Koirat.com

^ Varmasti voi päästä yliopistoon! Vaikka sinne lääkikseenkin. Se vaatii tietenkin ihan hirveästi töitä, mutta jos on vaan tahtoa, miksei. Lukion fysiikka ja kemia vaatii toisilta enemmän kuin toisilta, mutta ei se mitään niin korkealentoista ole, etteikö sitä kuka tahansa voisi hallita, jos vain on riittävästi kiinnostusta ja kärsivällisyyttä. Minun edellisestä viestistäni voi kuitenkin päätellä, että jos jokin muu ala on myös ihan yhtä kelpo vaihtoehto, en tiedä, onko vaivannäön arvoista tuhlata ehkä vuosia hakemiseen. Minä oon jo niin syvällä suossani, että pakko kattoa vielä kerran.

Ja naukunen, totta! Plus jos ei tarttis enää kuluttaa aikaansa pääsykoelukemisiin, ehtis ehkä joskus käydä töissäkin. Asiat järjestyy jne.

Nanae: Yliopistoon voi päästä ilman lukiopohjaa, mutta se vaatii kyllä sen lukiossa saatavan ”oman alan pohjatiedon”, mikä taas vaihtelee aloittain. Esimerkkinä voisin mainita arkkitehdin tutkinnon, johon otetaan pieni määrä hakijoita ainoastaan pääsykokeiden pistemäärien perusteella, mutta pääsykokeista selviämisestä vaaditaan kuitenkin ainakin lukion lyhyen matikan hyvää hallintaa ellei jopa pitkää matematiikkaa. Lääkäriksi taas vaaditaan fysiikan, kemian, matematiikan ja biologian osaaminen. Itse ylioppilastodistuksestahan saa vain lähtöpisteitä, mutta sitä ei itsessään vaadita.

Omaa napaa: Wäääääh. Jotenkin masentaa opiskelu. Pitäis tehdä essee Le Corbusierin sakraalirakennuksista mutkun sitkun mutkun nitkun.

Jos se yhtään lohduttaa, niin mulla on ystävä hammaslääkiksessä (sama koe käsittääkseni kuin lääkiksen pääsykoe) ihan lukion käyneenä. Harmi vaan että sattui olemaan taidepainotteisessa lukiossa ja käynyt siis kaikenmaailman diipadaapakursseja kaikki valinnaiset, koska keksi lääkikseen haun ihan viime tipassa. Eli joutui käymään ihan hulluna kemian ja fysiikan, varmaankin myös matikan kursseja jo lakin saatuaan kun ei ollut osannut heti alusta alkaen tähän varautua. Olisikohan ollut niin, että ehti käymään kemmat+fyssat iltalukiossa tms. jo abikeväänä kertaalleen mutta taisi käydä samat kurssit (+ jonkun valmennuskurssin) vuoden päästä kevääksi ja sitten siitä vasta seuraavana keväänä pääsi sisään. Taitaa aika harvassa ollakin kuitenkin ne ihmiset, jotka ekalla kerralla lääkikseen sisään menee?

Oliko täällä ketään, joka opiskelisi Helsingissä (tai ylipäätään jossain) luokanopettajaksi ja tahtoisi vähän valottaa mulle opintoja yksärillä?

Kiitos kovasti kaikille vastauksista!

Joo oon miettinyt, että jos lääkikseen hakisin pitäisi varmaan käydä avoimia kursseja fysiikkaa kemiaa ja matikkaa ja muutenkin olisi aika kova duuni, joten oon myös sen takia miettiny amk'ta. Tosi hankalaa jotenkin päättää mitä haluaa, tuntuu että kaikilla kavereilla on selvät sävelet mitä haluaa ja mihin hakee..

Mullaki on opiskelumasis. En jaksais kirjoittaa esseetä enkä ETENKÄÄN lukea siihen vaadittavaa kirjallisuutta.

Alle kaks viikkoa aikaaki vielä. :||| LAISKA pyllers!!

Keimu, mä opiskelen Tampereella luokanopettajaksi ja voin kyllä valaista sua sen pohjalta minkälaiset meidän opinnot on. Jos kiinnostaa, niin laita tänne tai yksärillä vähän tarkemmin, mitä siis tahdot tietää. :)

kiitos blanko, laitan sulle yksäriä jossain vaiheessa tänään! :)

^Mä opiskelen Helsingissä luokanopettajaksi, joten muakin saa viestillä heittää

Tästä tulee ihan hirveän pitkä monologi, anteeksi jo valmiiksi!

Mulla on vähän samantapaisia ajatuksia kuin nanaella, vaikka mullahan on lukio käytynä. Sekin oli tosin taidelukio, joten oon käynyt just kaikennäköistä piirustusta, maalausta, keramiikkaa ja valokuvausta, mut fiksuna vaihtanut pitkän matikan lyhyeen ja käynyt fysiikkaa ja kemiaa vaan yhdet kurssit. Kirjoitinkin vain äikän (E), enkun (E), ruotsin (C) ja lyhyen matikan (A), koska en osaa lukea kokeisiin = reaalikokeet hankalahkoja... Nyt harmittaa, koska tuntuu että kaikki mikä vähänkin kiinnostaa vaatis pohjatiedot jostakin noist ma/ke/fyssasta, ellei peräti kaikista. Plaah. En oo kuitenkaan niin varma niistäkään, että jaksaisin paahtaa missään iltalukiossa työn ohella käyden noita kursseja. Mulla myös muuttuu mieli aina muutaman kuukauden välein. Kun luulen keksineeni mitä haluan niin viimeistään hakuvaiheessa tajuan, että ei tää ookaan kivaa.
Esim. syksyllä päädyin haluamaan fysioterapeutiksi, nyt en enää haluakaan. Kiinnostaa hirveän moni asia vähän, mutta mikään ei mitenkään ylitse muiden. Oon kateellinen kavereille, joilla on ees jollain tapaa selkeä suunta. Tässä viimeisen vuoden aikana oon harkinnut muun muassa näitä ammatteja/aloja: lääkis, fysioterapeutti, terveydenhoitaja, veturinkuljettaja, eläintenhoitaja, hammaslääkäri, suuhygienisti, elintarvikemia/-tieteet, bioinformaatioteknologia, farmasia, taidehistoria, sisustusarkkitehtuuri, liiketalous, pohjoismaiset kielet, alue- ja kulttuuritutkimus. Viimeksi mainittu on viimeisin villitys, vielä ehtisin hakea ja lukea pääsykokeisiinkin...

Ahdistaa, että periaatteessa mun taustalla ja papereilla ois "pakko" hakeutua taidealalle ja on mulla kai ihan ok taidotkin, mutta intohimoahan sekin ala vaatisi, enkä nyt oikein tiedä onko mulla sitä. Nautin taiteesta valtavasti, mut lähinnä kaikilla muilla tavoin kuin itse tekemällä. Sinänsä siis taiteen parissa ois ihan kiva työskennellä, mutta enemmän jossain museossa. Taidemuseoon täytyis varmasti lukea tota taidehistoriaa, jota inhosin lukiossa kuitenkin tosi paljon :D Lukion jälkeen oon vähän innostunut, pääsykokeetkin näytti aika samanlaisilta kuin lukiokurssien kokeet, eli ei ylivoimaisilta.
Alue- ja kulttuurintutkimus on tää mun uusin löytö, kävin sunnuntaina läpi mitä kaikkea Helsingin yliopistossa voi opiskella ja toi kuulostaa ihan kivalta. Pohjoismaisia kieliä oon miettinyt, mutta mun ruotsin kielen taito ei oo erityisen hyvä ja nyt kun en oo pariin vuoteen käyttänyt se on surkastunut ihan olemattomaksi. Periaatteessa kuitenkin uskon, että pohjan ollessa ihan kohtuullinen kertaamisella sais palautettua nopeasti muistiin. Alue- ja kulttuurintutkimuksessa vois erikoistua pohjoismaihin, se ois ehkä enemmän vielä se mistä tykkäisin, kuin noi pelkät pohjoismaiset kielet. Kansainvälisyysmahdollisuudet kiinnostaa myös, siitä plussaa. Katsoin myös ton opintosuunnitelmaa ja ilmeisesti luettaisiin vähän historiaa, mistä tykkään. Kävin itseasiassa lukiossa kaikki historian kurssit ihan hyvillä arvosanoilla (8-9) vaikken sitä sitten jostain syystä kirjoittanutkaan. Tällä hetkellä oon siis varmaan hakemassa tohon koulutukseen, katotaan mitä mieltä oon sit taas kun on saanut ostettua pääsykoekirjat... Noilla mun ylppärituloksilla ei myöskään paljoa lähtöpisteitä heru, joten oikeastaan pelkällä pääsykokeellä pitäis mennä sisään. Tuntuu, että mun mahdollisuudet päästä kuvataideakatemiaan tai taikin graafiseen suunnitteluun on paremmat kuin näihin yliopiston kandeihin sisäänpääsy, mut katellaan nyt :-D

Tavallaan tykkään myös siitä ajatuksesta, että yliopistosta ei varsinaisesti valmistu mihinkään: mä oon niin hukassa näiden suunnitelmieni kanssa, että pelottaakin vähän lähteä johonkin suuhygienistiopintoihin, koska mitä jos kesken opintojen tajuaisin ettei se oo yhtään sitä mitä haluan. Toisaalta ois ihana opiskella vaan joku ammatti, jolla ois varmasti töitä, esim. just terkkari. Pelottaa, että en tuu koskaan oikeastaan löytämään ammattia, joka ois just se mun juttu tai ees vähän sinnepäin. Nykyään vaan painotetaan niin hirveästi sitä, että pitäis tehdä työkseen sitä mitä rakastaa. Kävin viime keväänä työkkärin ammatinvalintapsykologilla ja todettin sen kanssa kaikkien testien ja keskusteluiden jälkeen, että luultavasti ei ole olemassa ammattia, jossa mun kiinnostukset ja taidot kohtaisi. Oon ollut vähän huonona ja entistä enemmän pihalla ton jälkeen, kuten ehkä huomaa jos luki koko viestin läpi...

Mulla on myös sama valinnanvaikeus kuin nipanapalla.

Mäkin oon miettiny liiketaloutta, lääkistä, sairaanhoitajaa, terveydenhoitajaa,
eläinlääkäriä, eläintenhoitajaa, farmaseuttia ja kauneusalaa ja ties mitä muuta, kaikki tässä 2kk aikana..

Tällä hetkellä vahvin on ehkä sairaanhoitoalan koulutus ammattikorkeessa, mutta musta tuntuu
ettei sekään ole se ns unelma-ammatti. Mutta kun tuntuu, että mulla ei oo mitään unelma-ammattia, mikään ei oo semmonen "tätä mä haluun niin paljon".

^ Tuttua. Mullakaan ei ole oikein ollut ikinä mitään palavaa intohimoa mihinkään. En oo myöskään ollut ikinä missään mitenkään erityisen hyvä, niin kun että senkään kautta voisin löytää sitä omaa juttuani. Nyt oon tosiaan pyrkimässä kolmatta kertaa eläinlääkikseen. Se on ensimmäinen ammatti koskaan, johon on tullut yhtään sellaista "vitsi just tota tahdon tehdä" -fiilistä. Opettajana viihtyisin varmasti tosi hyvin myös ja uskoisin olevani sellasta opettajatyyppiä. Varmaan olisin loppujen lopuksi ihan tyytyväinen elämääni myös insinöörinä, terveydenhoitajana, ihan missä vaan ok-hyvin työllistävässä ees jossain määrin merkityksellisessä ma-pe-kasistaneljään-työssä, jossa ois ees vähän jotain haastetta ja rutiininrikkojaa. Sais vaan joskus ne opiskelut opiskeltua.

Tavallaan mua eläinlääkikseen hakemisessakin aika ajoin pikkusen takaraivossa jyskyttää pelko siitä, että mitä jos tää ei ookaan yhtään sen jännempää kuin Talotekniikan perusteet tai Termodynamiikka I. Töitä joutuu joka paikassa tekemään ihan yhtä lailla.

Mä oon tavallaan hyväksynyt sen, ettei mulle taida olla olemassa mitään intohimoammattia. Mun ainoat luontaiset lahjat on kielissä ja kuvataiteissa, mutta esimerkiksi taidealalle en missään nimessä halua oman psyykeeni sekä epävakaan työtilanteen takia ja esimerkiksi englannin lukeminen yliopistossa ei koskaan kuulostanut mun jutulta. Oikeastaan mun ainoa työhön liittyvä "haave" on koskaan ollut että alalla olisi hyvä ja ennen kaikkea vakaa työtilanne ja että se olisi sen verran monipuolista ja siinä määrin mieleistä etten kokisi töihin menemistä raskaaksi. Sellaista että jaksaisin tehdä sitä 8 tuntia päivässä mukisematta eikä tarvitsisi vaivata kotona enää päätään työpaikan asioilla. En tiiä onko se surullista, aika realistista kai. Mä päädyin omalle alalleni lopulta ihan sattuman kautta ja oon loppupeleissä hyvinkin tyytyväinen valintaan ja huomaan nauttivani sen tietyistä osa-alueista valtavasti ja olevani niissä oikeasti hyvä ja tehokas, enkä vain keskiverto mitä kuvittelin korkeintaan olevani. Se on kyl hyvä fiilis.

Halusin itse joskus eläinlääkäriksi. Lähinnä siksi, että tykkäsin eläimistä. Ei kuitenkaan kiinnostanut niiden leikkeleminen, lopettaminen tai ylipäätään sairaiden eläinten katselu, joten päätin että tämä ei taida olla oikea ala minulle. Sitä seuraava unelma-ammattia ei sitten tullutkaan moniin vuosiin. Ehdin käydä taidelukion ja lähdinkin jossain vaiheessa opiskelemaan parturi-kampaajaksi, koska halusin tehdä jotain luovaa, mutta siitä huolimatta rationalistista. Ei tuntunut sekään omalta. Hiusten leikkaaminen, värjääminen ja laittaminen ei ollut tarpeeksi luovaa vaan siitä tuli nopeasti puisevaa rutiinia.

Jossain vaiheessa isä kysyi, että eikös sun kannattaisi ryhtyä arkkitehdiksi, koska olet niin hyvä piirtämään ja laskemaan. Siinä sitten arkkitehdin toimenkuvaa ja pääsykoetöitä selatessani kuului päästä sellainen !!!!PIM!!!! ja tajusin yhtäkkiä, että TUO on se minun UNELMA-ALANI.

Toisella hakukerralla sitten pääsinkin sisään, ja tällä hetkellä opiskelen toista vuotta. Ja todellakin unelma-alalla. Tämä on teknillistä taiteilua. Saan toteuttaa omia visioitani, mutta minun täytyy myös järkeillä saadakseni rakenteet toimimaan. Alalla ei kuitenkaan vaadita jumalatonta lukemista ja laskareissa käyntiä vaan homma enimmäkseen suunnittelua ja piirtämistä. Juuri sopiva kombinaatio meikäläiselle.

Monella täälä pyörivällä tuntuu olevan toi eläinlääkärin ammatti mielessa, toisaalta ihmekkös tuo kun koira-aiheinen foorumi. Musta tuntuu sen ammatin esteenä olevan se, että alan kouluun on niin vaikea päästä ja se, että todellisuudessa en ole mikään eläinkuiskaaja. Mahtava juttu kuitenkin, että Kadaver löysit oman unelma alasi!

Naukunen, mitä alaa opiskelet/opiskelit?

Tosiaan tällä hetkellä vahvimmalta itselläni tuntuu sairaanhoitoala, isoksi osaksi myös työtilanteen takia, mutta ei sekään tunnu vieläkään semmoselta vau jutulta. Ihotautilääkäri olisi toinen, mutta en tiedä onko mulla päätä lähteä lääkäriksi opiskelemaan ja aika kova duuni edes päästä lääkikseen sisään. Ikuinen pessimisti kuin olen..

Oon viittä vaille valmis bioanalyytikko.

^Bioanalyytikko on sellanen mikä itteä kiinnostanu tässä, kun on miettiny toista ammattia puolitosissaan

Sairaanhoitaja nyt ammatilta, mutta pitkään jo haaveillu, että haluais opiskella lisää.. Mutta miten? Ei raha vaan yksinkertasesti riitä, jos pitäis yksin asuvana ihmisenä opiskella jotain ja pitää huolta koirista Sairaanhoitajan homma on ihan kivaa, mutta en ainakaan toistaseks tunne saavani tästä ammatista sitä kaikkea. Okei, tällähetkellä olen sellaisella osastolla myös töissä, joka on vähiten sitä mitä ite tykkään tehä - tämä onneks muuttuu elokuussa edes hieman mielenkiintoisempaan suuntaan. Sanotaan et nyt työskentelen hyvin perus vuodeosastolla dementoituneiden mummojen kanssa (pakon edestä, kovasti pistettiin keskussairaalasta porukkaa ulos) kun taas valmistuttani mulla oli kaksi vaihtoehtoa työpaikalle; teho-osasto tai neurokirurgia, josta (valitettavasti) valitsin jälkimmäisen.

Fysioterapeutiks mun piti hakea vuosi sitten opiskelemaan, se on sellanen mikä kiinnostais. Sen lisäks esim. juuri tämä bioanalyytikko, laborantti, farmaseutti.. Tottakai myös nämä eläinhoitaja ja eläinlääkäri. Eläinlääkäriks oon sanonut haluavani heti 6v. asti

Tuntuu välillä hyvin turhauttavalta, että ei vain rahallisesta syystä pysty menemään opiskelemaan. On tässä joo vuosia aikaa opiskella, mutta kokoajan pelko persuuksissa, että 20 vuoden jälkeen löydän itteni jostain perus vuodeosastolta jumittuneena kyynisenä sinne

Mulla oli kans pitkään mietinnässä, että mitä oikeasti haluan lähteä opiskelemaan. Lopulta valitsin sosiaalialan ammattikorkeassa ja sinne pääsin ensimmäisellä hakukerralla ja ihan hyvin pistein. Vaikka mulla onkin koulutuspaikka ja ensi syksynä aloitan, niin oon silti vielä aika ulalla, että mille puolelle haluaisin erikoistua ja mikä olisi sellainen oma juttu. Mutta sen tiedän vaan jotenkin, että tuolle alalle haluan ja etenkin ihmisten pariin työskentelemään. Lapset ja kasvatus kiinnostaa ehkä tällähetkellä eniten, mutta myös jonkin sortin mielenterveystyö kiinnostaa.

Haaveilin tuossa alkutalvesta myös terveydenhoitoalan opinnoista, mutta lopulta ne sitten jäi. Tosin olen miettinyt, että jos sosiaalialan opinnot menee hyvin, mutta niistä jää jollain tapaa sellainen fiilis, että tekisi mieli vielä tästä jotain opiskella, niin varmasti haen terveydenhoitoalaa.

Saarameow kirjoitti:

Tuntuu välillä hyvin turhauttavalta, että ei vain rahallisesta syystä pysty menemään opiskelemaan. On tässä joo vuosia aikaa opiskella, mutta kokoajan pelko persuuksissa, että 20 vuoden jälkeen löydän itteni jostain perus vuodeosastolta jumittuneena kyynisenä sinne

Tämä on tuttu tunne myös täällä, mutta mä tein tässä just periaate päätöksen hakea kouluun ja kattoa, mitä tästä tulee. Raha-asiat on aina jotenkin ratkaistavissa, vielä en ihan tarkalleen tiedä miten, mutta en suostu hyväksymään että raha sanelee kaiken mun elämässä

Todennäköistä on, että en tänä vuonna sisään pääse kuitenkaan ja katselen sen jälkeen sitten kun tulokset tulee, mikä tunne on päällimmäisenä ja tietysti asiaan vaikuttaa sekin, että oonko lopulta tyyliin toisella varasijalla vai saanko pääsykokeesta kolme pistettä. Mulla kuviota vaikeuttaa vielä se, että lähin sopiva koulu on 100km päässä eikä vaihtoehtona ole lähemmäs muutto, asuntolaina on maksettava, koirista huolehdittava ja tosiaan kun on tuo heinäkuussa syntyvä lapsikin. Tällä hetkellä mulla ei ole pienintäkään havaintoa, miten aion kaiken tän toteuttaa ja yhdistää mutta nyt kun vihdoin on se tunne (ollut jo pari vuotta), että tiedän mitä haluan tehdä niin oon sen velkaa itselleni että ainakin pääsykokeet käyn koittamassa. Mies ei riemusta kilju mun suunnitelmien takia kun on raha-asioista ymmärrettävästi huolissaan, mutta alan nykyisellä alalla olla sen verran umpikujassa että ihmeitä saa melkein tapahtua, jotta saan minkäänlaista kunnolla koulutusta vastaavaa työtä.

Mä oon siis valmistunut 10/2010, jonka jälkeen en ole tehnyt päivääkään koulutusta vastaavaa (tosin läheltä liippaavaa) duunia ja nyt kun parisen vuotta oon joka tapauksessa pois aktiivisesta työelämästä vauvan takia niin oon kuus vuotta sitten valmistunut nuorehko nainen, jolla ei ole kunnollista työkokemusta. Aika vaikea on alkaa perustella työnantajille siinä vaiheessa, miksi mut pitää ottaa hankkimaan sitä työkokemusta. Eilen katoin huvikseni koulutusnimikettäni vastaavat työt mol.fistä koko Suomen tasolta, paikkoja tarjolla 56 kappaletta ns. yleisnimikkeellä ja mun tarkemmalla koulutussuuntauksella yksi koko maassa! Mä nyt kuitenkin oon tradenomi eli koulutukseni on enemmän sellainen yleishyödyllinen kaupan alalle ja silti töitä on tarjolla noin vähän...

nipanapa kirjoitti:

Tavallaan tykkään myös siitä ajatuksesta, että yliopistosta ei varsinaisesti valmistu mihinkään: mä oon niin hukassa näiden suunnitelmieni kanssa, että pelottaakin vähän lähteä johonkin suuhygienistiopintoihin, koska mitä jos kesken opintojen tajuaisin ettei se oo yhtään sitä mitä haluan. Toisaalta ois ihana opiskella vaan joku ammatti, jolla ois varmasti töitä, esim. just terkkari.

Toi, että yliopistosta ei valmistu mihinkään tiettyyn selvään ammattiin, on varmasti sekä huono että hyvä puoli. Mulle tollanen epävarmuus ei sopis, vaikka olisikin ihan mielelläni biologin/ekologin hommissa. En jaksais taistella tutkimustöissä apurahoista ja siirtyä projektista toiseen. Mä tiesinkin jo yliopistoon hakiessani, et aion opettajaksi ja että opettajan työ sopii mulle. Harjottelussa tuli selväks se, että tykkään siitä hommasta oikeesti, siinä saa olla ihmisten kanssa tekemisessä, käyttää luovuuttaan ja tehdä työtä, kuten ite parhaaks näkee. Opettajan papereilla voi kyllä hakea muuallekin bilsan alan hommiin, tutkinto on kuitenkin tosi laaja. Välillä mua vaan ärsyttää, ku mun opettajaäiti on aika moneen kertaan todennu mulle, et älä vaa opettajaks ala, ni sit rupee itekkin sitä epäröimään. Se ei siis ihan hirveesti tykkää työstään, ohan se rankkaa ja vaatii paljon. Kuulemma jos se ois nuorempi, ni se vaihtais vielä työtä, mut ei se enää muutaman vuoden päässä eläkeiästä kannata. Tollasiakin ihmisiä on varmaan paljon, että lähtee yliopistoon lukemaan jotain kiinnostavaa ainetta ja päätyy opettajalinjalle, koska siltä valmistuu edes johonkin konkreettiseen ammattiin, mut opettajaks ei kannata alkaa, ellei haluu oikeesti tehä sitä.

keimu, tsemppiä pääsykokeisiin ja asioiden järkkäämiseen! Toivottavasti saat opiskelut sitten joskus järkättyä, ainakin Turun OKL on aika tiukka läsnäoloista. Itelle oli aika järkytys mennä OKL:n puolelle bilsan laitokselta tekemään aineenopettajaopintoja, ku joka kurssilla oli läsnäolopakko ja yhdenkin poissaolon joutu korvaamaan ihan kohtuuttomilla lisätehtävillä. Ite oli siis tottunu bilsan laitoksella aikamoiseen vapauteen. Siellä sit ihmiset istu kipeenä, ku opettaja oli suoraan todennu, et kannattaa mieluummin jäädä paikalle kärvistelemään ku tehä niitä korvaavia tehtäviä.

Otin selvää lisää tästä bioanalyytikosta ja sekin kyllä kuulosti kiinnostavalta. Sitä taas en tiedä riittääkö kemian taidot.
Oon nyt aatellut jokatapauksessa vielä tässä yhteishaussa hakea sairaanhoitoa opiskelemaan, en uskaltaisi odotella pidempään hakemista, kun aina ei ekalla yrittämällä pääse ja ikääkin on mittarissa kesällä 22. Joo kuulostaa varmaan joistakin hassulta, mutta mietin vain, että voisin olla jo pian valmistunut, jos en olisi jämähtänyt töihin.