Koirat.com

Mä en varmaan enää tänne voi kirjoitella yhtään mitään , koska en osaa kirjoittaa oikein. En tähän ikään mennessä (50) ole oppinut oikein kirjoitusta (siis kirjoittamaan oikein). Enkä kyllä aio enää ruveta opettelemaankaan. Mulla on paha lukihäiriö ja sekin osaltaan vaikeuttaa asiaa, mutta yritän kuitenkin parhaani.

^Höpsis. Jos joku siitä peliverkkarinsa repii, niin eiköhän se ole hänen oma ongelmansa. Vaikka mäkin olen tässä sanonut, että jotkut väärinkirjoitetut sanat pistävät silmään, ainoat viestit, mitkä oikeasti jäävät helposti jopa lukematta, ovat ne, joissa on kirjoitettu yhteen pötköön tekstiä ilman kunnon välimerkkejä (olisi edes ne pisteet ja isot kirjaimet, vaikka pilkkusäännöt olisivatkin sitten hakusessa) ja ennen kaikkea sitä kappalejakoa, jos teksti on kovin pitkä.

Ihana ketju.

Itse pyrin aina lukemaan tekstini läpi ennen lähettämistä juuri siitä syystä, että saisin ne kirotusvireet karsittua pois tekstistä. Itsellänihän murteesta johtuen saattaa helposti lipsahtaa tekstiin juuri noita jo aiemmin mainittuja "sioitussopimuksia" tai "lukioita" (lukijoita).
En kuitenkaan häiriinny jos muiden tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä, kunhan isot alkukirjaimet ja pisteet ovat edes suunnilleen paikoillaan.

Kirjoitan itse jotain kirjakielen ja puhekielen sekoitusta, mutta enemmän kuitenkin tuonne kirjakielen puolelle kallistuvaa. Murretekstiä on todella raskas lukea, oli murre sitten mikä vain. Murteet ovat ihania (itsehän väännän antaumuksella karjalan murretta), mutta eivät vaan oikein sovi esimerkiksi foorumilla kirjoittamiseen.

Enpä minäkään mikään kielinero ole, mutta yritän parhaani kirjoittaa kielioppien mukaan. Varsinkin yhdyssanoissa sun muissa yritän olla tarkka.

Ja kuulostaa varmaan kauhealta, mutta mulle jää ihmisestä, jolla on ihan kauheasti kirjoitusvirheitä ja varsinkin yhdyssanat hukassa, ehkä vähän tyhmä kuva.. Vaikka toki tiedostan, ettei älykkyys ja oikeinkirjoitus välttämättä kulje käsi kädessä. Voihan kyse olla vaikka dysleksiasta (vai onko se dyslexia?)

Mähän joskus täälläkin nauroin sitä, kuinka mä sain bannit eräälle foorumille, koska laitoin hymiön ennen pistettä, enkä sen jälkeen. (nyt tuosta karusta virheestä oppineena!)
Se mode oli kielinatsi, jos joku!

Mielestäni tuollaisilla pikkujutuilla ei kuitenkaan loppupeleissä ole mitään merkitystä, koska eihän millekään foorumille kirjoittelu pitäisi olla mitään kuolemanvakavaa, mutta niin kaikki tuollaiset säännöt tuntuu olevan henki ja elämä toisille. Vaikka käsittääkseni hymiöiden suhteen ei ole mitään "oikeaa" sääntöä olemassa?

Mä muistan ikuisesti sen, kun jossain yhteydessä puhuin susikoirista, vaikka tarkoitin koirasusia. Kyllä siitä "hieman" heiteltiin sitten kuittia täällä Nauroin itsekin.

Mun mielestä kirjoitusvirheellisen tekstin suurin ongelma on se, ettei sellaisen luettuaan voi olla varma, tietääkö kirjoittaja itsekään mistä puhuu. Ja jos tietääkin niin ainakaan se ei lukijalle välity. Satunnaiset kielioppivirheet ei mua häiritse, mutta enääN saa käyrän nousemaan.

Minä en siiskään välitä, jos muutama kirjoitusvirhe eksyy joukkoon. Eniten häiritsee tuossa hoitoapua etsitään/tarjotaan -aiheessa kirjoitusvirheet. Eihän kukaan työhakemukseenkaan jätä kirjoitusvirheitä. En minä ainakaan koiraa jättäsi hoitoon, jos ei ihmisellä ole viitseliäisyyttä vähän edes lukea tekstiään uudelleen.

Minun sormet ei oo vieläkään tottunut läppärin näppäimiin, niin välillä puuttuu kirjain sieltä ja toinen täältä.

Pidän kovasti Kielikello-lehdestä, hyvin hyödyllinen julkaisu

Itseä häiritsee ettei ilmeisesti enää saa sanoa näin: "silloin saattoi hakea hevosen haasta sisälle" vaan pitää sanoa: "silloin voi hakea hevosen haasta sisälle".. Aargh! Omasta mielestä saattoi sopii tuohon (aikamuodoltaan) paljon paremmin (jos lukee tekstiä esim. 50-luvun ajankuvasta nykypäivänä).
Sitten toinen: "Sinun pitää seisoa siinä kunnes sinua kutsutaan" eli ei ilmeisesti saakaan sanoa: "Sinun pitää seistä siinä kunnes...." Mistä lähtien näin, kysyn vaan? Käy korvaan ja sattuu silmään!

Pari vuotta olen myös jaksanut ihmetellä (nyttemmin antanut jo periksi) radiokielessä ensin tapaamaani sanaa juurikin. Onko se aina ollut olemassa?

Kaikista pahin korvamätä on kyllä sitten omasta mielestäni tämä: kaikesta päättäen. Eikö se pitäisi olla: kaikesta päätellen? Perhana kun ärsyttää

Tähän vielä tunnustus omasta kirjoitustyylistä. Olen ollut huomaavinani että tapanani on "ajatella ääneen" niin, että laitan lauseen perään muutaman(kin) pisteen sen yhden sijaan. Mitenhän siitä tavasta pääsisi eroon...

^ Minun mielestä tuo "seistä" on ainakin yleisen kielioppisäännön mukaan oikein. Perusmuotohan siinä tulisi olla. Noissa taivutuksissa mulla helposti tulee virheitä. Voihan siinä olla joku poikkeus? Ja minun korvaan myös tuo "saattoi" kuulostaa hyvältä, miksei saisi käyttää?

Minä ainakin olen joka kerta saanut Gonnan tekstistä selvän, eikä ole käynyt mielessäkään, että sulla olisi lukivaikeuksia. :)

Ja tuosta lukijoiden=lukioiden muodosta vielä, ehkö siinä eniten häiritsee se, että sanan merkitys muuttuu, kun j jää pois. Mutta tätä muotoa on esiintynyt paljon nuorten keskuudessa, eli uskon sen olevan vain virhe, ennemminkin kuin murre. :)

//Muoks lisäys

^ Kiitos, ei mulla tekstin kirjoittamiseen menekkään kun pieni ikuisuus. Todella ärsyttävää nysvätä lyhyenkin tekstin kimpussa ja tarkastaa kirjoitettu miljoona kertaa. Parhaani minäkin yritän.

Olen huomannut, että mitä enemmän välivuosia koulusta ja erityisesti äidinkielen opiskelusta on, sen huonommaksi kirjoitustaito menee (ainakin allekirjoittaneen kohdalla). Ennen jaksoi nettikeskusteluissakin kavereiden kanssa kiinnittää huomiota pilkkuihin, isoihin alkukirjaimiin jne., mutta nykyään... Nykyään pilkun paikka on vähän missä sattuu ja isot alkukirjaimet sekä yhdyssanojen oikeinkirjoitus alhaista tasoa.

Meikäläistä ehkä kaikista eniten ärsyttää ketä-sanan käyttö kuka-sanan paikalla. KUKA IHME SEN ON KEKSINYT?

Mutta mun avo käyttääkin ketä-sanaa myös mm. joka-sanan paikalla "Se on se tyyppi ketä nähtiin eilen" Ei oo meikäläisen oppi menny sille vielä kaaliin!

Mä ainakin viljelen melko surutta ketä-sanaa sopimattomiin paikkoihin, samaten ja-sanaa myös-sanan tilalle.

Mutta! Mun ykkösärsytys ikinä on kun jonkun mausta, ulkonäöstä, hajusta tmv puhutaan siitä, miten joku maistuu, näyttää, haisee jollekin. Se maistuu, haisee, näyttää joltakin, ei jollekin! Totta kai suklaa mullekin maistuu, muttei multa... Ne on kaksi eri asiaa, miksi ihmeessä niistä täytyy puhua väärin? "Näyttää pahalle", mitä sille pahalle sielä näytät?
Tosin tämän nipotuksen kanssa alan olemaan jo vähemmistössä, on niin yleisesti käytetty, että vissiin kielitoimistokin (vai mikä taho se nyt onkaan?) hyväksyy. Mun korviin ja silmiin se on vain väärin, väärin väärin...

Muutenhan mun kirjallinen ulosanti on varmasti aika mielenkiintoista luettavaa, kirotusvirheitä ei pitäis hirvittävästi olla mutta lauserakenteet tulee suoraan pääkopasta ulos melko jäsentelemättöminä. Vahvan kymmensormijärjestelmän kiroja - tekstiä ei tarvi työstää sopivaan muotoon kun sen voi vaan suoltaa ulos sellaisena kuin se mieleen tulee...

Muhaha :D Meinasi lipsahtaa asiakkaalle tänään viestissä:
"Miltä kuullostaa?" wow.

Mää en kyllä kavahda kirjoitusvirheitä ja epämääräisiä tai omalaatuisia ilmaisuja tekstissä, mikäli kyseessä ei ole asiateksti.

Esimerkiksi näin foorumilla tiettyyn pisteeseen asti kielelliset mokat sekä murteelliset ja kummalliset ilmaisut ovat minusta jotenkin piristäviä. Ei kaikkien tarvitse olla kielineroja vaikkapa nyt nettikeskusteluihin osallistuessaan, ja vähän kömpelö kirjoitustyyli saattaa jopa ihan pukea joitakin henkilöitä ja sopia persoonaan. Minun tätini esimerkiksi kirjoittaa välillä sellaista tekstiä, joka saisi Agricolan kääntymään haudassaan. Enemmän se on herttaista kuin silmiinpistävää, vaikka itse olenkin melko tarkka omasta kielellisestä tuotoksestani.

Kuten heti alkuun totesinkin, asiateksti on kuitenkin eri asia. Silloin on pilkkujen oltava paikoillaan ja yhdyssanojen hallussa.

(Tästä tuli muuten mieleeni aiheeseen liittyen myös englanninkielinen kommunikointi: laitoin juuri eräälle kasvattajalle sähköpostia Eurooppaan, ja väkersin sähköpostia todella kauan. Tarkistin sen myös useaan otteeseen, ettei vastaanottaja saa minusta ihan retardia kuvaa kielioppivirheiden vuoksi. Sähköpostista tuli pitkä, ja se teki ilmeisesti vaikutuksen, kun takaisin tuli lyhyt viesti tyyliin "Yes great to sell you puppy, tell me when you ready and I tell what possible!". Ei ehkä olisi ihan niin paljon tarvinnut stressata englanninkieleni heikkouksista! )

Notte kirjoitti:

^ Siis jos mies tekee kauheita kirjoitusvirheitä, se vain ON ultimate turn-off

zevertti kirjoitti:

Hyvä Notte, arvasin että täällä ymmärretään tääkin ongelma! Kaveri ei ymmärtänyt, mutta se vaan on juuri niin

Täällä kanssa yksi, joka on teidän kanssa samaa mieltä En vaan voi sietää mieheltä kirjoitustaidon puutetta. Tästä nykyisestä miehestäni kiinnostuin netissä siksikin, että hän osasi kirjoittaa tekstiä, joka ei ärsytä ollenkaan - se on harvinaista se Nyt voidaan yhdessä viilailla pilkkua toistemme teksteistä, se on ihan huippua!

Mun ikuinen ylpeyden aihe on ylioppilaskirjoitusten 6 sivua tekstiä 2 pilkkuvirheellä - muuten koko teksti oli virheetön. (Opettaja oli itseasiassa löytänyt kolmannenkin virheen, mutta koulun kielioppikirjan kanssa sain todistettua sen pätkän oikeaksi tavaksi kirjoittaa, jolloin papereiden mukana lähti tieto siitä, missä on sellaisesta lauserakenteesta annettu esimerkki ) Sääli vaan, että kirjoitustaito on yo-kirjoituksista seuraavien 4,5 vuoden aikana rapistunut pahemman kerran, voisikin olla hyödyllistä selailla niitä vanhoja kielioppikirjoja aina silloin tällöin...

Eikö tärkeintä ole kuitenkin se, että tekstistä saa selvää ja ymmärtää merkitykset. Eivät kaikki ole todellakaan mitään kielitieteilijöitä ja kaikilla ihmisillä ei ole yliopistotason opintoja takanaan. Ei edes lukio-opintoja. Itsekin yritän kirjoittaa mahdollisimman ymmärrettävästi ja niin hyvin kielioppisääntöjen mukaan, kun ne muistan.

Minä en aio kaivaa kielioppikirjaa esiin siksi, että voisin kerrata kielioppisääntöjä ollakseni kelvollinen kirjoittamaan nettifoorumille.

Jos huomaan jälkikäteen tekstissäni jotain typoja, niin pyrin ne korjaamaan, mutta aina en jaksa sitäkään tehdä. Oma ongelmani ovat ylipitkät virkkeet. Usein jälkikäteen tapahtuva viestien muokkaamiseni on juuri sitä, että yritän lyhennellä virkehirviöitäni.

Yhdyssanavirheitäkin tulee usein, kun tuo sormi on niin kärkäs painamaan väli lyönti näppäintä.

Ylipäänsä täällä saa kyllä mielestäni hyvin selvää ihmisten kirjoituksista. Olen sitä mieltä, että itse kukin saa kirjoittaa juuri niinkuin tahtoo, varmasti jokainen yrittää parhaansa mukaan tuoda asiansa ilmi. Tuskinpa kukaan tahallaan jatkuvasti virheitä tekee. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan... Toivottavasti kukaan ei joudu palstalta poistumaan kielipoliisien painostuksesta ja heitä pelätessään.

vems kirjoitti:

Mutta mun avo käyttääkin ketä-sanaa myös mm. joka-sanan paikalla "Se on se tyyppi ketä nähtiin eilen" Ei oo meikäläisen oppi menny sille vielä kaaliin!

Tää on kyllä semmonen paikka, missä itsekin käytän! Tulee varmaan siitä, että esim. "nähtiin häntä" tai "nähtiin Innaa", ei "nähtiin hän". ("Nähtiin Inna" ja "hänet" on totta kai oikein, mutta siitä tulee semmonen mielikuva, että nähtiin vilaukselta. Nähtiin jotakuta taas kuulostaa siltä, että esim. oltiin sovittu tapaaminen tms. Jos taas oltaisiin nähty sattumalta törmäten lyhyen hetken ajan, sitten sanoisin kuka. Vai joka? Argh!

Ebeli kirjoitti:

^ Minun mielestä tuo "seistä" on ainakin yleisen kielioppisäännön mukaan oikein. Perusmuotohan siinä tulisi olla. Noissa taivutuksissa mulla helposti tulee virheitä. Voihan siinä olla joku poikkeus? Ja minun korvaan myös tuo "saattoi" kuulostaa hyvältä, miksei saisi käyttää?

Tuosta saattoi-sanasta sain joskus palautetta tekstissäni opettajalta tm. että pitää sanoa voi. Jotenkin myös mitä nyt olen lueskellut nykytekstejä yleensäkin (kirjat, novellit) niin nykyään tuntuu että se on tuo voi, vaikka omaan silmään käy kipeästi enkä voi sitä ymmärtää (vai pitäisikö sanoa etten saata ymmärtää, se on jo pikkasen vanhahtavasti ilmaistu)
Sitten teitittelystä.. On joskus kiusallista kuunnella jos joku on teitittelevinään jotain henkilöä ja sanoo: "Oletteko kuulleet/maksaneet/tulleet" kun pitäisi sanoa kuullut, maksanut, tullut. Vai olenko väärässä

ransa kirjoitti:

Eikö tärkeintä ole kuitenkin se, että tekstistä saa selvää ja ymmärtää merkitykset. Eivät kaikki ole todellakaan mitään kielitieteilijöitä ja kaikilla ihmisillä ei ole yliopistotason opintoja takanaan. Ei edes lukio-opintoja. Itsekin yritän kirjoittaa mahdollisimman ymmärrettävästi ja niin hyvin kielioppisääntöjen mukaan, kun ne muistan.

Olen työssäni joutunut tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa. Näiden koulutustasojen ero on ollut valtava vaihdellen nelivuotisen kansakoulun käyneistä tohtoreihin asti. On ollut mielenkiintoista havaita kuinka hyvä kielellinen ja esteettinen taso on ollut näissä pelkän kansakoulun suorittaneiden kirjoitelmissa.

Olen toiminut kunnissa, kuntainliitoissa ja kuntayhtymissä ympäri Suomea. Viimeisen kuntayhtymä-työpaikkani talouspäällikkö oli keski-ikäinen korkeakoulututkinnon suorittanut nainen. Yhdessä tämän kuntayhtymän peruskunnassa oli puolestaan kunnansihterinä (myöh. hallintojohtajana) niin ikään korkeakoulututkinnon suorittanut nainen.

Tällä kunnansihteerillä oli ihan kilpailukykyinen palkka, talouspäällikön palkka oli suorastaan huikea. Yhteistä näille naisille oli, että kummankin kirjallinen ilmaisu oli ihan p..seestä. Hallinto-oikeuksista ja muista valitusasteista tuli kuulemispyyntöjä saatesanoin: "pyydämme vastinettanne tähän N.N:n valitukseen xx.xx.xxxx mennessä. Voisitteko myös selittää mistä kyseisessä päätöksessä on kysymys.

Näiden naisten työnantajille olisi koitunut melkoinen hyöty, jos heidän sihteereinään olisi toiminut pari tällaisen typistetyn kansakoulun suorittanutta ikäihmistä.

Pahimmat kielikorvan purijat:

1. Juurikin..."juurikin sitä tarkoitin" Esiintyy tälläkin palstalla ainakin kerran.
2. Ketä sanan väärinkäyttö
3. Päivitellä... "olen tuossa päivitellyt ohjelmistoja"
4. Elikkä.. tai nyt muotiin tullut elikkäs. "Elikkäs viis euroo kakskyt viis senttii".
5. Niinku.. Onneksi sentään pelkästään puheilmaisun ongelma! Pelkkä niinku ei enää herätä paljonkaan tunteita, mutta jatkuva niinkutus, joka (yllätys yllätys), vaikuttaa olevan erityisesti paljon puhuvien ja lukeneiston "tauti".
6. Jollekin maistuminen. Oltiin työkaverin kanssa ravintolassa syömässä. Hän oli juuri pannut lusikallisen ruokaa suuhunsa, jähmettyi sitten lusikka kourassaan katsoi minua ja kysyi: "Mitäs mieltä sinä olet, maistuuko tämä hullulle"? "Joo, kyllä maistuu, kiitos kysymästä," vastasin.
7. Kun jokin on sopiva/suunniteltu myös erityisesti jollekin ryhmälle / tietylle ihmiselle
"sopii erityisesti myös...". Idiotismia pahimmillaan. Pitäisi tietysti olla: "sopii erityisesti" tai vaihtoehtoisesti "sopii myös".

Työpaikallani eräät, tosin ei-kollegat, ihmettelivät minulle: "Mitä sinä aina niistä pilkuista ja yhdyssanoista vouhotat, eihän se asia siitä miksikään muutu, kirjoittaako ne sanat yhteen vai erikseen".

Samaan aikaan TV:ssä pyöri vissiin viidettä kertaa uusintana sarja "Tyttökullat". Totesinkin: "Jos minä kysyn vaikkapa sähköpostissa tai tekstarilla; miten on, pidätkö sinä Tyttökullista?, niin on vissi ero kirjoitetaanko sanat yhteen vai erikseen. Samoin kysymyksen seurauksilla, erityisesti jos henkilö jolta kysyn, on naispuolinen.