Koirat.com

Onpa ihana kuulla Maddy! Onnea hurjasti odotukseen :)

Mukelolla alkaa vissiin olla jo vähän ahdasta. Ei rieku ja rällää enää niinku vielä muutama viikko sitten. Nykysin vaan punkeaa pyllyään tuosta kylkiluiden alle möykyksi.

Karvakamu kirjoitti:



Tiiätkö saije, onko raskautuminen jakautuneella kohdulla kuitenki mahdollista? Kuulun yhteen tammivauva-ryhmään ja ihan ku siellä olis joku alkuaikoina puhunu et on jakautunu kohtu. En nyt muista vaan kunnolla miten asia oli.

On mahdollista tosiaan.
Tiedän tapauksen jossa oli synnytys vaiheessa vasta todettu jakautunut kohtu (väliseinä) ja lapsi ei mahtunut syntymään pois. Sektio siitä seurasi, mutta tämän jälkeen saanut jo kaksi lasta lisää-- molemmat sektiolla myös.
Jakautuneita kohtuja voi olla monenlaisia- väliseinällisiä (niissäkin suuria vaihteluita), herttamaisia tai jakautuneita kokonaan.
Meidän tilanteessa Rovaniemellä ensin tutkittiin ja aluksi luulivat olevan vain herttamainen, sitten todettiin väliseinälliseksi ja lopulta tähystyksessä löysivät että jo kohdunkaulasta lähti jakautumaan kahteen erilliseen kohtuun. Heille toki koko kohdun jakautuneisuus oli aika uusi asia ja tietoa sai hyvin vähän. Sen vuoksi minut sitten hoidettiin Oulussa, samoin leikkaus tehtiin siellä.
Kohdut oli ns. täydellisesti jakautuneet eli puolikkaat oli likimain saman kokoisia ja oli kannattavaa leikata.
Keskenmenon syyksi on arveltu että kohdun puolikkaat on olleet niin pienet, että eivät ole venyneet alkion mukaan tarpeeksi.

Mutta onnea myös maddylle uusimmasta tulokkaasta!

Kiitos saije vastauksesta! Toivon totisesti, että hoito olisi auttanut ja pääsisitte yrittämään ja sen jälkeen kasvattamaan omaa pienokaista <3

Onko Karvakamulle tulossa vauva? Kaikesta mä oon jäänyt paitsi Onnea ihan hirveesti!

Karvakamu kirjoitti:

Kiitos saije vastauksesta! Toivon totisesti, että hoito olisi auttanut ja pääsisitte yrittämään ja sen jälkeen kasvattamaan omaa pienokaista <3

Kiitos, toivotaan että ensi vuosi olisi edes tämän osalta onnekas..

Weebl, joo, tammikuulle odotellaan, nyt rv 31+5 menossa. :)

^ Huippua! Onko ensimmäinen? Ja miten mennyt odotusaika noin muuten? :) En jaksa millään kahlata kaikkia menneitä sivuja läpi..

^ Juu, ensimmäinenhän tää mulle on. Vaivoja on ollu, selän vuoksi työsyksy jäi lyhyeksi ja raskausajan rannekanavaoireyhtymä on kiusannu. Tällä hetkellä kumpikin vaiva on hallinnassa ja jäätävää turvotusta lukuunottamatta kaikki tosi hyvin. :)

Hyvä jos vaivat on hallinnassa . Onnea loppuodotukseen ja vielä enemmän synnytykseen

^ Kiitos

^ Mikä sulla on vointi?

Pakko jakaa tää kuva täälläkin.
Näin voi käydä kun lähdet kiireessä ja stressissä vauvan kanssa yksin liikenteeseen - huomaat kaupungilla että olet eriparikengissä!
Onneksi nyt sattui sentään kummatkin olemaan vansit.

Meinasin kuolla nauruun. Ja oli se hieman noloa. Ei ehkä enää tässä iässä halua ottaa mallia Robinista sentään.

^ Kiitos, hyvä vointi on! Mitä nyt mukelo yrittää taas kaivautua kyljestä läpi : nauru: ja jalat on turvotuksesta pökkelöt, aamulla ei varpaita saanu heilutettua kun jalkapöytäkin oli ihan pallona. Saapa nähä mitä terkkari tuumaa turvotuksen kovaan lisääntymiseen keskiviikkona. Ylimääräinen käynti silloin kun verenpaineet heittelee. Mut mieluusti menenki, muuten olis ollu kuus viikkoa väliä edellisen neuvolan ja tulevan neuvolalääkärin välillä. Minusta aika pitkä väli näin lopussa. Nyt sitten tuli tää ylimääränen käynti siihen väliin.
Tiistaina viemään töihin kaakkua, keskiviikkona alkaa vihdoinki äitiysloma! :)

^Ei kyllä ole ikävä tuota, että ipana yrittää kaivautua mahan läpi ulos. Mikaela puski kerran itsensä käytännössä poikittain ja puski oikein urakalla itseään mun kylkeen. Mulla oli kylki kipeä koko seuraavan päivän. Tässä raskaudessa en vielä ole ihan varma olenko tuntenut edes liikkeitä. Jotain pientä kuplintaa tai kutittelua on ehkä välillä tuntunut, mutta aina kun niitä yrittää pysähtyä kuulostelemaan, ne tietty lakkaavat. Onneksi ensi viikolla on rakenneultra, niin pääseepä katsomaan pikkukaveria sitten edes niin.

Miehen äiti kysyi eilen, milloin mulla on viimenen ultra. Öö, kymmenen viikkoa sitten? Ois kyllä niin ihana nähä vauva taas ja välillä käy kateeksi niitä, jotka saa käydä polilla ultrissa näin loppuraskaudessakin. Mutta sitten ymmärtää, että oikeestihan se on ihan huippu juttu, että kaikki on niin hyvin, ettei tartte käydä ylimääräsissä tutkimuksissa! :)
Tai keskiviikkonapa kuulee pistetäänkö mua tarkkailuun, ylimääräinen neuvola tosiaan tuon turvotuksen vuoksi joka viime viikolla tuplaantu vielä siitä, missä tetkkari oli jo vähän huolissaan...

Huomenna onkin se päivä, mitä tässä on odotettu koko piiiitkä syksy! Viimenen "työpäivä"! On se ihan eri fiilis oikeesti kun saa jäädä virallisesti äitiyslomalle. :) Kaikki olis valmista vauvan tuloon, mut toive olis, että menee ainakin loppiaisen yli. Päästään tekeen meidän neuvolassa historiaa ja 7.1. on aika isyydentunnustukseen. Sen jälkeen saa tulla millon vaan! Mies ku on niin hönö ettei se tajua kosasta et ois voitu paukasta maistraattiin ennen vauvan syntymää ja vältytty näiltä tunnustushommilta Mitenhän muuten on, et kun toi tunnustus tehdään uuden lain puitteissa jo ennen vauvan syntymää, niin onkohan vauvalla syntyessä jo isän sukunimi vai kuitenki äidin? Mua pelottaa, et hormoonihuuruissani nostan vielä hirveen mekkalan tuosta sukunimestä, mua kun kieltämättä kaivelee aika kovasti olla eri niminen kuin mun (todennäköisesti) ainoa lapseni. Se on jännä, ennen ajattelin että automaattisesti isän sukunimi vauvalle, mut nyt kun se on ajankohtanen asia, niin oon asiaa pillittäny ties kuinka monta kertaa... Niin jos se nimi tulis jo synymähetkellä vauvalle, niin en ehtis nostaa mekkalaa enää asiasta.

^Me ollaan ihan naimisissa oltu jo ennen lapsia, mutta minä pidin oman sukunimeni. Molemmilla lapsilla luki synnärillä rannekkeessa mun nimi Muistaakseni kuopuksella luki siinä akvaariokopassa miehen sukunimi, esikoisella mun.

Edit. niin ja lapset on siis nimetty myöhemmin miehen sukunimelle, mutta automaattisesti esikoinen oli papereissa mun nimellä, kuopukselle tulee taas automaattisesti sama sukunimi kuin esikoiselle, koska se ei voi olla eri.

^ Ok, eli mun nimi tulee niihin rannekkeisiin. Voi hittolainen Toivotaan etten saa mitään kohtausta sitten etten suostu vaihtaan vauvan nimee

^ Onko lapsen pakko sitten olla isän sukunimellä, jos se on sulle noin tärkeä asia?

Meitä kysyttiin nyt kun poika syntyi, että kumman sukunimi laitetaan. En kyllä tosin tiedä, että onko ne jotain virallisia juttuja, vai ihan vain niihin rannekkeisiin ym. sitä nimeä kyseli.
Me ollaan siis naimisissa, mutta en ole vaihtanut nimeä (enkä vaihda). Molemmilla lapsilla on minun sukunimi, mies on ainoa meidän perheessä joka on eri nimellä.

innna kirjoitti:

^ Onko lapsen pakko sitten olla isän sukunimellä, jos se on sulle noin tärkeä asia?

Samaa minäkin mietin. Onko miehen vanhemmilla lapsilla isänsä sukunimi? Silloinhan olisi vain reilua että uusi tulokas nimetään sinun mukaasi.
Eihän se isän sukunimi nykyään mikään oletusarvo ole, vaan kyllä niitä äitinsä nimellä olevia lapsia löytyy jo aika paljon.

innna kirjoitti:

^ Onko lapsen pakko sitten olla isän sukunimellä, jos se on sulle noin tärkeä asia?

Asia on miehelle aivan yhtä tärkeä :) Ja haave kun on, että oman nimenikin joku päivä saisin samaan vaihdettua, niin helpompihan se on ettei tartte lapsenki nimee alkaa vaihtaan. Ja oikeesti oon aina ollu sitä mieltä, et lapselle tulee isän sukunimi, nyt vaan hormoonihuuruissa asia on omassa mielessä suurentunu älyttömäksi. Monelta draamalta olis vältytty jos mies ois tajunnu varata ajan maistraattiin ennen vauvan syntymää