Koirat.com

Meillähän on koira kanssa atoopikko, jolla on toiminut akupunktio ihan mahtavasti! Kutina ja ihottumat (vaikea sanoa kuinka iso osa on ihottumaa ja kuinka paljon rapsuttelun aikaan samaa) ollut meillä vaivana ja akupunktion avulla saatiin vuosi sitten keväällä tilanne hallintaan. Ihottumat poistui eka ja sitten kutinat.

Viime yön painajaiset
Tässä olikin vierähtänyt pari viikkoa ilman, mutta viimeöinen oli kyllä ahdistavin IKINÄ, sekoitus paholaisen riivaamis leffoja, Ringua etc. mitä vain tuollaista aiheeseen liittyvää onkaan vuosien saatossa tullut katsottua vastoin oman järjen ääntä
Aivan kamalaa settiä ja kun heräsin klo.2.00 yöllä en pystynyt ummistamaan silmiä yli tuntiin, kun unileffa olisi sinnikkäästi vain jatkunut ja kun olin niin puoli horteessa, etten osin tajunnut sen olevan vain unta, enkä toisaalta tajunnut missä olen ja tapahtuuko kohta lapsille jotain, kunnes tajusin olevani hereillä, mutta silti olin aivan kauhunlamaannuttama, kylmähiki päällä tärisin ja sydän veti ylikierroksilla, kuvittelin olevani takuulla psykoosissa tai jotain vastaavaa, ennen kuin mies sitten sai minut kunnolla hereille
Ei kivaa.
Muistan tarkalleen mitä tapahtui ja missä järjestyksessä ja jos alkaisi tosiaan kirjoittaa näitä ylös, olisi kauhun ystävillä kyllä sydäreissä kestämistä

Ihana perintö omalta äidiltä, joka valvoo useita öitä tällaisten parissa...

Koin ikävän yllätyksen kun lueskelin tätini blogia. Sieltä kävi ilmi, että mummoni on eilen aamulla viety ambulanssilla sairaalaan aika huonossa kunnossa. Piti äidille sitten soitella ja keuhkokuumehan siellä on. Toivottavasti vielä paranee Ois ollu kyllä kiva saada tieto muualta ku toisen blogista.

Ilta-sanomien sivuilta sain lukea, että yläaste aikainen koulukaveri on kadonnut matkalla töistä kotiin.. Tuntuu ihan kaamealta, aina on asennoitunu että on tämmönen lintukoto ja ei tutuille voi tuommosta tapahtua. Sitä miettii vain mitä on tapahtunu...

Ja lumi tuli maahan. jee..

Lunalla alko juoksut Oli tarkotus leikkuuttaa se tässä nyt syksyllä, mutta venyy taas pitemmälle talvea. En jaksas vaan sitä masistelua ja temppuilua. Huohh.

Nikalle ja Pepperille voimia!

Itseäni ärsyttää miehen entinen tyttöystävä, joka tekee vieläkin kaikkensa saadakseen meidät eroamaan. Täytyykö ihmisen olla niin katkera, ettei voi kestää entisensä vihdoin löytäneen jonkun, jota oikeasti rakastaa, vaan täytyy yrittää erottaa pienen vauvan vanhemmat toisistaan?

Tsemppiä kaikille purkautujille!

Omaa pahaa oloa... hirveä pissatulehdus taas!! Pakko saada se estolääkitys pikkuhiljaa, ei riitä enää sormet ja varpaatkaan laskemiseen kun on niin usein ollut.

Tää on kyllä tosi pieni kitinä, mutta oikeasti kuinka vaikeaa ihmiselle voi olla yhden virallisen puhelun hoitaminen?? No näköjään aika hemmetin vaikeaa. Ois kiva jos osais puhua puhelimessa ees jotenkuten luontevasti, mutta kun kaikki vähääkään virallisemmat puhelut vaatii tyyliin tunnin valmistautumisen ja jännittämisen etukäteen ja kun puhelin hälyttää, niin sydän hakkaa rinnassa kuin viimestä päivää... Hohhoijaa. Mut enköhän mä tästä ala naputtelemaan numeroa puhelimeen ja tuijottamaan sitä pari minuuttia, että saan joskus sitä luurin kuvaakin painettua

Pitäs kai alkaa hoitelemaan omia asioita enemmän puhelimitse, jos niihin puheluiden soittamiseen joskus tottuis ees jotenkin ja siitä tulis luontevampaa.

^ Mä oon kans ollu tosi puhelinkammonen aina ja just jopa kampaajalta ajanvaraaminenkin saattaa olla kauheeta. Naamakkain taas olen aina kyennyt asioitani hyvin hoitamaan eli joku luurikammo se sitten kai on. Parissa viimeisessä työpaikassa olen kuitenkin joutunut päivittäin puhumaan asiakkaiden kanssa puhelimessa, niin kyllä se kammo on siitä hälvennyt. Ei ihan kokonaan, mutta nykyään kykenen jopa jättämään viestin vastaajaan :D

^ Sama täällä, naamakkain asiat kyllä hoituu ja itse asiassa millä muulla tahansa tavalla mieluummin kuin puhelimitse. Ja tää liittyy lähinnä soittamiseen, koska vastaaminen luonnistuu useimmiten huomattavasti paremmin, kun en joudu olemaan se aktiivisempi ns. "asian esittäjä".

Joka tapauksessa lohduttavaa kuulla etten ole ainut puhelinkammoinen. Aika harva mun lähipiiristä tätä kumminkaan ymmärtää, vaan koittaa aina tsempata sillä samalla mantralla että soita nyt, niin sitten se on ohi.. Ok onhan se niin, mutta kai mä nyt prkl olisin jo soittanut saman tien, jos se olis mulle niin helppoa :D Joka kerta se vaatii sen oman aikansa ennen kuin oon valmis soittamaan, kun kyse ei oo sellaisesta asiasta että on vaan heti pakko soittaa (esim. töissä pariin kertaan, niissä en ehtinyt paljoa panikoida kun käsky kävi.)

Oon mä kyllä sitäkin miettinyt, että jos alan joskus kasvattajia lähestymään sähköpostilla ja pyytävät soittamaan, niin annan varmaan tosi hyvän vaikutelman itsestäni, kun kuulostan varmaan luurissa siltä kuin oisin viimeisellä tuomiolla. Mutta ehkä murehdin sitä sitten kun sen aika on..

Täällä kanssa yksi puhelinkammoinen. Tärkeät puhelut venyy aina tulevaisuuteen, kun ei vaan uskalla. Samaa pelkoa on myös se, että esim. pikaruokaloiden autokaistalle en ole koskaan mennyt mielellään, kun siellä pitää keskustella kasvottoman tolpan kanssa. Nyt kun olen töissä autokaistaravintolassa, niin arvatkaa vaan, kuinka jännää oli käydä ekoja keskusteluja kuulokkeiden välityksellä asiakkaiden kanssa... Sittemmin siitä on tullut rutiinia ja eipä enää jännitä, joten ehkä voisin itsekin joku päivä uskaltautua asiakkaan roolissakin puhumaan sille tolpalle

Mulla on ollut myös joskus puhelinkammo, piti lapulle kirjoittaa kaikki mitä piti sanoa, ettei jäädy kesken kaiken.. Nyttemmin kun olin puhelinmyynnissä töissä ja nykyisen työpaikan johdosta on tullut sitten enemmän varmuutta puhelimessa puhumiseen ja ei oikeastaan tunnu miltään. Toki aina mietin etukäteen mitä sanon.

Tästä tulikin mieleen, että pitäisi tällä viikolla soittaa eräästä tontista..

Toisaalta työssä on jotenkin helpompaa se puhelimessa asioiminen, kun voi tavallaan piiloutua sen työ"roolin" taakse. Mutta kyllä mä edelleenkin hoidan sähköpostitse kaikki asiat, mitkä vaan sähköpostitse voi hoitaa. En juuri muutenkaan tykkää puhelimessa puhumisesta ja soittelen ainoastaan ihan läheisimmille ihmisille, enkä niillekään liian usein. Joskus haaveilen, että voi kun vois heittää kännykän järveen ja ottaa lankapuhelimen tilalle, niin ei tarvis aina olla kiinnisaatavissa :)

Netti pätkii ihan jatkuvasti, etenkin Youtube.

Pomo teki tosi kusisen tempun. Seuraavan työvuorolistan mukaan mulla oli mukavasti tunteja mutta kuinkas kävikään tänään. -.- Työvuorot tiputettiin alle puoleen alkuperäisestä sen takia, että meillä on niin paljon harjoittelijoita. Eli vakityöntekijän kustannuksella ilmaista työvoimaa. Laitonta puuhaa ja voi ristus kun voi ottaa pattiin! Pääsisinpä tästä persläpikaupungista jo pois ja muuttamaan "kotikonnuille" Seinäjoelle. Tammikuuta odotellessa.

^ Luulenpa että tosta voisit hyvinkin valittaa ja saada korvauksia! Soita PAMiin vähintään ;)

Meiltäpä on kissa ollut lauantaista asti kateissa. Ja avokki otti asiakseen syyllistää mua asiasta. Tahallani oon kuitenkin hukannut kissan ja sillai (se ei toki karannut partsilta, missä on kuitenkin verkko). Ja en toki tahdo löytää sitä.

Niin juu ja lopetin duunini, koska saatiin ilmoitus että kaikki joiden tulos ei ole tarpeeksi hyvä, niin saa potkut. Päätin ottaa mielummin lopputilin kun potkut (koska perjantaina tulos jäi toivotusta). Työttömänä taas ja silleen. Se taitaa olla että Helsinki kutsuu.

kiivilintu kirjoitti:

Se taitaa olla että Helsinki kutsuu.

Hihii, sinne vaan, mäkin muutan kuunvaihteessa!

//muoks: Mutta eikös se yleensä oo parempi tulla irtisanotuksi kuin irtisanoutua? Ainakin jos jotain työttömyysrahoja meinaa. Mä en tiedä semmosista mitään.

Ja toivottavasti kissa löytyy

Täällä kanssa puhelinkammoinen :)
Tai on se jo nykyään lievittynyt, mutta edelleen jos tiedän, että pitää yrittää selvittää joitain asioita tarkemmin, kirjoitan "vaihe" lapun, jossa on omat tiedot ja joitain tärkeitä kysymyksiä, koska saatan unohtaa ja sitä panikoin eniten :D
Toinen kummallisuus on lomakekammo, esim. KELAn lomakkeita, jos täytän ja joku tulee kyttäämään sen täyttöä, menee ihan aivot katkolle, sama allekirjoitusta kirjoittaessa, kauheita suoritus paineita XD

Ja Kiivilinnulle:
Toivotaan, että kissa löytyy.
Aina kannattaa tosiaan odottaa irtisanomista, sillä jos aikoo saada työkkärin rahoja tulee karenssia, jos itse irtisanoutuu, en muista miten pitkään, minulla se oli aikoinaan n.3kk.

Liittoon olen soittanut, käskivät sanoa pomolle asiasta. Ihan kuin osaisin olla tarpeeksi vakuuttava. :D