Koirat.com

Outoa. Mulla on jotenkin kiinteämpi olo, ja siskokin sanoi että olen laihtunut. Paino on kuitenkin noussut kaksi kiloa Ei mua sinänsä ne lukemat kiinnosta, mutta olin varma että kiinteytyminen johtui nesteiden poistumisesta.

Haa! Multa on lähteny vahingossa kaks kiloa. Ei näy eikä tunnu missään, mutta niin väitti vaaka, ja päätin uskoa sitä

Mä en uskalla edes mennä vaa'alle, mut aattelin eka laskea taas viikon kaloreita ja kokeilla sitten.

Oi, pakko tulla itekin hehkuttamaan että olen kesän aikana laihtunut ihan huomaamatta 5 kiloa!! :D Ja ihan vain jättämällä herkkuja vähän vähemmälle ja olen joutunut liikkumaan enemmän kiitos koiran hankkimisen.

Puolisen vuotta laskuri aikaa, nyt lähtee läski.
Tavoitteena -7kg, ehkä enemmänkin, kunhan lopulta on tyytyväinen.

Mä löysin ihanan inspiroivan blogin. Joskin sen kirjoittaminen on jo päättynyt, mutta luin sen viimeisen parin päivän sisällä alusta loppuun ja tulen lukemaan uudelleenkin. Olen jo pidemmän aikaa halunnut tehdä elämäntaparemontin, jonka seurauksena sitten toivottavasti hoikistuu, mutta laihduttamaan en ala. Ja oi että, miten inspiroivaa tuon blogin lukeminen on.

Mä en kyllä usko mihinkään hoppaskonsteihin mitä laihduttamiseen tulee.
Mä pistän tiukasti kalorit laskuriin ylös ja opettelen syömään kohtuudella ihan tätä samaa ruokaa mitä oon syönyt aina.

^^Kiitos vaan maddy. Miten mun opiskelutehtävistä tulee ikinä valmista, kun koukutuin tuohon blogiin ensivilkaisulla!?! No, ehkä se antaa potkua omaan remonttiin ja sitä kautta saakin sitten valtavasti virtaa opiskeluun...

^^En mä puhunutkaan mistään poppaskonsteista ja oon aina karsastanut esimerkiksi Atkinsin dieettiä ja muita dieettejä vaan nimenomaan mä haluan välttää kaiken kaloriseurannan ja ehdottomat 'et saa syödä sitä, tätä tai tuota' -jutut vaan haluan opetella syömään niin, että itsestä tuntuu hyvältä ja sitä varten pitää ehkä muuttaa (vielä lisää) ajatusmaailmaa siitä, että rasva olisi joku paha asia. Mä merkkailin noin vuosi sitten kiloklubiin syömisiäni, mutta kun en vaan jaksaisi tai haluaisi tehdä sitä, vaan nyt haluan tehdä niin, että vähän opiskelen asiaa, kokeilen erilaisia muutoksia hyvään suuntaan ja lähden sitä kautta opettelemaan terveellisempää elämäntapaa, en laihduttamaan. Tarkoitus on oppia pysyvästi hyvä elämäntapa.

Haluan siis opetella välttämään turhia lisäaineita ja sokereita mukaanlukien valkoiset jauhot. Pastaa, riisiä ja perunaa olen uusia perunoita lukuunottamatta jo muutenkin vältellyt. Lisäksi haluan opetella käyttämään siemeniä, rahkaa, ehkä spelttiä jne. Siis opetella sellaisia oikeasti itselle hyviä juttuja. Ja ehkä vieläpä päästää irti siitä rasvanpelosta, mikä tuntuu vallitsevan omassa mielessä. Öljyjä (mm. salaatinkastikkeet) olen jo oppinut hyvällä omalla tunnolla käyttämään kiitos viimevuotisen kiloklubikokeiluni. Mutta ruokia merkkailemaan musta ei taida olla. Ehkä joskus vähän kokeiluluontoisesti niin näkee, olenko edes oikeilla jäljillä (siis kiloklubin näkökulmasta, niitä näkökulmia kun on monia ).

Ja silti pitää rennon asenteen ja syödä sitä, miltä tuntuu, mutta hissukseen opetella parempia elämäntapoja ja toivon, että sitä myöten toivottavasti tulee sisäisesti parempi olo.

muoks. Väkä lisää, kun Elmiira ehti väliin. Ja Elmiiralle pahoitteluni. Itse käytin sen lukemiseen kaksi työpäivää.

^Tuohan se pointti painonhallinnassa on, opetellaan uusi elämäntapa ja sen kautta terveellisempi minä tulee esiin. Joillain se laihduttaa paljonkin, toisilla ei niin paljon, mutta mielestäni tärkeämpää onkin se, mitä ihmisen sisällä tapahtuu terveellisen ruokavalion ja liikunnan myötä, ei se mikä näkyy peilistä tai vaa´asta.

Joo ei, et puhunutkaan. Tarkoitin siis just sitä, et tuollanen uusien elämäntapojen oppiminen olis mullakin se tarkoitus. :)
En halua karsia mitään pois, koska en kuitenkaan pystyis noudattamaan sellasia lopun elämääni.

Mä en nyt muista oliko mulla joskus tunnukset kiloklubiin, vai keventäjiin, mut en tykännyt yhtään. Tuosta laskurista sitä vastoin oon tykkäillyt. Siellä kun ei (kaikki) mee pipo kireellä ja tykkään enemmän sen toiminta ajatuksestakin.

Mäkään en halua karsia mitään ja siksi tykkään hirmuisesti Patrik Borgin ajattelutavasta näissä asioissa. Ei mun mielestä tarvikaan mistään luopua, mutta jos ruokailutottumukset on perustavanlaatuisesti pielessä (ts. salaattia ei jaksa tehdä eikä muitakaan kasviksia juuri käytä mutta lautasen täyttää peruna/pasta/riisi ja joku lihakastike) niin kyllä niitä pitää lähteä parantamaan (vaikka pieniäkin muutoksia) eikä vaan vähentämään kalorimäärien perusteella ruokamääriä.

Mun ajatukset tästä alkavasta elämäntaparemontista ovat jotain seuraavantapaisia:
-Nälkää tai syyllisyydentunnetta syömisestä en halua kokea. Jos jonain päivänä syön ns. liikaa tai vääränlaisesti, petrataan sitten jatkossa
-Liikkuminen ei saa olla pakkopullaa vaan pitää löytää itselle mieluisia tapoja liikkua ja jos ei joskus huvita niin sitten ei sinä päivänä mennä hampaat irvessä juoksulenkille liikunnan iloa tappamaan
-Opiskelen hissukseen tietoa erilaisista ruoka-aineista ja kokeilen uusia juttuja. Ne, joista pidän, otan osaksi ruokavaliotani ja ne, jotka eivät maistu, jäävät ainakin mahdollista tulevaisuuden myöhempää kokeilua lukuunottamatta pois menusta
-Kaikkea saa syödä, mutta hissukseen opettelen terveellisempiä valintoja ja opin täydentämään jääkaappia siten, että sieltä löytyy sopivaa syötävää nälän yllättäessä

Ensisijaisesti haluan tuntea oloni hyväkuntoiseksi ja virkeäksi ja toissijaista on sitten se, että kivahan se olisi pudottaa ylimääräistä painoakin, kun sitä on varmaankin 20kg liikaa. Painonpudotusta olennaisempaa olisi se, että viihtyisin taas omassa kropassani, mitä en tällä hetkellä tee.

En jaksanut kaikkia 9 sivua lukea, mutta luen jossain vaiheessa, kun jaksan keskittyä..

Täälläkin olisi syytä saada aika paljon painoa pois..
Nyt olen ajatellut, että kun kesän kuumat ilmat on saatu veks, niin rupeamme koiran kanssa käymään useammin metsässä lenkkeilemässä ja koira saa olla vapaa/liinassa. Mutta meidän täytyy mennä metsän lähelle autolla, koska koiralla on tällä hetkellä bussi/rekka kammo, joten vaatii sen, että meillä on auto kotona, että pääsemme metsälenkille.
Kävelimme ennen kesääkin kotoan miestä vastaan sellaiset muutaman kilometrin kaupunkiin, mutta noilla kuumilla helteillä ei oikein kumpaakaan innostanut enää.

Nyt yritän syksyn myötä myöskin panostaa meidän lenkkeilyihin.
Harrastan kuitenkin agilitya koiran kanssa 1-3 krt viikossa, tokoa sekä käyn lentopallossa kerran viikossa.
Jos laittaisi pyörän kuntoon, niin voisi ruveta taas pyöräilemään ympäristössä.
Olen sen verran lämminverinen, ettei kuumilla keleillä oikein napannut tehdä mitään.

Mutta kaikille stemppiä laihikselle ja yritän itsekin saada tiputettua painoa.
Täällä painonpudotusta myös siksi, että haluamme lapsia ja ollaan yritetty kuitenkin jo 3 vuotta, mutta mun paino varmaan haittaa sekä se, että teemme molemmat vuorotyötä.

Joka onkin mun vaikeuteni, kun teen yövuoroa paljon, että miten silloin kuuluisi ruokailla, koska en voi olla yötä syömättä, koska harvemmin syön oikeastaan ollenkaan silloin päivällä ja välillä tulen suoraan treeneistä töihin.

Mun "huikea" 2,7 kilon pudotus elokuun aikana ei ihan riitä vetämään naamaa näkkärille, mutta kyllähän sitä tietää että jos imee itseensä tilaisuuden tullen kaikkea makeaa ja rasvaista niin ei siitä hyvä heilu. Mutta joo, eipähän ole ainakaan noussut paino. Kuhan tämä räkätauti on selätetty niin alan käymään spinning/kuntopiirissä kerta viikkoon. Sähly joukkuetta ollaan yritetty kasailla, mutta vielä uupuu sakkia että sais salia varata.

^2,7 kiloahan on hieno saavutus! Ei sen nopeampaa kannatakaan laihduttaa. Onnea saavutuksesta!

Mä kävin nyt pyöräilemässä, ruhtinaalliset 30min ja 8km. Mulla on ihan sai-raan huono kunto, tiesin kyllä, mutta ajattelin että olis ollu ees vähäsen parempi... Mutta jostain se on aloitettava.

Mun suuri suunnitelma on käydä joka toinen päivä (ma, ke & pe, la & su pyhitän muulle) pyöräilemässä niin, että aloittaen tästä puolesta tunnista, lisäten aina kahden kerran jälkeen 10min aikaan, kunnes pyöräilen yhteensä tunnin lenkkejä. Eka tunnin lenkki pitäis siis olla ei ens mutta seuraavan viikon maanantaina (koska lasken edellispäivän hikilenkin ilman koiraa tähän), ja jatkan sitä sitten niin kauan, kunnes pystyn nostamaan tempoa.
Tarkoitus olis pystyä polkemaan 25 km/h keskinopeudella, eli nostaa vauhtia puolella nykyisestä... No, ei se kai mahdotonta ole. En tiedä onnistuuko enää tän vuoden puolella, koska tunnen itteni sen verta hyvin, etten varmasti uskalla pyörän selkään enää sen jälkeen kun tiet jäätyy. No, kattelee ny millanen syksy ja talvi tulee.

Lisäksi ens viikolla alkaa kuntonyrkkeilyn starttikurssi, 4 kertaa ja kustantaakin vain 20€. Sen jälkeen samalla salilla 5€ kerta tai 38€ kuukaus (kuntonyrkkeilyä tuolla yhteensä kuus kertaa viikossa), ajattelin tähdätä edes kahteen kertaan viikossa...

Eiköhän se paino tästä lähde putoamaan.

Ja kun kaikkia kuitenkin kiinnostaa, niin lähtökohdat on 170cm ja ~90kg, eli kyllä tässä sitä laihdutettavaa onkin Polvet ei vielä toistaiseksi kestä kävelyä kummempaa lenkkeilyä, ehkä otan senkin taas kuvioihin mukaan kun paino vähän putoaa.

Kaikki tää paino on tullut salakavalasti viimeisen neljän, viiden vuoden aikana. 2005 olin parhaimmillani 59kg silkkaa notkeutta ja jäntevyyttä. Sitten lopetin heppahommat, muutin, ja aloin seurustelemaan. Tattis.

Minäkin sitten olen saanut vihdoin kivan alun tälle elämä remonttiin-projektille. Kuten jo aiemminkin taisin mainita, tuo maddyn linkkaama blgi koukutti minut aivan täysin ja sieltä kyllä löysin ne viimeiset motivaation rippeetkin! Eli blogin innoittamana (ja vähän muunkin) aloin miettiä tarkemmin ruokani terveellisyyttä ja innostin itseni opettelemaan juoksemista. Ja näyttää siltä että muutama muukin on aloittanut saman lajin

Olen aina ajatellut etten osaa juosta ja inhonnut sitä kaikin tavoin. Nyt olen hissukseen lähtenyt koiran kanssa hölköttelemään kerran päivässä (jeah, viikkoa kulunut jo kolme päivää eli ihan valtavan pitkäaikaisesta harrastuksesta kyse!) ja tuntuu, että ehkä asenteenmuutoksen myötä olen alkanut tuntemaan sen hyvänolon mikä juoksusta tulee. Pitkiä matkoja en tosiaan jaksa juosta, mutta vuorottelen lenkin ajan juoksua ja kävelyä jaksamisen mukaan. Toivottavasti tämä innostus pitää!

Aiemmin kirjoitin etten uskalla/halua kokeilla mitä vaaka todella näyttää. No, eilen tein senkin (haluan kuitenkin tietää mitä uusi elämä tekee painolle) ja hetkellisesti meinasi iskeä se mikä aina nimenomaan laihdutukseen minulla liittyy "höh, koska olen näin läski, en sitten syö enää koskaan mitään". Onneksi sain lopulta muistutettua itselleni että hyvä olo ja terveys on tämän homman pääpointti eikä se, kuinka pitkään voi elää pelkällä vedellä.

Mä ihan tosissani suosittelen lukemaan Patrik Borgin kirjan Rentoa painonhallintaa. Kirja selostaa hyvin järkiperäisesti sitä, miksi tulee syödä riittävästi ruokaa laihduttaessakin ja kuinka ravinnon laatu ja rento suhtautuminen syömiseen ovat kaikista olennaisinta laihduttamiselle ja painonhallinnalle eikä kalorien laskeminen ja syömisen kontrolloiminen.

Minä en ainakaan laihduta, mutta opettelen kuitenkin syömään hyvin ja tiedän, että sen seurauksena saan painon pudotettuna normaalipainoon!

Mun on pakko laihduttaa, koska mä syön periaattessa "ihan hyvin", mutta mä en vaan liiku sitten niinkon yhtäänkään ylimääräistä jollei ole pakko.

Ajattelin ihan ei-laihdutuksellisista syistä (onko se sitten ihan vaan terveydellisistä ) jättää sokerin kokonaan pois, ja mahdollisesti myös hiilarit. Tai sokerin olen jättänytkin nyt sunnuntaista asti...

^Periaatteessa jos syö pääsääntöisesti hyvin, paino pysyy oikeissa mitoissa tai jos ylipainoisena alkaa syödä "oikein" paino putoaa normaalimittoihin. (Mallinmitat sitten vaativat vähän lisätyötä ja oikeaa laihduttamista, kun kroppa pyrkii luonnollisesti ylläpitämään sellaista painoa, ettei ole liian laiha eikä liian lihava eli on periaatteessa parhaassa painossa toimimaan ja mm. lisääntymään.)

Musta on kauheen valaisevaa se, kuinka Patrik Borg selittää tuossa kirjassaan makeanhimon ja muun ahmimisen syntymekanismin ja muutenkin rennon syömisen vaikutuksia syömämääriin. Jos ei halua lähteä kirjaa kirjastosta lainamaan, mitä ihan oikeasti suosittelen, kannattaa perehtyä Kiloklubin artikkeleihin. Yksi oikein hyvä artikkeli on esimerkiksi tämä, mutta niissä on kaiken kaikkiaan tosi paljon hyvää asiaa. Erityisen tärkeää laihduttajalle on muistaa se, että keho tarvitsee rasvaa ja rasvattomat ja vähärasvaiset tuotteet ovat usein oikeita sokeripommeja. Rasva myös pitää nälkää paremmin poissa ja noin viikon verran kun olen nyt asioihin ehtinyt perehtyä netissä ja kirjoista, voisin sanoa, että nopeat hiilihydraatit ovat terveydelle ja syömiskäyttäytymiselle paljon tuhoisampia kuin aito, hyvänmakuinen tuote, jossa on rasvaa.

Ja huom, mä en siis laihduta, vaan päätin vain syödä pääasiallisesti "oikein" eli ns. repsahduksetkin sallitaan - vaikka niitä tuleekin tosi vähän, kun syöl muuten hyvin ja riittävästi oikeanlaista ruokaa - koska tarkoitus on opetella sellaiset elintavat, että voin oikeasti hyvillä mielin noudattaa niitä loppuelämän. Siksi karppaus ei ole mun juttuni, vaikka olenkin valmis loppuelämäkseni vähentämään radikaalisti sokerien ja valkoisten jauhojen käyttämistä, mutta dieetittömässä "laihduttamisessa" on se hyvä puoli, että jos tekee mieli, saa huoletta syödä uusia perunoita voilla, kakkua tai vaaleaa leipää ja sitten voi taas syödä vähän fiksummin seuraavana päivänä. Ja parasta on, että kun opettelee terveellisempiä valintoja hissukseen, niistä tulee vähitellen ihan luonnollisia valintoja eikä tarvitse palata ruotuun "repsahduksien" jälkeen vaan se tulee ennemminkin luonnostaan.

Ja yks Patrik Borgin mielettömän hyvistä oivalluksista on se, että mitä enemmän kieltää itseltään jotain, sitä enemmän sitä tekee mieli. Olen kuullut karppaajien kaipaavan leipää ja suklaata välttelevän himoitsevan suklaata jne jne. Mä istuin eilen kahvipöydässä ja mietin mielessäni, että siinä on tarjolla keksiä ja suklaata, että jos tulee mieli, niin huoletta saan syödä, kun en kerran millään dieetillä ole. Ja kas kummaa, kahvittelun jälkeen hoksasin, että yhtään en ollut ottanut. Vielä viikko sitten olisin ensinnäkin syönyt kehnommin päivän aikana ja kahvipöydässäkin miettinyt, että ei saa ottaa, on epäterveellistä tai että yhden vaan saan ottaa ja lopputuloksena olisi se, että tassini vieressä on iso keko karkkipapereita ja silti mietin, että vieläköhän yhden kehtais ottaa ja jos yhden vielä vaikka taskuun sujauttaisi kotimatkalle.

Ai minäkö innostunut aiheesta? Taas kauhea romaani. Ja vielähän mulla ei ole ns. todisteita omalla kohdalla, että rento painonhallinta toimii, mutta niin vakaa usko siihen, että se toimii, joten tulen sitten sanomaan, jos näillä syömisillä (vaihdoin maidon rasvattomasta kevyeen ja rasvan margariinista voihin jne) paisunkin muodottomaksi tai paino ei vouhkaamisestani huolimatta tipu kilon kiloa.