Koirat.com

No pohjois-karjalassa ainakin sanotaan Käyn kitskalla, kiskalla, krilillä, kioskilla.. syön hampurilaisen, hampparin, makkaraperunat. :))

sliippi kirjoitti:


spåra = raitiovaunu (tämän sanan opittuani lausuin sen tyylikkäästi keskisuomalaisena, että "spååra", mille porukka repeili (kaikkea pitää aina venyttää, Jyväskyläkin on meikäläiselle "Jyvääskylä"))

Tää on muuten taas näitä sanoja mistä tunnistaa syntyperäisen ja junantuoman pk-seudulla. Syntyperäinen tosiaan sanoo spåra kun taas junantuomat puhuu aina raitsikasta tai ratikasta.

sliippi kirjoitti:


stökis = tuhkis

Se on G:llä! Stögis!

^Ups, my mistake! Mutta mähän olenkin nimenomaan niitä junantuomia.

Olin ekoissa paikallisissa bileissä vähän ihmeissäni, kun puhuttiin stögikseen stumppaamisesta. Was?

Ja samoin tuo spåra oli sellainen, että aluksi ei ollut mitään havaintoa, että mistä puhutaan... Edelleenkin käytän ratikka-sanaa.

Melina kirjoitti:

Lappeenrannassa myivät vissiin jotain Atomeita tai Ydipommeja?

No melkein Eli Vety ja Atomi. Vety on munalla ja joko savu-tai keittokinkulla. Ja Atomi joko kinkulla tai munalla. Ja nää on ihan sairaan hyviä! Ja tietty jos ite otan niin Vety savukinkulla ja kaikilla mausteilla.

Ja pikaruoasta tuli mieleen, että Jyväskylässä (makkaraperunoiden synnyinkoti ) makkaraperunat on "taksari". :)

Me syödään makkispekkiksiä... Luulisin. En harrasta Ja ne haetaan totta kai Kallulta, eli Kallun Grilliltä.

Täällä käydään rillillä. Vaikka kyllä mä sanon nykyään myös snägäri ja ainakin kaikki tutut on sen ymmärtäneet. Niin ja puhutaan makkispekkiksistä, tai makkispökkiksistä.

Täällä meillä kuulee myös oma käyttämääni "olliivia", mikä on herättäny hilpeyttä monessa ihmisessä

Muut monen mielestä omituiset "voe mahotonta", "eijoo heleppoo", "lähettään, syömmään" ym muut sanat ilman d:tä, "hävinnä", "selevä rätinki", "mää helevettiin", "männäänkö", "millanen ilima on ulkona", "kahtomaan", "juuvvaan, syyvvään", "tulukeehan", "pirtti"

Sit yks, minkä takia kaveri meinas tukehtua ruokaansa, oli kun minä nätisti pyysin lisää suolaa kun ruoka oli tuimaa.
Tuima Pohjois-Karjalassa = vähän suolaa, kun esim. Turussa se tarkoittaa liian suolaista

Meillä käydään nakkarilla ja ite oon tainnu pyytää ihan makkaraperunoita, jos niitä otan. Yleensä kyllä jotain muuta. Kebua, pitaa tmv.
Niin ja yks mitä käytän aika paljon. "Älä ähellä siinä."

Dallullaan kirjoitti:

Visto = inhottava, ällöttävä

Isältäni olen oppinut, että visto on hauska, hupaisa. Esimerkiksi saattaa sanoa, että "oli se meleko viston näkönen, kun tuolla pellolla kaahotti menemään!", kun koira spurttaili sängellä sielunsa kyllyydestä.

Oma murre on sillisalaattimainen sekoitus kaenuuta (kotipaikka), savvoo ja pohojammaata, joten en osaa oikein erotella, että mistä murteesta jotkut sanat tai sanonnat tulevat. Lisäksi kun isännän kanssa keskustellaan, niin sujuvasti luistavat myös venäjänkieliset lainasanat, kuten holotna (kylmä), posmitus (vieraskielinen puhe tai turhanpäiväinen p:n jauhaminen), sapakat ja kooshkat (koirat ja kissat), ropottaa (toimia, "ei se nyt ropota" = ei toimi).

Jo aiemmissa viesteissä mainittu kehtuuttaminen keskusteluttaa monesti etelän ihmisten kanssa ja onpa tuo aiheuttanut pari kertaa hassuja väärinkäsityksiäkin. Kun minä en kehtaa, niin silloin en jaksa, ei huvita. Sitten jos minua hävettää, niin silloin en ilikiä.

Rönttönen on kuhmolainen marjapiirakka, ronttonen on kenkä. Mötkö on semmottinen tosi vetävän näköinen mimmi. Nuuka on vaatimaton, ölövinä lesottaminen sen vastakohta. Lessussa kylvetetään mukuloita (tahtoo jotkut sitä vannaksi sanoa, mutta lessu se oikeesti on...). Joskus jollain vastaantulevalla pulliaisella saattaa sepalus ärvöttää auki. Välipalaksi napsitaan nissuo ja kurria. Ruokailun jälkeen otetaan ehtonet ja sitten lähetään koirien kanssa kartanolle.

Sitten sanoja, joista en perskutarallaa anna periksi kellekkään, joka muuta väittää... ;)

Se on VASTA, ei vihta.
JUUSTOLEIPÄ, eikä leipäjuusto.
KUKA sinä olet? Eikä "ketä sinä olet?" (jälkimmäinen suorastaan raivostuttava, sekä sanottuna että kirjoitettuna)

Hauska aihe! Murteet ovat kansakuntamme rikkaus, sanotaan. Yhdyn tähän mielipiteeseen lähes täysin - kunhan joku vielä opettaisi ne raumalaiset puhumaan, heh...

Hmm mun mies on kiinnittänyt huomiota ett jyväskyläläiset etenkin minä jätän d kirjaimen pois puheissani ite en kyllä huomaa. Sit kun tuli joskus puheeksi koululuokat nii laskin eppu toppu kolkki nelkki viikki kuukki, vähän kummastutti tuota porilaista noikin.. Porissa esim kuin huuhdellaan jotakin niin virutetaan..Joo ja oulussa törmääminen on pahki ainakin mun oululainen kaveri sanoo niin.. Tässä mitä mulle tulee mieleen murteesta tällä hetkellä. Nii ja joo toi taksari on ihmetyttänyt myös hm ihan perussana :D

Hah hah, hauska tuo tuo "tuima" -sanan merkitys. Ite oon pohjois-karjalasta ja oon kko elämäni ajan luullu että tuima on tulisen makuista. Kunnes kerran ystäväni toi meille itsetekosia pihvejä ja hän sanoi "Laita vähän suolaa lisää kun ovat niin tuimia" Minä olin ihan Höööh? Lisää suolaa jos ovat jo mausteisia mutta sitten se hoksahti mulle!

Meillä on kans tuima suolatonta ja jos mehu on liian paksua niin se on makeeta.

Tuima on täälläkin suolaton, mauton. Jossain (ei järjellistä muistikuvaa, että missä) se tarkoittaa tämän vastakohtaa eli liian suolaista, kuulemma.

Toinen jokapäiväisessä käytössä oleva sana, joka aiemmin meinasi unohtua, on huima. Täällä huima meinaa semmoista lapsenmielistä, riehakasta. "Niitä huimuus nakkeloo", voisi sanoa kun lapset typerehtää jotain päätöntä.

En tiiä onko Pohjoispohjanmaalla mitään kovin erikoista murretta... Täällä vaan tungetaan lisää kirjaimia vähän joka väliin esim. "lehemä", toinen juttu on kans että D tippuu monesti pois sanasta kuten tahdon = tahon.
Sitte vielä semmonen, että kun mää oon Oulaisista ja perus muoto siitä siis Oulainen niin paikalliset ainakin sanotaan, että "oulaisTElainen" ja muualta tulevat vääntää jotenki kummasti, että "oulaislainen" Muistan, että kerran tuota Radio Novassakin mietittiin, että mikä kumma se on "oulaistenlainen vai mikä".
Poikaystävä oli myös kerran tulossa Oulaiseen vaikka se on ihan vaan Oulaisiin.

Jotain murresanoja vielä
Kihveli = rikkalapio
Porstua = (ulko)eteinen eli ulukoetteinen
Pahki = "törmätä" niin kun että "juosta pahki"

Tuosta muuten tosiaan erottaa ulkopaikkakuntalaisen: miten se lausuu paikkakunnan eri tarkoituksissa.

Kyllä meinaan särähtää, jos joku sanoo olevansa seinäjokelainen tai jalasjärveläinen. Non nimittään seinäjokinen ja jalasjärvinen.

Multa on pariin kertaan kysytty, ettà oonko Lappeenrannasta, kun puhun "mie ja sie". Mutta enpàs ole, vaan ihan Lapista ollaan làhtòsin. Tosin isàni on keski-suomesta kotoisin ja siellà sukulaisten luona ollessa meinaa vàlillà tarttua keski-suomen murre.
Tààllà myòs tuttu sana tuo pahki. Ajaa pahkiin=tòrmàtà. Kihvelin mie tunnen rikkakihvelinà, mistà lie tarttunu. Ja monesti jàà multakin d-kirjaimet poies, syyà,juua,pòyàlle jne. Ja oon huomannu, ettà vokaaleja tulee lisàttyà. Esim. kylymà, sohovalle...
Nakkikioskista tulee useimmiten kàytettyà kiskaa tai kipsaa.

Ja rieska on se làtyskàinen leipà johon on haarukalla pistelty reikià! ettà nih!

Tosin tàtà nykyà puhun suomea italian aksentilla, tai niin vanhemmat mulle vàittàà

No mutta eikös mie ja sie ole nimenomaan karjalan murretta? Sekä pohjois- että etelä-karjalan? (Mä en tiedä mitä eroa sitten on pohjois- ja eteläkarjaloiden murteilla, mutta joku on joskus väittänyt että ero niilläkin olisi)

Ainakin täällä puhutaan mie ja sie.


Ja tosiaan rieska on lättänä! mm. lapin rieska..

No niin mullekin on sanottu, mutta kyllà tuolla pohjosen suunnalla, ainakin Rovaniemellà, paljolti kàytetààn "mietà ja sietà". En sitten tiià mistà se alunperin on làhtòsin.