Koirat.com

Dogiliini kirjoitti:

Eevus Mä olen lukenut ne kaikki 10 true blood kirjaa ja kirjat ovat mun mielestä parempia kun se tv-sarja. Eli juoni menee eri tavalla ja hahmot ei ole kaikki ihan samoja. 1 & 2 tuottarit on ilmeisesti tehty ensimmäisestä ja toisesta kirjasta (tosiaan aika muokattuina versioina), mutta noita kirjoja on tosiaan se kymmenen + novellikokoelmat. Mä tykkäsin noista kirjoista kyllä ja luin ne aika pitkälti putkeen (tosin teen niin aina...)

Just jotain tällaista toivoinkin kuulevani Kiitos!! Ensimmäinen osa ilmestyi suomeksi juuri hetki sitten ja mietin sen ostamista kun kirjastossa hirveät jonot tietysti. Mietin myös lukemista englanniksi, mutta en ole vielä varma koska en ole hirveäsi lukenut englanninkielistä tekstiä ja omaan vielä hiukan huonon sanavarastonkin... jotakin olen lukenut ja hyvin on onnistunut, mutta jotenkin tuntuu, että kun lukee suomeksi niin saa sillä tavalla asioista enemmän irti kun ymmärtää ihan kaiken. Täytyy nyt katsoa.

^Se englanti noissa kirjoissa ei ole mun mielestä kauhean vaikeaa, joten kannattaa rohkeesti vaan lukea englanniksi Ja joudut odottelemaan niitä suomennuksia aika pitkään, jos innostut ne kaikki kirjat lukemaan! Mä luen itse mielelläni englanniksi, koska siinä samalla saa pitää kielitaitoa yllä.

Varasin kirjastosta sen ekan suomennetun Sookie Stackhouse -kirjan ja aloitin heti lukemaan, mutta ihan hirveää kieltä se on! Käännös tehty varmasti tosi hätäisesti, että "nyt äkkiä suomeksi tämä kirja kun se sarjakin on telkkarissa!". Eli ei mikään suurenmoinen lukunautinto. Mutta moitittavaa on kyllä muutenkin, tapahtumat etenee liian nopeasti, hahmoja kuvaillaan liian vähän ja ikään kuin "unohdetaan" välillä sanoa joku asia ja kerrotaan sitten myöhemmin. Sellainen nuortenkirja-meininki, syvyyttä ei oikein löydy. Mutta intiimit kohtaukset Sookien ja Billin välillä on mieluisaa luettavaa..

Kyllä silti tykkään sarjasta enemmän, siinä on enemmän jännitettä ja hahmot syvällisempiä! Ei tarvitse sanoa, ettei niitä voi verrata, tää on vaan miun mielipide :) Ja ilman tv-sarjaa, meillä ei ois Alexander Skarsgårdia ja Stephen Moyeria..

Minulla alkoi pienimuotoinen lukuinnostus viime kesänä, kun otin muutaman kirjan mukaan ulkomaanmatkalle (muutamaan vuoteen en ollut Ilkka Remestä lukuunottamatta lukenut mitään). Satuin kirjastosta lainaamaan matkalukemiseksi Marian Keyesin ja Sophie Kinsellan hömppää. Sen jälkeen olenkin lukenut kyseisten kirjailijoiden kaikki ilmestyneet kirjat. Tällä hetkellä en jaksa lukea mitään raskasta kirjallisuutta ja kun kirjakärpänen on kuitenkin purrut tulee luettua chick lit kirjoja melko paljon (esim. Jane Green, Helen Fielding, Candace Bushnell). Mulla on siis menossa hömppäkausi. Seuraavaksi voisi kokeilla Jennifer Weinerin kirjoja ja kesälomalla aion lukea Bridget Jonesit pitkästä aikaa. Olisiko kenelläkään suositella muita hyviä chic lit kirjailijoita tai jotain romanttista hömppää?

Toisaalta on muuten huono asia, että on alkanut taas lukemaan. Se vähäinenkin kavereiden näkeminen ja yhteydenpito on vähentynyt entisestään. Kun aloitan kirjan lukemisen, en osaa lopettaa ennen kuin kirja on luettu. Aloitankin aina uuden kirjan vapaapäivinä ja siinä sitten vierähtää muutama päivä kirjaa lueskellen (työpäivinä ei saisi lueskella, koska tulee luettua yökaudet ja sitten töissä väsyttää). Nyt on pitänyt laittaa stoppi lukemiselle, koska pitäisi saada uutta asuntoa kunnostettua eikä se oikeen onnistu, jos on nenä kiinni kirjassa koko ajan. No kesälomaa odotellessa. Olen ajatellut pyhittää kesäloman koiran kanssa lenkkeilylle ja hyville kirjoille (kai kavereitakin pitäisi nähdä etteivät luule että olen ihan erakoitunut ).

Tänään pitäs kerkiä kirjastoon hakee lisää Feistiä. Mulla on tällä hetkellä "jonossa" vampyyrinovelleja, kaks Brooksia ja Nora Roberts. Kauan olen haaveillu myös Neverwheren lukemisesta. Mut Tampereen kirjastossa ilmeisesti ei ole sitä englanniksi. Muutenkin on käyny ärsyttää (englanninkielisen) fantasiavalikoiman vähyys. Eikä mulla olis varaa oikeen ostellakaan kirjoja. Huoh.

Täällä on menossa Nietzschen Antikristus, mitä en jostain syystä ole aiemmin saanut luettua. Tuon jälkeen jonossa on Wolfgang Behringerin Witches and Witch-Hunts, joka kertoo noituuden historiasta ja noitavainoista. Mukavaa kesälukemista. Tosin juhannuksena otan varmaan maalle mukaan jonkin Päätalon tiilistä. Jos joku haluaa Suomen ja varsinkin Pohjois-Suomen historiasta aikalaiskuvausta, niin suosittelen tuota Päätaloa kyllä.

Tänään sain päätökseen Nicholas Sparksin Haikein terveisin. Jäi suorastaan vihainen olo Onneksi viimeiset lauseet pelastivat tilanteen!

Nyt voisi yrittää jatkaa Kolmea muskettisoturia. (Menossa on siis projekti "aion lukea kaikki BBC:n listaamat 100 kirjaa )

Sain luettua parissa päivässä Dieettitytön Huimat Seikkailut ja täytyy kyllä ehdottomasti suositella tuota etenkin painonsa kanssa painiville ihmisille!

Kirjahan siis kertoo australialaisen Shauna Reidin matkasta 160 kilosta normaalipainoon. Melkoinen matka se onkin! Ei voi kuin peukut nostaa sille millaisesta tilanteesta nainen on itsensä saanut nostettua! Kirja on hauskasti kirjoitettu ja innostava!

Nyt jatkuu sitten Maan Lapset sarjan viides osa, eli Luolien Suojatit. Täytyy kyllä sanoa että tämän kirjan (ja oikeastaan edellisenkin) aikana on tullut sellainen olo että tekisi mieli laskea kirja jo käsistään. En tiedä johtuuko se enemmän siitä että kyllästyn yleensäkin kauhean nopeasti varsinkin kirjojen kanssa, mutta todennäköisemmin siitä että varsinkin näissä kahdessa viimeisessä osassa teksti on käynyt puuduttavan yksitoikkoiseksi. Juoni kyllä etenee mutta ne järkyttävän pitkät ja pikkutarkat kuvaukset aivan kaikesta! Olen kyllä kiinnostunut siitä millaista tuohon aikaan on ihan oikeasti ollut, mutta jos vielä kerran kuulen selityksen siitä mikä on lössimaa, tuo kirja lentää kyllä seinään. Ensimmäisissä kirjoissa kuvauksia oli sopivasti, viimeisissä se on viety aivan liian pitkälle. Lisäksi on puuduttavaa lukea aina vain uudestaan joka kirjassa kertausta siitä mitä aiemmin on tapahtunut. Varmasti tarpeellista joillekin etenkin kun kirjojen kirjoittamisväli on ollut useita vuosia, mutta kun itse on lukenut kaikki putkeen, tuntuu hölmöltä että tarina selitetään joka kirjassa uudestaan. Kuinkahan pitkä (tai lyhyt) tuo kirja olisi jos otettaisiin pois kaikki se juonenkertaus ja ylipitkät kuvaukset?

Luin juuri Anna-Leena Härkösen Akvaariorakkautta. Oli kyllä aika kiva, kevyttä ja hauskaa lukemista. Illalla väsyneenä lueskelin ja nauroin tyhmiä kohtia.

Mulla olis vielä hyllyssä Härkösen Juhannusvieras, sen vois lukasta seuraavaks.

Täälläkin yksi lukutoukka. Joku aiemmin kysyi syytä siihen miksi lukee kirjoja. Itsellä se syy on sisäinen pakko. Lapsena olin se, joka aina mankui lukemaan "vielä yhden sadun", osasin lempikirjat ulkoa jne. Sitten kun opin lukemaan, minusta tulikin kirjaston suurkuluttaja.

Tällä hetkellä yöpöydällä ei ole kesken mitään, mutta enköhän huomenna viimeistään aloita jonkun taas. Mulla on tällä hetkellä parisenkymmentä kirjaa lukematta, jotka siis lähes kaikki ovat omia.

Omiin lempikirjoihin kuuluu erilaiset tositarinat. Torey Haydenin tuotanto on hyvä, samoin Liza Marklundin Uhatut ja ne jatko-osat. Yksi aika rankka lukukokemus oli Dave Pelzarin Pimeän poika.

Mä luin Espanjassa ollessa Dean Koontzin 60 tuntia ja Waris Dirien Aavikon kukka -kirjan. Voin lämpimästi suositella molempia!

60 tuntia sieppas tehokkaasti mukaansa ja sitä oli hauska lukea, vaikka aihe nyt ei mikään hilpeä ollutkaan. Kirjan teksti oli soljuvaa ja helppolukuista ja juoni jännittävä. Juuri kun luuli, että tietää miten kirjan tapaus ratkeaa, tulikin joku käänne ja taas sai pohdinnat aloittaa alusta.

Aavikon kukka sitten taas avas mun silmät aiheesta naisten ympärileikkaukset, joten Waris onnistui kirjansa kautta lähettämässään sanomassa ainakin mun kohdalla.

Pakko nyt minunkin tökätä lusikka tähän soppaan! Kirjat nyt vaan on niin innostava aihe. Joku taisi jo aiemmin täällä kysellä tuleeko luettua kirjoja moneen kertaan. Itselläni on muutama suosikki, jotka täytyy lukea vähintään parin vuoden välein. Näin kesähelteillä ja milloin vain muulloinkin suosittelen kaikille Tove Janssonin Kesäkirjaa. Muumikirjoista en itse ole koskaan perustanut, mutta Janssonin "aikuisten" kirjat ovat jotain ihan muuta ja Kesäkirja on niistä paras. Niin viisas ja sympaattinen.
Harper Leen Kuin surmaisi satakielen tulee luettua tuon tuostakin. Nyt sain lopulta sen alkuperäiskielellä eli englanniksi käsiini. Siinä on kanssa hieno ja viisas kirja, suosittelen sitä aina ja kaikkialla kenelle tahansa. Lukekaa ihmiset, lukekaa!
Donna Tartt on myös täällä mainittu, Jumalat juhlivat öisin on toki hyvä, mutta mielestäni hänen toinen kirjansa Pieni ystävä on vieläkin parempi. Tulee iholle ja vieläkin lähemmäs, lukiessa tuntee todella olevansa pieni tyttö helteisessä Yhdysvaltojen etelävaltiossa.
Umberto Econ Ruusun nimi vie mukanaan. Olen yrittänyt muitakin hänen kirjojaan aloitella, mutta ei ole imaissut samalla tavalla mukanaan.
Tositarinoiden ja elämäkertojen ystäville hehkutan Alexandra Fullerin teosta Ei hunningolle tänään ja tietysti Karen Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa. Blixenin muukin tuotanto on lukemisen arvoinen. Samoin kuin norjalaisen Linn Ullmannin.

Huh, mitä hehkutusta ja vielä näillä helteillä! Nyt tuli kyllä pakottava tarve napata kirja kainaloon ja mennä rannalle lojumaan.

AinoKo kirjoitti:

Varasin kirjastosta sen ekan suomennetun Sookie Stackhouse -kirjan ja aloitin heti lukemaan, mutta ihan hirveää kieltä se on! Käännös tehty varmasti tosi hätäisesti, että "nyt äkkiä suomeksi tämä kirja kun se sarjakin on telkkarissa!". Eli ei mikään suurenmoinen lukunautinto. Mutta moitittavaa on kyllä muutenkin, tapahtumat etenee liian nopeasti, hahmoja kuvaillaan liian vähän ja ikään kuin "unohdetaan" välillä sanoa joku asia ja kerrotaan sitten myöhemmin. Sellainen nuortenkirja-meininki, syvyyttä ei oikein löydy. Mutta intiimit kohtaukset Sookien ja Billin välillä on mieluisaa luettavaa..

Mäkin sain sen kirjan käteeni kaksi päivää sitten ja nyt se on luettu. Olen samaa mieltä hätäisestä suomennoksesta ja siitä, että jotkut asiat jätetään selittämättä kunnolla. Mutta jotenkin lukunautinnon pelasti juurikin nämä intiimit kohtaukset. Kyllähän sarjassakin näytetään niitä, mutta kirjassa ne on kuitenkin vähän laajakirjoisemmin.

Juoni eteni ainakin aluksi melkein ihan samalla tavalla kun ohjelmassakin, lopussa tuli niitä muutoksia ja sellaisia asioita, mitä ohjelmassa on, mutta kirjassa ei... hmm. En tiedä sitten tuleeko niitä myöhemmin siinä kakkos osassa.

Laitoin sen toisen osan varaukseen kirjastossa, niillä ei tietenkään sitä vielä hyllyssä ollut kun suomennos julkaistaan muistaakseni 1.8. Siellä oli muistaakseni 27 hankinnassa ja 22 jonossa ennen mua. No katsotaan koska tulee ja olenkohan ostanut sen jo ennen sitä. Musta tuntuu, että tästä tulee sellainenn kirjasarja mikä mun on pakko koota tonne hyllyyn!

Nyt olen jotenkin ihan koukussa koko sarjaan, että huhhuh! Telkkarista seuraan 2 kautta paraikaa ja kun kerran olen 1 kauden kanssa tehnyt niin, että tvstä olen ekaksi katsonut ja sitten vasta kirja niin ajattelin tehdä niin jatkossakin. Vaikkakin se on mun mielestä ihan väärä järjestys. Mies kuitenkin seuraa sitä myös ja en kestäisi kuunnella itseäni kun valitan katsoessamme ohjelmaa, että "ei se näin kirjassa mennyt" jne jne, koska sitä aina teen.

Minä luen lähinnä psykologiaa, filosofiaa ja koirakirjoja. Oon vähän bore, mutta kirjat vaihtuu aika tahtiin. Tällähetkellä menossa Arja Portin "Uni".

Täällähän tämä ketju oliki, minä ku hökelsin jo uuden avaamaan

Niin, olis siis kirjastoreissu eessä taas alkuviikolla, mutta ei mitään tietoa, mitä sieltä koittais ettiä! Tykkään elämänkerta-tyyppisistä kirjoista, kirjoista jotka liittyy islamiin, naisten asioihin yms.

Viimesimmät mitä oon tässä lukenu, on Kabulin kauneuskoulu ja Riadin tytöt.
Ensimmäinen oli kyllä ihan hyvä, jos Afganistan kiinnostaa amerikkalaisen naisen näkökulmasta kerrottuna.

Minäkin oon lukenut kaikki 10 Sookie Stackhouse-kirjaa, englanniksi yllättäen. Ja pakko olla samaa mieltä kuin joku yllä, tykkään enemmän kirjoista kuin sarjasta, joka sekin mielestäni hyvä. Ja englanti todella selkeää luettavaa, ei tuota ongelmia. Tosin luen muutenkin paljon englanniksi, sillä saattaa olla tekemistä asian kanssa.

Mulla on nyt pieni projekti kirjojen kanssa. Kesken joku neljä kirjaa ja hirveä kasa odottamassa lukemista. Kesken L.J. Smithin Vampire Diaries (täysi pettymys ollut tuo kirjasarja, neljännessä osassa mennään ja telkkarisarja imo 100 kertaa parempi)-sarja, Diana Gabaldonin Tuliristi, Terry Pratchettin Elävät kuvat ja Lian Hearnin Satakielilattia. Odottamassa mulla aika monet Pratchettit, Hearnin Otorin Klaanin Tarinan kaikki osat ja kasa Harlequin-romaaneja.

Totta tosiaan, täällähän oli tämäkin ketju! :) Kummasti taas on alkanut iltojen pimetessä kirjat houkutella puoleensa. Luen tässä John Ajvide Lindqvistin kirjaa Kuinka kuolleita käsitellään. Samalta mieheltä olen lukenut myös Ihmissataman ja Ystävät hämärän jälkeen, josta tehtiin kai elokuvakin. Ehdottomasti paras näistä tuo Ihmissatama!

Noissa kirjoissa on kaikissa sellainen erikoinen, nyrjähtänyt tunnelma. Aika pelottavia, niissä on kauhukertomusten aineksia. Oikeastaan vaikeita luokitella mihinkään lokeroon, mutta jos tykkää pelotella itseään, niin näitä voi lukea. Minä tykkään, vaikka olenkin ihan hermoheikko ihminen.

Myös Jeff Longin kirjoissa on sellainen mukaansa imaiseva kauhistuttava tunnelma. Hirvittää ja kammottaa, mutta pakko lukea eteenpäin. Häneltä olen lukenut: Tilinteon hetki, Seinämä ja Helvetin sydän.

Sitten kun on liian peloissaan, voi ottaa ja lukea maailman sympaattisimman lastenkirjan Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira.

Laitanpa mielummin tähä ku kysymys ketjuun..
Hoksattiin miehen kanssa tänään, että hopeanuoli on mangana. Onko kenellekään tietoa miten pitkään? Ostettiin 1-4 ja niitä on 18. Tulevatko myöhemmin myyntiin loput vai onko ollut pidempään myynnissä ja pitää ehtiä muualta loput? Ei oo tullu lehtihyllyillä pyörittyä, mutta tänään hoksasin ja tottahan ne piti ostaa ja kaikki lukea kerralla

Muuten viime kirja ollut mitä lukenut on "Rakkautta ja kihlmöintiä" Kari Heusala. Katsaus ihmisten seksuaalisuuteen, entisajan ehkäisymenetelmistä, lainsäädännöistä. Eli kirjan tekijä on entisajan seksuaalisuus asioita etsinyt ja miettinyt, samalla verrannut nykyaikaan. Aika paljon Suomen puolelta, mutta myös ulkomailta. On niin koomisia juttuja, varsinkin mitkä aatteet ollut ennenvanhaan ehkäsymenetelmissä miten tulla/ei tulla raskaaksi: "englantilaiset uskoivat että raskaaksi ei voi tulla, jos seisoo yhdynnän aikana puhelinmuistion päällä, toinen oli yhdynnän jälkeen hyppii ylösalaisin tai juo maitoa yhdynnän aikana" jne. Vaikuttaa humoristiselta, mutta ovatki olleet totta ihan mielenkiinnolla ostin sillin tuon kirjan, kun luin jostaki lehdestä tuosta. Jos aihe kiinostaa, niin suosittelen. Saa naureskella aika paljon

Voi jee! :) Ehkä minäkin liityn keskusteluun, kun vasta olen tämän lukemisen periaatteessa aloitanut, kun työmatkoihin menee sen verran viikossa, et kerkee hyvin lukemaan aina noin 300 sivuisen kirjan/viikko. Hävettää, kun ei ole aikaisemmin ollut niin aikaa lukemiseen. Tässä hieman tämän syksyn saldoa ja muutamia jotka lähellä sydäntä:

Sookie Stackhousen viimeisen kirjan aloitin tänään! Haikein mielin tulee varmasti tämä päättymään... (Ja tosiaan, se on minusta 100kertaa parempi mitä se sarja... Kolmas tuotantokausi menee jo niin erilaiseksi, mitä kirjan tarina, jotenkin se kerronta siinä niin pikaisesti ja hutaistusti se projekti väännetty :(. Harmillista! Kaksi ekaa oli vielä hyviä.)

Niin ja vihdoin aloitin Waltarin Sinuhe -egyptiläisen muutama viikko sitten (vielä about 200 sivua jäljellä) :D Nautittavaa! "Puheesi on vain kärpäsen surinaa korvissani!".
Steinbeckin Eedenistä Itään oli kanssa mainio.

Aikaisemmin olen lukenut Robin Hobbin Näkijän taru ja Lordi Kultainen -trilogian.
Myös Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia on lähellä sydäntä.

Kummallista muuten, että vaikka muutoin en niin ole lukemisesta välittänyt, niin sit yllättäen kahlaa läpi tommoset monsteri-trilogiat tosta vaan... :D Mut jostain syystä en ole saanut Harry Pottereita luetuksi muutamaa kirjaa enempää... hmph. Ja nekin näin leffana ensin...

Seuraavaksi mulla on vuorossa sitten jotain yleispätevää Espanjan tietoutta vuorossa... Vähän himottas tietää millasta siellä on asua, ja omatoimisesti jos vähän opettelis kieltä... :)

Eevus, minäpä olin niin noheva että oon ollu jokasen kirjan kohalla ensimmäisenä jonossa. Vois tosin alkaa lukemaan englanniksi.. Naurattaa ne suomenkieliset käännökset aina, "Verenjanoa Dallasissa".. Mutta jotenkin oon vaan liian tv-sarjan fani, etten voi mitenkään nostaa kirjoja sen yläpuolelle. Jotakin lukemista pitää kuitenkin saada seuraavaa kautta odotellessa..

Nyt on lukusessa kolmas osa Joe Abercrombien First Law -trilogiasta. Ja täytyy sanoa, että parasta fantasiaa pitkään aikaan! Kunnon suolestamiskohtauksia, mustaa huumoria, erilaisia päähenkilöitä, hyvää dialogia, ei mitään stereotyyppistä, ei kaunistelua! Suomeksi on ilmestynyt ensimmäinen osa, The Blade Itself, Ase itse. Loput on englanniksi. En malta odottaa lisää tekstiä tältä kirjoittajalta!

muoks: ja odottaahan tuossa pinossa Lovecraftin kootut 2.