Koirat.com

SilverBride kirjoitti:


Mä olen ite viime viikkoina uppoutunut druidismiin ja kelttihistoriaan. Kovin mielenkiintoista on ollu. Tämän jälkeen voi suunnata shamanismin kautta vaikka muinaisskandinaavisiin uskontoihin.

Tällaiset kiinnostaa minuakin ihan mahdottomasti, pitänee jälleen suunnata nokka kohti kirjastoa, pitkästä aikaa.

Minä rakastan romantiikkaa, Jane Austenin kirjat olen lukenut kerta toisensa jälkeen, enkä ikinä kyllästy, elokuvat ja minisarjat samaten.
Kun satuin esikoista odottaessani löytämään edesmenneen mummuni loputtoman perintökirjakokoelman kätköistä Ylpeys ja Ennakkoluulon, meinasin pyörtyä ja kähvelsin sen heti mukaani, luin sen kannesta kanteen yhdellä kertaa 20h aikana En vain kyennyt lopettamaan.
Ja romanttiset hömppäkirjat on muutenkin minun juttu.
Sekaan mahtuu sitten myös kaikkea muutakin, ei tosiaankaan romanttista, ehkä ainoat mitä en tykkää lukea on sota-aiheiset kirjat, tai en ainakaan ilman huikeita suosituksia valitsisi sitä hyllystä :)
Huumorin täyteiset kirjat on myös mieleen, ongelmana vain on se, että jos herkeän nauramaan, en oikein kykene lopettamaan

Täällä on menossa puolivälissä Laila Hirvisaaren Vienan punainen kuu.
Mummoltani sain joskus tämän ja kehotti lukemaan kun olen synnyttänyt, eli nyt joka ilta olen lueskellut ja vaikuttaa mielenkiintoiselle.
Ikinä en olisi kuvitellut lukevani sota-aikaan perustuvaa kirjaa, mutta kyllähän nuokin tempasee mukaansa Ei ole kyllä vielä tapahtunut niin ihmeellistä, etten olisi saanut lukea raskaana ollessa.. Kait sitä jossain vaiheessa tulee jotakin järkkyä

Joululahjaksi sain Jo Rees kostajattaret ja kaverilta sain lainaan Kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä. Kaverilla yhtä vaille koko sarja, kirja on tavallaan teinitytön päiväkirja ja innostuin kyllä kuulemastani. Kansi on toooodella tylsä ja ei tulisi mieleen edes vilkaistakaan kaupan hyllyssä tuota kirjaa, kun nuin ruma kansi.

Toiselta kaverilta saan sitten lainaan twilight- kirjat. Niitä odotellessa. Elokuvista tykkäsin paljon

*muoks. Pakko etsiä jostakin käsiini tuo Ruohometsän kansa! Minäkin pienenä katselin, vaikka raaka olikin pikkutytölle ja youtubesta katsoin joku aika sitten.
Toinen mistä kiinnostuin (ja en ollut kuullutkaan ennen), Ruttokoirat. Tämän siis joku kertoi omistavansa/haluavansa ja pakko oli ottaa selvää mikä on. Youtubessa olikin elokuva, katsoin sen ja kirjan haluaisin kyllä myös. Tiedänpähän mitä toivon joskus lahjaksi

Mä olen juuri lukemassa pukilta saamaani Michael Monroen elämäkertaa. Kiinnostava on ja Michael on muutenkin tosi mielenkiintoinen tyyppi.

Elämäkerrat on muutenkin yleensä aina tosi hyviä. Tähän mennessä on tullut luettua Elviksen, Nancyn (Spungen), Jenna Jamesonin, Marilyn Monroen, Courtney Loven ja Kurt Cobainin tarinat. Marilyn Mansonin elämäkerta ois tarkotus lukaista tuon Monroen jälkeen, se onkin ollut tarkoituksena lukea jo vuosia.

Mun pitäisi kyllä lukea enemmän kirjoja, siitä ei pääse mihinkään.

Pakko tulla tähän "avautumaan" eräästä asiasta.

Richard Adamsin Ruohometsän kansa on minun lempikirjani kaikista lukemistani kirjoista. Yhä edelleen. Ensimmäistä kertaa äitini luki sen minulle ääneen ollessani neljän, eikä kyllä aavistanut minkä teki. Sen kirjan takia minä kinusin sitten kania vuosikausia (sain sen kymmenvuotiaana, kun muutettiin omakotitaloon). Lapsena, kun äiti luki minulle tuota kirjaa istuin kyniä ja paperia kädessä ja piirsin sarjakuvamaista kuvitusta sitä mukaa, kun kirja eteni. Itseasiassa taisin koko ajan olla vähän tapahtumia edellä, kun se oli varmaan viides tai kuudes kerta peräkkäin, kun kuuntelin tarinaa. Loppuun päästyään äidin piti vähän päästä aloittaa alusta. Mikään muu iltasatu ei enää kelvannut.

Elokuvan näin aikuisena. Pettymys. Olin aina haaveillut sen näkeväni ja sitten siinä ei ollut mitään tärkeitä juttuja. Osa hahmoista oli muuttanut sukupuoltakin. Alkuperäisen tarinan ideahan on nimenomaan se, että lauma nuoria UROSkaneja lähtee tuhoontuomitusta kylästä pakoon ja perustaa uuden yhdyskunnan, jonne sitten etsivät naaraita, jotta yhdyskunnan tarina ei jäisi tähdenlennoksi.

Osaan kirjan ulkoa. Olen lukenut sen omille lapsilleni ääneen ainakin viidesti ja yksi noista on kirjalle ainakin melkein yhtä myyty kuin äitinsä. En tiedä miksi siitä on tullut minulle niin ylittämätön se vain on minulle Se Kirja Se on luettava joka vuosi ainakin kerran... En osaa sanoa, montako kertaa sen olen lukenut, viisikymmentä ei varmaan ole kaukana totuudesta. Minulla on tuo alkuperäinen tallessa (toki aika loppuunluettu), lisäksi olen ostanut useamman kappaleen kirppareilta, että aina olisi lukukuntoinen Ruohometsä talossa (hullu mikä hullu). Jatko-osa Ruohometsän tarinoita ei ole yhtä hyvä, se on tullut luettua vain pari kertaa.

Ruttokoirat on kanssa ihana. Erilainen tarina kuin Ruohometsän kansa ja sitä en lapsilleni lukisi... mutta aina yhtä pysäyttävä ja koskettava. Se on minulla mökkilukemisena. Joka kesä kaivan sen kärköstäni ja luen iltojen iloksi. Se kertoo siis kahdesta koirasta, jotka pakenevat koe-eläinlaitokselta ja niiden luullaan saaneen sieltä taudin mukaansa. Matkalla ne saavat seuraansa revon ja sen kanssa tappavat lampaita, kuoleepa rytäkässä ainakin yksi ihminenkin... Loppu on kuitenkin erittäin onnellinen. Aihepiiri ja tarina eivät vanhene koskaan. Adamsin kerronta on aivan loistavaa myös tässä. Tätä en ole lukenut kuin kymmenkunta kertaa (johtuu siitä, että nuorena ei ollut omaa, piti aina lainata kirjastosta, ostin omaksi vasta muutama vuosi sitten huuto.netistä).

Muut Adamsin kirjat eivät sitten niinkään ole napanneet, mutta nuo kaksi ovat ehdottomasti ihan huippuja.

^Minä ymmärsin, että Adamsilla 5kirjaa tehtynä? Nimenomaan, ruohometsän kansa(t), ruttokoira ja shardik. Tai kyseisellä sivustolla ei muita mainosteta.. Onko muuten kukaan lukenut tuota shardikia? Huomasin tuonkin netistä kun etsiskelin tuon Adamsin teoksia ja tuo saanut samat kehut kuin ruohometsä ja ruttokoirat.
Tuon haluaisin lukea myös. Eikun metsästämään

Ruttokoirassa, ainakaan elokuvan puolelta, loppu ei minusta ollut mitenkään onnellinen, ahistava enemmänkin. En sitten tiedä onko kirjassa erilainen
Koirat lähtivät mereen uimaan johonkin "saareen", ilmeisesti hukkuivat lopulta, kun loppui niin omituisesti.. Tai toinen tsemppas toista jaksamaan uimista kun olivat väsyneitä ja toinen sanoi "elä luovuta, kohta ollaan perillä, tuolla se saari näkyy" (tai jotain vastaaaa, en muista sanatarkasti) ja näytettiin kuva avomerestä ja siihen loppui.

^Elokuvassa on ihan erilainen loppu kuin kirjassa. Elokuvan loppu jätetään avoimeksi, vaikka toki tuo sinun tulkintasi on vähän se, mikä mielikuva mullekin jäi. Kirjassa koirien kohtalo on kuitenkin onnellinen ja ne löytävät isännän. Kirjan lukemisesta on tosin yli kymmenen vuotta aikaa, joten ihan tarkkaan en loppu muista, mutta väittäisin kyllä, että se on tosiaan erilainen kuin elokuvassa.

Ruttokoirien lopussa siis paljastuu, että kaikkki ihmiset eivät todella ole pahoja, koirat pelastetaan sieltä uimasilta ja Nipsun isäntä on päässyt sairaalasta ja molemmat koirat pääsevät hyvän isännän luokse, Räyhkäkin, joka on pitänyt kaikkia ihmisiä kamalina valkotakkeina, jotka vain haluavat tuhota kaiken... Koirat luulevat kuolleensa, mutta todellisuus siis tämä. Elokuvaa en ole nähnyt ja ruohometsä pettymyksen jälkeen tuskin katsonkaan. Olisi varmasti pettymys.

Juu ja on osiaan niin, että suomennettuja kirjoja ei ole kovin monta. Shardikin olen lukenut kerran nuorena, jostain syystä en siitä ainakaan silloin pitänyt. Olen usein aikuisella iällä aikonut uudestaan sen lukea, ehkä nyt avautuisi eri tavalla, mutta on jäänyt sitten aina aikomukseksi. Shardik on ruttokoirien ja ruohometsän tavoin kannanotto (ruohometsässähän tämä ei tosin ole yhtä selvästi mukana kuin ruttokoirissa, mutta kyllä siitäkin aistittavissa). Siinä karhujumala palaa maan päälle johtamaan kansaansa. Siinä puututaan vähän eri aiheisiin kuin nuo kaksi muuta, joten ehkä se sai minut nuorena pitämään tätä silloin niin paljon huonompana. Pitääkin mennä kirjastosta etsimään ja koittaa, josko nyt nappaisi, nimittäin huono kirjahan se ei missään tapauksessa ole! Ihmisten välisestä sorrosta, sodista, pyrkyryydestä siinä paljon muistaakseni puhutaan. Luultavasti tosiaan tuo eri aihepiiri minut silloin nuorena sai nenää nyrpistämään, ei kiinnostanut silloin.

Näiden luontoaiheisten lisäksi on suomennettu myös keinumorsian, joka poikkeaa aikalailla edellisistä, se on tunteellinen kummitustarina ja oli minusta varsin ahdistava tarina silloin, kun sen luin. tosin sen olen lukenut kerran kuusitoistavuotiaana ja ehkä olisi aika lukea sekin uudestaan, voisi aueta eri tavalla nyt. Huono sekään ei ollut, mutta erilainen noihin eläinteoksiin verrattuna.

^Juu, ehkä kirjana tosiaankin parempi

Laittelin ostoilmoitusta nuista kirjoista, nyt oli tullut sähköpostiin tuo Ruohometsän kansa. Onko niitä erilaisia vai kaikki sama ja alkuperäinen, mutta eri kansilla? Netistä kun katseli, oli ihan eri kansilla samalla nimellä

Olettekos muuten lukeneet Koirat (tekijää en muista ulkoa), kertoo myöskin koe-eläinlaitokselta karanneesta koirasta. Kirjasampo.fi sivustolta löysin, nyt ei netti lataa sivustoa jostain syystä.

Toinen mikä rupesi kiinnostamaan on Neiri Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Ransom Riggs). Tämä ilmestynee tänä vuonna vasta(?).

*Muoks. Nyt avas tuon sivuston ja koirat tekijä on Calder Robert.

Ah, Prismassa tänään ostoksilla satuin vilkaisemaan kirjahyllyä ja siinä törrötti mun nenän edessä Maggie Stiefvaterin Ikuisuus, kolmas osa ihanasta ihmisusi-sarjasta! Pakkohan se oli ottaa. En muistanu että toinen ja kolmas osa julkaistiin suomeks melkeen samaan aikaan, vaikka ykkösen jälkeen joutu oottaa vuoden verran (tai siis vuoden siitä kun sen luin). Yleensä luen englanniks, mut toi on kyllä hyvin suomennettu. Esim. Cecilia Ahernin "satuja aikuisille" kirjat on jotenkin nykyviä suomennettuna. Lahjan luin suomeks, mut muut löytyy englanniksi enkä aio niitä edes suomeksi lukea. Sit taas vanhahtava teksti, vaikkapa Edgar Allan Poe toimii suomeksi erittäin hyvin jos on hyvä suomentaja, englanniks en taas ite saa välttämättä selkoa vanhoista sanoista

Tämän keskustelun innoittamana oli ihan pakko etsiskellä Shardik. Ja kun ei löytynyt meidän kirjastosta niin ostin sitten huuto.netistä halvimman löytämäni kappaleen. Posti toi tänään ja pääsen katsomaan, josko nyt tekee paremman vaikutuksen kuin nuorena.

Ruohometsän kansa luettu ja tykkäsin paljon! Aah, jospa saisin ruttokoirat ja koirat vielä!

Lukasin myös tuon kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä, oli ihan hauska, ilmeisemmin paras teinitytöille, mutta myötähäpeää tuli ja naurun purskahduksia (eihän omasta teini-iästä nyt niin kauaa ole, etten muistaisi millaista oli). Kaverilta pitänee lainata loputkin osat kirjasta.

Eilen aloitin Torey Hayden, Aavetyttö. Katsastellaan millainen on, sisko sanoi aika surulliseksi, onhan se vielä tositapahtumiin perustuva.

Löysin laatikosta unohtuneen Nora Roberts, Joulun unelmia (lällyä). Sain toissa jouluna lahjaksi ja en muista, että olisin lukenut. Pitääkin hyökätä tuon kimppuun kunhan Aavetyttö lukastu.
Vielähän tuolla laatikossa muutama kirja odottelee, jotka sain miehen mummolta. Enemmän sota-aikaan liittyviä, mutta Vienan punainen kuu oli sen verran kiehtova, että voisin tykätä nuistakin.

Oletkos ransa lukenut jo shardik:in? Mitä mieltä olet?

^ Tuo kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä oli teininä ehdoton suosikkikirja ja muutikin sarjan opukset löyty hyllystä Tuo sarja tosin ei parane yhtään ensimmäisen kirjan jälkeen ja viimeinen kirja onkin sitten jo ihan surkee. Eka on paras vaikken siitä juuri mitään enää muistakaan

Mulla luettavana Sherlock Holmes and the hound of the Baskervilles Englanniksi siis. Ihan yksi suosikkikirjoja ja vaikka oon monesti jo sen lukenu en edelleenkään voi lukee sitä ennen nukkumaankäyntiä kun alkaa pelottaa

^^ Kesken on, ei edelleenkään koukuta samoin kuin Ruohometsä ja Ruttokoirat. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole tullut sitä tunnetta etteikö loppuun lukisi, mutta ei myöskään himoa lukea kertaistumalla läpi kuten nuo kaksi muuta, joita myös joka kerta jää kaipaamaan ne luettuaan.

Torey Hayden: Aavetyttö on kyllä tosi surullinen, mutta onhan hänen muutkin kirjansa aika apeita kun miettii mitä kaikkea lapset joutunu kokemaan.

Mulla menossa:

Anne Rice: Veren Vangit ja Anonyymi: Herra Jackin ihmeellinen huone.

Torey Hayden, Aavetyttö lukastu muutama päivä sitten. oli aika erikoinen, en ehkä sanoisi surullinen vaan mietityttävä, sekä pelottava. Näinkin muutamat painajaiset
Loppu homma jäi vähän harmittamaan, voi vain itse päätellä sen, mikä omasta mielestä on se "oikea" vaihtoehto. Tietenkin sillä ajatksella "surullinen", kun kyse tosi jutusta.

Nyt lähtenyt Nora Roberts, Joulun unelmia. En ole lukenut kovin montaa sivua, että en voi kummemmin kommentoida vielä, lällyähän se on ja nyt mielikuva ihanaisesta haavoittuneesta miehestä, joka rakastu leskeen, joka on niin täydelinen, kaunis ja kaikkea. Heille tulee vuosisadan rakkaustarina ja joko päättyy onnellisesti tai dramaan, kun sota menossa?
Noh, kuitenkin innolla luen ja uppoudun sinne haavenmaailmaan

Tuli muuten mieleeni, että joku aika sitten tuli telkkarista elokuvana tuo kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä. Harmittaa kovasti, etten kerennyt katsomaan kokonaan, alusta vain vähän. olihan se aika erilainen kuin kirja, mutta ihan hauskalta teini nolailulta vaikutti, vaikka tosiaankin sen 15-30min kerkesin sivusilmällä seuraamaan.

Mä oon just saanu luettua Torey Haydenin Sähkökissan ja hiljaisuuden lapset. Toreyn kirjat on kyllä hyviä. Sähkökissa oli tosin mun mielestä aika ajoin vähän outo.. Onkos kukaan muu lukenut kys. opusta?
Aavetyttö lähtee seuraavaks lukuun, kunhan muistan sen avon äitiltä ottaa mukaan kun siellä käydään. Ostin viimeks kirjakaupassa käydessäni 3 pokkaria kerralla. Noin käy aina ja joka kerta, varsinki jos sattuu olemaan tarjouksessa.
Avon äitillä on joku Toreyn kirja myös, ja sen nappaan kanssa lainaan.
Vielä ei oo mikään tämän kirjailijan kirjoista ohittanu mun suosiossa Tiikerin lasta.
Avokille ostin synttärilahjaks Michael Monroen kirjan. Senki voisin lukasta jossain vaiheessa.

^ Toi sähkökissa oli tosiaan fiktiota. Itse en tykännyt. Paras Torey Haydenin kirja on mun mielestä Lapsi muiden joukossa tai Tiikerin lapsi.

Mulla lähti tilaukseen Marley & Me -kirja. Se on kyllä englanniksi mutta ei haittaa. Leffa on niin ihana että pakko lukasta kirjakin.

^ Suosittelen kyllä. Itseeni leffa ei iskenyt niin kauheasti, mutta kirja - vaikkei ehkä mikään paras lukemani eläintarina ollutkaan - oli koskettava ja hauska lukuelämys. Toki loppupuoli oli kyllä taas ihan silmät päästä itkettävää nenäliinakamaa, ainakin itselle.

Itse olen lueskellut George R. Martinin Tulen ja Jään laulu - sarjaa nyt englanniksi ja sain neliosaisen halppispokkarisettini viimeisen osan eli "Korppien kestit" juuri loppuun. Vielä yksi osa olisi lukematta, mutta se on kirjakaupassa jopa englanniksi niin nihkeän hintainen, etten oikein vielä raatsi. Olen innostunut lukemaan fantasiaa pitkästä aikaa juuri tämän sarjan takia. Martin saa aikaiseksi jotenkin niin imaisevaa tekstiä, että siihen on helppo hurahtaa huomaamatta tuntikausiksi. Alun perin yritin vain pysyä Tulen ja jään lauluun perustuvan HBO:n "Game of Thrones" -televisiosarjan edellä lukemisissani, mutta tarina vei kuin veikin mennessään.

Mä sain eilen loppuun Rosamun Luptonin "sisar". 2 istumalla meni, oikein mukaansa tempaava ja koskettava kirja.

Laila Hirvisaaren kirjat on ihania, käyn aina pihistämässä niitä mummon kirjahyllystä. Muutenkin kaikki historiaan liittyvät kirjat kiinnostaa.

Mä rakastan lukemista ja kirjojen ostaminen on mun pahe. En vaan voi vastustaa, jos näen kiinnostavan kirjan. Ne on pakko saada omaksi. Olisi ihanaa saada oma kirjastohuone, semmoinen missä joutuisi tikapuilla liukumaan pitkin hyllyjä että saa kirjat ylähyllyltä.

^Oi, minäkin haluaisin sellaisen "kirjasto"huoneen! Ehkä joskus jos oon rikas ja minulla iiiiso omakotitalo
Itseasiassa pitääkin kävästä mummon luona hakemassa lisää nuita Lailan kirjoja, sillä kaikki ja ainoastaan olen tuon vienan punainen kuu:n lukenut. Kiitos kun muistutit mummon kirjoista