Koirat.com

^Siinä voi olla muutaman kuukauden päästä hulinaa, ku on pikkuvauva ja pikkuhauva.

Täällä menee mukavasti, oireita ei juuri ole, mitä nyt tuo selkä välillä ilmoittelee olemassaolostaan. rakenneultrassakin käytiin ja varsinkin miehelle se oli kuulemma hyvä juttu, sai vähän konkreettisemmaksi tämän odotuksen myös hänelle, kun näki pikkuisen ruudulta. Saatiin 3D-kuvaakin mukaan, mutta aika alien se siinä vielä on, ku ei tota rasvakerrosta noilla viikoill vielä juuri ole. Mutta siis kätilö meinas, että tyttö olis tulossa.

Nyt menossa rv 22+3

^ Mun mies sanoi samaa rakenneultran jälkeen tuosta konkreettisuudesta. :) Oi,teillekin olis tyttö tulossa. :) Onko sulla muuten ollut itsellä semmosta tunnetta kumpi olisi? Tai muilla odottajilla? Mulla oli alusta asti ihan tyttö-olo ja tyttöhän sieltä tupsahtikin. :)

Odottamisen iloa kaikille odottajille! :)

^Mulla oli koko alkuraskauden ihan poika-olo, tosin se saattaa johtua myös siitä, että omassa perheessä on kaksi tyttöä, ja poika ois varsinkin tulevalle ukille (eli mun isälle) todella tervetullut. Mutta nyt kun sai "tietää" kumpi siellä on, niin ei oikein ole mikään olo. Miehen vanhemmat on ihan onnessaan tytöstä, heillä kun taas sitten on vastaavasti kaksi poikaa.

Mä "toivoin" tyttöä. Pienestä tytöstä asti on ollut vaan takaraivossa, että kun teen lapsia teen tyttöjä.
Mutta olin toisaalta aika varma että poika sieltä tulee ja rakenneultrassahan se sitten selvisi... eli siis kun toivoin tyttöä, niin eihän sieltä muu kun poika voi tulla.

MUTTA olen siis enemmän kuin onnellinen pienestä pojastamme ja varmasti olisimme yyyyhtä paaaljon rakastaneet myös tyttöä.

Eetu harjoittelee kovasti jo konttausta, 7 kk tuli täyteen tossa 16.päivä. HUH! kuinka se aika menee nopeaan... Tosin tämä on itselle hermoja koettelevaa aikaa kun peri aatteessa saa olla vielä suht rauhassa kun toinen ei liiku, mutta ei jaksaisi kuunnelle tota kitinää ja vinkumista kun ei pääse liikkeelle.

Omaan huoneeseen siirrettiin Eetu pari päivää ennen 7 kk päivää. Pinnis oli siis meidän makkarissa mun puolella sänkyä ja nyt on alkanut olemaan niin levoton unissaan, että en saanut nukuttua kun se siinä vieressä ähisi. Saattaa siis "vaeltaa" unissaa pitkin pinnistä. Nyt oon nukkunut taas öitä hyvin kun toinen myllertää omassa rauhassaan omassa huoneessa(sängyssä tottakai!). Meillä siis makkarit yläkerrassa ja ihan vierekkäin, että kuuluu kyllä jos oikein hätä tulee ja pärähtää itkuun, ilman itkuhälytintäkin.

Minulle rakenneultra tehtiin jo tuossa rv17+6 ja en ole varma saiko lääkärikään sitä sukupuolta sen kummemmin selville. En kysynyt kuten en ole aiemmistakaan lapsukaisista kysellyt (tulossa siis pikkuvitonen, kolme poikaa -97,-02 ja -09 sekä tyttö -05). Selkäni suuressa viisaudessaan on minulle paljastanut, että poika se kumminkin on. Nimittäin ainoa vaiva tässä raskaudessa on ollut iskias ja tuo on ollut kiusanani aiemminkin kaikissa poikaraskauksissa.

Mäkin kyllä toivoin tyttöä vähän enemmän, mutta olisin ollut onnellinen pojastakin ja mies toivoi enemmän poikaa. Kuitenkin meillä molemmilla oli ihan tyttö-olo, mun toiveesta huolimatta. :)

Vaikkapa vanhojen uskomusten perusteella mahan muodon suhteen poika olis ollut ennustettavissa mutta toisin kävi. Sen lisäksi tuttu odottaa ultran mukaan tyttöä mutta hänelle on tullut linea negra jonka ilmeisesti pitäisi olla uskomusten mukaan poikaa odottavilla. Tiedäpä niistä siis.

Mulla oli alusta alkaen ihan poika fiilis ja poikahan sieltä sitten tuli

Meillä on ikää pikkasen yli 4kk ja selältä mahalleen käännytään sujuvasti. Kovin kauaa ei vaan aina mahallaan viihdy ja kun ei ite vielä osaa kääntyä takasin selälleen niin itkuhan siitä sitten tulee
Kovasti yrittäis eteenpäin päästä ja sekin ottaa päähän kun ei mihinkään pääse.

Meillä nukutaan myös jo omassa huoneessa. Poika piti niin kovaa mekkalaa nukkuessaan, ähelsi ja puhisi etten mä saanut ollenkaan nukuttua. Nyt on tyytyväinen omassa huoneessaan ( jos ei siellä olisi vielä viihtynyt niin oltaisiin otettu takasin makkariin)ja on jo melkein kaksi viikkoa nukkunut täydet yöt Katotaan nyt kauan tätä jatkuu.

Soseita syödään. Nyt on maisteltu bataattia, päärynää ja luumua. Seuraavaksi vuorossa porkkana. Itse teen ( ainakin näin aluksi) kasvissoseet, hedelmäsoseet ostan valmiina. Perunaa en ole vielä uskaltanut kokeilla kun on kärsitty masuvaivoista niin pitkään, katotaan sitä sitten vähän myöhemmin.
Tämmöstä tänne siis.

Nyt pääsenkin heti päivittämään tänne, että eilen poitsu tajusi ryömimisen. Olin hänen elkeistä ihan varma, että tuo ryömiminen jää häneltä väliin, mutta toisin kävi.
Seisahduin Lunaa rapsuttelemaan jonkun matkan päähän lapsesta, kun yhtäkkiä joku tarrasi mua varpaasta.
Sitten menin ihan hyvän matkan päähän kontilleni ja houkuttelin poikaa liikkumaan ja omalla tyylillään lähti tulemaankin... on se hassun näköistä menoa, kun puoliksi konttaa ja puoliksi ryömii.
Nyt on taas tyytyväisempi kun pääsee itse haluamaansa paikkaan. Nytkin pällsitelee itseään eteisen peilistä.

Oi, hienoja taitoja Citnaltan ja Lunaticin murusilla. :) Ja kylläpä se aika rientää, Citnaltan poitsukin jo kääntyilee ja maistelee soseita.

Meillä tuo reilu 2 kuukautinen on siirtynyt nukkumaan pinnasänkyynsä meidän sängyn viereen. Ei siis ihan niin kauas kun teillä muilla. :D Mutta syntymästään viime viikkoon saakka se nukkui ekan unipätkän pinniksessä ja ekan syötön jälkeen meidän keskellä. Nyt kuitenkin siitä on tullut unissaan niin kova potkija ja huitoja etten mä saanu nukuttua, joten siirrän aina syömisien jälkeen pinnikseen, nythän tyttö ei herääkään syömään kuin 2-3 kertaa yössä. Syöntikerrat väheni kerta heitolla, varmaan nukuttaa paremmin kun maito ei tuoksu niin lähellä nenää. Pinnasängyn pituus käytetäänkin jo hyvin hyväksi, kun vauvan laittaa illalla sängyn toiseen päähän, herätessä se onkin potkinut itsensä jo toiseen päähän. :D

Niin ja sen verran liikutaan meilläkin, että eilen kun jätin tytön leikkimatolle leikkimään kun menin ruokaa laittamaan, niin tyttö löytyikin leikkimaton edestä ja alkoi hermostua kun ei kirkkaat lelut enää osunut näköpiiriin. Päätä meillä kannatellaan jo hienosti ja viihdytään tosiaan pieniä aikoja yksin. :)

Palailen joukkoon iloiseen.
Menkat toista päivää myöhässä. :D Huomenna teen testin ja katsotaan josko sieltä plussa tulisi. Kovin on jännittäviä jetkiä nämä odotuksen hetket, alkaako vai eikö ala.. Ajattelen kyllä että kyllä menkat alkaa, niin en pety niinpahasti jos ne alkaisivatkin. Kuullostanko ihan tyhmältä?

^^Ei. Pessimisti ei pety. (ainakaan pahasti)

OT: Katson aina yhden viestin liian ylös kun Eevus on vastannut jollekulle, kun oon ite tottunut käyttämään yhtä ylempänä olevaan viestiin viitteenä vain yhtä hattua, ja sitten jos välissä on yksi viesti ja sitä ylempää tarkoitan, niin sitten kahta.

^Mua hämää ihan sama juttu. Jotkut tuntuvat käyttävät kahta väkästä aina vastatessaan, mutta mä oon tottunut siihen, että yks ^ tarkoittaa vastausta edelliseen viestiin, kaks väkää ^^ edellistä edeltävään jne.

OT: Olen pahoillani =/ en ole tullut ajatelleeksi tota väkäs asiaa tolla tavalla (hätäsesti vaan laittanut niitä). Kiitos huomautuksesta, muuten olisin jatkanut miten sattuu, korjaan tapani nyt!

Negatiivinen tuli, testailen parin päivän päästä jos vielä on menkat myöhässä. Voihan olla, että stressaan tästä asiasta niin ne eivät ole alkaneet. Tiedä häntä.

^ Mulla jäi yhdet kuukautiset väliin jo ennen kun olin raskaana, varmaan silkasta stressistä. Tsemppiä yritykseen!

Mulla itsellä on ihan sellainen fiilis, että tyttö olisi tulossa...mulla olisi tytölle se nimikin jo valmiina. Tosi monet sanovat, että mun maha on ihan sen mallinen, että poika tulee. Ans kattoo, kumpi lopulta tulee.

Mulla on nyt rv 28+4. Mulla on alkanut vaivata aina enemmän ja enemmän tuo selkä ja niskat. Jännitän selkääni kokoajan eikä se tietenkään paranna asiaa yhtään. Lisäksi mulla on ollut parin päivän ajan pienimuotoista pahoinvointia ja syömisen jälkeen röyhtäsyttää/närästää jonkin verran. Viikon päästä on neuvola. Joskos neuvolantädillä olisi mulle jotain vinkkejä/neuvoja.

Ensi viikolla olisi pari synnytysvalmennuskertaa...ja tottakai mies on juurikin ensi viikon kalareissulla Lapissa (varannut reissun jo keväällä). Kuinkas sattuikaan, että se on just samalla viikolla valmennusten kanssa.

^Meillä ei tuo mies suostu lähtemään synnytysvalmennukseen kun kuuli, että siellä jutellaan noista parisuhde&tunne&jne asioista. Kyllä mä sitä ymmärrän ihan hyvin, ei muakaan kauheesti kiinnosta ja ne hengityshrjotukset ja muut on kanssa ihan yhtä tyhjän kanssa . Ainoa mistä ois hyötyä (synnyttäneiden kavereidenkin mukaan) on synnäritutustuminen.

Kävin tänään minäkin neuvolassa, kaikki on hyvin, mutta tuo mun selkä alkaa sanoa sopimustaan irti ihan todella, tuntuu niinkuin siellä ois nikamia irrallaan tuolla lannerangassa. Ja nyt on siis menossa vasta rv23+2 joten matkaa ois vielä...

Susku: Mun serkulle kaikki sanoi että poika tulee kun on ihan selvä poikavatsa ja linea negrat ja kaikki, mutta niin vaan pieni tyttönen syntyi viime viikolla. :)

Nutti: Me itse asiassa skipattiin kaikki muut valmennuskerrat paitsi se synnäritutustuminen ja se missä käsiteltiin synnytyksen ennakoivia merkkejä ja itse synnytystä. Ei jotenkin vaan napannut ne parisuhdeillat ja muut.. tai siis mies ei olis niihin suostunut tulla enkä mä sit yksinkään jaksanu raahautua. Mutta hyvin ollaan selvitty siitä huolimatta.

mill. Minä olen joskus kuullut jonkun väittävän, että linea negra viittaa tyttöön (itselläni tuota ei ole koskaan ollut, sen pahemmin pojista kuin tytöstä). Muodoltaan vatsani on AINA ollut poikavatsa (siis myös tyttöä odottaessa). Uskomukset ovat uskomuksia ja hauskaahan se veikkailu on. Totuushan on, että äidin fysiikka ja hormonit niin vatsanmuodossa kuin muissakin raskausoireissa enemmän vaikuttavat kuin sikiön sukupuoli. Tosin omalta osaltani EDELLEEN uskon iskiaskipujen viittaavan poikaan - kunnes toisin todistetaan.

Noista perhevalmennuksista minulla ei ole hajuakaan, eipä kukaan ole edes kertonut koska niitä järjestettäisiin - olisikohan jotakin vaikutusta asiaan sillä, että tämä lapsi on viides... Mutta ei ole aiempaakaan kokemusta - ainoastaan kakkosta odottaessa kävin yhdellä valmennukseen liittyvällä tunnilllla, jossa käsiteltiin raskauden ajan liikkumista yms(ja synnytystä), kun kaipasin vinkkejä selän kanssa. Tarkoitus oli mennä myös synnäritutustumiselle (esikoisen synnytin aikanaan eri paikassa ja kun kakkosta odotin niin siihen aikaan Tampereellakin niitä tutustumiskäyntejä vielä oli muutenkin kuin netissä...) mutta poika sitten päätti syntyä yhdeksän viikkoa etuajassa, joten en ihan ehtinyt

Tuo ukko ei koskaan puhu mistään tunneasioista (ja onpa itsekin tullut sitten nuo vaikutteet otettua), joten pitäisiköhän mennä... Joskus tuntuu, että niistäkin asioista olisi ihan kiva osata puhua ettei tarvitse aina olettaa kaikkea. No, kyllä se elämä sitten taas uomiinsa asettuu - uusi tulokas tuo aina oman lisänsä perheeseen ja kyllä se lisä aina on ihana ja tervetullut.