Koirat.com

Mä repeilin tossa pari viikkoa sitten kun tuli ne yllärilumet ni joku sekopää hiihtäjä veti tossa urheilukentällä 400m rataa ympäri. Se on varmaan tosi kehittävää kun tääkin tapaus nyt veti melkoista kyytiä, ehkä se joku minuutti per kierros :D

^Tänne on ihan varta vasten tehty joku vastaavanlainen muutaman sadan metrin mittainen "nysälatu" kun ovat jäähallin jäätä höylänneet sileäksi ja siitä irronnut jää/lumi on kasattu latupohjaksi valaistulle, missä normistikin on latu. Vielä pari päivää sitten joku oli siinä hiihtämässä :>

Halla kirjoitti:

^ Sieltäpä hyvinkin! Asuin vuoteen 2010 asti. Mutta mää oon tosiaan tällanen junnu lama-ajan lapsi.

Hyvässä lykyssä me ollaan jossain tavattukin Sä taidat olla aika samanikäinen kuin meidän tytär kuka on -90 syntynyt

Mulla on varmasti myös lähinnä vaan negatiivisia mielikuvia eri kaupungeista, koska asun Helsingissä ja aika moni on muuttanut tänne juuri siksi, ettei ole viihtynyt kotikaupungissaan. Etenkin kun kaveripiiri koostuu enimmäkseen kulttuurialalle suuntautuneesta väestä on se kotikaupunki ollut monelle tosi ahdistava, koska ainahan erilaisia kiusataan, etenkin vähän pienemmissä pitäjissä. Siitä jää huonot fiilikset ja tarve päästä mahdollisimman pian pois. Ei mullakaan ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa Vantaasta, ihan niin kuin mun ystävillä ei ole Lahesta ja Kouvolasta. Nyt pystyn jo vähän tykkäämään siitä alueesta, jolta oon kotoisin, mutta vahvempana on kyllä se inho vantaalaisia ja ylipäätään Vantaata kohtaan. Sanon aina etten oo oikein mistään kotoisin, koska jotenkin kun mulle on tehty niin pitkään selväksi etten ole hyväksytty, en oikein pysty hyväksymään sitä myöskään kotikaupungikseni. Satuinpa nyt vaan asumaan Vantaalla elämäni ekat 20 vuotta. Helsinki on paljon enemmän koti, koska täällä saan, voin ja uskallan olla minä ihan rauhassa.

Mietittiin just eilen poikaystävän kanssa, että ei osattais enää asua sisämaassa. Helsingissä yksi parhaimpia juttuja on meri. Esim. Tampere on periaatteessa ihan kiva kaupunki, mutta se tuntuu niin vajaalta, kun ei ole merta. Turku on paljon kivempi just meren läheisyyden takia, sinne voisin ehkä muuttaakin.

Mä olen kotoisin pieneltä 8000 asukkaan pirkanmaalaispaikkakunnalta joka muodostaa nykyään kahden muun kunnan kanssa Akaan, ja mä olen aina viihtynyt siellä just fine. Jäin pikkulukioonkin äärimmäisen mielelläni kun moni muu heräsi epäinhimillisen aikaisin junalle käydäkseen lukion Tampereella. Voisin kuvitella muuttavani sinne aikuisiälläkin, mutta siellä ei valitettavasti ole kuin yksi virka mun koulutuksellani enkä ole kiinnostunut ajelemaan ihan hirveitä töihin, mutta saap nähdä miten sitä sitten työllistyy Kai siellä vähän ahasta on henkisesti, mutta mää oon vähän semmonen just minding my business-tyyppinen elelijä muutenki.

Oon nauranut tässä jo useamman viestin, kun mulla tulee nykyään aina Kouvolasta mieleen vain yksi Helsinkiläinen baari (sitä on luonnehdittu mm. sanoilla "Kouvola keskellä Helsinkiä")

nipanapa kirjoitti:

Etenkin kun kaveripiiri koostuu enimmäkseen kulttuurialalle suuntautuneesta väestä on se kotikaupunki ollut monelle tosi ahdistava, koska ainahan erilaisia kiusataan, etenkin vähän pienemmissä pitäjissä.

Ei minua ainakaan kiusattu, vaikka olen kotoisin pikkukylältä ja olen aina ollut vähän kummallinen sekä erottunut myöskin ulkonäölläni. Olin tosin jo pentuna sen verran härkäpäinen ja kova suustani että ehkä sillä on ollut osuutensa. Osa tietysti katseli vinoon mutta se nyt ei ole koskaan hetkauttanut.

Ei mullakaan ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa Vantaasta, ihan niin kuin mun ystävillä ei ole Lahesta ja Kouvolasta. Nyt pystyn jo vähän tykkäämään siitä alueesta, jolta oon kotoisin, mutta vahvempana on kyllä se inho vantaalaisia ja ylipäätään Vantaata kohtaan. Sanon aina etten oo oikein mistään kotoisin, koska jotenkin kun mulle on tehty niin pitkään selväksi etten ole hyväksytty, en oikein pysty hyväksymään sitä myöskään kotikaupungikseni. Satuinpa nyt vaan asumaan Vantaalla elämäni ekat 20 vuotta. Helsinki on paljon enemmän koti, koska täällä saan, voin ja uskallan olla minä ihan rauhassa.

Minä taas tuoreena Vantaalaisena en ole löytänyt ainakaan vielä oikein mitään moitittavaa, päin vastoin. Ainoa asia, johon on ollut taas Helsingin jälkeen totuttelemista on se, että täällä ihmiset jostakin syystä tuijottavat paljon enemmän. Helsingissä ketään harvemmin niin paljon kiinnostaa että jaksaisi kovin hartaasti moljottaa, mutta täällä kyllä nyrjäytellään niskoja miehen kanssa yhdessä kulkiessamme. Noin muuten on ollut montakin positiivista yllätystä, mm. se että mies pääsi viikon varoitusajalla hammaslääkäriin vaikkei ollut edes akuutti vaiva, kun Helsingin puolella se olisi mitä luultavimmin vierähtänyt syksyyn. Helsingissä on paljon hyvää, mutta koska saatiin hyvän kokoinen asunto Vantaalta ennenkaikkea halvemmalla muutettiin sitten tänne. Miehelle tämä on ollut vähän kulttuurishokki, koska se on koko elämänsä asunut Helsingissä ja nyt se tuntee itsensä maalaiseksi.

Tampere on periaatteessa ihan kiva kaupunki, mutta se tuntuu niin vajaalta, kun ei ole merta. Turku on paljon kivempi just meren läheisyyden takia, sinne voisin ehkä muuttaakin.

Tästäkin täysin päinvastaiset ajatukset. Tampere = , Turku =

^ Kieltämättä ton ainahan-sanan ois voinut jättää ehkä välistä. Mutta usemmiten ainaskin erilaisuus on ihmisten (tai no nuorten...) mielestä jotain ihan muuta kuin rikkaus. Mä oon kyllä niin herkkis, että oon myös ottanut ne inhoavat katseet itseeni. Ei varmaan pitäis, mutta ei kyllä kenenkään myöskään tarvis katsoa toista muita kuin jotain matoista paskakiloa.

Toi tuijottelu on kyl niin vantaalaista! Aina kytätään. Mä en edes näytä mielestäni mitenkään erilaiselta, aikalailla noilla teineillä on samanlaisia vaatteita, mutta silti aina Vantaalla käydessä tuntuu kuin oisin alasti, sen verran kummaksuvia katseita tulee. Espoossa on toisaalta aika samanlaista, sielläkin katsellaan ihmeissään ja näreissään.

Mutta tätä mä just tarkoitin: jos on kiusattu, niin ei välttämättä pysty näkemään kotikaupungissaan mitään hyvää. Viimeiset 5 vuotta vantaalaisuudestani paras asia mitä koko Vantaassa keksin oli se, että junalla pääsee melko nopeasti pois :D Jos oisin muualta Vantaalle muuttanut pystyisin ehkä nauttimaan siitä myös toiseen suuntaan: melko nopeasti pääsee Helsinkiin, mutta myös äkkiä Vantaan rauhaan. Koska ehkä se rauhallisuus ja pikkukylämäisyys ois kivaakin, jos siellä ei ois hirveitä juntteja niin paljon. Anteeks juntti-nimittelystä, en keksi tähän kellonaikaan parempaa vaihtoehtoa.

Joo Helsingissä ei kyllä tosiaan tuijotella. Mää kuljin viime keskiviikkona opiskelijapippaloihin tyylikkäissä piirretyissä viiksissä ja parransängessä ja n. kilo vahaa hiuksiani limaamassa, ja ehkä bussikuski vähän hymyili. Jossain muualla oisin saattanut saada vähän enempi kummeksuvia katseita.

Lurch kirjoitti:

Tästäkin täysin päinvastaiset ajatukset. Tampere = , Turku =

Mikäs vika Turussa on?

Mulla on tosta merestä samanlaiset ajatukset ku nipanapalla, en osais varmaan asua missään sisämaassa. Turus ehdottomasti parasta on Aurajoki ja meri. Järvet ei oo mitään, meri sen olla pitää!

Ei mullakaan näin reilun vuoden Vantaalla asumisen jälkeen ole mitän pahaa sanottavaa. Ollaan viiihdytty ainakin täällä lännessa ihan tosi hyvin, palvelut löytyy läheltä, keskustaan menee junalla 20 min., bussillakin pääsisi joka suuntaan. Ja ennen kaikkea koiran kanssa liikkumiseen löytyy superhyvin maastoja. Tosin pakko myöntää, että en edelleenkään tunne tuota toista puolta kaupungista oikein yhtään, kun ei vaan ole tarvinnut liikkua siellä.
Mies asui aikoinaan vajaa 4 vuotta exänsä kanssa Hakunilassa ja oli se kuulemma siellä ihan viihtynyt.

Ollaan kyllä puhuttu, että jos oltaisiin koirattomia, niin muutettaisiin heti takaisin tuonne Hakaniemi-Kallio-aksellille, mutta koiran kanssa ei kyllä enää hotsita. Milolle on tärkeetä päästä kunnolla juoksemaan vapaana, eikä se ilman autoa keskustassa olisi niin helppoa.

Tampere taas on mun nounou-paikka. Oon asunut siellä yhteensä 4,5 vuotta ja ei enää ikinä. Ei vaan ole mun paikka yhtään.

^^ Järvethän on paljon kivempia kun meri! Merivedessä uiminen on nimittäin yksi hirveimpiä asioita ikinä. Tosin en mie kyllä edes tiedä uidaanko rannikkokaupungeissa meressä.

Mie en voisi koskaan asua Helsingissä, ihan hirveä paikka. Ahdistaa aina kun sinne pitää mennä, joka puolella vilisee ihmisiä, kaikilla on hirveä kiire ja ainakin kaverin kotinurkilla Kallio/Sörnäinen-akselilla viikonloppuisin kaikkien talojen seinät on kusessa ja joka bussipysäkillä on joku spurgu örveltämässä.

Onneksi ei tarttea mihinkään muuttaa, viihdyn oikein hyvin täällä pienellä paikkakunnalla missä kaikkea vähänkin erilaista kyylätään, supatellaan selän takana, ollaan sosiaalisesti lahjattomia, örmyjä juntteja. Tunnen kuuluvani joukkoon. En tätä paikkaa kyllä kenellekkään suosittelisi, ei täällä ole mitään hyvää.

Minäkään en näkis itteäni koskaan Stadissa asumassa, mutta aina siellä on kiva käydä.
Onhan se meininki siellä ihan täysin erilaista, kuin täällä lapissa pienessä kaupungissa. Varsinkin kun on täällä asunut lähes koko ikänsä, niin kulttuurishokki siihen meininkiin siellä on aika suuri. Mutta niin se on varmasti myös toisinpäin - joku kolmannen polven paljasjalkainen Stadilainen pitäisi varmaan esim. Torniota ihan järkyttävän tylsänä junttilana.

Joskus teininä oli tietynlainen hinku pois täältä, Oulu olikin sitten se paikka, minne lähdettiin. Eli tosi kauas. Siellä tulikin asuttua nelisen vuotta. Ihan kiva paikka, vaikka en koskaan ihan 100% viihtynytkään.

Mä kyllä viihdyn hyvin täällä Torniossa. Mutta mä tykkäänkin rauhallisesta menosta, vihaan tungosta, ihmispaljoutta ja yleensäkin sellasta stressi-ilmapiiriä, mikä isoissa kaupungeissa tuppaa olemaan.

Tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin mä viihdyn täällä.

Ja tämä alue elää ja muuttuu muutenkin kokoajan, vuonna 2016 tänne tulee megaiso ostoskeskus-härdelli. Sitä odotellessa, vaikka en kyllä tajua, miten sellainen iso pömpeli kaikkine finnkinoineen, hotelleineen ym. viihdykkeineen tulee menestymään, kun tossa 2008 avatussa ostarissa on tosi monet liikkeet sulkeneet ovensa kun ei vaan riitä asiakkaita.

mmaija kirjoitti:

^^ Järvethän on paljon kivempia kun meri! Merivedessä uiminen on nimittäin yksi hirveimpiä asioita ikinä. Tosin en mie kyllä edes tiedä uidaanko rannikkokaupungeissa meressä.

Kui se on hirveetä? Oha se tietty hiuka suolast, mut esim. meren tuoksu on niin hyvä. Ja Itämeri nyt on tosi suolaton oikeisiin valtameriin verrattuna. Ja meressä on aaltoja! Meri myös jatkuu ja jatkuu ja sitä pitkin voi matkustaa muihin maihin, järvet on rajattuja. Tykkään mä toki järvistäkin, mut jos ostasin mökin, niin sen pitäs olla ehottomasti meren rannalla. Meiän perheen mökki on meren rannalla, niin kiva paikka. Ja tietty me uidaan meressä! Missäs sitte? Turussa on kyl yks järvi, mut ei sen rannalla mitään isoa biitsiä oo.

No ehkä hirveä on vähän väärä sana, mutta siis merivedessä uimisen jälkeen hiukset ja iho menee ihan kuiviksi ja silmät punoittaa. Plus se suolavesi maistuu hirveälle! T. Sm-tason ex-uimari joka hörppii aina vettä.

Tosin mielummin meri kuin tuo Vuoksi, mikä haisee pahalta.

Tutuli kirjoitti:


Mikäs vika Turussa on?

Ei kai siinä oikeasti ihan hirveästi olekaan, itselle vain ei ole jäänyt mitenkään erityisen kutsuva kuva (jos nyt ei erityisen tylykään) siitä kaupungista sen mitä muutamia kertoja on tullut oltua. Ehkä en ole törmännyt oikeanlaisiin ihmisiin.

Mulla on ollut ennen paikkakunnalle muuttoani Helsingistä ihan samanlainen mielikuva kuin joillakin tässä ketjussa. Aina kun piti astua sen ihmisvilinän sekaan niin otsassa heilui järjetön slaikkari, ja ajattelin että tulisin hulluksi jos tarvitsisi sietää näin paljon väkeä ja kaikenmaailman ihmiskuonaa joka päivä. Mielikuva muuttui kummasti kun itse muutin kaupunkiin. Ei ne ihmispaljoudet houkuttele edelleenkään, mutta toisaalta siinä on myös puolensa, kuten se aiemmin mainittu, että valtaosa ei jaksa järkyttyä enää mistään eikä koe tarpeelliseksi möllöttää kaikkia vaan jokainen voi aika rauhassa näyttää miltä lystää. Julkisilla pääsee joka paikkaan, ja jos tässä maassa jotakin tapahtuu niin valtaosa häppeningeistä järjestetään pk-seudulla. Ihmiset eivät minun kokemukseni mukaan edes ole sellaisia ylimielisiä runkvisteja, vaan ainakin minä olen tuntenut oloni hyvinkin kotoisaksi. Helsingissä asuu niin paljon porukkaa ihan suomineitin kaikilta laidoilta, että jokainen ulkopaikkakuntalainen ei ole mikään ooh-juttu.

On toki niitäkin miinuksia, kuten aivan sikahintaiset vuokrat ja asuntopula.

Oon jo vähä yrittänyt asiaa tutkia mutta kysyn vielä täältäkin, että mitä asuinaluetta Tampereella asuvat/asuneet suosittelee yliopistossa opiskelevalle koiralliselle? Ois kiva jos juna-asema olis lähellä että vois vaan kävellä koiran kanssa sinne kun lähtee viikonloppuisin kotikotiin, mutta se ei oo pakollista. Ja yliopiston lähellä ei oo pakko olla mutta bussiyhteydet sais olla hyvät, JOS nyt syksyllä ois Tampereelle muutto edessä, en oo vielä päättänyt mitä teen opintojen kans.

Minä oon viihtynyt nyt 1,5 vuotta kahden koiran kanssa Kalevassa Tampereella. Tästä kävelee keskustaan suunnilleen 20 minuutissa eli ihan doable matkalaukkumatkakin, yliopistolle varmaan saman verran. Ihan tuosta takapihalta alkaa Kiovanpuisto ja viheralueet jatkuu Kalevan kirkolle asti. Kaupin urheilupuistoon jossa on myös mukavaa hiljaista metsämaastoa kävelee reilun 10 min. Jos tykkää koirapuistoista niin sellainen löytyy isojen ja pienten puolella varustettuna niinikään reilun kympin päästä Hakametsästä. Hakametsässä järjestetään myös paljon mätsäreitä ja toisinaan agilitykisoja. Palveluita on paljon, löytyy pankkia, apteekkia, isompaa ja pienempää ruokakauppaa, uimahallia, huoltoasemaa, pizzeriaa, kuppilaa jne ihan kivenheiton päästä. Vuokrataso on ilmeisesti aika korkea, mä asun opiskelija-asuntosäätiöllä hyvinkin edullisesti. Eli kannattaa laittaa hakemus vetämään TOASille jo nyt vaikket tiedäkään vielä koulutuspaikasta, paitsi toki jos muutat esim miekkosen kanssa kaksioon, niitä saa lyhyemmällä varoajalla, mutta yksiöitä saa jonottaa.

Tämän lähemmäs keskustaa minä en koirien kanssa muuttais, koska tästä on vielä kohtuullisen helppo löytää puistoa ja metsää ympäriltä.

Mikäli yliopiston ja rautatieaseman läheisyys on tosiaan iso plussa, niin mäkin suosittelen Tampereelta opiskelijalle alueita Kaleva ja siitä vielä inan itään päin olevat asuinalueet Olen itse asunut IOT:n opiskelija-asunnoissa Ruotulassa, ja sieltäkin on vielä ihan kävelymatka keskustaan mikäli kantamukset käsittää repun eikä perässä vedettävää matkalaukkua. Kalevan ja Ruotulan väliin jää vielä Kissanmaa, joka sekin mukavaa aluetta siinä jäähallin ja Prisma-keskuksen kupeessa Kissanmaalla ei noita opiskelija-asuntoja ole, mutta paljon oli kuitenkin vuokra-asuntoja opiskelijoilla mun opiskeluaikana (TAMK ihan vieressä). Nuo Kaupin metsäalueet jatkuvat Kalevasta itään Teiskontien suuntaisesti aina Linnainmaalle saakka, joten ulkoilumaastoja piisaa.

Jos taas bussimatkailua haluaa harrastaa, niin itse tykkään alueista Lukonmäki ja Hervanta. Etenkin jälkimmäisestä kuulee hyvin ristiriitaisia mielipiteitä, mutta kummassakin luonto lähellä sekä hyvä bussiyhteys yliopistolle ja keskustaan. Kummassakin TOASin opiskelija-asuntoja.

Tammela on myös loistava paikka yliopistossa opiskelevalle koiralliselle. Yliopistolle kävelee 5-10 min ja metsään saman matkan.

Kaleva! Tykkäsin ihan hirveästi asua siellä silloin muinoin kun Tampereella asuin. Kaupin metsät vieressä ja Näsijärven rantaan/jäälle kävelymatka. Toisaalta sitten taas keskustaan hilpaisi vaivatta myöskin kävellen, kuten jo aiemmin todettu. Vieläkin aina vähän ikävä rinnasta puristaa kun ajattelen niitä yöllisiä kävelylenkkejä edesmenneiden koirieni kanssa niissä maastoissa.

Johannna kirjoitti:

Minäkään en näkis itteäni koskaan Stadissa asumassa, mutta aina siellä on kiva käydä.
Onhan se meininki siellä ihan täysin erilaista, kuin täällä lapissa pienessä kaupungissa. Varsinkin kun on täällä asunut lähes koko ikänsä, niin kulttuurishokki siihen meininkiin siellä on aika suuri.

Mä tykkään kanssa käydä stadissa aina välillä. Siellä kukaan ei välitä siitä, kuka oon ja miltä näytän. Kun taas täällä 45 000 asukkaan kaupungissa tuntuu, että kaikki tuntee toisensa ja kaikki kyttää toistensa tekemisiä. Toisaalta taas pelkäisin, että stadissa tulis turvaton olo juuri sen takia

Mulle hankalinta on aina "hahmottaa" stadi kokonaisuudessaan. Kaikki maailman kaupunginosat julkisen liikenteen kanssa. Kaverin luona kävin huhtikuun puolessa välissä (asuu stadissa) ja tuntuu, että kun varattiin brunssipaikka, jouduttiin hyppäämään kahden ratikan ja yhden bussin kautta, että päästiin perille. Aikataulua aikataulun perään ja samalla pitäis jotenkin hahmottaa, että missä mennään.
Oulun hahmotan hyvin, se on sopivan pieni paikka mulle. Tampere vielä menis ja esim. Jyväskylä. Mutta siitä isommat menee jo yli hilseen

Täällä Kokkolassa kun voi vaan kävellä mihin haluaa, tai esim. jos tallille tai metsään (10km päähän) menen, niin nappaa vaan oman auton pihasta ja ajaa sinne vartissa.

Terkuin, maalaistollo