Koirat.com

Son kotijuustoa, ei siihen seata leipää lainkaan.

Muutama sana, jotka tuli mieleen:

Elä siinä kattoa moljota! Siis ei saa katsoa pitkään/ihmeissään.

Pojan pöljäke.. vähän tyhmä/yksinkertainen poika

Ompa tämä oikee hollitalli, eli vetoinen paikka

Mittää se hyvejää? Onko hyötyä tehdä jotain?

On se kaenuun murre niin hassun näköstä kirjoitettuna. Kainuussa käytetään usein kahta verbiä (toista tekemisen kuvaavana): juosta reppassee, kulkea hönttästä, kaivaa suoputtoa

boxu, Tampesterissa asuneena tiiän kotijuuston ja se onki ihan eriä entä leipäjuusto. Leipäjuusto lykätään kahvin sekaan taikka syyään hillojen kanssa. Mikäs sen herkumpaa ku leipäjuustosiivut uunivuokaan, hiukkasen kermaa päälle ja uuniin hetkeksi hautumaan! Mun käsittääkseni tuohon tulee tuo leipä-sana kun se malli on sama ku rieskalla..

Jooh, leipäjuusto on leipäjuustoa (sitä ääreist hyvää herkkua mitä syödään uunissa lämmitettynä hillon ja kerman kanssa!), juustoleipä on .. no, juustoleipä (eli leipä mihin on leivottu juustoa, vrt. juustosämpylä) ja kotijuusto on sitten sellaista valkoista, vähän kuin rakeetonta raejuustoa mitä tehdään itse juustomuottiin ja valutetaan harson läpi jne jne. Aamen.

Amos kirjoitti:

Hullunkurisinta on se, että aina kun meen käymään kotikotona, mun murre vaihtuu kuulemma ihan kuin nappia painamalla. Miekkosella riittää hauskaa kun se kuuntelee miten se murre vaihtuu ihan huomaamatta savosta vorssaan ja sitten kotiin tullessa taas toisinpäin.

Mä olen kuullu sanottavan omasta puheesta ihan samaa, neruda tuolla aikasemmin sanoikin siitä. Oon kuullu myös että se ilmenee jo puhelimitse. :D Eli jos joku perheenjälsen soittaa niin mun puhe muuttuu. Koomista.

Amos: Niin, aikaisempi Oululainen poikaystäväni taisi inhota ylikaiken, kun vastasin johonkin vaan "Kui?" ja tai vaikka vaan "Kui Si?" "Mennää Si, Tuu Si" Sellaista sekameteli murretta taitaa olla :)

Ja mulle Piparkakut on Pippareita :)

Olen Orimattilasta (Päijät-Häme) kotoisin ja siellä oikeastaan enää vanhemmat ihmiset puhuvat Orimattilan murteella. Mieleen tulee nyt ainakin seuraavat, joita mummoni käyttää:

Johan on perin konua = Onpa kummallista
Perna = peruna, usein meillä siis syödään ruuan kanssa "pernaa"

Minäkään en ole sen suurin fani, että käytetään "ketä"-sanaa "kuka"-sanan sijaan. Sisäinen oikoluku pistää vastaan, kuulostaa ihan väärältä...

Mutta asia, mikä on oikea typeräkuuloisuuden huipentuma on, kun käytetään "nenä"-sanaa "sierain"-sanan sijaan. Esim. "mulla on toinen nenä tukossa". Ei sulla ole kuin yksi nenä!

Hehe:D Mä taidan just käyttää tota toinen nenä tukossa :D:D Ja myös esim. vasen kurkku on kipee ;)...

Merkilline= kummallinen
mulkroitte= katsoo toista mulkoillen/kummallisesti/vihaisesti
mukula= lapsi
pottu= pullo
mölli= karamelli
nokka= nenä

Elä=Älä

Itseäni raivostuttaa kun mies ei ota minua koskaan tosissaan jos sanon elä (mikä tulee luonnostaan), vaan lopettaa vasta kun sanon väkisin älä.

Niin ja kehdata on jaksaa.
esim.
1: lähdetäänkö käymään kaupassa?
2: en tiedä, kehtaisko tuota..

Tuosta kotijuustosta tuli mieleen että meidän iskä tekee aina piimäjuustoa joka on ilmeisesti ihan sama kuin kotijuusto :)

Taisin sanoa jo aikaisemmin keretä sanasta, tuli vain mieleen taas kun äitiä raivostui taas kun sanoin keretä enkä ehtiä :D (on itse Nurmijärveltä kotoisin)

Piimäjuusto ja kotijuusto on ainakin tuolla Vakka-Suomessa ihan eri asiat ja vielä oma lukunsa erikseen on se leipäjuusto. (ja siis nimenomaan leipäjuusto, juustoleipä on leipä jonka päällä on juustoa.)

Meillä tehtävä piimäjuusto on siis maidosta, kananmunasta ja piimästä keittämällä valmistettua. Kypsytetään vuorokauden kostealla sideharsolla vuoratussa puumuotissa. Keittäessä muodostuneesta herasta leivotaan tietenkin pullaa ja leipää. Ja on niin pirun hyvää :)

Eikö kotijuusto ole aika samanlailla valmistettu;

^Mun mummu teki aikanaan aina piimäjuustoa, kaiketi jotakuinkin tuolla periaatteella. Ja soli poka hyvää! Mut sit kotijuusto, mitä jokkut tekee on sellasta "vinkujuustoa", mistä mä en niin tykkää. En tiedä tarkalleen mikä se ero virallisesti on.

LEIPÄJUUSTO on ainakin "vinkujuustoa" :DD Tai siis sellaista hyvin kumimaista mutta todella hyvää

Mulle myös "älä" on "elä".

Ja lapsuuden lempiruokiin kuuluu maitoperut, eli maitoperunakeitto. Nam nam. :)

Jyväskyläläiseen/keskisuomalaiseen puhetyyliin tosiaan kuuluu sanojen venyttäminen vähän sieltä sun täältä. Itse en kiinnittänyt tähän huomiota ennen kuin muutin pääkaupunkiseudulle. Tilasin joskus Pizza Hutissa "pizzaslaissin kokiiksella" ja myyjä repeili ja kysyi, että "anteeks millä"? Ja samoin eräs pääkaupunkiseutulainen kaverini aina jaksaa naureskella sille, kuinka olen "Jyvääskylästä" kotoisin.

Vuosien saatossa tuo sanojen venyttäminen on tosin vähentynyt ja jossain vaiheessa huomasin kulkevani bussilla, enkä linkillä jne. Mutta minkäs teet, kun paikallinen puhetyyli on äärimmäisen antivenyttävä; kaikki sanat tyyliin flygis, stögis, dökis, pökis...

Avokki (eteläisestä Keski-Suomesta siis kotoisin) on hupaisa, kun hänelle tarttuu puhetyylit ihan hetkessä. Pääkaupunkiseutulaisen kaverin kanssa hän puhuu tyylillä, että "stadis nähtii paljo siistei juttui" ja keskisuomalaisen kanssa, että "jospa myö käyään kaapassa".

Keski-Suomessa tosiaan sanotaan notta: mä, sä, myö, työ.

Meillä on leipäjuusto kumi-tai narinajuustoa ja se syödään lakkahillon kanssa.
Uunijuusto tehdään sit lehmän pihkamaidosta.
Niin ja tältä näyttää leipäjuusto.

^ Tismalleen! Nitinäjuustoksi meilläki lapset aina tuota kutsuu.

Se on kaenuulaene JUUSTOLEIPÄ, nuo leipäjuustot on ihan hupatusta. Eipä esimerkiksi ole tällä suunnalla vielä kertaakaan tullut vastaan tuo hölömö leipäjuusto-sana kauppojen hyllyillä (vai onko ne valmiiksi siivutetut edamit tuon nimisiä?) tai tilallisten tuotemerkeissä, onneksi. Se että wikipedia sitä tarjoaa ykkösvaihtoehtona, ei tee siitä yhtään sen aidompaa. ;)

Mutta olisi ihan hauska saada tietää, notta missä se maantieteellinen raja kulkee, että ko. yhdyssanan puoliskot vaihtavat järjestystä. Joku osasi jo aiemmin mainita vasta/vihta -sanan käytön alueet, olisiko vielä tietoja tästä juustoleipäsestä?

Ja eilettäin tuli puhelinkeskustelun yhteydessä taas yksi murresana tai -sanonta vastaan, joka herätti ihmetystä ja vaati selittelyjä. "Lentsua pukkaa...", elikkäs taitaa olla flunssa aluillaan.