Koirat.com

^Kiitoksia Aduro! Juu, kyllähän sen vielä skipiksi tunnistaa ja tuo sukulaistäti on mun lemppari-ihmisiä niin en varsinaisesti haukuksi laskenut kommenttiaan, huvitti vaan savolaenen suorasukasuus. He toivat tapansa mukaan kalakukon ja kun olivat lähteneet niin sanoin äidille että olipas kumman suolainen kukko. Äiti vaan virnisti ja sanoi että onneks ei kukaan (edes mun sanoo-ennen-kuin-ajattelee-sisko) möläyttänyt sitä ääneen, ois täti loukkaantunu verisesti. Kait sitä vaan vanhemmilla immeisillä makunystyrät on vähemmän terässään

Pikipaimenia kirjoitti:

Niin siis Minka on elellyt kohta kolmatta vuotta steriloituna ja kyllä sitä painoa rupesi kertymään nopeasti.

Ronja steriloitiin keväällä 3-vuotiaana ja mä oon yrittänyt tarkkaan syynätä pienintäkin lihoamista. Ruokamääräiä en oo muuttanut, mutta paino tuntuu pysyvän samassa edelleen. Ilmeisesti me ollaan vältetty toi steriloinnin yleinen seuralainen?

Mäkin oon miettinyt Alissan sterilointia, mut se on toistaiseksi jääny. Yks suurimmista peloista on kyl toi lihominen. Alissa lihoo jo nyt todella helposti, jos saa vähänkin liikaa ruokaa, ni en edes uskalla ajatella, miten kävis, jos sen vielä sterilois. Ois kyllä ihanaa, jos ois koira, joka ei niin helpolla lihois, ei tarttis joka päivä miettiä, onko se nyt saanu jotain ylimäärästä, pitääkö antaa vähemmän ruokaa...

Viereisen rapun jostain kämpästä kuului aamulla koiran ulvontaa. Nemi tietty kuunteli sitä tarkasti, muttei onneksi vastannut. Ahdistaa, että Nemi joskus vastaakin, jos tuo vielä jatkuu. Nemi on muuten tosi hiljainen koira, ei ole yksinäänkään täällä mölissyt, mutta saattaa hyvinkin alkaa vastaamaan, jos toisesta kämpästä kuuluu ulvontaa/haukuntaa.

Ilmeisesti tuonne rappuun on muuttanut/muuttamassa koira. Ollaan nähty se pari kertaa tossa pihassa. Pitävät sitä vapaana ja viimeksi kun me se nähtiin, oli Nemikin mukana ja tuo vieras koira yritti tietysti väkisin Nemin luo. Ite koitin pitää Nemin lähellä ja samalla estää toista koiraa tunkemasta iholle, koska Nemi saattaa "ahdistettuna" ärähtää, enkä muutenkaan tykkää, että vieraat koirat tunkee väkisin luo. Omistaja koitti kutsua koiraansa, mutta ei se kuunnellu ja ku omistaja lähestyi, lähti koira lipettiin. Lopulta omistaja sai koiransa luokseen lähtemällä itse autolla pihasta. Koiralle tuli siinä vaiheessa vasta hätä ja se kipitti auton luokse ja hyppäsi kyytiin.

^^
Mulla ei kyllä ole käryä, lihaako Ronja helposti vai ei. Mulle tullessa oli hieman hoikassa kunnossa (ei siis mikään laihalaiha), ja lääkärin mukaan piti saada lihasmassaakin. Kyllähän se keräsi painoa pari kiloa pienessä ajassa, mutta sen jälkeen ei ole heilunut mihinkään suuntaan paljonkaan. En mä sitten tiedä, syökö tuo vähän vai liikkuuko enemmän. Meillä ei kyllä kamalasti jouduta vahtimaan lisäherkkujen antamista lihoamisen kannalta, vaan saa mm. viikonloppuisin usein oman kebabliha-annoksensa tuliaisena baarireissulta.

^^^ Mä väänsin ja käänsin kolme kuukautta päätöstä Hipun steriloinnista sen jälkeen, kun kasvattaja ilmoitti ettei käytä sitä ääni- ja muun arkuuden takia. Mua ei hirvitä niinkään lihominen, vaan jännitän sitä, miten sterilointi vaikuttaa luonteeseen. Hippu on pidättyväinen ja varautunut - tuleeko siitä vielä varautuneempi? Lähteekö ne itsevarmuuden rippeetkin? Toisaalta se on vasta 2-vuotias eli sillä on vielä paljon aikaa kerätä itsevarmuutta. Hippu on menossa steriloitavaksi huomenna. Toivon, että olen tehnyt oikean päätöksen ja sterilointi tasoittaa sen ailahtelevaa luonnetta ja helpottaa muutenkin sen elämää.

muoks. väksyjä

^
Mä kovin toivoin, että Ronja vähän tasaantuisi sterilloinin myötä, vahtiminen vähenisi joka tilanteessa. No, ei se nyt kamalasti ainakaan tota remmirähinää ole vähentänyt ja samalla tavalla se epäilee viraita miehiä.

^ Mun toiveet taas liittyy lähinnä siihen, ettei toi koira menisi niin laidasta laitaan. Toisena hetkenä se on hirveän onnellinen ja toisena surullinen. Välillä sen toimintakyky on huippuluokkaa ja välillä olematon. Vahtiihan se kyllä, mutta sen kannalta en ole sterilointia niin kamalasti ajatellut. Rähjäysongelmia ei ole, mutta ehkä niitä saadaan jos leikkauksen myöstä testosteronitaso nousee... Kenties ailahteleva luonne liittyy nuoruuteen, epävarmuuteen ja itseluottamuksen puutteeseen.

saije kirjoitti:

"Kun ei ole suunnitelmissa kiertää näyttelyitä muualla kuin Suomessa, niin en ole varma onko teista kyseisen rodun omistajiksi".

Mä en tule IKINÄ ymmärtämään metsästysrodun kasvattajia, jotka on noin näyttelypainotteisia. Älä suotta lannistu tuollaisista kommenteista ku ei noissa oikeasti ole mitään järkeä, kyllä järkeviä weimarikasvattajia löytyy Suomesta muitakin.

^Aivän käsittämätön tuon sajjen kohtaaman kasvattajan asenne kyllä. Mielestäni ei minkään koiran kohdalla voi olla ykköskriteerinä omistajalle se, että aikoo kiertää maailmaa keräämässä titteleitä. Kyllähyvä koiranomistaminen ja koiran hyvinvointi on jotain ihan muuta kuin maailmanympäri reissaamista ruusukkeiden ja pokaalejen takia. En ymmärrä, että "hardcore näyttelyharrastaminen" olisi yhdenkään koiran vaatima elämäntarkoitus. Kasvattajia vain on monenlaisia ja joillekin ne kasvattien näyttelytittelit ovat kaikki kaikessa.

Mä ymmärrän hyvin sen, että kasvattaja toivoo että kasvattia käytettäisiin edes sen pari kertaa näyttelyssä, jotta saisi paperille laatuarvostelun ja näkisi vähän mitä yhdistelmästä syntyi. Tuo Saijen kasvattaja kuitenkin vaikuttaa hieman...oudolta. Jos kasvattaa metsästysrotua, ja vielä sen verran "hardcore" kuin weimari, niin luulisi että intressit olisivat jossain aivan muualla kuin näyttelyharrastuksissa. Eiköhän Suomestakin löydy weimarin-kasvattajia joilla on terveet kriteerit pennunostajille, ja osaa arvostaa kotia jossa koira saa toteuttaa itseään ja vaistojaan, eikä pidä kriteerinä sitä että maailmaa lähdetään valloittamaan. Eli eikun etsimään uudelleen, kyllä se oikea sieltä löytyy

Närästys joka on niin kova että luulin olevani vatsataudissa.

raggetti kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin sen, että kasvattaja toivoo että kasvattia käytettäisiin edes sen pari kertaa näyttelyssä, jotta saisi paperille laatuarvostelun ja näkisi vähän mitä yhdistelmästä syntyi.

Joo, tottahan tuo, riippuu vähän rodusta. Kyllä minusta silti käyttöpuolen koetulokset yms. silti kertoo enemmän metsästyskoirasta, kun yksikään näyttelytulos. Tai no, pitäähän usean koiran saada arvosana "H" valioituakseen. Itsekin voi joutua tulevaisuudessa käymään useamman kerran näyttelyissä oman koiran kanssa, että se säälistä saa sen H:n.

Auri on tyhjä

^ No voihan...! Tosi harmillista.

Harmi, vanis. Tuntuu olevan aika arpapeliä tuo pakastespermalla hedelmöittäminen. Seuraavista juoksuista sitten tärppää. Teille on tulossa kuitenkin vipinää pikapuolin, on sitä hommaa yksienkin pentujen kanssa.

Minullahan oli äitin kanssa odotuksissa pentu, jonka olisi pitänyt syntyä tässä marraskuun alkupuolella. Siinäkin oli kyseessä pakastespermahedelmöitys ja narttu jäi tyhjäksi. Niinpä täällä edelleen etsiskellään ja odotellaan.

Onko koirilla pakastehedelmöitys vielä epävarmempaa kuin hevosilla?

Onhan tuo melkoista arpapeliä. Tässä kävi vielä niin ikävästi, että siemenneste oli kärsinyt pakastamisesta melkoisesti. Irlannissa saivat testisulatuksen jälkeen elävyysprosentiksi 82, mikä on kylläkin täysi mahdottomuus. Mäntsälässä tulos oli 40. Jokin on siis mennyt pieleen ja pahasti. Nyt sitten selvitellään kuka on mokannut ja missä. Tuolla prosentilla siemenneste olisi kannattanut jättää lähettämättä kokonaan.

Ensi vuonna käytän Hadesta. Auri tulee ensi vuonna neljä, joten noita kokeellisia juttuja voi toteuttaa sitten myöhemmin. Ensimmäinen pentue olisi hyvä saada aikaiseksi viimeistään 5-vuotiaana. näillä on juoksu vain kerran vuodessa, joten kauheasti ei ole varaa kokeilla.

Hyviä energiansäästölamppuja kun kestää vartin että ylipäätään syttyvät ja sitten ottavat vielä oman aikansa kun kirkastuvat. Meneppä siinä hakemaan äkkiä pimeästä huoneesta jotain. Huimaa energiansäästöä

Kuuska, ragetti & ransa Juuri tämä kasvattaja jolta suunniteltiin pentu ottavan oli ainoa mainio ehdokas, jolla oli mieletön yhistelmä suunnitteilla. Vähän siis masentaa kun ei kyseisetä pentueesta pentua nyt sitten saa yllättävän kelkan kääntymisen myötä. Ajatuksena oli tosiaan käyttää koiraa näyttelyissä Suomessa, mutta se ei riittänyt kasvattajalle.

Noh, mutta rotukin laitettiin uudelleen harkintaan ja kasvattajien pommittaminen jatkuu ahkerasti. Eiköhän joku pentu meille löydy, viisaalta ja hyvältä kasvattajalta ennemmin tai myöhemmin.

Vanis Jopas teillä nyt on huonoa tuuria..