätä tarkalleen tarkoittanut, tuli vaan tuosta kirjoituksestasi mieleen ne niin monet ennakkoluulot ja monilla olevat väärät tiedot naisten lihastenhankinnasta.

Tiedän joo, ja itseäni huvittaa myöskin että edelleen löytyy naisia jotka eivät olevinaan voi koskea joihinkin kilon käsipainoihin koska "emmä haluu jotai hirveen isoja rumia lihaksia." Ne muskelit eivät tosiaan lumpsahtele miehillekään pelkästään sillä että kävelee kuntosalin ohi ja sattuu katsomaan ikkunasta sisään, ja kuten sanoitkin, erityisesti naisilla se homma vaatii todella paljon työtä ja siihen pitää tarkoituksella tähdätä. Ei liene kenelläkään pelkoa että vahingossa herää yhtenä aamuna kehonrakentajan näköisenä.

Erittäin harva nainen loppujenlopuksi on niissä voimissa että pystyy paiskomaan ukkoja seinille, mutta tosiaan tiedän tämmöisiäkin tapauksia jotka siitä haaveilevat.

Toikin kyllä vaihtelee tosi paljon ihmisten välillä. Mulle tulee tosi helposti lihaksia, jotka myös näkyy, mutta tiedän myös monta naista, jotka eivät aktiivisella salilakäynnillä ole saaneet mitään näkyviä lihaksia aikaiseksi. En tiedä, vaikuttaako tuohon sitten lapsuuden ja nuoruuden aktiivinen urheilutausta jotenkin. Vai onko kyse siitä, että joillain on enemmän niitä nopeita lihassoluja ja joillain niitä kestävyyssoluja? Olisi kiva lukea jostain lisää, mistä tällaiset erot johtuvat, mutta en nyt kyllä millään jaksa etsiä lähteitä.

Musta on ihana nähdä nykyään joku normaalupainonen ostamassa suklaalevyä kaupassa! Tulee just sellanen "ihanaa, toi ei oo lähteny siihen buumiin mukaan ja nauttiiki elämästä, eikä siltikään oo mikään ylipainonen löllerö". Kyllä se herkuttelukin kuuluu terveelliseen ruokavalioon, tuntuu että se on unohtunut tän kaiken fitness hömpötyksen alle

ooa kirjoitti:

Minkälaisen kuvan olette ihmisvartalosta saaneet lapsuudessanne? Onko vanhempanne laihduttaneet näkyvästi, minkälaista suhtautuminen on ollut ihmisvartaloon lapsuudessanne? Milloin ootte "laihduttaneet" ensi kertaa?

Hmmm... Tää onkin mielenkiintonen kysymys. Mun äiti laihdutti painonvartijoiden pisteillä ollessani lapsi ja isän painosta on naljailtu aina. Isä urheili nuorempana suht paljon, mut sit kiloja rupes kertymään ja urheilu jäi. Mulla itelläni on ollu jonkinasteisia ongelmia painon kanssa lapsesta asti. Ennen koulun alkua olin ihan tavallinen hoikka lapsi, mut jostain syystä rupesin pyöristymään toisella luokalla. Mä muistan siltä ajalta nöyryyttävät terkkarikäynnit, ku se kyseli herkkujen syömisestä, liikunnasta ym. Jossain vaiheessa mun syömisistä pidettiin hetken kirjaa, ja niistä ei löytyny syytä pyöristymiselle. Mulla on kaksoissisko (ei identtinen), joka oli hoikka, me liikuttiin ja syötiin lapsuudessa samalla tavalla, karkkipäivä oli kerran viikossa ja ruoka oli ihan tavallista perusruokaa.

Jossain vaiheessa jouduin verikokeisiin, jos niistä ois löytyny syy lihomiselle, mut ei niistäkään tainnu löytyä mitään, en ainakaan muista, et ois. Mun pituuskasvu oli ala-asteen viimisinä vuosina tosi hidasta, eikä mulle tullu koskaan mitään hurjaa kasvupyrähdystä, joten se varmasti vaikutti osaltaan lihomiseen. Koskaan en kuitenkaan ollu mikään todella ylipainonen ja yläasteella olin ihan normaalipainonen. Musta toi painon tarkkailu ala-asteella oli todella ahdistavaa, enkä tajunnu, miks jouduin sellaseen syyniin. Varsinkin, ku aina sanottiin et ongelma todennäkösesti häviää mun kasvaessa. Muistan usein itkeneeni yksin asiaa ja miettineeni, mitä oon tehny väärin, ku mun pitää olla sellanen pullero. Mun mielestä kouluterveydenhuolto hoisi asian väärin, ei lapsella sais olla itsestään tollasta oloa. Yritin varmasti jo varhain laihduttaa niin hyvin ku lapsi nyt voi tiedoillaan sitä tehdä. Muistan 11-vuotiaana tehneeni liikunta- ja syömissuunnitelman, jota yritin noudattaa.

Mulla on ollu onneks aina ihan hyvä itsetunto ja tosta ala-asteen painosyynistä ei tullu mulle mitään syömishäiriötä tms. Yläasteelta lähtien oon kuitenkin tarkkaillu painoani ja yrittäny sitä aina välillä pudottaa. Luulen myös, et lapsuuden pyöreydellä on vaikutusta myös siihen, että lihon helposti ja kilojen pudottaminen on työlästä. Ois ihanaa joskus olla tyytyväinen omaan painoonsa ja vaan elää aina miettimättä syömisiään. Ehkä en sit ikinä oo ollu tarpeeks tyytymätön näihin läskeihin, ku aina vaan roikkuu mukana nää muutamat ylimääräset kilot.

Tutuli kirjoitti:

Mä muistan siltä ajalta nöyryyttävät terkkarikännit

Anteeksi kun en just tällä hetkellä ehdi sanomaan mitään järkevää, mutta Enkä siis naura itse asialle, minusta siinä ei ole mitään hauskaa jos lapsen itsetuntoa nakerretaan tuommoisilla asioilla mitkä eivät johdu siitä että vanhemmat vain tunkisivat vääränlaista ruokaa lapsensa soppatorvesta alas.

^Haha, aika paha. Joo, hyvähän se oli tutkia, mistä se lihominen johtuu, mut jotain tehtiin väärin, koska mua ahdisti niin paljon käydä terkkarilla, missä aina puhuttiin painosta ja itellä oli koko ajan semmonen olo, et mussa on jotain vikaa.

ooa kirjoitti:

Minkälaisen kuvan olette ihmisvartalosta saaneet lapsuudessanne? Onko vanhempanne laihduttaneet näkyvästi, minkälaista suhtautuminen on ollut ihmisvartaloon lapsuudessanne? Milloin ootte "laihduttaneet" ensi kertaa?

Lapsuudesta muistan sen että äiti tuskasteli koko ajan läskejään ja kävi painonvartijoissa. Kävin jopa joskus hänen mukanaan punnituksissa ja lueskelin niitä ruoka- ja pisteohjeita. Välillä myös äiti jumppasi kotona tai kävi lenkillä ,mutta viikonloppuisin aina vedettiin sipsejä ja karkkia saunan jälkeen. Isä taas on aina omannut elintasokaljamahan, mutta eipä se ole häntä koskaan haitannut ja muistan muutamaan otteeseen isän naljailleen äitille tämän painosta ja sipsien syömisestä. Esiteini-iässä myös muistan kun söin jotain epäterveellistä niin isä kommentoi aina tyyliin: "Otappa vielä vähän lisää niin perse leviää ulos housuista." Meillä ei koskaan myöskään syöty vihanneksia kotona, koska ne ovat kuulema pupun ruokaa ja pahan makuisia (isä siis sanoi näin).

Ensimmäisen kerran kävin laihduttamaan vasta kaksi vuotta sitten. Olen aina ollut pyöreämpi kun kaverini, mutta en oikeastaan edes tajunnut sitä koskaan. Tietysti havaitsin että vaatteeni ovat koon tai kaksi isompia, mutta ei kukaan koskaan maininnut siitä, mikä on ehkä jopa hieman harmi. Vasta kesällä 2011 kaverini totesi, että onpas miustatullut valas, jolloin tajusin sen itsekin vasta. Kyllähän se silloin otti koville ja mietin miten kukaan voi sanoa noin julmasti, mutta jälkeenpäin olen ollut kaverille vaan kiitollinen.


Asiasta kukkaruukkuun, monen vuoden uhoaminen päättyi ja kävin hakemassa salikortin tänään ja ensi torstaina käydään pt:n kanssa läpi miun kunto, ongelmakohdat ja tavoitteet ja niiden pohjalta tehdään kunto-ohjelma. JEE!