Koirat.com

Monna, aivan kamala tilanne. Mietin tuollaista tilannetta äitinä, enkä kyllä varmaan koskaan voisi omille lapsilleni sanoa, että ovat luusereita. Meni elämä kuinka tahansa niin varmasti aina yrittäisin ymmärtää ja tukea valinnoissaan, enkä alkaisi haukkumaan. Äitisi kuulostaa ihan raivoavalta teiniltä. Ei kuulosta lainkaan vanhemman puheelta jälkikasvulleen.

Mä niin vihaan itseäni just nyt Lähdin aamulla kirjoittamaan tenttiä, jota olen lykännyt jo vuoden päivät. Olin jo melkein Ruoholahdessa kun huomasin että laukku ei olekaan mukana. Mä en ikinä jätä laukkuani mihinkään. Nyt se oli jäänyt pihalle kun raaputin auton ikkunoita Eipä siis ollut puhelinta, rahaa metroon eikä pysäköintiin, ei kirjoitusvälineitä, ei mitään. Ei auttanut muu kuin lähteä kotiin peiton alle säälimään itseäni. Kahden viikon päästä uusi yritys

saije kirjoitti:


Aivan! Sullahan se olikin samantyyppinen tilanne.
Mie olen kyllä ajatellu ihan samaa. Sekin vielä kun pakkaa olemaan mettästyskoirien kasvattajilla vaatimukset että tulee käyttää hirvenhaukkukokeissa jne. menestyi koira metsällä tai ei. Mie olen kallistunut enemmän tuohon seurakoira puoleen ja eräs varteenotettava ehdokaskin on pompannut niin hyvin että yhteen kasvattajaankin oltu yhteydessä. Avo nyt ei luonnollisesti ole taas perillä näistä asioista, kun on viikot ulkopaikkakunnalla töissä..

Mulla on haaveissa ottaa joskus Weimari ja oman käsityksen mukaan on kyse siis todella vaativasta koirasta. Eli siis aktiviteettitaso on jotain ihan mahdotonta ja aivotyöskentelyäkin se vaatii enemmän mitä normikoira, eli siis jotain bc huudeilla menee aktiivisuutensa puolesta. Kasvattajien sivuja olen kanssa selaillut ja kyllähän ne melko tittelillisiä koiria tahtoo olla, varmaan jos siitäkin syystä että on suhteellisen harvinainen rotu Suomessa joten ihan jo jalostukseen tarttee niitä ulkomaan meriittejä. Eli halutaan saada niitä uroksia käyttöön ulkomailta ja monestihan nämä uroksen omistajat haluaa nähdä nartun mille käytetään, joten ulkomaan näyttelyt on hyvä paikka verkostoitua ja näytellä omaa "tavaraansa".

Mutta mä en näe ongelmana jos kerran kasvattaja itse hyppää näyttelyissä (ja vaatii sitä kasvateiltaan) sitä että laittaa koiran kasvattajan matkaan sinne ulkomaille hakemaa niitä meriittejä jos se kerran niitä on vailla.

Itsellä tämä rotu saa odottaa vielä ainakin 10 vuotta, en ole todellakaan valmis ja haluan testata jotain vähemmän vaativaa metsästyskoiraa esim labbista tai cockeria ensin.

eetla kirjoitti:

Kasvattajien sivuja olen kanssa selaillut ja kyllähän ne melko tittelillisiä koiria tahtoo olla, varmaan jos siitäkin syystä että on suhteellisen harvinainen rotu Suomessa joten ihan jo jalostukseen tarttee niitä ulkomaan meriittejä.

Tätä ajatusta en kyllä ymmärrä ollenkaan. Kyllä ulkomaisetkin kasvattajat osaavat arvioida koiria muutenkin kuin tittelirivistön perusteella. Kun kyseessä on aktiivinen metsästyskoirarotu, pitäisi sen tittelirivistön olla ihan vihoviimeisenä jalostuskriteerinä.

Vanis:Voi ei!!! mahtaa harmittaa!
Onneksi sen tentin voi tehdä kahden viikon päästä taas !

Vanis kirjoitti:


Tätä ajatusta en kyllä ymmärrä ollenkaan. Kyllä ulkomaisetkin kasvattajat osaavat arvioida koiria muutenkin kuin tittelirivistön perusteella. Kun kyseessä on aktiivinen metsästyskoirarotu, pitäisi sen tittelirivistön olla ihan vihoviimeisenä jalostuskriteerinä.

Mutta harvemmin niiden koirien kanssa lähdetään suoraan kosiomatkalle, kyllähän ne kasvattajat usein haluaa nähdä sen koiran ennen sille luvataan spermaa (urosta käyttöön) ja parhaitenhan se näkeminen onnistuu esim siellä näyttelyissä. Kun tosiaan se pelkkä tittelirivistö saattaa valehdella.
Ja mitä mä olen weimarin kasvattajien sivuja katsellut niin ei niitä ihan mihin vaan myydä, vaan tuntuu olevan ykkös kriteeri se että niitä sitten myös käytetään metsästykseen tai harrastetaan jotain vastaavaa. Ja kuten jo sanoin jos kasvattaja haluaa että hänen koiriensa kanssa hypätään näyttelyissä ja harrastetaan metsästystä, niin luulisi sen verran siltä kasvattajalta sitten rahkeita löytyvän että jos löytää muuten hyvän paikan koiralle niin käyttäisi sitten itse sitä koiraa siellä näyttelyissä ulkomailla. Tuskin kukaan alkaa isommin vastustamaan muutamaa ulkomaan näyttelyä jos kasvattaja sinne haluaa koiraa raahata.

Voihan olla että nytkin syynä oli joku muu kuin se ettei koiraa käytetä ulkomailla näyttelyissä, mutta se otettiin syyksi, koska se oli helpompi sanoa kuin että ette minun mielestäni sovellu tämän rodun omistajiksi koska ette liiku tarpeeksi tai harrasta tarpeeksi tai mitä se nyt sitten olisikaan. Tai sitten ei vaan kemiat kohdanneet, monelle kasvattajalle sekin riittää ettei anneta koiraa.
Ja tämän ei ole tarkoitus loukata saijea koska ei ollut suoraan tarkoitettu hänelle, mulla ei ole mitään hajua että minkä verran liikutatte tai harrastatte koiran kanssa, nämä oli vain esimerkkejä mikä voisi olla syynä ylipäätään ihan sama minkä rodun kasvattajan pennun antamatta jättämiseen.

Esimerkkinä tuttava oli ottamassa collieta, sanoivat että koira asuu sisällä mutta sille rakennetaan ulkotarha että voi joskus päivisin olla sielä, niin heille ei myyty koiraa koska "näitä ei ole tarkoitettu tarhakoiriksi".

eetla kirjoitti:

Mulla on haaveissa ottaa joskus Weimari ja oman käsityksen mukaan on kyse siis todella vaativasta koirasta. Eli siis aktiviteettitaso on jotain ihan mahdotonta ja aivotyöskentelyäkin se vaatii enemmän mitä normikoira, eli siis jotain bc huudeilla menee aktiivisuutensa puolesta

Se on kuule ihan sama otatko sä minkä tahansa seisojan, niin saat takuuvarmana vaativan koiran.

Mutta vaniksen kanssa samaa mieltä, kyllä ne käyttömeriitit pitäisi metsästyskoirassa ratkaista huomattavasti enemmän kuin näyttelymenestys. En mä tuu ikinä pääsemään yli tästä, taikka no, voihan weimaritkin alkaa ajan saatossa jakautua kahteen linjaan, kuten pointtereille on käynyt/käymässä. Järjetöntä!

Kuuska kirjoitti:


Se on kuule ihan sama otatko sä minkä tahansa seisojan, niin saat takuuvarmana vaativan koiran.

Mutta vaniksen kanssa samaa mieltä, kyllä ne käyttömeriitit pitäisi metsästyskoirassa ratkaista huomattavasti enemmän kuin näyttelymenestys. En mä tuu ikinä pääsemään yli tästä, taikka no, voihan weimaritkin alkaa ajan saatossa jakautua kahteen linjaan, kuten pointtereille on käynyt/käymässä. Järjetöntä!

Olenko mä jossain vaiheessa sanonut etteikö niiden käyttöominaisuuksien pitäisi merkata enemmän?
Kuten jo sanoin että weimareita ei taideta pelkäksi kotikoiraksi myydäkään. On kuitenkin sen verran oikeasti vaativa rotu että hyvä niinkin, ei ne mitään sohvanlämmittäjiä ole vaan todellisia aktiivisia työkoiria. Ja monen kasvattajan sivuilla onkin maininta että etsii tarvittaessa seuran tms missä pääsee koiran kanssa treenaamaan jos sellaista ei vielä ole.
Se että koiraa käytetään näyttelyissäkin ei tee siitä huonompaa työkäytössä, vai tekeekö jonkun mielestä? Ja edelleen ei ne hyvätkään näyttelytulokset koiraa huononna.
Tuntuu itsestä niin oudolta että nähdään vain kaksi vaihtoehtoa koiralle joko se on a: näyttelykoira (joka nukkuu sohvalla eikä tee mitään) tai B: käyttökoira (todellinen kisatykki/metsästä/tms) Kun koira voi (no ehkä rodusta riippuen jossain tapauksessa) olla kumpaakin. Esim juuri weimareilla ei ole vielä kahta eritynyttä linjaa enkä mä näe sitä tarpeelliseksikaan.

eetla kirjoitti:

Se että koiraa käytetään näyttelyissäkin ei tee siitä huonompaa työkäytössä, vai tekeekö jonkun mielestä? Ja edelleen ei ne hyvätkään näyttelytulokset koiraa huononna.
Tuntuu itsestä niin oudolta että nähdään vain kaksi vaihtoehtoa koiralle joko se on a: näyttelykoira (joka nukkuu sohvalla eikä tee mitään) tai B: käyttökoira (todellinen kisatykki/metsästä/tms) Kun koira voi (no ehkä rodusta riippuen jossain tapauksessa) olla kumpaakin.

Minen ainakaan sitä tarkoittanut, ettei koira voisi olla kumpaakin. Mutta miksi rodut ovat ylipäänsä jakautuneet näyttö/käyttölinjoihin? Kun aletaan miettiä syitä tuohon, voidaan varmaan aika suoraan nähdä yksi syy, mikä siihen on aikojen saatossa johtanut. Kyllä minäkin tulevaa pentua aion näyttelyissä käyttää, jos sillä rahkeet siihen riittää. Jos totta puhutaan, silti mulle on ihan sama miten ruma koira on, jos se palvelee käyttötarkoitustaan.

Kuuska kirjoitti:


Minen ainakaan sitä tarkoittanut, ettei koira voisi olla kumpaakin. Mutta miksi rodut ovat ylipäänsä jakautuneet näyttö/käyttölinjoihin? Kun aletaan miettiä syitä tuohon, voidaan varmaan aika suoraan nähdä yksi syy, mikä siihen on aikojen saatossa johtanut. Kyllä minäkin tulevaa pentua aion näyttelyissä käyttää, jos sillä rahkeet siihen riittää. Jos totta puhutaan, silti mulle on ihan sama miten ruma koira on, jos se palvelee käyttötarkoitustaan.

Labukoissa niin on käynyt, ja mä en näe kenen tarkoitusta se palvelee millään tavalla. Tosin rotukaan ei ole nii harvinainen mitä tuo weimari eikä sen jalostusmateriaalin tuominen ulkomailta ole ihan niin tärkeää, kun taas weimareilla menee hyvin äkkiä melko sisäsiittoiseksi jos niitä ei sieltä tuoda/haeta. Vaikka tietenkin se on aina plussaa jos tuodaan uutta verta kehiin. Ja kyllähän moni (itsekin arvostan omassa rodussani) kasvattaja hakee ja arvostaa siinä omassa rodussaan sitä rodunomaista ulkomuotoa, mikä ainakin weimareilla menee yksi yhteen myös metsästyksessä käytettäviin yksilöihin. Eli eivät sulje pois toisiaan.

Mutta joo, ymmärrän siis sen että koiraa halutaan näyttelyttää myös rajojen ulkopuolella, mutta en sitä että se on ainoa syy miksi jätetään koira antamatta muuten hyvään harrastavaan perheeseen. Koska ainahan se kasvattaja voi niitä koiriaan (jos etukäteen sovitaan) näyttelyttää sen pari kertaa ulkomailla jos niille ne tulokset sieltä haluaa. Tai sitten sijoittaa sellaiset mitkä on ihan pakko saada hyppyyttää näyttelyissä. Todennäköisestihän syy on jossain muussa kuin siinä näyttelyttämisessä, itse jos kasvattaisin ja todennäköisesti pitäisin niitä penneleitä melkeen lapsinani niin ei tarttis olla isosti eri kemiat ja näkemykset muuten niin jäisi pentu antamatta. Ihan hyvä että en siis kasvata pari pentuetta ja mulla olisi ehkä pari pois annettua pentua ja loput itsellä.

Minullakin oli mielessä tuo, mistä joku mainitsi, että jos kasvattajalle on tärkeää ne ulkomaiset näyttelyt ja tittelit niin kyllähän hän voi itse ottaa kasvattejaan matkaan, kun sinne kuitenkin on menossa. Ei ole oikein se, että kasvattien omistajat velvoitetaan omilla kustannuksillaan kulkemaan maailmalla. Tokihan moni hyvän koiran omistaja varmasti mielellään lähteekin sinne sitten, mutta toisaalta aika hassua, että tällaisia "pakko käydä vinkuintiaa myöden kaikissa näyttelyissä"-ehtoja asetetaan ennen kuin pennut ovat edes maailmaan putkahtaneet. Kun harvassa ovat kumminkin rodussa kuin rodussa sellaiset pentueet, jossa kaikki yksilöt olisivat ihan huippunäyttelyvoittajia... Aina on niitä ulkonäöllisesti vaatimattomampiakin yksilöitä.

eetla kirjoitti:

Ja kyllähän moni (itsekin arvostan omassa rodussani) kasvattaja hakee ja arvostaa siinä omassa rodussaan sitä rodunomaista ulkomuotoa, mikä ainakin weimareilla menee yksi yhteen myös metsästyksessä käytettäviin yksilöihin. Eli eivät sulje pois toisiaan.

Eivät niin, totta. Seuraava menee vähän asian vierestä, mutta menkööt.. Esim. omistaja vie pari senttiä rotumääritelmää pienemmän seisojanarttunsa näyttelyyn. Saa suomalaiselta tuomarilta H:n. Sama toistuu. Kaverit kehottaa käyttään jatkossa englantilaisilla tuomareilla. Tsadaa, koira on muutaman näyttelyn jälkeen muotovalio. Käyttökoiria ja niiden näyttelytuloksia penkomalla löytyy koiranetistä useammalta koiralta hyvinkin kirjava saldo. Ketä tuo nyt oikeasti palvelee?

Tuossa on syy, miksi omissa silmissä näyttelyarvostus on karissu aika lujaa, miten tuomarit voi olla niin eri mieltä koiran ulkonäöstä? Mitä järkeä näyttelyharrastuksessa on enää, kun aletaan rankkaamaan sieltä tuomareita, jotka hyvin todennäköisesti tykkäisivät juuri sinun koirastasi ja sitä kautta koira saadaa muotovalioksi?

Pahoitteluni, jatkakaa purkautumista. Missähän ketjussa tätä aihetta olis paras jatkaa?

Mik rotuväittely täälä on meneillään?? Mulla menee hermot taas jälleen kerran rotuihmisiin. Mun blogioa luetaan yhdellä foorumilla useasti päivän aikana,mutta kukaan ei vastaa eikä auta mua eteenpäin todellisen ongelman kanssa. Mun koiralla hajoo pää vähän väliä. Pikkuisenkin kun päivän ohjelma muuttuu niin syöminen loppuu ja alleen kuseminen,luimistelu,nöyristely ja tärinä alkaa. Mun elämä on kuitenkin niin muuttuvaista töiden ja muun takia että en tiedä mikä auttaa.. Säälittää katsoa toista kun luulee että on saamassa selkäänsä vaikkei kukaa ole sitä puoleen vuoteen lyönyt. (ensimmäisistä 10kk:sta ei varmuutta) Eräänä iltapäivänä painimme miehen kanssa ja taistelimme kaukosäätimen herruudesta sohvalla ja kun sain säätimen itselleni,oli kuset lattialla,koira nurkassa korvat luimussa,häntä koipienvälissä. Kumpikaan meistä ei edes huomannut riehumisen aikana koiraa.. Ota tuostakin nyt sitten selvää :-(

DobberGirl kirjoitti:

Mik rotuväittely täälä on meneillään?? (

Ihan perus keskustelua koirista. Eli ei varsinaisesti edes kuulu purkautumisosastolle.

Kuuska kirjoitti:


Eivät niin, totta. Seuraava menee vähän asian vierestä, mutta menkööt.. Esim. omistaja vie pari senttiä rotumääritelmää pienemmän seisojanarttunsa näyttelyyn. Saa suomalaiselta tuomarilta H:n. Sama toistuu. Kaverit kehottaa käyttään jatkossa englantilaisilla tuomareilla. Tsadaa, koira on muutaman näyttelyn jälkeen muotovalio. Käyttökoiria ja niiden näyttelytuloksia penkomalla löytyy koiranetistä useammalta koiralta hyvinkin kirjava saldo. Ketä tuo nyt oikeasti palvelee?

Tuossa on syy, miksi omissa silmissä näyttelyarvostus on karissu aika lujaa, miten tuomarit voi olla niin eri mieltä koiran ulkonäöstä? Mitä järkeä näyttelyharrastuksessa on enää, kun aletaan rankkaamaan sieltä tuomareita, jotka hyvin todennäköisesti tykkäisivät juuri sinun koirastasi ja sitä kautta koira saadaa muotovalioksi?

Mä tässä joku aika sitten ihmettelinkin, kun kaveri pohti FB'ssa kumpaan näyttelyyn kannattaisi mennä ja kumpi tuomari tykkäisi enemmän hänen koiransa tyyppisestä koirasta. En ole ennen tiennyt, että sama koira voi olla tuomarista riippuen joko superhieno tai huono.

Mua ärsyttää tää harmaus taas. Eilen oli hieno päivä, mut koko loppu viikko taitaa olla tätä harmaata. (Ihan vaan, ettei aivan ohi aiheen menis.)

Mä kyllä sitte taas ymmärrän hyvinkin sen, että pohditaan kenelle tuomarille viedään - JOS kyse ei ole varsinaisten vikojen piilottelusta (viedään hammasvikainen sille jonka tiedetään jättävän suut katsomatta jne).

Rotujen sisälläkin kun aina jossain määrin tyyppihajontaa, toiset tuomarit tykkää just esim. enemmän ylärajan ja toiset alarajan koirista, enkä mä näe mitään järkeä siinä, että kerta toisensa jälkeen tuppaa koiransa sellaiselle tuomarille jonka mielestä rotumääritelmän alarajalla oleva on liian pieni ja saa täten astetta alhaisemman arvosanan.

^ Mä en ihan ymmärrä tota että ilmoitetaan koira tuomarin mukaan näyttelyihin. Jos on rotumääritelmän mukainen koira, kaikki tuomarit ymmärtävät sen päälle. Tätä tapahtuu koko ajan mutta se ei palvele ketään jos tuomarikaan ei ymmärrä katsoa, millaisia koiria palkitsee. Mä itse tiedostan omien koirieni puutteet mutta en ole ikinä miettinyt, mitä piirteitä kukakin tuomari arvostaa ja ilmoittanut sen mukaan näyttelyihin. Yritän ainakin elää toivossa että kaikki tuomarit vertaisivat koiriani rotumääritelmään, ei siihen mikä heistä itsestä näyttää kivalta.

Mun täytyy sen verran yhtyä tohon weimarikeskusteluun että ymmärrän kyllä kasvattajaa. Jos on koteja tarjolla useampia ja osa metsästyksen lisäski on kiinnostunut myös kiertämään näyttelyitä vaikka ulkomaita myöten, niin sehän on vain kasvattajalle plussaa että saa kasvateilleen käyttötulosten lisäksi vielä titteleitä. Jos käyttö- että myös näyttöominaisuuksiltaan hienolle koiralle on tarjolla koti, jossa tullaan harrastamaan metsästyksen lisäksi aktiivisesti näyttelyitä, niin uskon että moni metsästyskoirankin kasvattaja valitsee mieluummin tasavertaisesti yhtä hyvistä kodeista näyttelykodin kuin kodin jossa ei olla niin kiinnostuneita kiertämään näyttelyitä.

Kuten eetla sanoi hyvin. Tittelit ei huononna sitä käyttökoiraakaan. Sehän on vain hieno asia, jos käyttökoirakasvattaja on päässyt siihen että kasvatit ovat myös kauniita sekä toimivat siinä mihin ne on jalostettu.

Eilen oli suursiivouspäivä. Tomutin myös kirjahyllyssä olevat pehmolelut. Kaikkiaan niitä on neljä kappaletta, kooltaan 5-10 cm. Ensimmäisen sain läksiäislahjana koiraharrastuksestani tienneiltä työkavereilta, toisen lahjana muuten, ja muut kaksi olen aikoja sitten itse ostanut. No, näihin pehmoleleuihin liittyy eräs episodi edelliseltä typaikaltani.

Kerran kahvipöydässä syntyi keskustelu, jossa aiheena oli jostakin syystä myös pehmolelut. Tietenkin sitten yksi kotonani käynyt työkaveri mainitsi myös nämä minulla olevat pehmolelut. Kertojan tavoite oli esittää yksi pehmeä puoli minun persoonastani. No, yksi naispuolinen työkaveri takertui asiaan oikein tosissaan. Hänen mielestään on vähintäänkin epäilyttävää, jos ei peräti kieroa ja perverssiä, että aikuisella miehellä on kotonaan pehmoleluja.

Asiasta kehkeytyi oikein kunnon keskustelu, jossa täysin kielteistä kantaa esitti vain tämä kyseinen henkilö. Kaikilla muilla suhtautuminen oli myönteiseksi katsottavaa, tosin hyvin laajalla asteikolla.

Jonkun päivän päästä tulimme työpaikan parkkipaikalle yhtäaikaa tämän naisen kanssa. Hänellä oli outo auto, joten menin jutulle. Selvisi, että auto oli naisen aviomiehen auto. Katselin autoa siinä jutellessamme, ja huomasin taustapeilissä roikkuvat pienet pandakarhut. Kojelaudan päällä oli pieni pehmokissa. Kiersin auton. Takaikkunalla oli noin 10:n sentin mittainen mopsi. Kysäisin työkaverilta, että eikös teidän perheessä nuo pehmolelut miehellä ole ikäänkuin tabu?
"Niin juu kotona, mutta kyllähän autossa saa olla, sehän on ihan eri asia", vastasi nainen!

Kohta menee totaalisesti hermot elatustuki/elatusapu asioissa.
Tänään saanut ravata 3 kertaa sossussa ja 2 kertaa kelassa, toivottavasti alkaa asia etenemään jonnekkin päin.
Lapsen isän paikkakunnan sossussa olivat laskeneet ettei hän pysty maksamaan, ja täällä sanovat että pystyy
Sanoivat että jos asia ei ratkea muuten niin sitten mennään oikeusteitse selvittämään. Voi halleluja, se on viimeinen asia mihin haluan enää ryhtyä.

eetla kirjoitti:

Mutta harvemmin niiden koirien kanssa lähdetään suoraan kosiomatkalle, kyllähän ne kasvattajat usein haluaa nähdä sen koiran ennen sille luvataan spermaa (urosta käyttöön) ja parhaitenhan se näkeminen onnistuu esim siellä näyttelyissä.

Siis onko tämä joku weimaripiirien erikoisuus? En ole aikaisemmin kuullut että olisi välttämätöntä nähdä narttu ennen kuin lupaa uroksensa käyttöön. Tavallisesti sukutaulujen tutkiminen, nartun omistajan tai kasvattajan kanssa jutteleminen ja kuvien katsominen riittää. Tietysti livenä näkeminen on aina hyvä juttu, mutta enpä ole kuullut että kukaan sitä vaatisi kun uros ja narttu asuvat eri maissa.