Koirat.com

^Itsekin keksin sanoja - ötsö, tamppo...

Joskus unohdan perussanoja tai sijoittelen hassusti niitä eri järjestykseen. Hommaahan ei mitenkään helpota se, että nykyisin kuultu kieli on ruotsi ja aktiivisena puhekielenä on englanti. Lähivuosina olen lukenut enemmän englanninkielisiä kirjoja sekä opiskellut kieltä jonkun verran. Ruotsin kieltä olisi tarkoitus aloitella mahdollisimman pian.
Mutta ei sillä... kyllä mulle oikosulkuja ja sananhakua on sattunut ihan "entisessä elämässäkin", nyt vain vielä potentiaalisempana :D.

Itseasiassa minun pitäisi alkaa lukemaan enemmän suomalaista kirjallisuutta + eipä tuo haitallista olisi käydä suomen kielen kurssilla aina silloin tällöin - ettei minusta vain, you know, kehkeytyisi Andy McCoy ;D

muoks. Taidan myös vaikuttaa "hajamieliseltä", sillä kun muutoin olen niin hiljainen, niin kuvittelen jo sanoneeni jonkun asian ääneen, mutta olenkin vain ajattellut asiaa. Eli olen esimerkiksi unohtanut kertoa jonkun oleellisen asian / oleellisia sanoja, jotka muodostavat järkevän lauseen ;) Ei musta vain ole yhteiskuntakelpoiseksi, lol.

^ Täällä vähän saman suuntaisia tuntemuksia. Koitetaan kestää

^^ Minulla niin ikään ilmenee noita "hajamielisyyden" oireita. Usein jotain asiaa puhuessani jää viimeinen sana/ viimeiset sanat sanomatta ja lauseet vajavaisiksi. Kirjoittaessa sitten olen sitä toista ääripäätä ja tulee niitä hirviövirkkeitä. Yritän kiinnittää asiaan aktiivisesti huomiota, mutta tampio mikä tampio.

Minä olen varmasti jokaisen pilkun nus..an painajainen :) onhan se hyvä että verikiertää vai mitä? ;)

Mua kyllä ihan hävettää lukea tätä topaa, mun suomenkieli on niin uskomattoman huono että en kohta uskalla kirjoittaa tänne foorumille kun kuvittelen kielioppihirmut kihisevän kiukusta ja tosissaan ei enää oteta

Koko perhepiiri tietää mun vaikeudet suomenkielessä ja se tulee esiin varsinkin puhuessa, keksin hyvin paljon omia sanoja ja mun korvaan moni verbi on oikein vaikka se ei oppikirjan mukaan olisi, esim. "kontaktimuovisoida" oli musta aivan oikein ensimmäisellä luokalla ja en uskonut äitiä vaikka hän monta kertaa yritti sanoa että se on "kontaktimuovittaa"

Noh, ehkä yritän vain parhaani :)

myrkku kirjoitti:

Koko perhepiiri tietää mun vaikeudet suomenkielessä ja se tulee esiin varsinkin puhuessa, keksin hyvin paljon omia sanoja ja mun korvaan moni verbi on oikein vaikka se ei oppikirjan mukaan olisi, esim. "kontaktimuovisoida" oli musta aivan oikein ensimmäisellä luokalla ja en uskonut äitiä vaikka hän monta kertaa yritti sanoa että se on "kontaktimuovittaa"

Minun mielestäni uusien sanojen spontaani keksiminen kertoo suuremmasta kielellisestä lahjakkuudesta kuin jo olemassaolevien sanojen taitaminen.

Minä olen aina ollut ylpeä siitä, että uusien sanojen keksiminen ja niiden spontaani käyttöönotto arkikielessä on minulle ominaista. Ja kyllä häpeilemättä tätä taitoa käytänkin.

Notte kirjoitti:


Ei luoja repesin tuolle Aberkiosin viestille.. "Pidätkö sinä Tyttö kullista ?" Kauheaa!

Juuhuu, meillä kun töissä kullataan hautakiviin tekstejä niin olen kyllä huolella opetellut sanomaan että "kiven tekstit kullataan" kuin että sanoisin "kullitetaanko tekstit?" Varsinkin kun on vanhemmista ihmisistä (toisena osapuolena puhelinkeskustelussa) kysymys.. Sisäpiirissä sitten puhutaan kyllä että lähetään kullittamaan kiviä (hautausmaalle)

^ Mutta eikös sen voi vaan kysyä, että "Kullataanko tekstit"? Niin ei tarvi mistään kullitteluista höpötellä.

^ Mun suussa taipuu kyllä helpommin just tohon kullitetaanko kuin kullataanko -sanaan. En tiedä miksi, mutta mun tuttavapiirissä oon huomannut kyllä saman. Hirvee hihittely kaikista kullitetuista esineistä/koruista tmv.

Noista paikkakuntien taivutuksista. Synnyinkuntani on Lapinlahti eikä kenellekään ole tuottanut vaikeuksia sanoa meitä Lapinlahdella asuvia lapinlahtelaisiksi. Vaan kun muutin Kiuruvedelle, niin jostain kumman syystä monet sanoivat meitä kiuruveteläisiksi. Mitä ihmeen veteliä? Vetelät on housuissanne. Se on kiuruvetinen!

Muoks. Muakin vaivaa puhuessa hajamielisyys. Saatan lopettaa lauseen täysin kesken tai jatkan lausetta, jota en ole edes aloittanut

Niii kirjoitti:

Ja minusta taas semmonen oikeen virallinen kirjakieli on vaikeeta ja hidasta luettavaa. Sekä sitten kun kirjotetaan yhteen putkeen kaikki tekstit. Ihan nuorimmilla (toki vanhemmillakin) on sitten tositosi ärsyttävä tapa kirjottaa lyhennetysti, eli sillee niiku et jätetää kirjaimii pois lopust ja sit ku ei käytetä pisteit eikä pilkkui.

Komppaan täysin. Lisäksi sanat enään ja kuullostaa kieltämättä pistää omaan korvaan, mutten koe niitä kuitenkaan ärsyttäviksi.

Itellä taas olen huomannut sen, että jos kovasti yritän yksityiskohtaisesti jotain esim. tapahtumaa selittää, niin se menee jotenkin itsensä toistamiseksi. Tulee näitä ja, sitten-sanoja ihan liikaa, enkä itsekään ota enää kirjoituksistani selvää Tätä tapahtuu kyllä sitten ihan puheessakin.

Yhdyssanat tuottaa toisinaan vaikeuksia, mutta jos joku kirjoittaa vaikkapa jää kaappi, niin pistää se miettimään... Välillä jos ite olen epävarma, niin tungen sitten sen väliviivan väliin Ketä ja empä-sanoja puolestan käytän ihan varmaan päivittäin.

Mua eivät häiritse niinkään ne varsinaisesti kirjoitusvirheet, jotka johtuvat esimerkiksi näppäilyvirheestä. Ne ovat virheitä. Mua raivostuttaa enemmän se, etteivät ihmiset välitä näistä virheistä. Vedotaan juuri siihen, ettei muotoseikoilla ole väliä, kunhan sanoma ymmärretään. Pelottavan moni ei oikeasti tunnu ymmärtävän, mikä merkitys esimerkiksi niillä pilkuilla on ja miten merkitys muuttuu pilkun ollessa toisessa kohtaa virkettä.

Suomen kielihän on hyvin helppo siinä mielessä, että sanajärjestyksellä ei ole suurta merkitystä eikä sanojen kirjoitusasua joudu miettimään paljon. Isoja alkukirjaimia käytetään pääasiassa virkkeen alussa ja erisnimissä.

Mulla henkilökohtaisesti foorumilla kirjoittaessa on välillä rassaavana ongelmana se, etten osaa päättää, käytänkö muotoa "minä" vai "mä". Välttelen sitten koko sanan käyttäöä muokkaamaalla lauserakennetta (esim. "henkilökohtaisesti en") Toinen on tässä ilmennyt ongelma, kun merkkejä ei saisi olla enempää kuin kaksi peräkkäin. Tekisi mieli panna piste sulkumerkin perään, mutta ainakaan ennen tuo ei ollut kielioppisääntöjen mukaan oikein.

Huvittavaa on se, että edelleenkin jossain määrin on jossain takaraivossa panna-sanan välttäminen, koska ala-asteella tuon sanan käyttäminen oli todella kamala asia. Oikeastihan ruokaa laitetaan, neulalla pistetään ja kaikkea muuta pannaan, näin karkeasti.

Tarumieli: Niinhän sitä luulis jotta olis selkeintä puhua kuten kuuluisi: kullata, kultaus, kullattu.Tuo kullitus nyt on sellainen tapa sanoa vähän vitsillä, mutta kysymys onkin ettei sitä pidä lipsauttaa edes vahingossa asiakkaiden kuullen. Osoittaisi melkoista kunnioituksen puutetta, joten olen opetellut sanomaan sen oikein välttyäkseni noloilta tilanteilta työni luonteen takia (tunteet pinnassa useimmilla asiakkailla).

Menis huumoriin ja uutisiinkin, mutta laitetaan näitä kielikukkasia tälläkertaa vaikka tänne ;D.

nenssi kirjoitti:

Minua ainakin erityisesti häiritsee kun sanotaan seinäjokelainen, ilmajokelainen jne, vaikka pitäisi olla seinäjokinen, ilmajokinen jne. Erityisesti pisti silmään kun luin Ilkka-lehden nettisivuilta uutisia ja sielä mainittiin seinäjokelainen. Ärsyä! :D

Toinen mikä ärsyttää on se, kun koirasta tai muusta eläimestä puhutaan että hän teki sitä ja hän teki tätä. Kun ei aina ihmisistäkään puhuta "hän", vaan puheliekessä enemmänkin "se", joten miksi eläimestä aina väännetään sitten hän?

Minä usein piruuttani sanoin edellisessä työpaikassani yhdelle työkaverille: "mitäs tälle ruoveteläiselle tänään kuuluu"? Aina veti pultit!

Useissa puheissa ja kirjoituksissa väitetään, että tämä hän-pronominin käyttäminen koirasta olisi jotain uutta hapatusta. Näinhän ei ole. Esimerkiksi Koiramme lehdessä joskus vuosi (?) sitten oli vanhoja tekstejä 1800 -luvun loppupuolelta. Niissä käytettiin tätä hän muotoa ihan sujuvasti!

Itse en käytä koskaan esimerkiksi eläinlääkärissä hän-pronominia, en vaikka tämä toistuvasti "hänittelisi". Ainoa paikka missä sanon hän, on koiranäyttelyssä ja ainoastaan englanninkielisessä keskustelussa tuomarin kanssa.

Suomen kirjakieli on otettu länsimurteista, joissa suoranainen "hänittely" on vierasta. Ihmisistä kerrotaan se ja hän muodossa murteeseen kuuluvan oikeaoppisesti vain tähän tapaan: "se sano, ettei hän enää koskaan mene siihen kauppaan".

Mua häiritsee suunnattoman paljon nykyään niin ihmisten puheessa kuin kirjoituksissakin, ettei osata käyttää sanaa "kuin". Yllättävän usein sen sanan paikalle laitetaankin "kun", esim. "Tämä on parempi kun tuo." Liekö tämä seurausta siitä, että puhekielessä kumpikin noista sanoista on usein "ku".

Helpommalla pääsis, jos ei niin hirmuisesti kiinnittäis huomiota ihmisten virheisiin :P

Tiainen kirjoitti:


Minun mielestäni uusien sanojen spontaani keksiminen kertoo suuremmasta kielellisestä lahjakkuudesta kuin jo olemassaolevien sanojen taitaminen.

Minä olen aina ollut ylpeä siitä, että uusien sanojen keksiminen ja niiden spontaani käyttöönotto arkikielessä on minulle ominaista. Ja kyllä häpeilemättä tätä taitoa käytänkin.

Kyllä mä aika hyvin olen ihan häpeilemättä näin puhunut, hyvin usein vielä intän vastaan että "se on oikea sana" ja joskus ovat jopa joutuneet myöntämään ihmiset että niimpä se suomenkieli voikin taipua (joskin useimmiten kielioppi on päin mäntyä, sana vain hyvä ja ymmärrettävä).

Äiti sanoikin aina että olen verbaalisesti lahjakas, mieheke ei vain ole vielä tajunnut mun lahjakkuutta

Voinko näistä viesteistä nyt ymmärtää että mua ei oteta täällä tosissaan koska kirjotan miten sattuu? Luen kyllä tekstini ja muokkailenki sitä mutta kun en osaa niin en osaa. Luen kyllä paljon ja kolussakin olin aikanaan hyvä mut tää kirjottaminen ei oo koskaan sujunu.
Onko niin että jos ei osaa kirjottaa ni ei saa osallistua keskuteluihin netissäkään vaan pitää olla asioiden kanssa itsekseen tai toivoa et joku muu on jo kysyny aiheesta ja saa vastausen sitä kautta?
Yksinäinen ihminen saa siis pysyä yksinäisenä jos ei osaa kirjottaa?

RotMo kirjoitti:

Onko niin että jos ei osaa kirjottaa ni ei saa osallistua keskuteluihin netissäkään vaan pitää olla asioiden kanssa itsekseen tai toivoa et joku muu on jo kysyny aiheesta ja saa vastausen sitä kautta?

Ei tietenkään :D Ei kai täällä nyt kukaan sitä oo tarkoittanut.

^^ Älä ota niin vakavasti, en minäkään ota, vaikka en niinikään ole mikään mestari kirjoittamaan oikeinkirjoitusta. Tämä on oikeasti oikein kivanhenkinen foorumi, eikä noissa muissa ketjuissa viilata pilkkua.