Koirat.com

^Tuo on kyllä kurja vaihe, kun pikkulapsuus alkaa jäämään taakse. Meilläkin siskon 7 vuotias tyttö oli koulussa saanut kuulla, että pukkia ei olisi. Onneksi oli vielä onnistunut puhumaan itsensä ympäri, että pakko sen pukin on olla olemassa.

Ma muistan luulleeni viela hetken aikaa sen jalkeen kun muuten jo tiesin etta joulupukki on vain nayttelija, etta ne joulupukkia nayttelevat tyypit kuitenkin itse silti ostaisi ne lahjat niille lapsille joiden kotona ne on palkattu kaymaan esittamassa pukkia...

Lurch kirjoitti:

edit: Tuli vielä mieleen erään kaverin lapsen kommentti, kun olivat tämän lapsukaisen ollessa pienempi olleet käymässä pääkaupunkiseudulla. Lapsi oli nähnyt ilmeisesti elämänsä ensimmäistä kertaa tummaihoisen miehen, ja todennut järkyttyneenä äidilleen: "Setä paskanen!" Tämä tumma kaveri oli itsekin hörähtänyt nauramaan joten asia oli kuittaantunut huumorilla, mutta oli kuulemma äiskää vähän hävettänyt.

Me asuttiin 97-98 ulkomailla isän ollessa rauhanturvaajana Israelin ja Syyrian rajalla. Mä olin 6-vuotias ja pikkuveli 4, ja sitten kerran kävästiin jossakin matto-, huonekalu- tms. kaupassa, jossa oli töissä joku tummaihoinen mies. Käteltiin sitten häntä, ja mun veli käteltyään avasi suurieleisesti kämmenensä katsoen, oliko siihen jäänyt väriä. Huumorilla tämäkin mies onneksi otti asian.

Mä olin kesän 2011 töissä huvipuistossa laitekuskina, ja siellä sattui välillä superhauskoja tapauksia. Eräs ihana juttu oli, kun ilmeisesti mukavan laitekierroksen jälkeen pikkupoika juoksi mun luo, rutisti oikein kunnolla vyötäisiltä tai mihin nyt ylettikään halaamaan ja sanoi oikein kuuluvaan ääneen: "KIITOS!"

Halla kirjoitti:

Käteltiin sitten häntä, ja mun veli käteltyään avasi suurieleisesti kämmenensä katsoen, oliko siihen jäänyt väriä. Huumorilla tämäkin mies onneksi otti asian.

Mä olen joskus tehnyt vähän samalla tavalla. Varhaislapsuudessani (ollessani 4-5v) naapurissamme asui täysin tummaihoinen perhe. Leikin perheen pojan kanssa usein ulkona. Kerran otin häntä kädestä kiinni ja olin täysin varma, että hänen tumma värinsä oli tarttunut käsiini. Todellisuudessa käteni olivat vain hirvittävän likaiset. Sain vain poikaparan todella uskomaan, että hänen ihonvärinsä tarttui käsiini... :D Muistan tilanteen kuin eilisen...

Meidän juuri 2v täyttänyt kuopus tuntee hyvin värit. Tuossa joku aika sitten kysyttiin pojalta lempiväriä ja hän vastasi:" Keltainen." Toisella kertaa sitten isoveli näytti erästä keltaista lelua ja kysyi:"Minkä värinen tämä on?" No, kuopushan vastasi loogisesti:"Lempi."

Kummipoika 3v. ei vissiin oikein tykännyt munakkaasta. Oli poistunut pöydästä ja sanonut "kiitos, ei ollut liian hyvää."

Veljen tyttö oli eilen kovasti innoissaan paketeista, hihkui ja huusi repien paketteja auki. Sitten oli vuorossa oikein iso paketti:

- JES, JES, JES!! Hän huusi ja heilutteli käsiä ylhäällä voiton merkiksi. Sitten yhtäkkiä hän hiljeni pohtivainen ilme naamallaan..

- Mitä mä oikein huudan.. Enhän mä edes tiedä vielä, mitä täältä tulee.

Ukolla oli pihvejä lautasella ja kysyttiin pojalta (2v), että "mitäs ne nuo on?", vastaus kuului "kissaa"

Lisäksi tekemäni ruskea kastike oli "kakkaa kattilassa". Olihan se kyllä vähän sakeaa ja paakkuista, mutta silti..

Meidän 3-vuotias tänään Ikeassa: Osoitin lehmän taljaa ja kysyin "minkä eläimen nahka tää on?". "Koijjan" No, olihan se talja musta (kuten Miimi)..

Ahahaha, nää on kyllä aivan huippuja!

Siskopuoli kun kävi vielä potalla, ja isäpuoli meni tätä sinne sitten äidin kanssa katsomaan, niin pikkutyttö totesi että "ihanaa, te tulitte minua pelastamaan" :D

Mä olen myös meidän perheessä legendaarisen lausahduksen antanut. Aamulla heti herättyä ja sängystä ylös noustuani olin kuulemma kävellyt leluhyllylle ja pyyhkinyt kaikki lelut alas lattialle ja huokaissen tokaissut "leikkimään, leikkimään" kuin suurenkin vastuun ja työn kanssa olisin paininut

^Ahhahhahha

Avon vajaa 3v. siskon tyttö totesi pääsiäisenä Hertasta, että se on "pieni koira, jolla on iso häntä!" Ja kun oli syönyt pääsiäiskakkua, jossa täytteet oli vähän vieraampia mauiltaan, niin oli todennut hetken maistelun jälkeen että "tämä ei oikein ole minun makuuni"

"Äitin pitäis joskus mennä naimisiin, että pikkuveli saa vauvakaverin". Meitin nelivuotias tuossa jokin aika sitten totesi näin. Että täällä kaivataan lisää vauvoja ilmeisesti... ihmettelen vain, mistä tuon on keksinyt, kun ei meillä ole puhuttu mitään, että lapsia voisi tulla vain naimisissa oleville.

Lueskelin näitä yön pimeinä tunteina kun uni ei tullut ja nauroin välillä ääneen, niin että pelkäsin naapuriasunnoissakin kuulevan

Tulipa mieleen myös pari omaa:

• Olin pienenä ollut vanhempieni kanssa kaupassa. Istuin rattaissa ja edessäni oli mies, jolla oli pitkä harmaa parta ja sellaiset vaellusvaatteet (khakinvihreän väriset). Olin sitten kovaan ääneen isälleni todennut, että " Isi kato, joulupukki kevätvaatteissa!" Kuulen tästä edelleen...

• Yhtenä aamuna olin mennyt herättämään vanhempani samalla jalkaani pidellen ja todennut "Mun jalkaan sattuu ihan s****nasti". Ikä oli about 4v.

• Serkkuni pienenäpoikana, ehkä n. 3-4 vuotiaana oli ollut äitinsä mukana vaatekaupassa ja sovituskopissa. Äitinsä oli sovittanut paitaa ja ollessaan hetken aikaa pelkillä rintsikoilla, oli serkkuni todennut "Äiti, sulla on kyllä ihanat uudet rintahenkselit!"

• Pikkusiskoni (silloin 4-vuotias myös) oli vanhempieni kanssa terveyskeskuksessa odottamassa vuoroa lääkärille. Odotustilassa oli leluja joilla siskoni leikki odottaessa. Yht'äkkiä siskoni oli ottanut käteensä tummaihoisen nuken ja huusi vanhemmilleni "Kattokaa, suklaavauva!". Odotustilassa oli kuulemma esiintynyt pientä hilpeyttä

Vitsit nää on kyllä niin hauskoja

Tutun poika oli pikkupoikana mökillä bongannut maassa muurahaisia ja alkanut huutamaan: "Äiti, täällä on isoja mulkkuja, kauheasti isoja mulkkuja!"

muoks. Ja pikkuveljeni oli taaperoikäisenä maannut kotitalomme pihalla nenä kiinni kivetuksessä ja hihkunut äitille: "Äiti kato, muulalainen!"

Meidän esikoinen kutsui joskus 3-4-vuotiaana itsenäisyyspäivää yksinäisyyspäiväksi.

^^ Rintahenkselit oli niin hyvä, että sen vois melkeen ottaa käyttöön

Meidän naapurin 5-vuotias tyttö on erinomaisen sanavalmis mukula, jonka suusta tulee totuuden lisäksi kaikkea muutakin mukavaa. Talvella tyttö kehuskeli mulle kuinka vahva hän on. Tyttö kertoi voimalahjoistaan kutakuinkin näin:
"Mä oon niin vahva, että pystyn vetämään pulkassa ketä tahansa. Oon vetäny mun kavereita ja mun mummia ja ukkia ja pystyisin vetämään muitakin vanhuksia. Jaksaisin vetää aikuisiakin. Jaksaisin varmaan vetää suakin! Paitsi että ei ole rittävän isoa pulkkaa. Harmi."

Sama tyttönen oli varsin hienotunteinen, kun isosisko oli noroviruksen kourissa. Oltiin avon tytön kanssa ulkona ottamassa kuvia, ja naapurin tyttö tuli terassille huutamaan että "mun sisko oksentaa ämpäriin samalla kun se on kakalla!!"

Kummipoika oli vuodenvaihteen jälkeen, tipattoman alkaessa, lohkaissut: "äitin tissistä saa pittää kiinni vaikka onkin se tammiton tissikuu"

Samainen kummipoika yritti saaha mua kovasti leikkimään kanssaan just silloin, kun mulla oli jotain tähdellistä tekemistä. Yritin siinä sitten ehottaa poitsulle, josko hän leikkisi enonsa (N) kanssa. Poika huokaisi raskaasti ja sanoi: "Mutta voi että, kun minä en millään jaksais leikkiä tuon N:n kanssa" Enohan istui vieressä ja pidätteli nauruaan, vaikkei ollutkaan suosion huipulla.

Poika kehitti uuden version hämä hämä häkki -laulusta, se meni näin;

"Äiti tuli rankka, hämähäkin vei"

Siskoni oli ilmeisesti joskus todennut miten huono ruuanlaittaja on poikansa kuullen.
Yhtenä päivänä siskoni oli kotona poikansa kanssa ja sanoi, että äiti menee laittamaan ruokaa.
Poika oli sitten todennut, että "et sä äiti osaa. Mä tuun auttamaan". :D Pojalla ikää 3,5 v.