Koirat.com

^^Justiinsa vaihdoin samasta syystä makkariin hehkulampun energiansäästölampun tilalle. Ei siellä mokomaa ois ollutkaan, jollei lamppu ois mulle tullut porukoilta valmiiksi ko. lampun kanssa. Mutta jos haluan makkarista jotain hakea, en vitsi odottaa ensin minuuttitolkulla, että valo kirkastuu, jotta näen etsiä vaatekaapista tiettyä vaatetta.

Pahoittelut Vanikselle.

Mä olen huomannut saman joidenkin energiansäästölamppujen kanssa. Valo ei ehdi edes syttyä enne kuin oot jo hakenut sen tavaran ja lähtenyt pois. (Meillä keittiössä ruokapöydän yläpuolella tälläinen lamppu. Sitä tosin ei joudu sytyttämäänkään kuin silloin, jos aikoo istua pöydän viereen. Aiemmin sama lamppu oli mun edellisen kämpän pikkukeittiössä, missä toi viive v*tutti tosissaan.)

Onko noille weimareille sitten niin paljon ottajia, että on varaa vaatia kaikkien kiertävän ympäri maailmaa näyttelyissä? Tsemppiä Saijelle rodun ja pentueen etsintään.

Miana kirjoitti:


Onko noille weimareille sitten niin paljon ottajia, että on varaa vaatia kaikkien kiertävän ympäri maailmaa näyttelyissä? Tsemppiä Saijelle rodun ja pentueen etsintään.

Näyttääpi olevan. Tätäkin pentuetta suunniteltiin tosiaan vuodelle 2013 ja varauslistalla oli 3 urosta ja 2 narttua. Muutamalta muulta kysyessäni heilläkin oli jo 2013 pentueille varauksia. Eli ottajia ainakin näkyy olevan, joten taitaa olla varaa valita. Etenkin kyseisessä pentueessa.

Tosta steriloinnista..

Mun koira leikattiin kuukausi sitten, ja sillä on käynyt todella hyvä tuuri, ei mitään komplikaatioita, paraneminen oli nopeaa jne. Melkein jos luonnemuutoksista lähtisin puhumaan, se on jopa kipakampi kuin ennen. Tai sitten minä olen lepsumpi. Olen itsekin ollut yllättynyt, koska uroskoirani silminnähden rauhoittui leikkauksesta. Noh, mulle suurin prioriteetti nartun leikkaamiselle oli se, kun täällä Englannissa pidetään koiria enemmän vapaina kun kiinni, ettei mun tarvi huolehtia mitään, kun enpä tuota jalostukseen aio käyttää.

Syöminen sen sijaan on kyseenalaista. Notte oli 2-3 kiloa ylipainoinen ennen leikkausta, leikkauksen jälkeen en ole muuttanut ruuan määrää, sen sijaan koira on liikkunut enemmän, ja painoa on tippunut huikeat 3-4 kiloa. Todella kammottavaa, koska en nähtävästi osaa arvioida oikein koiran tarpeita. Tilannetta vaikeuttaa se, että sillä on aina hirveä nälkä, se on juurikin koko ikänsä ollut valmis syömään vatsansa halki koska vain.. Nyt olen varovasti alkanut nostamaan ruoan määrää ja käyn joka toinen päivä puntaroimassa sen, että saisin painon pysymään jossain hyvässä arvossa.

Meillä sterilisaatio ei mennyt ihan niin helposti.. viime vuoden keväällä tuo leikattiin Itse operaatio oli hieman tuskainen, kun leikkaushaava oli ommeltu vinoon ja pääsi tulehtumaan. Tuo oli erittäin tuskissaan ja itsekin itku kurkussa odottelin parantumista. Lisäksi Laralla on edelleen "henkiset juoksut" kaksi kertaa vuodessa, joskin paljon lievempänä kuin ennen leikkausta. Eli on edelleen äkäinen, eristäytynyt ja innoton, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin. Nyt pystyy elämään suht normaalisti, mutta muutoksen luonteessa huomaa kuitenkin.

Laralle tuli melkein kilo painoa lisää steriloinnin jälkeen, eli ihan liikaa siihen nähden, että se on pieni koira. Ollaan toistuvasti koitettu saada sitä alas, mutta eipä se tunnu oikein onnistuvan. Toisaalta, ei tuo otuksen menoa tunnu haittaavan ja lääkärinkin mielestä on ihan ok, kunhan painoa ei vaan tule enää lisää. Kesän aikana tuntui, että sain painoa hieman alas, mutta tuntuu että viimeisen kuukauden aikana on menty taas takapakkia.. Eläinlääkäriin ollaan menossa vajaan kuukauden päästä, niin katsellaan mikä on tilanne nyt.

^ Jep, eli on se niin iso leikkaus että aika sattumankauppaa miten oman koiran keho reagoi. Toisilla jatkuu valejuoksut, toisilla ei, esimerkiksi.

Mun on vielä pakko sanoa Saijelle tuosta kasvattajasta, että kyllähän monet kasvattajat myös valitsevat kasvattiensa omistajat vähän mutu-tuntumalla tai naamakertoimella. Nottestakin aikoinaan kyseli toinen suomalainen, ja kasvattaja (ruotsalainen) vastasi rehellisesti että valitsi mut koska paitsi pystyn tarjoamaan koiralle oikeanlaisen kodin pystyin myös kertomaan tämän hyvin englanniksi. (Olin tosin valmistellut itselleni muistiinpanot koiratermistöstä ) Toisella kyselijällä oli heikko kielitaito, ja tämän takia hän tuntui kasvattajasta jopa hiukka epäilyttävältä. No varmasti, jos hän ei ole pystynyt ilmaisemaan itseään tarpeeksi ! ...No mulla oli tässä asiassa kuitenkin vähän oma lehmä ojassa niin olin ihan tyytyväinen Mutta jos yksi asia ei miellytä kasvattajaa, niin sitten ei välttämättä muukaan. Tällä toisella kyselijällä oli huomattavasti enemmän kokemusta koirista kuin mulla, loppupeleissä, ja silti joku muu painoi vaakakupissa lopulta enemmän.

Ostin juuston kaupasta, kun teki mieli lämpimiä säpylöitä ja juustoa. Mutta avattuani paketin huomasin, että tuo on aivan homeessa! Enkä tietenkään tapani mukaan ottanut kuittia... Jospa vielä ehtisin käydä katsomassa jos saan uuden ei-homeisen tuon tilalle...

Mekin saadaan Rapesta aika paljon kommenttia että on lihava tai lihonut. Siinä toki varmasti hämää tuo turkki, ja kyllä, onhan tuo saanut lihasta luiden ympärille siitä lähtien kun meille tuli. 25kg painoi silloin, ja nykyisin painaa saman verran, mutta enää ei samat valjaat mahtuneet ylle jotka ostin viime talvena. Pakko laittaa vielä kuva (kosteana)



Huoh, paha olo ei mene ei sitten millään pois. Sorruin ostamaan jopa ne kovasti mainostetut seaband-rannekkeet, mutta en huomaa suurempaa eroa. Hermot alkaa pikku hiljaa pettämään kun eihän tässä ehdi "sairastella".

Mulla on ihan tyhmä purkautuminen, mut ärsyttää että on pitäny totuttaa itteni älypuhelimeen, nyt ei pärjää ilman ollenkaan Mun puhelin on ollut huollossa kohta viikon ja oon jo nyt ihan hermona. Mulla on nyt tommonen vanha Nokia käytössä ja en kestä, elämä on niin hankalaa ilman älypuhelinta! En pysy perillä mun sähköposteista kun ne ei tuu puhelimeen, on kalliimpaa kun pitää lähetellä Amerikkaan viestejä eikä voi puhua Google Talkilla, en voi kuunnella nettiradiota töissä, en voi mitata lenkkejä Endomondolla, en mitään!

Oon monta kertaa kaivanut puhelinta taskusta, kun on tullu tilanne missä tarvis nettiä ja sit muistan, että mullahan onkin joku antiikkinen puhelin. On tää rankkaa

Todella paha mieli ja silmät kipeinä itkusta. Oli kunnon tappelu mun, avokin ja äitini välillä. Ollaan äitini mielestä avokin kanssa molemmat surkeita luusereita joista ei ole mihinkään ja meillä ei ole mitään arvoa. Oli oikeasti lähellä ettei mies käynyt käsiksi äitiini, kun äiti alkoi kaivelemaan miehen kipeitä asioita entisestä elämästä. Ja hyvä ettei äiti käynyt mun päälle. Ihan hirveä ilta.

^Mitä ihmettä?? Kuulostaa järkyttävältä. Saitteko asiat selvitettyä vai jäikö tulehtunut tilanne päälle? Siinä tapauksessa kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä joksikin aikaa ja selvittää välit myöhemmin kun tilanne on vähän rahoittunut.

Lähtisitkö vaikka huomenna tai torstaina lenkille?

^ Ei saatu selvitettyä. Eikä varmaan vähään aikaan selviäkkään. Ja etäisyyttä ajattelin ottaa vähäksi aikaa, parempi niin.

Mä pistän yksäriä lenkkihommeleista.

Tekisi mieli lähteä kotoa pois vähäksi aikaa ja ottaa koirat mukaan mutta ei ole oikein paikkaa mennä ton lauman kanssa mihinkään pidemmäksi aikaa. Ja kissat ja matelijat jäisi miehen hoidettavaksi, siitä taas ei oikein tulisi mitään.

Voi perkele.
Veli oli opiskelupaikkakunnallaan ja sovittiin että tulee linja-autolla tänne. Linjan piti olla perillä klo 10.45. Odottelin ja yritin soitella sille että onko tulossa (lupasi soittaa matkalla). Soitti tuossa vähän aikaa sitten että hän on nukkunut linjassa (oli vissiin juonut muutaman kaljan ennen lähtöä) ja heräsi vasta naapurikaupungista. Oli ihan paniikissa. Nyt sitten puhelu katkesi ja siltä ilmeisesti loppui akku.
Voi helvetti, saa tässä varmaan nyt nukuttua kun oon niin huolissani Sillä ei ole rahaa taksiin, ei ketään kuka kuskaisi, ei yöpaikkaa siellä..

^Voi ei. Toivottavasti on selviytynyt sieltä jotenkin pois.

monna83:Ai miten olette muka luusereita äitisi mielestä?
Ei ole kivaa jos oma äiti pitää luuserina..

Huh, oli se päässyt takaisin kotiin, velkataksilla. Hirmuinen helpotus, en meinannut saada millään nukuttua yöllä. Hänellä on vielä diabetes ja kehitten kaikki kauhuskenaariot siitä että tuupertunut jonnekkin ja paleltunut..
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin

saije ootte sit hiukan samassa tilanteessa, kuin me tossa syksyllä. Rotu meni vaihtoon, kun meni liian hankalaksi.
Mutta unelma omasta rhontista elää yhä..

Omaa: Selkäydinpunktio
Oma lääkäri lähetti mut eilen pikana acutaan aivokalvontulehdus epäilynä. Verikokeita otettiin ja lopulta lääkäri totesi, et vielä tarvitaan selkäydinnestettä jotta saadaan suljettua myös virus peräinen aivokalvontulehdus pois laskuista. Multa on kerran otettu aiemmin ja vedinkin ihan paniikkiin.
Hoitaja lepytteli, et kun hyvä lääkäri sen ottaa, niin sattuu vaan sen hetken kun pistetään ja menee nopeasti ohi.
No, pistettiin kerran, ei tullut nestettä, kokeiltiin toisesta kohdasta, ei nestettä. Sit kun sanoi, et vielä uudestaan tarvii pistää, niin sain paniikkikohtauksen. Myöskään kolmannella kerralla ei saatu mitään muuta kuin valtava kipu aikaiseksi, joten vielä neljäs kerta lyötiin neula sisään selästä.

Sonik kirjoitti:

saije ootte sit hiukan samassa tilanteessa, kuin me tossa syksyllä. Rotu meni vaihtoon, kun meni liian hankalaksi.
Mutta unelma omasta rhontista elää yhä..

Aivan! Sullahan se olikin samantyyppinen tilanne.
Mie olen kyllä ajatellu ihan samaa. Sekin vielä kun pakkaa olemaan mettästyskoirien kasvattajilla vaatimukset että tulee käyttää hirvenhaukkukokeissa jne. menestyi koira metsällä tai ei. Mie olen kallistunut enemmän tuohon seurakoira puoleen ja eräs varteenotettava ehdokaskin on pompannut niin hyvin että yhteen kasvattajaankin oltu yhteydessä. Avo nyt ei luonnollisesti ole taas perillä näistä asioista, kun on viikot ulkopaikkakunnalla töissä..

Hyh, onneksi multa ei ole koskaan tarivnu ottaa selkäydinnestettä, mutta kauhistelen ja tulee inhottava olo pelkästään siitä että joltakin se otetaan.. Olipas fiksuja kun tykittävät selkään vielä muutaman kerran sitä valtavaa neulaansa.. Hrrr..

monna83 Nuo on aina mielettömän inhottavia asioita kun aletaan menemään turhiin henkilökohtaisuuksiin ilman mitään syytä. Ja ennen kaikkea se että ihminen joka on perhettä, alkaa haukkumaan päättömästi. Toivottavasti saatte selvitettyä asiat ennemmin tai myöhemmin.

Alko aamu niin hyvin, että oisin ihan mielellään jääny kotiin peiton alle surkuttelemaan, kun lähtenyt töihin Nukuin pommiin, myöhästyin töistä, suututin poikaystävä, koira ei suostunut aamulla syömään kunnolla ja hermoilin taas niin paljon että.. Toivottavasti loppupäivä sujuisi paremmin..

monna83, onpa kurjaa! Toivottavasti saatte pian selvitettyä välinne. Tuskin äitisi tarkoitti sitä mitä sanoi, meillä on ainakin isän kanssa lentäneet sellaset lauseet mitä sitten katuu.

Mulla särkee päätä, näin kivasti heti aamusta ja meinaa pukata huonoa oloa päälle. Kunhan ei olisi itse migreeni taas tulossa... *koputtaa puuta*

Housut puristaa.