Koirat.com

JenC kirjoitti:

Eilen mies taas avasi sanaisan arkkunsa koira asiasta.
Kuuntelin alkuun mielelläni hänen mielipiteitään, kunnes hänen puheensa menivät siihen, että ei usko minun mitenkään pärjäävän, jos hän on ylitöissä, miten muka pääsen viemään pentua tarpeeksi ulos.
Ajatelma oli muuten ihan hyvä, mutta meillä on heti parin metrin päässä ovelta pöpelikkö, en koe hankalaksi kipittää lastenkaan kanssa siihen pikkupentu aikana ja kun sitten lenkille menee, lapset mukaan, ovat hekin tottuneita tallaajia.
Miehen pointti oli lopulta se, että ajattelee minun olevan täysin kädetön ja niin riippuvainen hänen läsnä-olostaan, etten kykene hoitamaan tällaisia asioita

Sitten minulla meni vähän hermo ja totesin, että tuollainen ylitöissä olo ei muuttaisi tilannetta mitenkään, eihän häntä nytkään näy kotona kuin nukkumassa ja viikonloppuisin aamusta puoleenpäivään ja sitten sunnuntaina yleensä löhöää sovalla töllöttimen ääressä koko päivän, arkisin töissä ja heti hoitamaan tietokone hommia.

Mun lapset on syntyneet 06/2006 ja 11/2009. Tänä kesänä meille tuli (vihdoin) koiranpentu. Miehellä on tosi epäsäännöllinen vuorotyö ja käytännössä joudun lähes joka päivä käyttämään koiran ainakin kerran lenkillä lasten kanssa. Ei mitään ongelmaa. Pentu oppi tosi nopeasti kävelemään rattaiden vieressä ja isompi muksu jaksaakin kävellä jo tosi pitkiä matkoja. Meillä tilanne on se, että koira on minun ei meidän (siis mun ja miehen). Mies on ennen pennun tuloa luvannut tarvittaessa käyttää koiraa lenkillä, muttei sitä tarvetta vielä ole tullut. Nyt tosin lupasi taas yhtenä aamuna käyttää koiran ulkona (jos vien hänen sukulaisensa lentokentälle). Eli hyvin sitä selviää lasten ja koiran kanssa ulkoilusta yms. Tsemppiä!

Meillä mies inhoaa muutoksia myös. Alkuun valittikin pennusta olevan harmia yms, mutta valitukset on loppuneet jo ajat sitten. Jollain tasolal tykkääkin koirasta ja on iloinen, kun koira tulee aina niin iloisena tervehtimään yms.

Pepperille kovasti voimia menetysten keskelle. Kova paikka varmasti lapsille.

Kiitokset kaikille kauniista sanoista!

Anopin tilanne mutkistuu entisestään, kun on nyt alkanut "voimaan paremmin" eli reagoi kehollaan enemmän kuin aiemmin. Hyvä asiahan tuo olisikin, jos jotain toivoa parantumisesta olisi, mutta kun ei ole. Vauriot aivoissa ovat niin pahoja, ettei hänestä enää "ihmistä" tule.
Karua sanoa, mutta toivottavasti hän nyt nukkuisi pian pois, ettei joudu laitteissa kauaa virumaan, ja että läheiset saisivat edes jonkinlaisen mielenrauhan.

Oma olo on nyt parempi, mutta tällaisissa tilanteissa tunteet kulkevat kuin vuoristorata.
Onneksi lapset jaksavat olosuhteisiin nähden hyvin, ja onhan meitä täällä piristämässä kaksi uutta pientä perheenjäsentä eli kissanpennut Lumi ja Tuisku. Ja tietysti nuo rakkaat koirulit.
Nytkin Tuisku-kisu istuu jalkojeni välissä kehräämässä ja tuijottelemassa minua pienillä söpösillä silmillään.

Lisäksi käytiin tänään lasten kanssa katsomassa siskolle keskiviikkona kotiutunutta bokserin pentua. Ai, että mikä ihana pieni tuhistelija
Niin se vaan elämä jatkuu, vaikka kolhiikin pahasti.

^
Anteeksi jos kysymys on asiaton, ei todellakaan tarvitse vastata jos siltä tuntuu. Teille on varmasti sairaalassa tästä puhuttu. Mikä on Suomen lain tilanne tällä hetkellä siinä, että irroitetaan piuhat jos toiveita parantumisesta ei ole? Onko tätä vaihtoehtoa tai onko siinä jotkut todella tiukat kriteerit?

Se on aina tällaiset tilanteet kun eläimiä osaa arvostaa ihan uudella tavalla. Rapsutukset perheen pienimmille.

^
Itse asiassa en ole ollut itse anoppia sairaalassa katsomassa, enkä luultavasti menekkään.
Sen verran tiedän, että siinä vaiheessa, kun aivotoiminta loppuu kokonaan, voidaan ihminen todeta kuolleeksi ja elintoimintoja ylläpitävät toimet voidaan lopettaa.
Sitä en osaa sanoa, että mitä sitten tapahtuu, jos aivoissa edelleen on pienen pientä toimintaa (kuten tässä tapauksessa) mutta muutosta ei tapahdu.
Nyt ainakin vaan odotellaan, vaikka toivoa paremmasta ei ole.

Tä on niiin tätä.
Nyt kun perhoskoirasuunnitelmat taas hetkeksi kosahti, ja kun mä en nyt näköjään kelpuuta perhosta muilta kasvattajilta kuin meidän omalta, niin alan heti pelleilemään ajatuksella lappalaisesta.
Tääkin ois paljon kivempaa, jos ois joku yks varmuus, eikä monta ehkää.

^ Menikö se eka kerta sen takia mönkään kun ei syntynyt oikeaa sukupuolta? Vai muistanko väärin? Hirveää tollanen että odotaa pentua ja sitten kuolevat. Ei ole pakko vastata mutta oliko ne siis menetyneet sinne kohtuun vai kuolivatko kun saatiin ulos?

Toivottavasti saat sen toisen koiran pian ja ilman vastoinkäymisiä.

monna83 kirjoitti:

Ei ole pakko vastata mutta oliko ne siis menetyneet sinne kohtuun vai kuolivatko kun saatiin ulos?

Laskettu aika olis ollut kuulemma kahden viikon päästä, vastasko tää kysymykseen? Tosi surku juttu

Monna, joo eka kerta meni mönkään kun elossa syntyi vain yksi värivirheellinen narttu joka jäi sitten kasvattajalle, ja nytte oli siis mennyt "kesken" 2vk ennen laskettua.

Huomaa että talvi tekee tuloaan - atooppinen ihottuma on tulossa taas riesakseni ja tottakai just naamassa. Iho on pintakuiva ja kun sitä sitten rasvaa jatkuvasti, niin pukkaa pieniä finnejä ja näppylöitä, kutittaa jatkuvasti ja sitä rataa. Meikkivoidetta ei oikein sietäisi laittaa, mutta pakko kun naama näyttää miltä näyttää. Saa nähdä millainen talvi tästä tulee ihottuman suhteen, joka kerta kun on ollut vähän erilainen. Milloin pääpaino on naamassa, milloin käsivarsissa.

^Tädilläni on todella paha atooppinen ihottuma koko kropan alueella ja hänellä auttaa parhaiten solariumi ja merivesikylvyt ja tietysti siihen lisäksi rasvaus, nykyään on eläkkeellä ja säästää aina vuoden verran rahaa, jotta pääsee kuukaudeksi pahimpaan talven aikaan etelään.
Ystävälläni on paljon lievempi, yleensä käsissä tai jaloissa ja hänkin huomasi tehokkaimmaksi auringon ja meriveden, eli kun tulee etelän reissusta, ei ihottumasta ole jälkeäkään.
Joissain uimahalleissa on käsittääkseni mahdollisuus merivesialtaaseen ja solariumiin, isoimmissa luulisin :)

^ Heh, tarkoitat varmaan tolla solariumilla valohoitoa, joka on kyllä samantapainen ku solariumi laitteeltaan, vaan toimii ja vaikuttaa ihan eri tavalla. Ei rusketa, vaan auttaa kyllä atopiaan, ja vaatii yleensä lääkärin reseptin/lähetteen.

^Heh, siis joo kyllä juuri tuota tarkoitin :D Aikani tässä aamupökkyrässä tuota sanaa hain, mutta kun ei välähtänyt, niin totesin sen varmasti vain olevan solarium :D

Miana kirjoitti:


Mun lapset on syntyneet 06/2006 ja 11/2009. Tänä kesänä meille tuli (vihdoin) koiranpentu. Miehellä on tosi epäsäännöllinen vuorotyö ja käytännössä joudun lähes joka päivä käyttämään koiran ainakin kerran lenkillä lasten kanssa. Ei mitään ongelmaa. Pentu oppi tosi nopeasti kävelemään rattaiden vieressä ja isompi muksu jaksaakin kävellä jo tosi pitkiä matkoja. Meillä tilanne on se, että koira on minun ei meidän (siis mun ja miehen). Mies on ennen pennun tuloa luvannut tarvittaessa käyttää koiraa lenkillä, muttei sitä tarvetta vielä ole tullut. Nyt tosin lupasi taas yhtenä aamuna käyttää koiran ulkona (jos vien hänen sukulaisensa lentokentälle). Eli hyvin sitä selviää lasten ja koiran kanssa ulkoilusta yms. Tsemppiä!

Meillä mies inhoaa muutoksia myös. Alkuun valittikin pennusta olevan harmia yms, mutta valitukset on loppuneet jo ajat sitten. Jollain tasolal tykkääkin koirasta ja on iloinen, kun koira tulee aina niin iloisena tervehtimään yms.

Meilläkin tuleva koira olisi käytännössä minun, vaikka on mieskin luvannut auttaa tarpeen vaatiessa ja toki osallistuu jonkin verran kuluihin, rokotukset ja terveystarkastus käynti kulut hoidan minä, ruoka politiikka on myös pääsääntöisesti minun vastuulla, mutta jos tulee lääkärikeikkaa, mies toki osallistuu kulujen maksuun.
Lenkitykset ja koulutukset on minun vastuulla myöskin, ellen sitten ole kipeänä tms.

Nämä meidän ihmisvilpertit on sellaisia ikiliikkujia, että heille ei tuota mitään ongelmaa talsia kilometrejäkään, jos reitti ei ole yksitoikkoinen, eli esimerkiksi kävelytietä pelkästään. Heti kun ovat oppineet kävelemään ilman tukea, olen jättänyt rattaiden käytön ihan minimiin, kauppareissulle tai bussimatkoille ainoastaan, muutoin kävellen joka paikkaan ja kyllä tykkäävät ja helpottaa se omaakin menemistä ulkoillessa, kun ei tarvitse miettiä mistä pääsee rattaiden kanssa :)
Eli TIEDÄN ettei tästä ulkoilutus asiasta tule mitään ongelmaa, ellei siitä tee ongelmaa ;)

Ja mies on ollut vastaan näitä meidän pienempiäkin lemmikkejä alkuun. Sulo kanimme otin, kun ystävä soitti, että naapurinsa joutuu luopumaan lapsen allergian takia (joka piti kyllä ihan paikkansa, oli saanut niin pahat reaktiot, että oli sairaalaan joutunut). Mies ei olisi mitenkään suostunut ja sanoi ettei todellakaan halua koskea sellaiseen ötökkään, mutta kun sitten toin lupsakan karvapalleron kotiin, oli hän jo aamulla rapsuttelemassa pupuliinia ja lepertelemässä :)
Joten luottavaisin mielin vain, jos yhtään miestäni tunnen, niin hän on myytyä miestä viimeistään silloin, kun pääsee katsomaan ensi kertaa pentuja livenä :)

Mulla on atopiaan sellaista vahvempaa kortisonivoidetta, Advantania, joka kyllä auttaakin hyvin. Muutamana päivänä kun sitä laittaa ihottumakohtiin, niin iho on taas paljon parempi. Joskus kun oli tosi pahana sain ihan lääkekuurin, mutta viime keväänä lääkärissä käydessäni en sitä saanut kun ihottuma ei ollut silloin niin pahana. Arvauskeskuksissa ne tosiaan käskee vaan läträtä rasvoilla, niin olen joutunut yksityiseltä ihotautilääkäriltä käydä hakemassa reseptin tuohon vahvaan kortisoniin.

^Ja jos alkaa kyllästyyn itsensä väkivaltaiseen kohteluun kortisonilla, kannattaa kokeilla kylmäpuristettua kookosöljyä. Itsellä toiminut psoriin, atooppisesta ihosta en kyllä tiedä. Mutta on puhtaasti luonnontuote, meidän luontaistuotekaupassa palttiarallaa kympin purkki, joten eipä ole kallista/vaarallista kokeillakaan :) Googlettelulla löytyy tietoa enemmänkin (myös niistä kortisonin haittavaikutuksista)

Ja jos haluaa kokeilla jotain muuta kuin rasvan kanssa läträämistä, yksi ystäväni pääsi eroon pahasta atooppisesta ihottumasta akupunktion avulla.

Oho, aika jännä että akupunktiosta voi olla apua atopiaan, en ole kuullutkaan aiemmin!

Ärsyttävää, vatsa turpoilee taas, vaikka en ole syönyt sen kummempaa tänään kuin herneitä, banaanin, maitorahkaa ja hapankorppua sekä juonut kahvia ja vettä. Vatsa on kun olis vetänyt kunnon hiilariannoksen!

Räksyttävät koirat, ei jukolauta! Mulla palaa niin järki. Kotona joudun kuunnella, ku naapurin piski louskuttaa 24/7, toisen naapurin koira haukkuu aina ku se on ulkona ja sillon jopa helvetti ohimeneville autoille, ja nyt kun oon poikaystävän luona, niin eiköhän täälläkin seinänaapurin rakki räksytä koko hemmetin aamun ku toiset yrittää nukkua.

Ai täällä puhutaan atooppisesta ihosta.. itselläni ei ole, mutta koiralla, pirullinen ollut vuosia ja nytkin taas epätoivosesti mietin alanko taas vaihtamaan ruokaa. Suositteli eläinkaupassa tuota mitä nyt syötän, mutten maininnut ikää ja luin tossa yhdeltä sivulta että se on suunniteltu ottamaan huomioon 1-6-vuotiaiden herkkäihoisten ravinnontarpeet.. Noh eihän se kummempi apu olekaan ollut. Tuntuu että joka puolelta tulisi erilaista tietoa, mutta mikä olisi kaikkein tehokkainta, kun ei jatkuvasti jaksa hutkia.
Shampoot, suihkeet, lisäravinteet on kaikki.. niin ja lääkitys.

dronttiedward kirjoitti:

Räksyttävät koirat, ei jukolauta! Mulla palaa niin järki. Kotona joudun kuunnella, ku naapurin piski louskuttaa 24/7, toisen naapurin koira haukkuu aina ku se on ulkona ja sillon jopa helvetti ohimeneville autoille, ja nyt kun oon poikaystävän luona, niin eiköhän täälläkin seinänaapurin rakki räksytä koko hemmetin aamun ku toiset yrittää nukkua.

Tiedän tunteen.. Anoppilassa ollaan nyt nukuttu asuntovaunussa, joka on pihalla kahen karhukoiran häkin vieressä. Ja pojat kun tykkää ulvoa ja haukkua mukavasti pitkin yötä ja aamua. On se lysti huutaa ja hakata asuntovaunun seinää että ne olis joskus hiljaa...