Koirat.com

No eikö se nyt oo ihan itsestäänselvää, että ulkomaalaiset ja lukihäiriöiset on ihan eri asia :D

Nooh, tämä lukihärönen ainakin otti asian enemmän huumorilla kun tosissaan Vaikka ei tämä häröily kivaa ole

dronttiedward kirjoitti:

Mä oon ihan hullu kielipoliisi. En vaan voi sietää mitään typeriä virheitä, kaikista pahimpia on enääN ja kuuLLostaa Tai eriLLainen jne. Ei voi olla niin hankalaa ymmärtää, että se on ENÄÄ ja KUULOSTAA! Jumankauta. Annan jonkun verran virheitä anteeks, mut noita kahta en vaan kestä. Pilkku- ja pistevirheet kestän, välillä kirjottelen itekin kuinka sattuu mut yhdyssanavirheet ja se, ettei osata kirjottaa sanoja oikein, saa mut näkemään niin punasta etten kestä Tulee heti tyhmä vaikutelma ihmisistä.

Täällä on kans yksi, joka kirjottaa erillaisen kahella ällällä ja laittaa enää-sanaan sen ännän perrään.

Ihan siksi, että kirjotan kaikki samalla tavalla kun puhunkin. Ja toisekseen, en tosiaan pidä sitä kielen ulkoasua niin tärkeenä kuin lauseen merkitystä. Mutta toivottavasti tämä ittestäni antama tyhmä vaikutelma ei kohtuuttomasti häiritte immeisiä täällä, äidinkielen numero oli kuitenkin 10.

Miksi kukaan ei ole vielä maininnut sydäMMellistä klassikkoa :(

Saati sitten toista klassikkoa: maksa pihvit (imperatiivi+subjekti) ja maksapihvit (substantiivi).

Unohtamatta sitä, että viisivuotias mutta 15-vuotias. Kolme kiloa ja 13kg.

Nih.

^^No ei sekään ihan fiksua ole, että kirjoittaa tarkoituksella väärin... Kirjoitusvirheet on asia erikseen, mutta musta on outoa, että joku haluaa olla tahallisen välinpitämätön ilmaisustaan.

muoks. Nyt kun huomasin niin laitetaas väkä lisää.

^^Minä oon sentään ton sydämen oppinu. Sydämeen mahtuu vaan yksi ämmä

Niinpä, sydämeen mahtuu vain yksi ämmä tunnetaan täälläkin

Itse meinaan aina tunkea sanaan 'persoonallinen' tuplasti niitä konsonantteja eli 'persooNNallinen'.. Ja kesti vielä kauemmin tahkota päähän että ei ole olemassa elämänkertaa, mutta elämäkerta. (ja meinasin kirjoittaa taas sen n-kirjaimen..)

Suomestahan aina sanotaan, että iisi biisi, sanat lausutaan niin kuin ne luetaan. Mutta onkohan tämä ihan totta ? Kuka oikeasti sanoo hernekeitto (kun kaikki sanovat huomaamattaan hernek-keitto) tai vauva (vauvva) puhumattakaan lauantaista (heikko v: lauvantai). Maahanmuuttajat ja ihmiset jotka ovat vasta oppimassa suomea, eivät näitä heti hoksaa.

Sen oon huomannut, että yllättävän moni mun tuttavapiirissä tekee tällasia ihan järkyttäviä virheitä:
- "Liisa on 13-vuotta vanha" ja samaan syssyyn "Liisa on 13 vuotias".
- "Minulla on 10-serkkua". Siis mikä toi viiva tuolla välissä on!!
- Järjestysnumerojen totaalinen päin kettua kirjottaminen, tyyliin 10.:nes tmv.

Notte kirjoitti:



Suomestahan aina sanotaan, että iisi biisi, sanat lausutaan niin kuin ne luetaan. Mutta onkohan tämä ihan totta ? Kuka oikeasti sanoo hernekeitto (kun kaikki sanovat huomaamattaan hernek-keitto) tai vauva (vauvva) puhumattakaan lauantaista (heikko v: lauvantai). Maahanmuuttajat ja ihmiset jotka ovat vasta oppimassa suomea, eivät näitä heti hoksaa.

Yksittäisen konsonantin vahvana (kaksinkertaisena? mikä on oikea sana tähän? apua? :D) ääntäminen on kuitenkin pienen pieni ongelma verrattuna esim ranskaan, jossa Qu'est-ce que c'est lausutaan kesköse eli 14:sta kirjaimesta vain seitsemän äännetään.

Muoks: koitetanpas nyt sit viilata tuon kieliopin ihan pilkulleen oikein xD

Toi elämäkerta on tosi vaikea! Mulle se on aina elämäNkerta enkä varmaan koskaan osaa korjata tuota, joten täytyy varmaan aina kirjoittaa sana biografia, koska sen sentään osaan kirjoittaa oikein.

Lausukaas tämä ääneen ilman niitä hiljaisia konsonantteja, mua huvittaa joka kerta (ehkä on vähän köyhät huvit, mutta silti..):
Tervetuloa vaatekaappiini täytekakulle. Terveisin vampyyri.

Mutta joo, oon sitä mieltä, että tää kuitenkin on keskustelupalsta eikä jokaisen voida olettaa olevan täydellisiä, virheettömiä lauseita tuottava kone. Murteiden käyttäminen kirjoittamisessa tuo lisää persoonaa nimimerkille, ainakin mun mielessä, enkä kyllä haluaisi, että palstalle kirjoittamisesta tulee YO reaalikoe. Sitä kuitenkin odotan, että jokainen käyttää edes jollain tavalla välimerkkejä, muistaa isot alkukirjaimet eikä niitä ihan tavanomaisimpia yhdyssanoja (kuten kahvinkeitin) kirjoita väärin.

Itse olen huomannut, että hurjan moni kirjoittaa nykyään esim. 20-kymppinen kun tarkoitetaan kakskymppisiä nuoria. Eihän sitä voi noin kirjoittaa, eihän?

^ Itse naureskelin joskus tekstille "tervetuloa Marsiin, vampyyrit"

vems kirjoitti:

- Järjestysnumerojen totaalinen päin kettua kirjottaminen, tyyliin 10.:nes tmv.

Hehh, tyyppi kenen kanssa oon nyt tapaillu pidemmän aikaa (25v) kirjottaa just tuolleen esim. 8salta ja vielä paljon pahemmin välillä, mutta mun mielestä se on ihan söpöä ja väkisin tulee hymy

^ 8salta! Kerrassaan mainio

Minäkin olen epäilemättä kielipoliisi pahimmasta päästä, ja toisinaan on vaan pakko korjata. Tälläkin kertaa olin natsi ja huomautin tuosta sioituksesta, ja heti käskettiin painua muualle vittuilemaan
En itsekään kirjoita puhdasta kirjakieltä foorumeilla, mutta kyllä mua silti ärsyttää karkeat virheet, jotka eivät selity puhekielisyydellä tai arkisella tyylillä. Kirjakieli ja puhuttu kieli ovat toisinaan hyvin kaukana toisistaan, mutta arkisessa kirjoitetussa kielessä noudatetaan pitkälti samoja periaatteita kuin kirjakielessä. Väärin kirjoittaminen ei ole helpompaa eikä nopeampaa, itse asiassa esim. yhdyssanojen pilkkominen turhilla välimerkeillä on työläämpää .

Usein väärin kirjoittamista puolustellaan sillä, että viesti meni perille ja kirjoittaja tuli ymmärretyksi virheistä huolimatta. Minusta se ei ole mikään pätevä puolustus. Ymmärretyksi tuleminen ei vaadi erityisen suurta ponnistusta. Ymmärretyksi tuleminen on pääasia vierailla kielillä kommunikoitaessa, mutta äidinkielellä kommunikoitaessa on pystyttävä parempaan.
Kieli muuttuu ja kehittyy yhtenään, ja toisinaan vakiintuneita puhekielisiä aineksia hyväksytään yleiskieleen. Näin on käynyt mm. "alkaa satamaan" -rakenteelle, joka oli aikaisemmin karkea rektiovirhe. Ihan kaikkea ei kuitenkaan ole tarkoitus vakiinnuttaa yleiskieleen, sillä liian nopea muuttuminen olisi ongelmallista vanhempiea sukupolvia ajetellen, ja laaja variaatio hankaloittaisi kielen oppimista. Yksinkertaisuus on parempi sekä kielenkäyttäjien että -oppijien kannalta.

Kaikki tekevät virheitä (myös paatuneimmat kielipoliisit), ja se on ihan ymmärrettävää. Suomen kieli ei ole kieli helpoimmasta päästä, mutta huomattava etu muihin kieliin nähden on äänneasun ja kirjoitetun muodon yhdenmukaisuus. Sanojen oikeinkirjoittamisen pitäisi siis olla naurettavan helppoa moniin muihin kieliin verrattuna.

Yhdyssanavirheet taitavat olla kaikkein ärsyttävin virhekategoria. Minusta on aivan käsittämätöntä että yksinkertaiset yhdyssanat kuten omakotitalo, ruokakauppa ja työpaikka kirjoitetaan erikseen. Eihän siinä ole mitään järkeä. Nuo toimivat ainoastaan yhtenäisenä kokonaisuutena, ei erillisinä sanaliittoina.
Sen sijaan genetiivialkuisten yhdyssanojen suhteen olen paljon ymmärtäväisempi. Ne ovat melkoisen ongelmallinen harmaa alue, joka aiheuttaa päänvaivaa taitavampien kielenkäyttäjien keskuudessa. Usein absoluuttista totuutta ei ole, vaan kieliasu riippuu tulkinnasta. Ei siis ole aina täysin selvää, tulisiko kirjoittaa esim. kullanarvoinen vai kullan arvoinen.
Tähän asti kinkkisin yhdyssanatapaukseni on vieläkin ratkaisematta (kuinka jännittävää ). Lääkäriksi opiskeleva veljeni soitti ja kysyi apua, kun ei keksinyt miten Alzheimerin taudinkuva tulisi oikeaoppisesti kirjoittaa. Alzheimerin tauti on erikseen kirjoitettava sanaliitto, kun taas taudinkuva on yhdyssana. Teoreettisesti tämä alisteinen rakenne olisi Alzheimerin taudin taudinkuva, mutta koska alkuosan jälkimmäinen sana on sama kuin jälkiosan määriteosa, on jompikumpi jätettävä pois. Vaihtoehdoiksi jäi siis Alzheimerin taudin kuva ja Alzheimerin taudinkuva. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon koska mielestäni on tavanomaista jättää erisnimialkuisista taudeista ja oireyhtymistä jälkiosa pois. Kirjoitetussa kielessä niin ei tulisi tehdä, joten jonkun mielestä se voi hyvinkin olla väärin.

Palatakseni foorumikirjoitteluun: edellä mainittujen lisäksi minua häiritsee mm. numeraalien ja väliviivojen tarpeeton yhdistäminen. Aivan liian usein näkee kirjoitettavan esim. 3-vuotta ja 7-päivää, mikä on mielestäni aivan älytöntä. Kyllä ne kirjoitetaan ihan vaan 3 vuotta ja 7 päivää. Eri asia on sitten 3-vuotias tai 7-päiväinen.
Olen havainnut myös varsin kummallisen ilmiön, jonka toivon johtuvan kännykällä kirjoittamisesta. Ihan jokaisen pisteen jälkeen tuleva alkukirjain kirjoitetaan isolla, mikä ei tietenkään ole oikein virkkeiden keskellä olevien lyhenteiden yhteydessä. Ei siis esim. Näin, vaan esim. näin.
Isojen alkukirjainten viljely on valitettavan tavanomaista myös yleisnimissä, jotka tulisi suomen kielessä kirjoittaa pienellä alkukirjaimella. Koirarodut kirjoitetaan usein isolla alkukirjaimella, vaikka ne ovat yleisnimiä. Joskus tätä puolustellaan rotujen kunnioittamisella, mikä ei vaan toimi. Ei kaikkea kunnioittamaansa voi kirjoittaa isolla alkukirjaimella. En siis juo Punaviiniä enkä kadehdi Urheilijoita. Esim. englannista ja saksasta poiketen, myös viinkonpäivät, kuukaudet ja jyhlapyhät ovat pienellä alkukirjaimella kirjoitettavia yleisnimiä. Emme siis vietä Joulua ja Juhannusta, emme mene Maanantaisin töihin vaikka olisi Tammikuu.
Henkilökohtaiseti koen kaikkein hirveimpänä ilmiönä olla-verbin potentiaalin raiskaamisen. Olla-verbin potentiaalin kolmannen persoonan preesens on lienee, ja siitä on vakiintunut käyttöön lyhentynyt muoto lie ja kysymysmuoto liekö. Kysymysmuotoon on mahdollisesti murteen seurauksena ilmestynyt konsonanttigeminaatta, eli ennestään lyhennetystä sanasta on tullut liekkö. Tämä liekkö-muoto vaan tupaa esiintymään ehkä-sanan vastineena, esim. liekkö olen sitten tyhmä, tai liekkö kaupat ovat sunnuntaina auki. Se on niin totaalisen väärin ettei tosikaan! Hyi!

Minusta on jotenkin surullista että kieliasusta huomauttaminen on hirveä tabu ja sairasta nipottamista. Ilman muuta lukihäiriö vaikeuttaa oikeinkirjoitusta, ja se on tietenkin asia erikseen.
Noin yleensä olisi kuitenkin itse kiitollinen, jos joku viitsisi huomauttaa virheestä jonka toistan jatkuvasti. Saisinpahan mahdollisuuden korjata virheeni

Olen äidinkielen opettaja, ja ammatitauti on kaikkien mahdollisten oikeinkirjoitusvirheiden huomaaminen. Pyrin myös kirjoittamaan mahdollisimman hyvää kieltä missä tahansa yhteydessä: keskustelupalstan epävirallisuus ei ole syy jättää pilkkuja pois. Kielenhuolto on itse asiassa kiinnostavin asia oppiaineessani mielestäni - opiskelijat voivatkin olla eri mieltä.

Teksti on miellyttävää lukea silloin, kun siinä on kappalejaot ja perusyhdyssanat kunnossa ja virkkeet järkevän mittaisia. Hyvien kirjoittajien teksteissä taas pistävät silmään tyylivirheet. Esim. moni hyvää kieltä kirjoittava kirjoittaa täälläkin tähän tapaan: "Asia hyväksyttiin rehtorin toimesta." Asian voisi kuitenkin ilmaista yksinkertaisemmin ja paremmin näin: "Rehtori hyväksyi asian."

Puhekieltä käytän keskustelupalstalle kirjoittaessani (ainakin osittain), mutta muiden seikkojen pitäisi olla melko kunnossa.

Ketä-sanasta tuli muuten mieleen, kun katsottiin miehen kanssa House-sarjaa boksilta. Siinä oli suomentaja ilmeisesti Turusta päin kotoisin, kun ketää käytettiin kuka-sanan tilalla. Meinasin antaa palautetta, mutta se kuitenkin jäi.

Minua ei yleensä hirveämmin pienet kielioppivirheet häiritse, mutta asiat mitkä häiritsee on isojen kirjainten liikakäyttö tai päinvastoin, käyttämättömyys. Kun koko teksti kirjoitetaan pienellä, lukeminen hankaloittuu. Samoin kappalejakoja pidän selkeyden kannalta tärkeänä.

^Ja tuo Murmuun mainitsema ketä särähtää korvaan aina. Samoin jotkut muutkin "murreilmaisut", joita en nyt toki saa päähäni.

nenssi kirjoitti:

Minua ainakin erityisesti häiritsee kun sanotaan seinäjokelainen, ilmajokelainen jne, vaikka pitäisi olla seinäjokinen, ilmajokinen jne. Erityisesti pisti silmään kun luin Ilkka-lehden nettisivuilta uutisia ja sielä mainittiin seinäjokelainen. Ärsyä! :D

Onko Ilmajoelta kotosin oleva ihminen muka oikeasti ilmajokinen? Kuulostaa omaan korvaan todella hullulta. Oisko toi joku murrejuttu? Googlettelin vähän ja Wikipedia väittää näin:

Adjektiivi

seinäjokelainen
1. Seinäjoelta peräisin oleva tai Seinäjokeen liittyvä.

Substantiivi

seinäjokelainen
1. Pysyvästi Seinäjoella asuva henkilö.
2. Syntyperältään seinäjokelainen.

Taas muistu mieleen yks itseä ärsyttävä sana: vaakan. Vaaka kun kuuluisi taivuttaa vaa'an. Mä muistan, kun joskus lukiossa pähkäilin aikani itekseni, miten kuuluu taivuttaa sana iät elatiivissa (-sta, -stä), et oisko se "ijistä", mut se näytti aika hassulta. Kysyin asiaa sitten äikänopelta, mut ei sekään tienny, joten se soitti Kielikeskukseen ja vihdoin sain vastauksen mua niin kauan askarruttaneeseen asiaan, se taipuu i'istä. Ei ihan heti tullu mieleen moinen taivutus.

Munkin toiveammatti oli joskus äikänope, äikkä oli aina mun lemppariaineita ja olin siinä aina hyvä. Ois ollu ihanaa bongailla kirjotusvirheitä oppilaiden teksteistä. Kerran tarkastin luokkakavereiden ruotsinaineita, kiltti kun olin, ja opettaja huomas sen heti. Jotkut sai aika lailla parempia numeroita ku ennen. Ope musta on tulossa edelleen, hiukan vieläkin houkuttaa äikänopen ura, ehkä luen siitä vielä yhden sivuaineen.

Vanis kirjoitti:

Isojen alkukirjainten viljely on valitettavan tavanomaista myös yleisnimissä, jotka tulisi suomen kielessä kirjoittaa pienellä alkukirjaimella. Koirarodut kirjoitetaan usein isolla alkukirjaimella, vaikka ne ovat yleisnimiä. Joskus tätä puolustellaan rotujen kunnioittamisella, mikä ei vaan toimi. Ei kaikkea kunnioittamaansa voi kirjoittaa isolla alkukirjaimella. En siis juo Punaviiniä enkä kadehdi Urheilijoita. Esim. englannista ja saksasta poiketen, myös viikonpäivät, kuukaudet ja juhlapyhät ovat pienellä alkukirjaimella kirjoitettavia yleisnimiä. Emme siis vietä Joulua ja Juhannusta, emme mene Maanantaisin töihin vaikka olisi Tammikuu.

Oi oi, miten voin unohtaa tämän? Saksan kielessähän kirjoitetaan suunnilleen joka toinen sana isolla alkukirjaimella, mutta se on kyllä turhaa tärkeilyä eikä kuulu suomen kieleen. Niin kamalaa katsottavaa.

Uskomatonta jos syntyperäiset suomalaisetkin kirjoittavat esim. 1deltä tai 8salta kuten Niiin esimerkissä! Olen törmännyt tähän vain suomea osaavien ulkomaalaisten parissa, mutta kyllä se silloinkin järkytti Sitten tulee aina luettua ääneen esim. yksideltä tai kahdeksansalta ja mietittyä jotta mitä hittoa

Tulen käyttämään Aberkiosin Tyttökullat-esimerkkiä tästä eteenpäin aina ja ikuisesti kun joku mussuttaa yhdyssanoista Parasta viihdettä pitkään aikaan!

zevertti kirjoitti:

Tulen käyttämään Aberkiosin Tyttökullat-esimerkkiä tästä eteenpäin aina ja ikuisesti kun joku mussuttaa yhdyssanoista Parasta viihdettä pitkään aikaan!

Aberkiosin esimerkki sai aamukahvit näytölle Tuosta jos mistä kyllä tajuaa (tai pitäisi tajuta) miten lauseen merkitys muuttuu jos kirjoittaakin erikseen sanat, mitkä kuuluisivat yhteen

Mä oon varmaan kielipoliisien pahin painajainen ainakin arkielämässä. Mä puhun sujuvasti useaa murretta sekaisin, syytä en tiedä, sillä olen asunut koko ikäni samassa paikassa eikä mun vanhemmat puhu kumpikaan mitään erityistä murretta. Mä myös keksin omia sanoja, saatan jättää oleellisia sanoja pois ja sanajärjestys on ihan mitä sattuu. Kirjottaessa yritän edes tsempata, mutta etenkin chat-tyyppisessä keskustelussa kirjotan tasan sen, mitä näppäimistöltä tulee. Jos siellä välissä on joku väärä kirjain tms. niin en välttämättä korjaa enkä mä oikeastaan koskaan oikolue tekstejäni.

Hauskinta tässä kaikessa on itseasiassa se, että mulla on päättötodistuksessa 10 arvosanana äidinkielestä, lukion ekalla luokalla kirjotin useamman L:n aineen (siis äidinkielenopettajan arvostelemana). Samoihin aikoihin aloin hengata enemmän netissä ja siitähän se sitten lähti mun äidinkielellinen alamäki :D Lopuutulemana oli sitten C ylioppilastodistuksessa.

Täällä kun jatkuvasti kirjottelee puhekielisesti ja kun ei tosiaan ole mitään mielenkiintoa itsellä alkaa vahdata niitä pilkkuvirheitä tai muitakaan virheitä niin se toki sitten kostaantuu muussakin elämässä. Mä kuitenkin varmaan 90% kirjottamastani tekstistä kirjotan netissä.

Silloin kun oikeasti keskityn kirjoittamiseen, niin mun suurin ongelma on ihan liian pitkien lauseiden kirjoittaminen, sillä jostain omituisesta syystä tykkään laittaa pilkkua pilkun perään enkä osaa katkaista lauseita oikeasta kohtaa, joka aiheuttaa sitten lauseideni olevan monien rivien mittaisia aika ajoin, kuten tästä tahallisesti kirjoitetusta esimerkistä voitte huomata.